sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Logopedille

Tänään päätin muuttaa ensi tiistain suunniteltua ohjelmaa vapaapäivälleni. Olin innostunut Rimma Salosen oikeudenkäynnistä Tampereella. Matka on kuitenkin sen verran pitkä, että jään Helsinkiin. Olen ollut myös hiukan väsynyt parin heikommin nukutun yön jälkeen. Siksi nukuin tänään töitten jälkeen jopa tunnin päiväunet enkä lähtenyt juoksulenkille. Haluan juosta juoksuni vain, jos tunnen itseni hyvin nukkuneeksi. Viime yönä koko perhe nukkui samassa sängyssä, joten meikäläiselle jäi tilaa kaikkein vähiten. Lyhyt uni ja varhainen herätys kello 6 jättivät kehon väsyneeksi. Huomenna juostaan taas entistä vireämmin, kun pietarilainen vieraskin on jo lähtenyt kotiinsa ja pääsen nukkumaan rauhassa työhuoneeseeni. Intohimo juoksemista varten olisi valtaisa, mutta pitää säilyttää järki päässä, kun keho on huonosti levännyt yön tähden. Eilen tunsin itseni vanhemmaksi kuin yhtään kertaan kahteen vuosikymmeneen juoksulenkillä – ja se on jo paljon! Juoksuvauhti kiihtyi paikoitellen tuntuvasti alle 3 minuutin kilometrillä, mikä aiheutti jo turvallisuusriskin kun juoksin kaksi kertaa hitaampien hölkkääjien ohi vauhdilla – liki lentäen. Olo oli vain hämmästyttävän vahva jokaista lihassolua myöten. Tänään nukun ja huomenna juoksen taas.

En mene oikeudenkäyntiin, vaan menen tiistaina logopedille. Savolaisella miehellä olisi toki monien koiranleukojen mukaan opeteltavaa myös suomenkieltä varten. Tällä kertaa ajattelen kuitenkin Moskovassa pidettävää esitelmääni presidentin adminstraatiolle. Minulle tämä on hienoin hetki, vaikka toki ymmärrän, että monelle muulle tuollaiset esitelmät Moskovassa lienevä jokapäiväisiä. Valmistauduinjo ostamalla parempia vaatteita. Ystävälliset anonyymit kirjoittajat ovat moittineet, että ostin liian halvan puvun, mutta mitä sille voi, että en osaa koskaan tyydyttää lajitovereitani Suomessa. 2000-luvun alussa jouduin oikeudessa perustelemaan, miksi minulla on muka liian kallis vaatemaku. Nyt anonyymit kirjoittajat parjaavat minua köyhän rievuista, joissa häpäisen kirkkoni ja isänmaani! Tällä kertaa puku ei ollut Hugo Boshin eikä Armanin puku, koska ne eivät miellyttäneet minua, vaan ihan kotimaista tuotantoa (Turo). Se sopi kehooni parhaiten. Yritän välttää häpäisemästä isänmaatani anonyymien kirjoittajien mieliksi ja käytän muilta osien kyseisiä arvotuotteita Moskovassa.

Logopedilla opettelen lausumaan venäjänkielen kirjaimia ja sanoja oikein. Fonetiikka on kaikkien kuulemieni suomalaisten venäjänosaajien ongelma, jopa venäjänkielen opettajat puhuvat kuulemani mukaan kovin suomalaisittain venäjää. Korvani kärsivät, mutta valitettavasti en osaa lausua sanoja niin ettei venäläinen tunnista puhettani vierasmaalaisen puheeksi. Haluaisin lausua venäjää niin ettei venäläinen näe mitään eroa aitoon venäläiseen lausumiseen. Siihen tarvitaan luultavasti lukuisia käyntejä logopedilla. Suosittelen suomalaisille venäjänkielen opiskelijoille logopedia: venäläisille voi olla vaikea arvailla, mitä me luulemme sanovamme venäjäksi.

Tänään Pohjan Pyhän Marian kirkossa ja seurakuntatalolla vietimme körttipyhää. Oli upea kuunnella körttilauluja. Tällä kertaa tuntui hyvältä erityisesti ne laulut, joissa vanhat körtit lauloivat muukalaisuudestaan maan päällä. Hyviä olivat myös ne veisut, joissa mahdottomissa oloissa uskallettiin kuitenkin anoa toivoa elämään.


Eilen Turun Sanomissa toimittaja Merja Ilpala-Klemm kertoi minun virkaurani kohtalosta ja tilanteesta. Pikkuvirheitä lukuunottamatta koen jutun tasapainoiseksi ja kiihkottomaksi: toimittaja ei halua selvästikään luoda jännitteitä, vaan lieventää niitä. Pikkuvirheitä olivat mm. liittyminen käsitykseen, jonka mukaan olisin liperit kaulassa osallistunut Putinia tukevien Nashi-nuorten mielenosoitukseen Tampereella. Paikalla ei ollut Nashi-nuoria, vaan Noznoi Dozor, Yövartio. Lisäksi en ollut pappispuvussa. Lisäksi tämä prosessi minua vastaan ei ole itse asiassa toinen, vaan ainakin jo kolmas. Ensimmäisellä kerralla SETA suuttui 1990-luvun alussa minuun, kun ilmoittauduin varsin tylysti vastustavani kirkon seksuaalietiikan muuttamista. Silloinen keskustelu levisi myös lehtiin ja televisioon. Loppujen lopuksi Strömholm kirjoitti tapahtumien kulusta väitöskirjansa ”Det är fråga om större thing”, jota varten hän haastattelikin minua ym. Minä osallistuin Aslan ry:n kirjahankkeeseen "Syntyjä syviä" sekä Suomen teologisen instituutin vuosikirjaan. Jälkimmäiseen kirjoitin analyysin luonnollisesta laista ja kultaisesta säännöstä antiikin aatevirtausten valossa. Tilannehan kärjistyi silloin siihen, että kirkon konservatiiviset tahot vaativat puolestaan arkkipiispa Vikströmin eroa. Minua vastaan erottamisvaatimuksia esittivät Setaa lähellä olleet aika merkittävät poliitikotkin, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, mutta kantelijana oli varsinaisesti Ari Saukkonen ja joku muu, jonka nimen olen jo unohtanut. Lisäksi olen kuullut, että ainakin Helsingin piispa on saanut tiedusteluja minun tähteni, koska olin julkistanut Juudaksen evankeliumin suomennoksen pääsiäisviikolla muutama vuosi sitten. Silloin evankeliumista kohistiin kovasti ja meikäläistä haastateltiin kaikissa uutislähetyksissä. Joku otti herneen nenäänsä, koska luuli minun suosivan harhaoppisen uskon voittokulkua luterilaiseen kirkkoon.

Onneksi olen kesytetty jo 90-luvun jälkeen enkä ole yhtä teräväsanainen kuin silloin. Aina olen hallunnut vain hymyillä ja pitää uskollisesti kutsumuksen, johon kuuluu kuunnella väärentämättä Jumalan sanaa.