keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Sikainfluessan (A/H1N1) edessä yhdenvertaisesti koko väestön kanssa

Venäjällä on 28.10.2009 mennessä vahvistettu 1819 sikainfluessatapausta (A/H1N1). Neljä on kuollut sikainfluenssaan.

Venäjällä pahin alue on toistaiseksi Kaukoidässä ja itä-Siperiassa Mongolian ja Kiinan tuntumassa. Ensimmäiset sikainfluenssaan kuolleet olivat 29 ja 50 vuotta vanhat naiset. Nuorempi näistä oli raskaana. Myös vauva menehtyi. Nämä menehtyivät tiistaina 27.10. Jo syyskuussa tiedostusvälineet kertoivat ensimmäisestä sikainfluenssaan kuolleesta Venäjällä, mutta viranomaiset vahvistivat myöhemmin, ettei kyseessä ollut sikainfluenssatapaus.

Moskovassa on raportoitu keskiviikkoon mennessä 525 sikainfluenssaan sairastunutta, heistä 229 on lasta. Kohta lähden Moskovaan. Se lähinnä jännittää itseäni, että olenko kuumeessa vai terveenä siinä vaiheessa.

Venäjällä aloitetaan rokotusohjelma vasta joulukuuussa. Tällöin rokotusohjelma käsittää kymenen miljoonaa ihmistä, lähinnä hoitohenkilökuntaa. Myöhemmin rokotetaan vielä 30 miljoonaa ihmistä, mikäli virus vaikuttaa leviävän agressiivisesti.
Influessa ei luokittele ihmisiä suomalaisiin ja venäläisiin tai muihin, vaan uhka koskee kaikkia yhdenveroisesti.

Seurakuntaneuvostomme kokouksessa tuli ilmi mielenkiintoinen kysymys siitä, että papit ja seurakunnan työntekijät saisivat hyvän sijan rokotusohjelmassa; se ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Minulla on myös sydämessä proteesiläppä (osaproteesi), mutta nämä seikat eivät luo etuoikeuksia. Seurakunnan työntekijät ovat sairauden kanssa yhdenvertaiset muun väestön kanssa. Olen myös joskus kovissa sairauksissa saanut "todistaa" intomielisille "uskovaisille", että edes usko ei vapauta meitä ihmisyydestä ja ihmisyyteen kuuluvasta sairaudesta: olen Jumalan lapsena samalla tavalla sairastuva ihminen kuin täysi ateistikin on. Toki rukoilen terveyttä ja hyvinvointia itselleni ja läheisilleni, elän turvautuen Jumalaan, mutta en ole sairauden vastustamisessa etuoikeutettu. Tiedän, että elävällä Jumalalla on valta tehdä terveeksi tai sallia sairauden tulla. Hänen tahtoaan en voi pakottaa. En kuitenkaan tee rationalistista laskutoimitusta, jonka mukaan influenssaan sairastuminen tai kuoleminen on siis Jumalan tahto. Jumalan kaikkivaltiudesta käytävä pohdiskelu kulkee Raamatussa toisia polkuja: niissä vastataan, voiko Jumala olla edelleen Jumala, vaikka ihminen kärsii. Vastaus on, että Jumala on Jumala yhä edelleen. Sitä vastoin rationalistinen spekulaatio yksityistapausten yhteyksistä Jumalan sormeen ei kuulu siihen uskoon, jonka tunnen omakseni. Jumalan edessä olemme pyhän edessä, emme älyllistä irvailua ja teorisointia varten.

Vanhukset rokotetaan eläkeläispiirissä saamani tiedon mukaan vasta viimeisenä, vaikka heidän kykynsä kestää influenssaa ei ole minun uskomusteni mukaan kovin vahva muiden sairausten yhteisvaikutuksen tähden. Jonossa on eräs hyvä syy olla viimeinen: silloin ennättää nähdä, miten 3-4 miljoonaa suomalaista ovat kokeneet rokotuksen. Silloin on jo reilusti ”testattu”, mitkä ovat rokotuksen vaarat.

Mietin kovasti, miten monta päivää vielä pidän poikaani päiväkodissa Helsingissä, sillä päiväkodit ovat ilmeinen riski saada influenssa. Ehkä vielä tämän viikon, mutta marraskuun hän voisi olla ”turvallisemmin” poissa pahimmasta riskistä. En tiedä vielä.

En ole suinkaan varma, otanko itselleni sitten joskus jonojen loppupuolella rokotusta, jos sitä enää saadaan meikäläisille etelä-Suomeen. Minulla on tavallisesti yksi tai kaksi influenssapäivää vuodessa ja nekin sattuvat liki poikkeuksetta vapaa- tai lomapäivälle. En ole ottanut koskaan influenssarokotusta. Tänä kesänä sain toki poikkeuksellisesti kuumetta ja kovan yskän, joka kesti useamman päivän (kiitos juoksuintoilun sairaana!), mutta en tarvinnut tuolla kertaa sairaslomaa. Lääkäri olisi toki kirjoittanut puhelimen perusteella, mutta kieltäydyin, koska tuona päivänä en ollut niin läheisessä tekemisessä ihmisten kanssa. Ehkä tämän syksyn yritän selvitä hyvällä itsestä huolehtimisella ja terveillä elämäntavoilla (riittävä uni, hyvä ruoka ja hygienia). Lisäksi vältän liian kovia juoksulenkkejä, jotta rasituksen tähden ei vastustuskyky heikkenisi.