perjantai 20. marraskuuta 2009

Ortodoksipappi Daniel Sisoev kuoli uskonsa tähden Moskovassa

Tällaista uskonsotaa en hyväksy. Muslimit ja kristityt ovat voineet vuosisadat elää Venäjällä rinnakkain. Valitettavasti hulluja toimintatapoja on kaikissa aatesuunnissa ja uskonnoissa. Pyhän Tuomaksen kirkon ortodoksipappi Daniel Sisoev tai Sisojev tai Sysojev tai Sysoev (Даниил Сысоев) sai surmansa uskonsa tähden Moskovassa (venäjänkielen translitterointi ei ole itsestään selvä tapaus). On pelko, että tällainen murha provosoi kostotoimia ja vihamielisyyttä niin kuin sen murhan tarkoitus lienee ollutkin alunperin. Tuskin murha ilmentää muslimiyhteisön toimintatapaa yleisesti, mutta sielläkin on nyt ääri-ihmisiä, joille vihamieliset asenteet Venäjän ortodokseja vastaan sopivat oikein hyvin tavoitteisiin. Muslimiyhteisön korkein mufti on ilmaissut suruvalittelunsa tapahtuman johdosta eikä luonnollisestikaan hyväksy tuollaista murhaajan käytöstä, olipa murhaaja muslimi tai ei. Liekö samat ryhmät kuin Kaukasuksen terroristeissa, jotka eivät sielläkään nauti muslimiyhteisön yleistä hyväksyntää? Tätä epäluuloa vahvistaa epäilyt murhaajan ei-slaavilaisuudesta sekä tieto pappi Danielin aktiivisesta kritiikistä Venäjälle "maahantuotuja" "islamilaisia" ääri-ilmiöitä vastaan kuin myös se, että hänen kirkkoonsa äskettäin kääntyneiden joukossa oli useita tšetšeenejä ex-muslimeja. Tšetšeenian anarkiaa ajavilla tahoilla voi olla väärällä tavalla kiivailevia suhteita ääriaineksiin ja juuri heitä Danielin kuolema saattaisi miellyttää: enemmän anarkiaa ja vihaa, sitä suurempi ilo noille roistoille, joita oikeat muslimitkin halveksivat. Vai oliko kyseessä nationalisti-raggari, joka nauttii vihan virittämisestä ortodoksien ja muslimien välille? Joka tapauksessa väkivalta on erimielisyyksien ja loukkausten selvittämisessä väärä keino (ps. sanon tämän myös oman nahkani tähden, koska olen joskus saanut uhkauksia [en toki lähimmän kuukauden aikana]).

Pappi Daniel Sysoev teloitettiin uskonsa tähden. Hänen avustajansa Vladimir Strelbitski (Владимир Стрельбицкий) sai myös ampumahaavan. Tragedia tapahtui Moskovassa Nagatinon alueella (Москворечье Нагатино) temppelissä, kun ei-slaavilainen muslimi ampui seurakunnan kirkkoherraa ja tätä avustajaa eilen illalla kello 23:10-23:20. Daniel-pappi kuoli kuitenkin sairaalassa leikkauspöydällä kello 0:15 tänään. Haavoittunut oli aamulla kriittisessä tilassa, mutta tila on pysynyt vakaana. Tämä on juuri sellaista anarkismia ja vihaa, jota Venäjän poliittinen johto ei haluaisi, mutta jota tietyt vihamieliset voimat järjestävät Venäjällä toistamiseen. Syyttäjävirastosta Vladimir Markin on antanut tiedoksi, että todennäköisin syy murhaan on ”uskonnollinen viha”. Surmaajat olivat naamioituneita. Naamioitu mies meni kirkkoon, kun oli aiemmin soittanut ja kysynyt isä Danielin osallistumista tilaisuuteen; sisällä murhaaja ampui molempia pappeja, Danielia päähän ja rintaan pistoolilla, ja Vladimiria vatsaan. Interfax on selostanut tapahtumia seikkaperäisesti. Myös Komsomolskaja Pravda («Комсомольская правда») on julkaissut paljon video- ja kuva-aineistoa sekä haastatteluja tapahtuman johdosta.

Isä Daniel on saanut toistuvasti tappouhkauksia. Nimimerkki ”Islamin puolustaja” ilmoitti äskettäin, että hän tappaa pastorin. Tämä nimimerkki ei tietenkään kerro varmaa tietoa murhaajan uskonnosta, vaikka on hyvin mahdollinen vihje. Tämä oli jo ainakin neljästoista uhkaus islamin kannattajien taholta pastoria vastaan. Uhkauksessa 9. lokakuuta 2009 muslimiksi itsensä esittänyt henkilö uhkasi tappaa, jos pastori kertoo mielipiteensä islamista. 26. huhtikuuta vietettiin Tuomaksen kirkolla juhlaa, mutta pappi sai uhkauksia sähköpostitse, että nämä leikkaisivat hänen päänsä irti ja antaisivat sisälmysten valua ulos. Daniel jo ennakoi joissakin kirjoituksissaan kuolemaansa uskon tähden.

Isä Daniel oli hyvin tunnettu ortodoksisen kirkon piirissä. Myös useat venäläiset tiesivät hänen kiistoista muslimien kanssa, koska pastori vastusti jyrkästi lahkoja, jota ovat tulvineet Venäjälle viime vuosien aikana. Yleisen käsityksen mukaan murha oli islamilaisten radikaalien lahkolaisten kosto. Murha ei ollut ainakaan muslimien valtavirran mukainen toimenpide.

Isä Daniel oli vielä nuori pappi, syntynyt 12.1.1974 Moskovassa. Hänen isänsä on myös pappi: Aleksei Sisoev. Äiti Anna Midhatovna Amirova toimii opettajana. Daniel valmistui ylioppilaaksi vasta vuonna 1991, minkä jälkeen lähti Moskovan teologiseen seminaariin. Tammikuussa 1995 mies meni naimisiin ja avioparille syntyi sittemmin samana vuonna tytär Justin. Tutkimustyönsä opintoja varten Daniel suoritti Adventeista. Elokuusta 1996 hän johti raamattulähetystyötä ja keskusteluja, joita oli suunnattu erityisesti lahkojen ja okkultismin piirissä vaikuttavien ihmisiä varten. Papiksi Daniel vihittiin vasta vuonna 2001. Avioparille syntyi toinen tytär: Dorofei.

En pidä lainkaan vääränä tai pahana, vaan täysin sekä kristillisen identiteetin mukaisena toimintana että oikeusvaltiossa reiluna toimintana, että pastori Daniel on arvostellut muslimeja näiden uskonnäkemysten tähden. Yhtä hyvin muslimit saavat sanallisesti arvostella kristittyjä näiden uskonnäkemysten tähden niin kuin myös tapahtuu. Daniel kirjoitti hyvin avoimesti sen kriittisen kokemuksen, jonka Koraanin lukija voi tehdä: ”Jos kosket kirjallisuuden näkökulmasta Koraania, jokainen lukija näkee teoksen hyvin tylsäksi, taipumuksen toistoon ja usein poikkeuksiin loogisuudesta, jossa lauseet eivät seuraa edellistä”. Hän viittaa myös skeptisiin arabeihin, jotka ovat havainneet, miten Abu al-Amaxin (750-825) ym. runot ovat täydellisempiä kuin Koraanin suurat. Ar-Rawanduz (k. 906) väitti, että saarnaaja Ibn al-Saifin kirjoituksista löytyy paljon elegantimpaa proosaa kuin Koraanista. Daniel huomautti myös, että alkuperäiskappaleet Koraanista ovat kadonneet. Kaiken kaikkiaan monin eri esimerkein Daniel romutti uskontokeskustelussa muslimien kiivaat väitteet siitä, että Koraani on erehtymätöntä Allahin sanaa. Tällaista ja muuta vastaavaa kriittistä onnistunutta ja vähemmän onnistunutta keskustelua tulee voida käydä uskontojen ideologisista väitteistä, koska ideologia on aina myös vallan ja mission väline. Sinänsä Daniel ei menettele asiattomasti, vaan hyvin harkitusti esittää uskontokritiikkiä.

Tavanomainen tervehenkinen muslimi vastaa ehkä uskonnollista identiteettiään uhkaavaan kritiikkiin rukoustensa avulla ja sanallisesti, mutta ei kuitenkaan ryhdy väkivaltaiseksi. Abdullah Tammen kanssa koen erittäin helpoksi keskustella elämästä ja maailmasta rauhanomaisesti, vaikka hän on muslimi ja minä kristitty; valitettavasti jotkut suomalaiset luterilaiset kiivailijat eivät kykene "samasta uskosta" huolimatta samanlaiseen rauhanomaisuuteen, vaan uhkailevat jopa väkivallalla. Kyse on myös muusta kuin pelkästä uskonnosta! Kyse on myös ihmisen sielullisista ongelmista ja yhteisön dynamiikasta, jonka puitteissa uskonto saa tietyn tulkinnallisen puitteen. Venäjänkielisellä islam-sivustolla Khalid Khamidullina vastaakin isä Danielin kritiikkiin ja ”islam-fobiaan”, vaikka hänen näkemyksistään voidaan olla laillisesti monta eri mieltä. Khalit Khamidullina vei myös Daniel Sisoevin tapauksen oikeuteen tammikuussa 2009. Informaatioanalyyttinen keskus "Sova" (Информационно-аналитического центра «Сова») on kertonut jo paljon ennen tätä yöllistä tragediaa, että Sisoeviin on kohdistettu epäilyjä, joiden mukaan pastorin lausunnot olisivat liian kärkeviä ja muslimeja loukkaavia.

Väkivaltaan tarttuminen on valitettavasti kiivailijoiden ja joskus mieleltään sairaiden näkemys siitä, mitä on jihad. Valitettavasti Koraanista löytyy myös kovin helposti väkivaltaisuutta varten tukevia lausahduksia, joita yksittäinen kiivailija saattaa käyttää väärämielisen ja laittoman toiminnan sisäisenä perusteluna. Raamattu ei juuri salli väkivaltaisia murhatoimia, kun ymmärtää Uuden testamentin syntyneen Vanhan testamentin jälkeen, mutta valitettavasti kristikunnan historia on käyttänyt myös Raamattua väkivaltaisten toimintatapojen puolustuksena. Törkeänä esimerkkinä voi muistaa vaikka Martti Lutherin teosta Juutalaisista ja heidän valheistaan tai monia suomalaisia sotilaspappeja Hitlerin aseveljinä.

Isä Daniel otti kantaa toki myös muihin asioihin, koska hän oli saanut koulutuksensa ääri-ilmiöiden tutkimusta varten, oli tämän alan teologian tohtori. Daniel lausui myös skinheadeja ja nationalisteja vastaan tiukasti: ”Teidän on ymmärrettävä, että nationalismi on syntiä. Nationalismi tunteena yhden kansankunnan paremmuudesta toisen rinnalla ei voi olla normaali ja kristillisen uskon terve ilmiö. Kristityt uskovat --- että Jeesuksessa Kristuksessa ’ei ole kreikkalaista eikä juutalaista’. Näin ollen pyrkimys elvyttää ja edistää nationalismia, merkitsee irtaantumista todellisesta kristinuskosta”. Hän arvosteli myös ”ortodokseja raggareita”, jotka kansallismielisesti vetävät Venäjän ortodoksista kirkkoa irti Kristuksen ruumiista. ”Kirkon näkökulmasta ortodoksi raggari, joka pitää itseään ortodoksina, ei ole ortodoksi. - - Ihmisten jako veren mukaan on harhaoppia, koska siinä hylätään koko ihmiskunnan yhtenäisyys, joka syntyy Aadamissa”.

Patriarkka Kirill on pyytänyt pidättäytymään harkitsemattomista kostotoimista pappi Danielin surman johdosta.

Katso RIA NOVOSTI:n video!