tiistai 8. syyskuuta 2009

Synnin ja halun ympärillä

Tänään aamulla avasin Raamatun. Papille niin kuin kenelle tahansa kristitylle pitäisi sopia avata Raamattu ensimmäiseksi aamulla. Olin illalla rukoillut Jumalan johdatusta eräissä asioissa.

Kun avasin Pyhän Raamatun, sen sisältä tipahti neljä jäljellä olevaa solarium-lippua. Olin etsinyt niitä kauan, mutta luulin jo kadottaneeni. Huomenna menen siis solariumiin. Keski-ikäinen pappikin saa näyttää niin kauniilta kuin meikäläisen vartalolla voi enää kauneudesta puhua.

Neurootikko kiertää halunsa ympärillä


Jacques Lacanin eettinen maksiimi oli: älä luovu halustasi. Erityisesti Panu Minkkinen on kirjoittanut loistavasti Lacanin etiikasta ja halusta, ks. Minkkinen 1999:119–133. Minkkinen, Panu 1999. Thinking Without Desire. A First Philosophy of Law. Hart Publishing: Oxford. Ensimmäisen kuulemisen perusteella Lacann maksiimi saattaa tuntua kovin ”epäkristilliseltä”, sillä onhan se toki myös suunnattu kritikiksi hänen tuntemaansa roomalaiskatolista elämänkielteisyyttä vastaan. Kyse on myös siitä, mitä sovitamme sanoihin ”halu”. Lacanilla tuo maksiimi liittyi hänen kliinisiin havaintoihinsa, joiden perusteella näytti siltä, että neurootikko ”haluaa”, mutta vain kiertää puutteensa ympärillä. Sitä vastoin psykoottinen ihminen sulkee pois ”halunsa” ja ryhtyy maagisissa uskomuksissaan ehkä suuruudenhulluksi. Psykoottinen voi olla myös äärimmäisen askeettinen omien ihanteidensa toteuttamiseksi.

Monikulttuurinen elämänkokemus on reilun 10 vuoden aikana selvästi muuttanut minua siten, että uskallan kuunnella unelmia paremmin kuin aiemmin, jolloin menettelin pikemmin neurootikon tavoin: halusin sisäisissä toiveissani, jos uskalsin niitä tunnustaa edes itselleni, mutta kiersin vain puutteen ympärillä. Kokemukseni mukaan venäläisyyteen kuuluu hieno rohkeus olla ihminen ilman tarpeetonta neuroottista kiertelyä. Toki tätä avautumista on ihan kaikkialla tavattavissa. Muistan erinomaisesti, kun haastattelin marraskuussa 2007 Suomen fashion-maailman ainutta kuningatarta Kaarina Kivilahtea sekä Nicolas-putiikin omistaja Timo Talviota ja La Fiamma –liikkeestä Tiina Kantolaa. Kaarina K määritti kokemuksensa perusteella osuvasti: ”Suomalainen nainen on viehättävä, mutta hän ei tiedosta aina viehättävyyttään ja pukeutuu varovaisemmin kuin venäläinen nainen”. Timo Talvio kertoi osuvan tapauskertomuksen. Kun venäläispariskunta saapuu liikkeeseen, he kannustavat toisiaan hankintoihin. Lopuksi he ovat kummatkin tyytyväisiä ostoksiinsa. Kun taas suomalaisilla on yhä edelleen liian usein syyllistävä asenne: “Osta sitten, jos pakko on ostaa!” Suomalaiseen luterilaiseen mielenlaatuun liittyy häpeä ja itsensä rankaisu: “Jos nyt ostan arvokkaat kengät, sitten en osta ainakaan vuoteen”. Tiina Kantalo näki myönteistä kehitystä asenteissamme: hänen mukaansa asiakkaiden ennakkoluulottomuus ja rohkeus ovat vahvistuneet tämän kymmenen vuoden aikana, jonka ajan La Fiamma on toiminut. “Tänä päivänä ei ole enää synti, jos näyttää hyvältä”, Kantola kiteytti kulttuurin muutoksen.

Köyhän ihmispoloisen illuusio asketismissa

Melanie Klein on läheisesti sukulainen Lacanin psykoanalyyttisen ajatuskulun kanssa. Klein hyödynsi kuolemanvietin käsitettä, kun arvioi kateuden vaikutusta yksilön kehitykseen. Kieltämysten eetos ja kuolemanvietti näyttäisivät sulautuvan toistensa kanssa. Kumpikin hyökkää itse elämää ja sen alkulähdettä vastaan.186 Terttu Siitolahti kirjoitti vuonna 2005 oivaltavasti Kleinin kuolemanvietin käsitteestä, ks. Siitolahti, Terttu 2005. Melanie Kleinin lisä kuolemanvietin ja yliminän käsitteisiin. Psykoterapia 24 (2): 93-94.

Alain Badioun lähti liikkeelle Lacanin oivalluksista ja kysyi kriittisesti, vaatiiko etiikka todellakin asketismia. Nihilisminsä autuutta varten ihmiset ovat voineet löytää omat tarvittavat hahmonsa jokaisella aikakaudella. Suosittelen luettavaksi: Badiou, Alain 2004. Etiikka. Essee pahan tiedostamisesta. Suom. Janne Kurki. Alkuteos: L´éthique: Essai sur la conscience du Mal. Nous, 2003. Teoksessa: Alain Badiou, Etiikka. Essee pahan tiedostamisesta & Janne Kurki. Ks. myös Lacoue-Labarthe, Philippe 1993. Etiikasta. Lacan ja Antigone. Suomentanut Jaana Jalkanen ja työryhmä. Helsinki: Loki-kirjat. Tommi Wallenius on kirjoittanut hyvin ymmärrettävästi etiikan ja asketismin suhteesta: Wallenius, Tommi 1994. Etiikasta. Antigone. Filosofinen aikakauslehti Niin & Näin 2.

Nuo keskustelut on käyty länsimäisessä kulttuurikeskustelussa ja filosofiassa jo pari vuosikymmentä sitten tai aiemmin. Havaitsen kuitenkin, miten ajankohtaisia ne ovat koko ajan. Kysehän on ihmisenä elämisestä ja ihmispersoonasta. Yhä edelleen rakennetaan mielikuvien maailmaa jonkinlaisen illuusion hyväksi, joka ehkä vapahtaisi ihmispoloisen köyhyyteen sitoutuneena ”uskon sankarina” siitä tosiasiasta, että hänellä on tosiasiassa vain määrätty kovin rajallinen häpeällinen paikka kovin rajallisia tyydytyksiä tarjoavassa maailmassa. Vesa Manninen (2001: 230) kirjoitti psykoanalyyttisen tutkielman tuosta psyykkisestä kokemisesta. Minulle tuo kirjoitus on ollut hieno oivallusten lähde: Manninen, Vesa 2001. E. Roos, V. Manninen & J. Välimäki (toim.), Rakkaus, toive ja todellisuus. Psykoanalyyttisia tutkielmia. Yliopistopaino: Helsinki. Slavoj Žižek (2006) havaitsi mainittuja piirteitä kristillisen etiikan ja ihanteiden esittämisessä. Hän tulkitsi Jumalan pettämättömyyden ja ihmisen radikaalit luopumiset Kierkegaardin ja Lacanin avulla ihmisten pyrkimykseksi uhrata kaikki ”Asioiden Syylle” (the Cause-Thing), jota tämä henkilö pitää suurempana itseään varten kuin omaa elämäänsä (Žižek 2006:80); ks. Žižek, Slavoj 2006. The Parallax View. Cambridge, Massachusetts.: MIT Press.

Onneksi meillä on VT ja UT

Onneksi Raamattu ei tipahtanut taivaasta yhdessä pikkuhetkessä, vaan Raamattu syntyi vuosisatojen kuluessa olojen monella tavalla vaihtuessa. UT ja erityisesti evankeliumit syntyivät hyvin pitkälle sodankaltaisissa oloissa ja epäreilussa maailmassa. Se jätti jälkensä siihen, miten voimakkaasti odotetusta Jumalan valtakunnasta tuli sijainen kurjalle ja riistetylle elämälle, jopa Valtakunnan hyväksi piti uhrata kaikki. Onneksi kristillinen kirkko ei lähtenyt sielle tielle, että olisi hylännyt Luoja Jumalan, vaikka sellaisia pyrkimyksiä oli vanhassa kirkossa. VT ja luomiskertomus tuovat erityisen selvästi esille elämän Luojan lahjana, jolloin elämästä nauttiminen on Luojan työstä iloitsemista. Luotoisuus ja hengellisyys eivät ole sillä tavon vastakohtaisia kuin joskus kiihkoilijat ovat erehtyneet, kun ovat vaatineet luotuisuuden uhraamista Kaikkein Suurimmalle. Minun vakaumustani hallitsee ihmiselämän – oman ja muiden – tekeminen sovinnolliseksi ja onnelliseksi jo tämän elämän ja tämän hetken aikana. Siksi vältän menneisyyden katkerien suku- ja kansallisuusvihojen toistamisesta ja siirtämistä uusille sukupolville. Elämän toivo ja halu pitäisi palauttaa kaikesta huolimatta juuri nyt eläville ihmisille, uhraamatta toki tuleviakaan sukupolvia. Tällä tavalla etiikassani ja elämäni ihanteissa yhdistän VT:n, juutalaisuuden, UT:n ja myöhemmän kristillisen teologian eri sirpaleita toisiinsa. Tärkeänä pidän sitä, että kristillinen usko pikemmin vahvistaisi työkykyä ja mielenterveyttä kuin rikkoisi sitä moninaisten sääntöjen ja ankaramielisyyden avulla.

Tänään en mennyt solariumiin. Huomenna menen, sillä olisihan se hyvä, että Pohjassa olisi edes kaunis ja komea pappi, jos hän ei muuten olekaan niin ihana. Kävin myös vaateostoksilla, kun vanhat vaatteet menivät vääjäämättä rikki kovassa käytössä. Lopulta kävin katselemassa autojakin, koska monet olivat moittineet, ettei Jaguar ole antifasistinen auto. Kovista papillisista puheistani huolimatta Jaguar ei kai kääntynyt uskossaan antifasistiseksi, vaikka itse uskottelin kääntymystä. Niin vaihdoin Jaggen perheautoon, johon vauvan rattaat mahtuvat ongelmitta: Lexus RX. Tunne oli sama kuin Timo Talvion kenkäkaupassa: venäläinen vaimoni ei suinkaan moittinut, vaan oli oikein sympaattinen, kun näki tilavan auton.