keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Malttia, malttia ja rukouksia, vaikka keljuttaisi kovasti

Olin iloinen aamulla saadessani sähköpostiviestin Moskovan patriarkan alaisen seurakunnan aktivistilta Suomesta. Hän kertoi rukoilevansa Jumalan siunausta ja tukea elämääni ja viranhoitoani varten, jota hän arvosti kovasti.

Sanottakoon sellainen sivuseikka, että olemme vanhempieni luona Savonlinnassa, jossa on ollut kovasti lastenlasten vilinää. Tänään oli paikalla 12:sta lapsenlapsesta kaikkiaan 8. Jumala on siunannut isääni ja äitiäni ainakin lapsenlapsilla, jotka ovat heille suuri ilon aihe. Lapsenlapset antavat eläkeläisten elämään merkitystä.

Lähdin Savonlinnassa vanhempieni luona poikani ja isäni kanssa Aholahteen, jotta poika saa koetella lumilautaansa. Hyvinhän se meni, vaikka pakkasta oli – 13 astetta.


Sen jälkeen siirryimme isompiin rinteisiin Ruunavuorelle, mutta valitettavasti vastoinkäymiset alkoivat kolhia.


Pojalla meni hyvin laskeminen isommassakin rinteessä, mutta Murmanskista Savonlinnaan tulleen venäläisperheen kaksi koululaispoikaa innostuivat intoilemaan pulkan kanssa rinteessä holtittomasti, toinen ajoi suoraan poikaani päin pulkalla. Kyllä isällä oli kova työ säilyttää pyhä papillinen maltillisuus. Havaitsin pojasta, ettei ymmärtänyt selvää suomea, joten nuhtelin häntä holtittomasta pulkanlaskusta lasketturinteen puolelle venäjäksi sen vähän, mitä venäjäksi osaan äkäisesti sanoa. Sanottakoon tämä julkisesti tuomiokapitulia ja sen tutkinta-asiamiestä varten, jotka eivät olleet toki kuulemassa ja eivät olisi edes ymmärtäneet jos olisivat kuulleet venäjäksi, mutta osaavat kuitenkin fantasioiden avulla perustaa tarvittaessa taas ”primitiivisiä raivokohtauksia” tai muuta sellaisia, että en raivonnut venäjäksikään vaan aikuisena miehenä sanoin kovalla äänellä pojalle: ”Mitä tuo on? Miksi et katso, mihin lasket? Miksi?” Poika vastasi venäjäksi: ”Anteeksi”.

Autossani isäni katsoi laskemista. Olin jättänyt autoni käyntiin, jotta isällä on hyvä istua lämpimässä autossa. Valitettavasti onneton onni kohtasi minua, kun saavuin autoon: autoni tuulilasiin oli tullut koko mitan ylittävä halkeama lämpötilaerojen tähden! Se maksaa harmittavan paljon eikä yhtään miellytä tässä tilanteessa, jos vaikka palkanmaksukin jäisi katkolle tutkinta-asiamiehen ehdotuksen mukaisesti. Nyt on ostettava uusi ikkuna ennen kuin vien auton katsastukseen, joka sekin lähestyy. Harmi!

Palasimme vanhempiemme kotiin, jossa vaimolla oli kertoa iloisia uutisia. Eräs venäläinen urheilujohtaja oli soittanut, koska hän oli lukenut tapauksestani Venäjän virallisesta sanomalehdestä. Hän kertoi kiinnostuksestaan myös 12.1.2010 tilaisuuden suhteen… Ehkä paikalla on myös urheilijoita.