torstai 10. syyskuuta 2009

Vauva ja vodkaa

Venäjällä tunnetaan tapana, että vaimo menee synnytyslaitokselle, jonne miehet eivät edes vielä pääse aina sisälle. Miehen juhlat ystäviensä kanssa alkaa jo tuossa vaiheessa. Juhlat tarkoittavat tunnetusti vodkaa. Isyysloma järjestyy täten ihan omatekoisestikin…

Kansallisena tapana on satunnaisia kertoja, että isän juhliessa lapsen syntymää äiti unohtuu laitokselle. Isä unohtaa noutaa äidin ja lapsen kotiin. Kun kaikesta huolimatta lapsi ja äiti pääsevät kotiin, isän velvollisuutena on pitää pöydällä näkyvillä vodkapulloa, jotta jokainen kotiin saapunut onnittelija saa juoda vodkaa. Tämä pätee erityisesti miehiin, jotka tulevat onnittelemaan lapsen syntymän johdosta.
Tänään sain todeta mainitun vaatimuksen. Venäläinen tuttu mies enemmän ja vähemmän kauniisti nuhteli meikäläistä, kun kotonani ei odottanut vodkaa, kun hän saapui vaimonsa kanssa onnittelukäynnille. Mies kysyi, enkö tiedä venäläisiä tapoja. Kerroin, että tiedän monenlaisia venäläisiä tapoja, mutta tuota tapaa en noudata. Mies kertoi pitävänsä näistä tavoista.

Suomalainen mies saattaa törmätä Venäjällä viinan juomisen paineeseen. Venäläisten tapojen mukaan juomisen vaatimus saatetaan ilmaista hyvin röyhkeän häpeilemättömästi. Venäläisissä tavoissakin on toki huomattavia eroja, mikä unohtuu liian usein suomalaisilta, jotka katselevat vain pientä kokemuspiiriään venäläisistä. Koulutus-, sivistys- ja tulotaso vaikuttavat kovasti elämän tyyliin. Venäläisten tuttujeni keskuudessa on raivo raittiita, he elävät "niin kuin Putin" ("Такого как Путин", ks. myös monet muut versio Googlen videohaun avulla), kuten tunnettu venäläinen laulu ylistää. Vaikka venäläisyydessä lähelle tuleminen - iholle tuleminen - erilaisten vaatimusten kera voi olla säikäyttävä kokemus aralle suomalaiselle miehelle (ja naiselle), venäläisyyteen sopii yhtä reilusti myös kieltäytyminen ja omana itsenä oleminen. En ole koskaan Venäjällä nauttinut alkoholia (en Suomessakaan), mikä ei ole sinänsä mikään absolutismin periaatteen vaatimus moraalisena sääntönä kaikille ihmisille. Itse en vain tykkää ajatuksesta, että jotakinpahanhajuista, päätä sekoittavaa juomaa pitäisi nauttia. Sellainen kontrollifriikki olen ollut pienestä pojasta alkaen.

Näin opiskeluaikana Pietarissa, että suomalaispojille alkoholi saattoi olla tarpeettoman helppo houkutus. Olihan hintakin halpa Venäjällä. Siitä huolimatta olen yhä sitä mieltä, että juomisesta tai juomatta jättämisestä on itse kunkin henkilön otettava oma vastuu: vastuu ei ole vieraissa, ei ystävisä, ei hintatasossa eikä kansallisessa kulttuurissa. Olen katsonut säälien niitä suomalaisia liikemiehiä, jotka hienosti järjestetyssä suomalaisvenäläisessä tapaamisessa joivat itsensä niin sekaisin, etteivät tajunneet enää venäläisten yrittäjin upeita yhteistyötarjouksia, joita varten nämä olivat saapuneet tapaamiseen.

Minun väitetään olevan russofiili – ihailevan venäläistä kulttuuria ja elämää, mutta väite ei pidä paikkaansa. Nautin olla oma ihmiseni suomalaisena. Ainoastaan täydennän suomalaisia ahtaita näkökulmia satunnaisesti muiden kulttuurien, uskontojen, kirkkokuntien ja poliittisten näkemysten tuomalla erilaisuudella.

Ps. en osta vodkaa myöskään viikonlopuksi, vaikka mainittu ystävä lupasi tulla kylään paremman menestyksen toivossa. Minulle oli arvokasta olla vaimoni kanssa, kun hän synnytti. Se näytti olevan hänellekin tärkeä asia, koska osaa kehua tukeani kaikille naisystävilleen. Saan paremman nautinnon elämän ihanuudesta selvänä.