torstai 24. syyskuuta 2009

Sydämen asia

Ensi sunnuntaina 27.9.2009 vietetään maailman sydänpäivää, jossa tänä vuonna on erityisenä teemana hyvinvointi työssä.

Tulin tietoiseksi sydänpäivän lähestymisestä, kun kaksi työtoveriani oli pukeutunut tänään punaiseen paitaan, jossa sydämen asia tulisi paremmin mieleen.

Minulle sydän on henkilökohtainen asia. Huippukuntoisena juoksevana pastorina koin onnettomuuden liki 20 vuotta sitten. Olin sunnuntaina toimittanut kasteet, mutta olo alkoi heiketa. Maanantaina alkoi kuukauden virkavapaa ammattimaista juoksuharjoittelua varten, mutta jo maanantaina jouduin kuitenkin Kallion terveyskeskuksen kautta ambulanssikyydillä Malmin sairaalaan, josta minut siirrettiin tajuttomana Laakson sairaalaan ja Meilahden sairaalan teho-osastolle. Laakson sairaalaa en enää muista, koska olin tuon ajan aivoinfarktin, aivokalvotulehduksen ja verenmyrkytysshokin tähden tajuttomana. Niskan ruvesta oli lähtenyt Staphylococcus aureus –bakteeri keskeiseen verenkiertoon vakavin seurauksin. Meilahden sairaalassa koin lopullisen järkytyksen juoksuhaaveilleni, kun mitraaliläppäni vaurioitui ja jouduin sydänleikkauslistalle. Pääsin varsin nopeasti sydänleikkaukseen, jopa päivää suunniteltua aiemmin, koska en pelännyt leikkausta 13. päivänä perjantaina. Mitraaliläppäni sai carpentiere-osaproteesin paikkaamaan repeämää, jonka bakteeri oli aiheuttanut sydämeen. Pahimmillaan CRP oli noin 300, verenpaine 60-40 ja sydän värisi 240 kertaa minuutissa. Sellaisessa olossa en jaksanut edes lausua mitään rukouksia, vaan kristillinen usko oli pikemmin sen varaan jättäytymistä, että nyt on Jeesuksen hoidettava heikkoa pappia, joka ei jaksa enää lausua kokonaista rukoustakaan. Toki minä aloin elpyä antibiootin ja verenmyrkytystä torjuvan lääkityksen tähden nopeasti, jolloin jopa etsin ja luin lääketieteellistä kirjallisuutta onnettomuudestani lääketieteen kirjastossa.

Hengissä oleminen ei ole sellainen itsestään selvyys kuin saatamme pitää ja olla kiittämättömiä Luojan antamasta elämästä. Minulle elämäni on tullut sydämen asiaksi. Olen kokenut miten lähelle kuolemaa saattaa joutua, vaikka olisi terveimmät elämäntavat ja kauniit suunnitelmat. Sydänleikkaus ei ollut mikään murros vakaumustani ja uskoani varten, vaan pikemmin luterilainen uskonvanhurskaus syveni elämän karussa kokemuksesta eletyksi, kun aiemmin se oli enemmän kirjoista opittua. Luterilainen uskonvanhurskaus kertoi minulle myös sen, että ihminen ei tule pyhäksi, viattomaksi ja synnittömäksi missään elämänsä vaiheessa, ihmisyys ei katoa edes sen rujoudessaan. Evankeliumi on Jeesus Kristus ihmisen hyväksi.

Sydämen asia ei saa unohtua heti kun onnettomuudesta on selvitty. Ymmärsin jo pian, että terve ja vahva sydän on parempi sydänleikkauksenkin jälkeen kuin huonosti hoidettu sydän. Lähdin varovaisesti juoksulenkille: lähtökohtana oli koko ajan kuunnella sydäntä. Uroteot eivät ole enää tavoitteitani. Vuosi sydänleikkauksen jälkeen juoksin jo maratonin Pirkkolan puistossa ja Keskuspuistossa. Kilpailuihin en kuitenkaan uskaltautunut lähimmäisten huolestuneisuuden tähden vielä vuosikymmeneen, kunnes Forssassa hölkkäsin äärimmäisen varovaisesti maratonin aikaan 3.04 ja sitten Tukholmassa juoksin tuttujen seurana maratonin. Tällä hetkellä yritän lenkkeillä kaksi kertaa päivässä. Tänään lienee vaikea lenkkeillä edes yhtä kertaa, koska aamulla lähdin töihin jo kello 7 ja illalla palaan kotiin kello 21 aikaan. Sydän on opettanut, ettei pidä myöskään intoilla liikaa: iltamyöhään on paras rauhoittua ajoissa, sillä myöhäinen iltalenkki voi tehdä sydämen rauhattomaksi jolloin nukkuminen vaikeutuu.

Sydämen tähden en ole kieltänyt elämää, vaan olen alkukatkeruuden jälkeen rakastanut elämää entistä enemmän. Suuria unelmia elättänyt nuori pappismies koki katkerasti sydämensä vaurioitumisen, koska huipputavoitteet olivat luonnollisesti ohi juoksu-urheilussa, vaikka eivät ne olisi välttämättä toteutuneet edes terveellä sydämellä. Nyttemmin olen havainnut, että Luojan antama kauneus on löydettävä jokainen päivä. Olisi väärin käpertyä tiukan ankarasti murehtimaan menetettyjä päiviä toisenlaisten mahdollisuuksien varassa.

Jos jollakin on yhä sydän terve, hänen olisi aivan oikein huolehtia nyt sydämestään, jotta voisi mahdollisimman hyvin välttää sydän- ja verisuonisairaudet. Jos sydän ei ole enää terve, silloin on löydettävä paras hoito sydämelle, jotta elämän kauneus pysyisi ilmeisenä yhä edelleen.