maanantai 7. syyskuuta 2009

Rukoilen siunausta ja menestystä Nord Stream -kaasuputkihankkeelle

Kotisivujeni tunnusajatuksena ovat lauseet: ”Kirkollisesti ja papillisesti olen sellainen teologi, että en pidä hengellisestä nolla-puheesta, jossa harjoitetaan verbaalista akrobatiaan "tuon taivaallisista" ilman kosketusta elättävään elämään. Raamatun profeetallisuus oli läsnäolevaa, jopa ärsyttävän rohkeaa ja ajankohtaista puhuttelua elättävästä elämästä ja vallankäytön haasteista”.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sekä tänään maanantaina sain opetella tuota papillista kosketusta elettävään elämään, kun kirjoitin vanhaan tapaan lehtijuttuni.

Jännittävä haastattelu

Kevään 2009 aikana läntisessä Euroopassa on kohuttu aivan sairaalloisesti Venäjälle perustetusta arvovaltaisesta Historiakomissiosta (Комиссия при Президенте Российской Федерации по противодействию попыткам фальсификации истории в ущерб интересам России), historian väärentämistä vastaan perustetusta komiteasta. Siihen on ollut helppo heijastaa kaikki alitajuiset ja kansalliseen perinteeseen kuuluvat Venäjä-pelot. Säätiö Historiallinen muisti (”Fond Istorizeskaja Pamjat”, Фонд "Историческая память") on myös herättänyt itä- ja länsi-Euroopassa pelkoa ja uteliaisuutta. Historiasäätiö suhtautuu myönteisesti Historiakomissioon ja myös toisinpäin. Historioitsija Aleksander Djukov (Александр Дюков) johtaa Historiasäätiötä .


Päätin kysyä Historiasäätiöstä, mistä on nyt kyse väittelyssä ”oikeasta” ja ”väärästä ”historiasta. Historiatutkimuksen kansainvälisten ohjelmien johtaja Olesja Orlenko (Олеся Орленко) ja säätiön johtaja Aleksander Djukov osoittautuivat helposti lähestyttäviksi. Sain tänään valmiiksi artikkelin, joka perustui näihin haastatteluihin. Juttu tulee julki kokonaisuudessaan syyskuun puolessa välissä Venäjän kauppatie –lehdessä. Mainittakoon, että samaiseen lehteen haluaisi nyt kirjoittaa myös eräs suomalainen professori, joka on erikoistunut Venäjään. Tämä olisikin hieno seikka, jotta sekä osaaminen että arvovalta vahvistuisivat. Ennen kaikkea on tärkeää, että asenteet ja tietämys vähitellen parantuisivat molemmilla puoln rajaa.

Aleksander Djukov kertoi mielenkiintoisista asioista Venäjän presidentin perustamasta komissiosta historian väärentämistä vastaan, hänen johtamansa säätiön toimintatavoista ja suhteista, ongelmistaan virolaisen oikeistopoliitikko Mart Laarin kanssa sekä toki Talvisodasta ja Jatkosodasta. Djukov totesi hyvin osuvasti, miten tällä hetkellä itä-Euroopassa muovataan valitettavaa eurooppalaista identiteettiä Venäjän kustannuksella. Tällöin Venäjä tyypitellään ”muuksi”, ”ei-eurooppalaiseksi”. Tuota tyypittelyä varten kehitetään loputtomasti tarinoita ”Neuvostoliiton kansanmurhista” ja ”Neuvostoliiton miehityksestä”. Kirjoittamani artikkelin päätin Djukovin puhuttelevaan yhteenvetoon: ”On selvää, että tuollaisessa tilanteessa Venäjä ei voi olla koskaan osa Eurooppaa. Venäjä hyväksytään Euroopassa vasta, kun olemme voineet rikkkoa kylmän sodan ja Neuvostoliiton ajan stereotypiat eikä Venäjän historia enää ärsytä eurooppalaisia. Sitä varten meidän pitää tehdä erittäin suuria ponnisteluja”.

Katso ennakkotietona juttu verkkolehdestä Datsha.com:
Ehkä enemmän kuin mistään muusta Venäjän politiikkaan ja kulttuuriin liittyvästä seikasta, on kevään 2009 aikana läntisessä Euroopassa kohuttu aivan sairaalloisesti Venäjälle perustetusta arvovaltaisesta Historiakomissiosta.

Kenen joukossa suomalaiset seisovat?

Toisen artikkelini kirjoitin Nord Stream – ”Pohjoisvirta” – kaasuputkihankkeesta. Mielestäni kaasuputkea ei turhaan kutsuta suuremmaksi kuin pelkäksi putkeksi. Siinä on kyse uudenlaisesta ajattelutavasta, erilaisesta kuin vanhat vastakkainasettelun mukaiset pelkokuvat. Kaasuputki on tämän hetken merkittävin eurooppalainen ja venäläinen strateginen hanke yhteistyön tehostamiseksi. Kerroinkin tuosta näkökulmata EU:n energiakomissaari Andris Piebalgsin, Angela Merkelin ja Gerhard Schröderin lausunnoista kaasuputken hyväksi.


Valitettavasti artikkelissa oli kirjoitettava myös siitä surullisesta politikoinnista, jolle on tunnusomaista vastakkainasettelujen luominen. Selvästikään ulkoministeri Aleksander Stubb ei ole vapautunut vanhoista vastakkainasetteluista. Hän elää yhä menneessä maailmassa. Myös Kokoomuksen toinen varapuheenjohtaja, Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola syytti pääministeri Matti Vanhasta ja ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä kärsimättömyydestä ja ”suomettumisesta”! Hän kyseli ulko- ja turvallisuuspolittisia vaikutuksia kaasuputken rakentamisesta. Hulluin revanssistinen suhtautuminen kaasuputkeen on toki kohujuristi Kari Silvennoisen kaitsema valtaushakemus, josta neljän liikemiehen ryhmä olisi valmis luopumaan kaasuputken tieltä, jos Suomi saisi Karjalan!

Stubb, Korhola ja Silvennoinen eivät ole ajatuksineen yksin, he seisovat tunnetussa seurassa: Valko-Venäjän presidentti Alexander Lukashenko kuvaili 15.1.2007, että Nord Stream olisi "Venäjän kaikkein typerin hanke". Hän tarjosi hanketta Guinnessin ennätysten kirjaan. Maaliskuussa 2009 Tšekin pääministeri M. Topolánek tähdensi EU:n tarvetta monipuolistaa energiatoimittajia sen sijaan että lisääntyisi ”riippuvuus Venäjästä”. Topolánek piti tällöin erittäin tärkeänä, että hankkeen pitäisi saada hyväksyntä kaikissa 27 EU-maassa. Kävin artikkelissani läpi myös niin seikkaperäisesti kuin lyhyessä artikkelissa on mahdollisesti Baltian poliitikkojen pelin Venäjän ja Saksan hanketta vastaan. Euroopan parlamentin edustaja, liettualainen Vytautas Landsbergis vihjaili jopa Molotov-Ribbentrop –hengestä, kun katsoo "uuden liiton Saksan ja Venäjän välillä tarkoituksellisesti muuttavan Euroopan poliittista karttaa”! Ruotsalaisista kohdistin kriittisimmän katseeni liberaalisen kansanpuolueen (Folkpartier Liberalerna) jäseneen, Euroopan parlamentin edustajaan Carl Hamiltoniin sekä hänen merkilliseen spekulaatioon kaasuputkesta puolustus- ja turvallisuuspoliittisena ongelmana.

Nord Stream AG on määrittänyt yrityksen keskeisiksi arvoiksi turvallisuuden, ammattitaidon, ympäristöystävällisyyden ja avoimuuden. Kaasuputki noudattaa Euroopan komission joulukuussa 2000 tekemää päätöstä, jolloin putki sai ns. TEN – Trans-European Network statuksen. Tämä erityisasema vahvistettiin vuonna 2006. Se tarkoittaa, että Nord Stream on EU:ssa määritelty keskeiseksi rajat ylittäväksi hankkeeksi, jonka tarkoituksena on varmistaa Euroopan energiahuolto ja kestävä kehitys. Nord Stream on kansainvälinen projekti, jonka rakentamista säätelevät kansainväliset sopimukset ja kansalliset lait kunkin valtion aluevesistä tai talousvyöhykkeistä. Esimerkiksi ennen rakennustöitä valmistuvat yksityiskohtaiset arviot ympäristövaikutuksista. Rambol-yhtiön johtaja Neil Shtrobek on puolustanut, että kaasuputki ei aiheuta pitkän aikavälin vahinkoa kalastukselle. Nord Stream-hankkeessa toteutetaan standardia Det Norske Veritas F111, jonka tarkoituksena on turvata ”vuorovaikutus troolikalastuksen laitteiden ja kaasuputkien välillä”. Ympäristövaikutuksista on syntynyt monituhatsivuinen selvitys monella eri kielellä. Viittasin mainittuun selvitykseen.

Nord Stream AG on OAO Gazpromin (51 %), BASFWintershall Holding AG:n (20 %), E. ON Ruhrgas AG:n (20 %) ja NV Nederlandse Gasnien (9 %) yhteisyritys. Putki kuljettaa vuosittain 55 miljardia kuutiometriä maakaasua niin yritysten kuin yksityistalouksienkin käyttöön. Tämä määrä vastaa yli 25 miljoonan kotitalouden tarpeita. Kohdemarkkinoita ovat Saksa, Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska, Tanska ja mut valtiot. Nord Stream viittaa selvityksessään kiinnnostaviin vaihtoehtokustannuksiin: ilman kaasuputkea tarvittaisiin 55 miljardin kuutiometrin maakaasun kuljettamiseen 600-700 TNG tankkeria vuodessa, tai saman energian tuottamiseen 50 uutta hiilivoimalaa tai 30 uutta ydinvoimalaa! Gazprom saa vapaat kädet viedä kaasua Eurooppaan ja EU saa polttoainetta halvemmalla, kun välittäjät Valko-Venäjä, Ukraina ja Baltian maat eivät ole välissä. Länsieurooppalaiset asiakkaat saavat kaasua entistä varmemmin, kun poliittiset riskit vähenevät.

Minä liputan suosionosoituksia ja rukoilen avoimesti siunausta kaasuputkihankkeelle, joka on tervettä eurooppalaista nykypäivää – kaikkia iänikuisia stereotypioita ja vastakkainasetteluja vastaan.

Venäjän BKT kääntyi kasvuun


Kolmas viime yönä kirjoittamani artikkeli käsitteli Venäjän talousnäkymiä, ruplan ulkoista arvoa ja Venäjän finanssipolitiikkaa. Jo vihdoin sain kirjoittaa valoisan katsauksen, koska Venäjällä taloudessa on tapahtunut käänne parempaan, vaikka raakaöljyn maailmanmarkkinahinta oli 4. syyskuuta vasta 68,02 dollaria tynnyrltä ja 21. elokuuta raakaöljyn hinta kävi korkeimmillaan 74,72 dollarissa. Yhdyin näkemyksissäni PFBestin energia-analyytikko Phill Flynnin selitykseen, jonka hän lausui äskettäin syyskuussa 2009. Öljyn hinnalla on yhteys amerikkalaisten kuluttajien talousvaikeuksiin: ”He eivät ole samalla tavalla kuin työssäkäyvät ihmiset energian kuluttajia”.

Köyhän papin yhä köyhempi Jagge

Autoni vasemman etupyörän laakerin vaihto ja öljynvaihto maksoivat liki 800 euroa. Vieressä olevan autokaupan mukaan autoni vaihtoarvo olisi noin 5000 euroa! Siten autoni pikkuhuolto maksoi autoni arvosta 16 %! Ehkä en kuitenkaan vaihda autoani tuossa liikkeessä. Myyjä oli vähän aiemmin ostanut ”samanlaisen” Jaggen 5000 eurolla. Nopea katsaus kyllä jo paljasti, että tuolla toisella Jaggella oli ajettu 130 000 kilometriä enemmän kuin minun autollani, siinä olivat jotkut kummat halpa vanteet ja pinnoitetut kapeat kesärenkaat, siinä ei ollut kattoluukkua eikä peruutustutkaa eikä se sisältäkään näyttänyt raikkaalta!