keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Onnellista ja siunattua joulua Pohjassa ja Espoon hiippakunnassa

Kävimme tänään 23.12.2009 vasta äsken meille tulleen työntekijän vt. diakonin Tuula Huuhtasen ja Karjaan kanttorin Päivi Lindströmin kanssa Pohjassa Ruusula-palvelutalossa. Päivi johti kauniisti joululaulut. Tuula luki VT:n tekstin joulua varten. Minä luin jouluevankeliumin ja Herran siunauksen. Eräs vanhus kysyi hellyyttävästi, saako taputtaa? Hän kertoi, että lauluista ja Raamatusta tuli niin hyvä mieli. Tahtoisi taputtaa kiitokseksi Vapahtajalle joulusta. Ruusulan jälkeen menin erään yli 90 vuotta vanhan naisen vieraaksi tämän kotiin: jouluna on oikein muistaa seurakuntalaisia. Nainen oli todella viehättävän vieraanvarainen, kun kirkkoherra tuli kylään.

Tämän joulun alla on Pohjan suomalaisessa seurakunnassa hymyilty paljon. Erityisesti Tuulan saapuminen töihin on palauttanut hymyä monelle. Hän jakoi kukat tehokkaasti. Kertoi saaneensa erään henkilön herkistymään kyyneliinkin. Tuulan löytyminen töihin tapahtui muutaman tunnin varotuksella, mikä ei ole suinkaan itsestään selvää, kun on kyse erityiskoulutusta vaativasta ammattikunnasta. Kiitos myös Leena Ruususen, että hän tunsi Tuulan ja välitti minulle tämän tiedon. Meitä on todella moninaisin tavoin siunattu joulun alla Pohjassa!

Työntekijät ja seurakuntaneuvosto yhteisellä jouluaterialla 21.12.2009

Maanantaina 21.12.2009 söimme työntekijät ja seurakuntaneuvosto yhteisen aterian Karjaalla Knappen-nimisessä ravintolassa. Mieli oli taas hymyilevä. Seurakuntaneuvostolla on tärkeitä asioita ylipäätänsä päätettävänä. Siksi vuoden 2010 vaalit ovat hyvä mahdollisuus osallistua seurakunnassa vaikuttamiseen äänestäen ja ehdokkaana. Tänä aamuna sain Billnäsin Ruukin Patruuna –ravintolasta kauniin postin, jossa kohteliaasti pahoiteltiin ravintolassa tapahtunutta unohdusta kattaa meille tilattu ateria: kuten osasin jo vastata aiemmin nimettömille parjaajille, että tämä ravintola ei suinkaan halua mitenkään harjoittaa ”asiakkaiden valintaa” minua vastaan, meillä on hyvä suhde. Billnäsin alueen yrittäjien kanssa syntyy luultavasti monia uusia mahdollisuuksia vuoden 2010 aikana.

Sikainfluenssa -pelko hämmensi useita ihmisiä syksyn 2009 aikana, mutta Pohjan seurakunta selvisi influenssasta hyvin. Kukaan työntekijöistä ei edes sairastunut. Itse en saanut vielä edes rokotusta, koska en kuulu asetuksen määrittämiin riskiryhmiin. Jumala siunasi seurakuntaamme myös riittävällä terveydellä, jotta saimme hoidettua kaikki arjen ja juhlan tehtävät kunnialla! Toki ihmisyyteen kuuluu myös sairaudet eivätkä sairaudet ole pääsääntöisesti toivottuja. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala siunaa meitä sekä terveydessä että sairaudessa.

Postilla-diakoniapisteen kautta on Jumalan siunaus tullut myös niille, joilla ei ole välttämättä maallista rikkautta ylenmäärin. Erityisesti diakonia-avustaja Yvonne Variksen panos on ollut suuri. Vuoden 2010 jälkeen toiminta voi tuoda yhä siunaus, kiitos Punaisen Ristin ja Julinin säätiön tuen. Tämäkin tuki tuli meille tietoon juuri joulun alla, joten jouluilomme on senkin tähden erityisen suuri.

Huomenna jouluaattona 24.12. pidän neljä jouluhartautta. Ensimmäinen kuusihartaus on Anskogissa (Ansku) vanhalla kirkkopaikalla kuusikossa. Siellä kyläläisten kanssa on aivan erityinen tunnelma laulaa Enkeli taivaan ja kuulla jouluevankeliumi. Tämän jälkeen pidän kuusihartauden Fiskarin torilla. Torin jälkeen menen Pohjan Pyhän Marian kirkkoon jouluaaton hartauteen. Lopulta vielä pidän kuusihartauden Pinjaisissa (Billnäs). Ehkä käyn myös erään yli 90 vuotiaan vanhuksen luona kaiken jälkeen.

Seurakuntamme toiminnassa on ollut suurena siunauksena myös hymyilevä iloinen kanssakäyminen ruotsinkielisen seurakunnan kanssa. Nautimme olla yhdessä ja nähdä toisiamme. Vaikka jouluna on paljon tekemistä, joskus lähden kotoa jo ennen kello 6 työmatkalle ja saavun takaisin kotiin illalla vasta kello 22 aikaan, joulu on ollut tänä vuonna epäilemättä vuoden parasta aikaa. Ihan hyvästä syystä puhumme ”siunatusta joulusta”. Joulupäivänä herään vielä vähän tavallistakin aiemmin, sillä joulupäivän jumalanpalvelus on jo kello 6.

Kotioloni tuovat myös riemua elämääni. Joulu on oikeasti siunattu, sillä onhan kotona pieni vauva: elokuun lopussa syntynyt poika. Pieni vauva ei vielä joululahjoista ja kaupallisesta joulusta ymmärrä mitään, mutta joulukuusen valoja hän katsoo kauniisti. Hän on hymyilevä pieni poika, ilman mitään koliikkia tai vastaavia ongelmia. Eilen pieni vaiva sai ihmeteltävää, kun 6 vuotta vanha iso veli – jo esikoululainen – kantoi kanssani joulukuusen kotiin. Iso veli on ollut hieno poika. Tämän vuoden aikana oppinut jo sujuvasti kirjoittamaan ja lukemaan suomeksi ja venäjäksi. Englanniksi onnistuu myös lukeminen ja puhuminen. Eilen kävimme ystäväperheen kanssa katsomassa pojan tulevaa koulua, joka ei ole aivan kodin vieressä. Iso sisko saa keväällä peruskoulun päätökseen. Hänellä on hienoja suunnitelmia elämäänsä varten. Yleisurheilu- ja ratsastusharrastukset ovat edenneet mainiosti vuoden aikana. Esikoispoikani kirjoitti keväällä ylioppilaaksi ja aloitti syksyllä Helsingin yliopistossa opinnot: opinnot ovat edenneet hyvässä innostuksessa ja osaamisessa. Tammikuussa opinnot keskeytyvät muutamiksi kuukausiksi, koska vuorossa on varusmiespalvelu. Lasten tuoma ilo on aina tärkeä osa joulun siunausta!

Kirkkomme on instituutiona hyvin sopeutunut vaikeaan kehitykseen vuoden 2009 aikana. Kirkon strategioiden suunnittelijat ja johtavat ovat olleet hyvin taitavia hallitussa uudistamisessa. Kansankirkkomme mielletään yhä enemmän avoimeksi, auttavaksi ja vuorovaikutuskykyiseksi. Kirkon imago ei ole ostotavaraa, vaan sen hyväksi on menestyksellisesti tehty runsaasti tärkeää työtä kuluneen vuoden aikana. Espoon hiippakunta on ollut monessa mainituissa asioissa pioneeri, ml. suuri hanke verkkokirjoittajien kouluttamisesta. Espoon hiippakunta on yksi harvoista – tai liki ainoa – hiippakunta, jonka väkimäärä jopa kasvaa! Hiippakuntaa on siunattu hyvillä elinoloilla ja osaavalla johtamisella. Tuomiokapituli koko hallintokoneistoineen luotsanut menestyksellisesti kirkollista toimintaa muuttuvia oloja varten. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka on ollut monien mielestä jopa uranuurtaja kirkkohistoriallisesti ja kansainvälisesti kirkollisessa mielessä avoimmuuden, vuorovaikutuksen, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden edistäjänä sekä tämän mukaisten kehitysajatusten johtajana. Muutoksen johtaminen muuttuvassa maailmassa vaatii sekä visionääristä kykyä että vahvaa kykyä kuunnella muutosvastarintaa esittävien konservatiivien pilkkaa.

Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen saan kaivatut pari vapaapäivää lukuisten työpäivien ja työtehtävien jälkeen. Lepopäivät tuovat myös siunauksensa. Olen kiitollinen, että voin lähteä ensi viikolla Savonlinnaan ja tavata vanhempiani, jotka jaksavat kauniisti rukoilla puolestani ja elävät hengessä aina mukana elämässäni. Minulla on ollut aina vanhempieni kanssa molemminpuolisesti rakastava ja kunnioittava suhde. Tiedän, ettei kaikilla ole niin hienoa suhdetta omiin vanhempiinsa syystä tai toisesta. Olen kuitenkin kiitollinen, että Jumala on siunannut tämän joulun aikana minua niin moninaisin eri tavoin.

Jouluna saa tuntea kiitosta lähimmäisistä, työtovereista ja ihmisistä, jotka Luoja on meille antanut.