maanantai 5. lokakuuta 2009

Venäjä-verkoston tapaaminen

Tänään maanantainana, joka oli tavan mukaan vapaapäiväni kävin vain keveän aamulenkin. Kunto sinänsä paranee, mutta sääriluut eivät aamulla varhain rakastaneet juoksua. Siksi parhaani mukaan juoksentelin keveästi 7 kilometriä. Tämän päivän juoksut saivat jäädä aamulenkkiin.

Päivällä olin sitten kovin laiska, nukuin jopa päiväunia. Toki keräsin aineistoa paria artikkelia varten, jotka viimeistelen huomenna julkaisukuntoon. Vaimokin harjoitutti minulla vähän venäjän kirjainten lausumista. Tehtävää on toki valitettavan paljon.

Iltapäivällä Haaga-Helian ammatikorkeakoulussa Pasilassa oli Venäjä-verkoston tapaaminen. Päivi Kari-Zein, opinnäytetyöni ohjaaja vuosia sitten, istahti viereeni. Mukava oli tavata entistä opettajaa. Silloin muinoin tein opinnäytetyön suomalaisen huonekaluteollisuuden tarpeista käsin ja pohdin markkinoita Venäjällä erästä tehdasta varten. Tällä kertaa opiskelijoita ja entisiä opiskelijoita oli harmittavan vähän tapaamisessa. Joitakin tuttuja toivoin paikalle, mutta eivät saapuneet.

Alustuspuheenvuoron piti Suomen ulkoministeriön Venäjä-yksikön päällikkö Maimo Henriksson. Hänen esityksensä palautti monia tärkeitä reaaliteetteja mieliimme: Suomeen tulee Venäjältä 2 miljonaa rajanylitystä vuosittain, kun kokonaismäärä on 8 miljoonaa. Suomen suurlähetystöt kirjoittavat 742 000 viisumia vuosittain venäläisille. Henriksson korosti hyvin tarpeellisesti, että venäläiset ovat Suomen matkailussa suurin ulkomainen ryhmä. Edes matkailumäärät eivät vähentyneet tosin kuin vuoden 2008 lopulla ennustettiin: Moskovassa on vähän vähemmän kirjoitettu viisumeja, mutta Pietarissa ei. Henriksson luonnehti osuvasti, että Pietari on ”iso metropoli aivanmeidän tuntumassamme, mutta valitettavasti joskus tuntuu, että tämä mahdollisuutta ei ole vielä havaittu”. Lisäksi Henriksson toi esille suunnitelmat nopean 3,5 tunnin junayhteyden syntymisestä jo vuoden 2010 lopulle Helsingin ja Pietarin välille.

Iloisena piirteenä pidin Henrikssonin puheessa tarpeettoman hysterian tyynnyttämistä, kun puhui energiasuhteista. Suomen kokonaisenergiasta tulee 35 % Venäjältä, mutta ”tämä ei ole totaalista riippuvutta, teollisuudella on vaihtoehtoisia mahdollisuuksia jopa kaasun suhteen”. Öljyn ja sähkön tuonti perustuu taloudelliseen järkevyyteen ja hyvään hintaan. Myöskään EU ei ole kokonaan riippuvainen Venäjän energiasta, vaan pikemmin Venäjä on riippuvainen EU:sta. Kumpa Venäjän energialla pelottelevat tahtot olisivat olleet kuulemassa eturivipaikalta katsovan Ulkoministeriömme Venäjä-yksilön päällikön puhetta.