lauantai 12. syyskuuta 2009

Rodullisesti puhdas demokratia

Aamulla menin suunnitelmien mukaisesti Katajanokan terminaaliin. Tällä kertaa minulla ei ollut pappispukua, mutta paikalla ei ollut myöskään televisio minua yllättämässä. Virosta saapui vieraaksemme kolmella eri laivalla väkeä. Otin nämä kaksi henkilöä kyytiin. Johan Bäckmanin kanssa ajoimme toiselle terminaaliin, josta otimme taas henkilön. Lisäksi otimme pari suomalaista ystäväämme Helsingin keskustasta. Meillä oli tänään palaveri, jossa mietimme ihmisoikeus- ja oikeudenmukaisuustoimintaamme Virossa ja Suomessa tulevaa syksyä varten.

Ihailin lähimmäisteni innovatiivisuutta. He tuntevat myös niin lukuisia eri ihmisiä! Minulla ei ole sen erikoisempia suhteita Suomessa eikä ulkomailla. Silti on mukava olla mukana joukossa, joka ei vain kohota olkapäitänsä ja totea "sitä sattuu", jos poliisi mukiloi jonkun venäläisen Virossa niin kuin valitettavasti sattuu, mutta kukaan ei välitä. Kuulin tuollaisen kohtalon kokeneen henkilön oman kertomuksen tapahtumien kulusta. Minua aina ärsyttää välinpitämättömyys tuollaisissa tilanteissa, jossa ihminen joutuu sorretuksi kansallisen tai kielellisen taustansa tähden. Vielä pahempi, jos järjestelmä on sorron aiheuttaja. Sitä kutsutaan fasismiksi, kun yritetään rakentaa rodullisesti puhdas demokratia. Rodullisesti ja kulttuurisesti erilaisiksi määritellyt ihmiset leimataan muukalaisiksi tai muutoin pahan edustajiksi, jonka jälkeen heidät vaaditaan "integroitaviksi" enemmistön ylivaltaan, vaikka integraatio on vain kauniimpi ilmaus alistamiselle. Hitlerin maailmassa rodulliset väitteet leimasivat fasismia, mutta tänä päivänä kulttuurinen halveksunta leimaa vähintään yhtä paljon uusfasistisia ilmiöitä kuin rodulliset väitteet. Sitä paitsi yhä edelleen Suomessakin esiintyy jopa aitoa Hitlerin ihailua! Ehkä samankaltaiset ajatukset olivat mielessä myös Leena Hietasella, kun hän skypen välityksellä kertoi Tallinnasta terveiset, että haastatteluni Djukovista saisi tulla käännetyksi myös englannin kielelle.

Minulla on tuskin mitään erikoisempaa osaa tai arpaa syksyn toiminnallisista asioista. Ihminen kiinnostaa kuitenkin kaikissa hänen toimissaan. Korostin toki keskusteluissa, että kansainväliset järjestösuhteet tulisivat näkyä entistä avoimemmin kotisivuilla ja muualla, jolloin satunnainen vierailija pääsi yhdestä aarrearkusta tai -kammiosta toiseen ongelmitta linkkien välityksellä.

Valitettavasti minulla ei ole palaveristamme valokuva- tai videoaineistoa. Leena Hietanen oli meihin Tallinnasta skype-yhteydessä, joten erään henkilön mukaan mahdollista videomateriaalia kokouksestamme voisi kysellä KAPOsta. Meikäläinen pieni ihmispoloinen toki ajatteli, että tuskin meistä kukaan on kiinnostunut. Sitä kylläkin ihmettelin, miksi Bäckman saa toistuvasti maahantulokiellon Viroon.



Kokouksessamme sain käyntikortin, joka saattaa herättää useankin ystävän tiukkoja tunnereaktioita. Vakuutan kuitenkin, että en suostu koskaan minkään sortin kiihkoilijaksi. Minulle on tärkeintä ihminen. Viestini on yhä uudestaan: pidä jokaista lähimmäistäsi ihmisenä vähentämättä ja ylentämättä häntä mihinkään tuosta Luojan luomasta asemasta. Käyntikortissa on pieni - toivottavasti 'vihollisiani' terveesti kasvattava - kirjoitusvirhe: tittelini lukee "reverent", "kunnioitettava", mikä ei sinänsä olisi todellakaan pahaksi meikäläistä vastaan esitettyjen lukuisten nettiherjausten jälkeen, mutta tittelinä olisi oikea kirjoitusasu voinut olla "Reverend", pappi. Mikä sille voi, kun paino korostaa kunnioitukseni merkittävyyttä jopa siinä määrin, ettei meikäläinenkään tahdo aina uskoa itseensä!