lauantai 24. lokakuuta 2009

Moskova mielessä

Sain jo tietää Moskovasta hotellin, jossa kohta vietän muutaman yön. Juuri koskaan en ole Venäjällä majoittunut hotellissa. Ehkä edellinen kerta oli Neuvostoliiton aikana, joten nyt Stalinin rakennuttama hotelli sopii seuraavaksi kerraksi. Suomalaisin sinivalkoisin silmin katsottuna Venäjällä on sellaista loistoa, joka tekee vaikutuksen! Huomaan, että matkakuume kasvaa, kun katson hotellista kuvia.








Moskovassa keskustelen ja kuvailen omat analyysini mm. Suomen Puolustusministeriön teoksesta "Haasteiden Venäjä" (2008), Eduskunnan Tulevaisuuden valtiokunnan selvityksest "Venäjä 2017" (2007) sekä Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta 2009. Millainen on näiden arvovaltaisten julkaisujen Venäjä-kuva? Millä tavalla nämä julkaisut rakentavat tai repivät Venäjä-mainetta Suomessa?

Valtioneuvoston 109 sivua paksu selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta julkistettiin 23.1.2009. Itse tasavallan presidentti Tarja Halonen on joutunut kommentoimaan sitä, onko selonteossa muutettu myönteisemmäksi Suomen suhtautumista Natoon. Selonteossa on hyvin leimallista, ettei siinä mainita Naton operaatioiden siviiliuhreja, vaan korostetaan vain Naton kaikkinaista antamaa turvallisuutta maailmaan – ja Suomeen. Naapurimaan Isänmaan puolustajien päivää ei kehoteta juhlimaan eikä muutenkaan suhtauduta valoisasti Venäjään.

Georgian aloittama sotilasoperaatio kerrotaan pelkästään lyhyesti kahdella lauseella: ”Georgialaiset joukot aloittivat 7.8.2008 laajemmat sotatoimet tavoitteenaan palauttaa alueelle määrittämänsä ’perustuslaillinen järjestys’. Georgia käytti sotatoimissaan kevyitä jalkaväkijoukkoja, erikoisjoukkoja sekä tykistöä”. Tätä lausetta edeltää kuitenkin kokonainen kappale, jossa tehdään Georgian aloittaman sotaoperaation merkitys mitättömän näköiseksi. Tuossa kappaleessa kirjoitetaan molemminpuolisesta provosoinnista. Georgiasta kertovaa kahta lausetta seuraa pitkä selonteko Venäjän sotilasoperaatioista, joka ulottuivat selonteon mukaan itse kriisialueen ulkopuolellekin. Georgian tappamien uhrien lukumäärää ei mitenkään kuvata, mutta sitä vastoin Venäjän joukkojen suuruutta kuvaillaan selonteossa.

Toispuoleinen energia-analyysi

Valtioneuvoston mukaan kasvava energian tarve ja maailmantalouden riippuvuus raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnoista ovat merkittäviä maailmanpolitiikkaa ohjaavia tekijöitä. Tämäkin analyysi jää puolinaiseksi: ”Kansainvälinen kilpailu energian saatavuudesta kiihtyy. Energiakysymykset ovat yhä keskeisempi osa ulko- ja turvallisuuspoliittista agendaa.” Selonteossa ei harmittavasti kuvailla, miten mainittu kilpailu energian saatavuudesta aiheuttaa energiatuottajavaltioille, kuten Venäjälle, turvallisuusuhkia. Vastaamatta jäi myös, ketkä näitä turvallisuusuhkia tällöin aiheuttavat ja miten. Sitä vastoin turvallisuusuhkat näyttävät kulkevan raportissa toiseen suuntaan, mutta tällöin raportti kertoo Naton rauhaa ja vakautta luovaksi järjestelyksi. Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta nimetään selonteossa mahdolliseksi turvallisuusriskiksi, sillä raportin mukaan on ”epävarmaa, kykeneekö Venäjä toimittamaan riittävästi energiaa vastaamaan Euroopan tarpeita”. Raportin mukaan energian tuotanto- ja muu infrastruktuuri ovat huonossa kunnossa, ja tehottoman käytön seurauksena myös pula sähköstä ja kaasusta kuuluu Venäjän talouden lähivuosien uhkakuviin. Selonteko sanoo, että raaka-aine- ja energiatoimitusten vaikeuttamista voidaan käyttää poliittisena painostuskeinona.

Energia-analyysin toispuoleisuutta pahentaa se, ettei energian toimittajan ja energian ostajan keskinäistä sidonnaisuutta nähdä myönteisenä mahdollisuutena, jossa molemmat tarvitsevat toisiansa. Energiakuljetuksen turvaamiseksi ei arvioida myönteisiä ratkaisuvaihtoehtoja. Itämeren kaasuputken myönteistä vaikutusta ympäristöön ei osata analysoida. Kaasuputken luomaa vakautta ei tahdota kiittää.

Selonteko kertoo laajasti keskinäisen avunannon velvoitetta EU-jäsenmaiden sitoutumisesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Tällöin viitataan myös mm. 10.4.2008 julkaistuun ulkoministeriön yksityiskohtaiseen selvitykseen keskinäisen avunannon velvoitteesta, joka lisättiin Lissabonin sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen.

Suomen valtioneuvosto moittii Venäjää

Suomen valtioneuvoston mukaan Venäjä tavoittelee suurvalta-asemansa palauttamista (s. 31). 90-luvun epäedullisten kokemusten jälkeen Venäjällä on vahvistunut jatkuvuus. Putinin vahva asema ilmaistaan selonteossa sanoilla: ”Pääministerin sisä- ja ulkopoliittinen asema on vahvistumassa”. Suomen valtioneuvoston mukaan Venäjällä on ”suuria puutteita ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien toteuttamisessa. Myös korruption poistamisessa ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamisessa on paljon tehtävää” (s. 31).

Selonteko havaitsee Venäjän kiinnostuksen Shanghai-yhteistyön rakentamisessa, mutta vaikenee alueella askaroivasta Yhdysvalloista. Lisäksi Venäjän kerrotaan olevan valmis ”käyttämään sotilaallista voimaa intressiensä edistämiseen myös omien rajojensa ulkopuolella”, kun taas vastaavia ilmauksia ei kerrota Yhdysvalloista.

Suomen valtioneuvoston selonteon mukaan Venäjä pitää omissa turvallisuusstrategioissa terrorismia ja joukkotuhoaseiden yhdistelmää vakavimpana turvallisuusuhkanaan. Selonteko väittää, että Tšetsenian sota terrorismin vastaisena sotana olisi erityisesti ”sisäsyntyinen”. Ilmaus on jopa provokatiivinen siihen nähden, että Venäjä on hyvin ansiokkaasti tuonut esille aineistoa, miten mainituilla terroristeilla on havaittu yhteyksiä mm. al-Quida –terroristeihin. Valtioneuvoston kirjoittajat ovat valinneet ilmauksia, jotka voitaisiin tilanteen vakavuuden tähden tulkita jopa loukkaaviksi.

Valtioneuvosto ei kuvaile tosiasiakuvauksena, vaan Venäjän poliittisen ja sotilaallisen johdon (erheellisenä?) näkemyksenä uhkakuvaa, että Yhdysvalloilla on hegemoniapyrkimykset, lännen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen läsnäolo lisääntyy Venäjän perinteisillä vaikutusalueilla sekä Naton laajentuu. ”Uhkiin Venäjä pyrkii vastaamaan ylläpitämällä asevoimia, joilla säilytetään riittävä pidäke uhkaa vastaan. Asevoimien kehittämisen painopisteitä ovat muun muassa riittävän ydinasepotentiaalin ylläpitäminen ja asevoimien laadullinen kehittäminen tietyillä osa-alueilla”. Suomen johtavat poliitikot eivät siis tulkitse Yhdysvaltojen toimia turvallisuusuhkaksi, vaan uhka syntyy ainoastaan Venäjän mahdollisen reagoinnista Yhdysvaltojen toimiin ja Naton laajentumiseen.

Valtioneuvosto kertoo, että Venäjän talouskehitys luo edellytyksiä asevoimien uudistamiselle. Venäjä suunnittelee käyttävänsä lähivuosina huomattavia summia uuden puolustusmateriaalin kehittämiseen ja hankintaan. Tarkoitus on ennen muuta parantaa asevoimien laatua. Kokonaisuutena Venäjän sotilaallinen suorituskyky paranee. Venäjän julkinen puolustusbudjetti vuonna 2008 on noin 28 miljardia euroa. Venäjän hallituksen asehankintaohjelma vuosille 2007–2015 on arvoltaan noin 145 mrd euroa. Venäjän armeijan voiman kuvailun vastapainoksi Valtioneuvosto kertoo sivuilla 40–42 ylisanoja Natosta: ”Natolla on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä vaikutus. Samalla kun kriisinhallintatehtävät ovat korostuneet, kollektiivinen puolustus on säilynyt liittokunnan ydintehtävänä” (s. 40). Valtioneuvosto kuvailee Naton järjestöksi, joka vie perille ruoka-apua. Afganistan on kuvattu siviilikriisinhallintana, mutta sanallakaan moitita alueen siviiliuhrien tuomaa uhkaa maailman rauhalle. Ylistys tähtää myönteiseen kuvaukseen Naton laajentumisesta: ”Naton, kuten myös Euroopan unionin, laajentumisella on ollut keskeinen merkitys vakauden lisäämisessä ja jakolinjojen poistamisessa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Nato on ilmoittanut, että sen ovet ovat avoinna uusille, kriteerit täyttäville jäsenmaille” (s. 42)

Söpön Naton, joka vie nälkiintyneille jopa ruoka-apua, vastapainona on Valtioneuvoston kuvaus Venäjän asenteesta, joka kriittinen Naton laajentumiselle IVY-alueelle (s. 43). Valtioneuvoston tulkinnan (s. 46) mukaan todellinen arvio on kuitenkin päinvastainen kuin Venäjän tulkinta: ”Euroopan unionin ja Naton laajentuminen sekä Venäjän poliittinen ja taloudellinen muutos ovat vakiinnuttaneet oloja Suomen lähialueilla”. Suomen valtioneuvosto kertoo, että Venäjän sotilaallisen voiman käyttö Georgiassa heijastuu turvallisuusajatteluun Suomen lähialueilla. Viron ja Georgian kokemukset osoittavat Suomen politiikan päättäjien mukaan, että tietoverkkohyökkäykset ovat konkreettinen turvallisuusuhka.

Suomi lähenee Natoa

Valtioneuvosto ilmoittaa selonteossa, että ”Suomi kehittää omia sotilaallisia suorituskykyjään Naton standardien mukaisesti. Suomi seuraa Naton muutosta, jossa seuraava vaihe tulee olemaan liittokunnan tehtävät määrittelevän strategisen konseptin uudistaminen”. Kokonaisvaltaisempi kriisinhallinta edellyttää Suomelta ”yhä tiiviimpää yhteistyötä Naton kanssa. Aktiivinen osallistuminen Naton kumppaneille tarjoamaan yhteistyöhön ja kriisinhallintaan tukee Suomen sotilaallisten suorituskykyjen ja niiden kansainvälisen yhteensopivuuden kehittämistä ja lisää Suomen turvallisuutta”.

Sivulla 57 Valtioneuvosto harmittelee tai kuvailee riittämättömäksi ilmaistua tilannetta, riippuu tulkitsijan ennakkoluulosta: ”Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi ei voi käyttää sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea. Suomen on kuitenkin varauduttava mahdollisen kansainvälisen avun vastaanottamiseen ja antamiseen”. Suomi seuraa ”Venäjän kehitystä keskeisimpänä Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttavana tekijänä”.

Sivuilla 67–68 päädytään itse vaaralliseen tavoitteeseen, jota ei saisi Suomen vallitsevassa poliittisessa keskustelussa vaientaa kaikenlaisilla lupauksilla ettei mitään olisi muuttunut. Tällöin kerrotaan tosi söpöjä unelmia, että ”Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia turvallisuustilanteeseen Pohjois-Euroopassa ja lähialueilla. Ulkoministeriön Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä koskevan selvityksen mukaan jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen turvallisuutta vahvistava vaikutus. Nato-jäsenyys antaisi Suomelle liittokunnan 5. artiklan mukaiset turvatakuut. Samalla mahdollinen jäsenyys velvoittaisi Suomea auttamaan muita jäsenmaita, mikäli nämä joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi. - - - Nato-jäsenyys edistäisi lisäksi Suomen kansainvälistä pelastuspalveluyhteistyötä, vahvistaisi kansainvälisen avun vastaanottokykyä sekä hyödyttäisi Suomen puolustusteollisuutta. Nato suosittaa jäsenilleen, että ne käyttäisivät kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen. Vuonna 2007 tämän tavoitteen täytti viisi Naton 26 jäsenmaasta. Jäsenyyttä mahdollisesti harkittaessa on arvioitava myös, mitä vaikutusta Suomen puolustusjärjestelmälle on Nato-maiden suuntautumisella asevelvollisuudesta ammattiarmeijoihin”.

Johtopäätöksenä Valtioneuvosto sanoo, että se ”ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. - - - On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä”.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha