torstai 10. syyskuuta 2009

Olenko kristitty?

Ð gar zugÒj mou crhstÕj; Matt. 11:30. Valitettavasti tämä googlen ohjelma ei näytä oikeita kreikankielisiä kirjaimia, joihin sisältyy jännittävä viesti Matteuksen evankeliumin kohdassa. Blogger vääntää kirjaimet latinalaisiksi symboleiksi. Nykyinen raamatunkäännöksemme kertoo, että ”minun ikeeni” (Ð zugÒj mou) on ”hyvä kantaa” (crhstÕj). Vanhempi käännös puhui ”soveliaasta” ikeestä: ”Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä”

Ies on niskan taakse laitettava veto- ja kantolaite. Härkä tai härkäpari vetävät ikeen avulla kuormaa. Sellaisena ies on tullut myös vertauksiksi sorrosta ja rasitteesta. Antiikin aikoina kukistettu vihollinen alistettiin ikeeseen, joka oli rakennettu keihäistä ja miekoista. Ies näkyy symbolina yhä edelleen sotilashäissä, kun morsiuspari kulkee miekkojen alitse.

Jeesuksen ja evankeliumien maailmassa ies on varmasti tuonut mieleen yhtä hyvin härät kuorman vetäjinä kuin alistetut viholliset. Kristillisessä perinteessä iestä on selitetty hyvin vaikuttavasti. Niissä selityksissä näkyy vuosisatainen kristillinen kokemus. Martti Luther kirjoitti teoksessaan Kanaean vaimo, jonka nimisenä teos suomennettiin Helsingissä 1838 (oikeasti: Evangelium am Sonntag Reminiscere. Matth. 15,21 ff. Fastenpostille 1525. WA 17,2,200-204), että ikään kuin Jeesus tahtoisi sanoa: ”Minä otan teidän ikeenne päälleni ja vapautan teidät siitä; ottakaa te puolestanne minun ikeeni päällenne. Hän panee vanhan aasin kaulaan ikeen, se on, ristin ja monenlaisia huolia, silloin tahtoo vanha Aatami nurista eikä salli oman tahdon kuolettamista. Jeesus kutsuu tätä ristin iestä keveäksi, ”kun lain kuorma, se on, kun synti ja kuolema, siitä on poistettu, ja se on hyvin keveä kuorma niille, jotka ottavat vastaan ja maistavat kuinka suloinen evankeliumi on”.

Roland H. Bainton kokosi SLEY:n kustantamaan Pääsiäiskirjaan Martti Lutherin ajatuksia pääsiäisen sanomasta (painettu 1985). Luther pohtii siinä, missä syy siihen, että ihmiset eivät riennä Kristuksen luo. Syynä on se, että Kristus panee ikeen vanhan aasin selkään. Se merkitsee ristiä ja monenlaista ahdistusta.
Lutherin selityksissä ies on todellakin ymmärretty ristin ja ahdistuksen näkökulmasta oman tahdon kuolettamisena, minkä tähden vanha Aatami tahtoo nurista. Evankeliumissa Jeesuksen puheessa on tuo negatiivinen puoli vähemmän puheen keskuksessa: pikemmin ne silloiset perinnäissääntöjen opettajat orjuuttivat ihmisiä raskaan ikeen kantamiseen ja suurten kuormien vetämiseen, tarpeettomiin vaatimuksiin, joilla ihminen masennettiin ja uuvutettiin.

Kun kreikankielistä Matteuksen evankeliumin alkutekstin rekonstruktiota katsoo tarkemmin, saa jopa reilusti hämmästellä sanojen vivahteikkuudella, jota käännökset eivät enää välitä lukijoilleen. Ies, joka on sovelias, ja jonka varassa kuorma seuraa juhtaa, ei ole vain ”hyvä kantaa” tai ”sovelias”, vaan tämä ies on myös Kristus. Tähän ajatteluun on selvä perusteensa siinä, että Jeesus itse puhuu ”minun” ikeestä, mutta myös ”soveliaasta” käytetty kreikankielinen sana on väistämättä tuottanut mielleyhtymän pyhään sanaan Kristukseen. Erona on vain se, että Kristus kirjoitetaan i- kirjaimella, mutta tämä pitkällä e-kirjaimella (h > crhstÕj). crhstÕj on sama kuin italian ottimo, englannin excellent, erinomainen. 2 Timoteuksen kirje 4:11 kertoo, että Markus on ”erityisen hyödyllinen” (eÜcrhstoj).

Kristuksen ies on:
(1) hyödyllinen, koska se on asetettu vanhan aasin selkään, vanhan Aatamin selkään, mutta auttaa kuormaa vedossa oikeaa ja autuaalliseen suuntaan. Jopa vastoinkäymisistä ja kärsimyksistä kristitty voi kiittää mielessään, vaikka luonnollisesti kiitos ei valtaa mieltä sellaisilla hetkillä. Jotakin tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä on odotettavissa, jos vaikka ies tuntuu tietyllä hetkellä raskaalta.

(2) erinomainen, sillä se ei ole raskas ja hyödytön toisin kuin ihmisten keksimät perinnäissäännöt ja muut tavat, joilla orjuutamme ja alistamme toisiamme. Kristuksen ies ei ole siis vain hyödyllinen, vaan se on paras mahdollinen kuorman kannattaja, sopivin mahdollinen meille.

(3) varsinaisesti Kristuksen ies on Kristus itse, joka asuu ja vaikuttaa meissä: Hän kantaa meidän kuormamme ja tekee meidän hyvät kristilliset tekomme sekä vaikuttaa uudistumisen pyhitykseen.

Kun mietin pappiskutsumustani ja kristittynä elämistä, on yhä edelleen uskaliasta pohtia siitä näkökulmasta, millaisia kuormia Jeesus asettaisi meidän itsemme ja toistemme kannettavaksi. Mihin suuntaan Jeesus määräisi jukuripäisen aasin tai ison härän kulkea? Ensi sunnuntaina on kirkolliskokouksen määräämänä saarnatekstinä mainittu Matteuksen evankeliumin kohta, jonka innoittamana sopii pohtia omaa kristillistä vakaumusta ja identiteettiä. Nähdäkseni papit miettivät omaa kutsumustaan jo ammatin tuomana "luontaisetuna", mutta oman identiteetin ja kutsumuksen pohtiminen sopisi ihan kenelle tahansa muullekin.