keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kiistaton menestys

Aamu alkoi jo upeasti. Vein poikaa päiväkotiin. Hymyilevä, iloisesti keskusteleva pieni poika on paras avaus päivälle mitä isä saattaa kuvitella.

Pakkasta oli aamulla – 3 astetta. Lähdin pojan päiväkodin jälkeen suoraan juoksulenkille. Jälleen tänään juoksu tuntui upean hyvältä, mieli oli valoisa. Pikkupakkasessa oli nautittavaa juosta. Juoksin kuitenkin vain 8 kilometriä, koska piti ennättää ajoissa töihin. Kun kotona kävin lopulta suihkussa, tunsin itseni raikkaaksi ja puhtaaksi.

Seurakunnassa oli kaikenlaista pikkutehtävää. Raamattupiiri oli hieno kokemus. Erityisesti seurakuntalaiset tekivät raamattupiiristä miellyttävän ja antoisan. Luimme ensi sunnuntain raamattutekstit, yhden tekstin VT:sta, yhden epistolatekstin (Kol.) ja yhden evankeliumitekstin (Joh.). Lisäksi keskustelimme Raamatun sanoista ja lauseista. Erityisesti luterilainen uskonvanhurskausoppi tuli minulle tärkeäksi näiden raamatunkohtien ymmärtämisessä: Kolossolaiskirjeessä ei puhuta ihmisvoimin pidettävästä horjumattomasta uskosta, sillä sellainen usko olisi omavanhurskautta, tekojen hurskautta, lain mukaista hurskastelua. Omassa varassa oleva usko ei voi kestää missä tilanteessa tahansa, mutta pitääkin tunnustaa, ettei ihmisen varassa voi mikään kestään peruuttamattomasti missä tilanteessa tahansa. Usko on tekojen vastakohta tässä mielessä, usko ei perusta omaan esittämiseemme Jumalan tai ihmisten edessä, sillä varsinaisesti usko on itse Jeesus Kristus. Mitättömäksi jäävänä ja syvästi pettyneenä emme enää esittele omaa horjumattomuutta ja kestävyyttä, vaan pelkästään on myönnyttävä Jeesuksen tahtoon rakastaa ja pelastaa. Usko alkaa siis siinä, kun omassa varassamme pysyvä usko loppuu. Kolossalaiskirjeessä kerrottiin myös kiehtovasti evankeliumista, joka olisi jo julistettu kaikille luoduille, vaikka itse kirje syntyi enimmäisellä vuosisadalla eikä lähetystyö ollut ulottunut siinä vaiheessa edes kaikkien silloisten tunnettujen kansojen keskuuteen. Otaksun, että ajattelu periytyy samasta taustasta kuin Paavalin kirjeessä roomalaisille ensimmäisessä luvussa, jossa Jumalan rakastavan ja hyvän luomistyön perusteella on kaikille luoduille näytetty Jumala(n evankeliumi), vaikka jokainen onkin sitten hylännyt Jumalan. Tässä suhteessa roomalaiskatolinen ja kreikkalaiskatolinen teologia muistuvat hyvin mieleeni, kun taas kovin usein luterilainen teologia on heikommin oivaltanut luomisteologiaa tältä osin.

Kaiken huipuksi sain oppineisuuteni parhaan saavutuksen, jonka luen jopa maisteri- ja tohtoritutkintoa paremmaksi. Sain tiedoksi, että venäjänkielinen artikkelini historian väärentämisestä ja Venäjän maineesta julkaistaisiin jopa arvovaltaisessa venäläisessä politiikan ja strategian tutkimusjulkaisussa "Проблемы стратегической стабильности" ja jo heti sen seuraavassa ilmestyvässä numerossa! Niin kuin ystävällisesti minulle kerrottiin Moskovasta, että "Так что это - несомненный успех!" (... Joten se on kiistaton menestys!). Ihmettelin itsekin monta kertaa ja kyselin vaimoltani, miten tämä on mahdollista. Lopulta tein johtopäätöksen, että rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta rakentava analyyttinen työskentely kansainvälisen politiikan kysymyksissä saa huomattavaa arvostusta Venäjällä. Asiahan on merkittävä suurvallalle. Lisäksi täytyy myöntää, että ystävälliset ja sydämelliset ihmiset ovat ilmeisen lukuisat venäläisen strategian tutkimuksen ytimessä. Nämä seuraavat globaaleja ilmiöitä ja toivovat jopa "ammatikseen", että hyvinvointi, rauha ja vakaus pysyisivät. Liian monet ongelmat puhkeavat konflikteiksi eikä sellaiset kiistat ole varmasti mieleen.

Tämä mielessä ajatukseni palautuivat taas Rimma Salosen saamaan tuomioon: minulle tuli sääli, miten revansistinen ilmapiiri hallitsi alusta alkaen Rimmaa vastaan. Tuo paha tahto näyttää hallinneen myös oikeutta sen sijaan että olisi tutkittu, mitä äiti ja lapsi todella tarvitsivat. Voidaan jopa epäillä, että toteutuiko "laki", mutta joka tapauksessa "oikeus" tuskin sai ääntänsä julki tuossa tuomiossa.