lauantai 12. joulukuuta 2009

Venäjän byrokratia ja lain inflaatio

Saavuin sujuvasti Venäjän rajalle itsenäisyyspäivänämme sunnuntaina 6.12., mutta rajaviranomaisen reaktio hämmästytti meikäläisen, joka olen kuitenkin ylittänyt rajan luultavasti toista sataa kertaa. Venäjän rajaviranomainen otti tavalliseen tapaan passin ja paperit, pisti passin lukulaitteeseen, mutta sen jälkeen katsahti oudosti, pisti nopeasti luukun kiinni ja meni pitkälle puhelulle viereiseen huoneeseen. Sitten hän tuli vakavana takaisin palvelutiskille, kylmän viileästi ilman silmän räpäytystäkään löi leiman passiin ja ojensi minulle. Sekä vaimolleni että minulle syntyi outo kysymys, mitä viranomainen luki tietokoneelta passini yhteydessä. Joka tapauksessa matka jatkui häiriintymättä Venäjälle.

Automatkalla havaitsin, että japanilaiseksi peltipurkiksi jo haukuttu Lexus RX ei ollut yhtään mitään liikenteessä. En tarkoita sitä, että Pietarin liikenteessä kovin monet maasturit ovat Lexus-merkkisiä, erityisesti iso maasturi LX on suosittu. Lisäksi coupe-mallinen Lexus SC oli kovin runsaasti edustettu Pietarin liikenteessä. Matkallani Pietariin järkytykseni oli kuitenkin siinä, että pikkumaasturini ei mitenkään kestänyt vauhdissa mukana, kun venäläinen rekka ajoi reipasta yli 130 km/h vauhtia ohi meikäläisestä sekä useasta muustakin autosta. Se oli kokemus suomalaiselle miehelle, joka ei ole tottunut rekkojen ajavan ohi tuolla nopeudella. Eipä siis outoa, että pysäköin autoni muiden vastaavien autojen kanssa yhtäläisesti, kun loistoautot olivat aivan toisaalla.




Pietarissa elämäni oli jälleen kerran vain perheasioiden hoitamista. Byrokratia vie tavattomasti aikaa Venäjällä. Yhtä viranomaista varten piti kääntää kaikkiaan 40 asiapaperia suomesta venäjäksi asianmukaisin leimoin lapsen rekisteröintiin liittyvissä asioissa, miliisi ei sitä vastoin tarvinnut passistakaan käännöstä vaan oli loukkaantunut sellaisen olemassaolosta, mutta kolmannelle viranomaiselle eivät kelvanneet Suomessa tehdyt 40 virallisen kääntäjän käännöstä joissa oli Venäjän suurlähetystön vahvistukset, sillä tuo viranomainen olisi hyväksynyt vain Venäjällä tehdyt viralliset käännökset joissa on Venäjällä pistetty notaarin vahvistus. Nyt jopa passini olisi pitänyt käännättää Venäjällä ja vahvistaa notaarilla. Nämä jälkimmäiset paperit jäivät keskeneräiseksi. Terveyskeskuspalveluja varten henkilötiedot olivat kuitenkin jo nykyaikaisesti tietokoneella, vaikka sikäläinen terveyskeskus ei aivan ulkoisesti herätä samaa ihastusta kuin Kontulan kaunis terveyskeskus, johon olemme jo tottuneet. Palvelu oli kuitenkin Pietarissa terveyskeskuksessa laadukas.



Byrokratian turhanpäiväisyys ja älyllinen köyhyys tulivat ilmi paluumatkalla rajalla. Venäjän rajalle saapumista jonotimme autojonossa 60 minuuttia, minkä jälkeen rajaviranomaisen luona jo valmiiden papereiden jonottaminen veivät lisäksi 50 minuuttia. Osuvasti passintarkistajan kioskin seinällä luki, että pahatapaisesta käytöksestä rajaviranomaista vastaan voi saada 40 000 ruplaa sakkoa tai pakkotyötä 1,5 vuotta jossakin venäläisessä vankilassa. Systeemi ei joka tapauksessa toimi hyvin, sillä Suomen rajalla tarkistus vei ainoastaan 5 minuuttia. Sinne oli saapunut myös uudet biotunnistepasseja varten itsepalvelutarkistukset. Pojallani ei ole vielä biotunnistepassia, joten en itsekään käyttänyt tuota uutta kulkuväylää, jota rajanviranomainen ystävällisesti ennätti vielä mainitussa 5 minuutissakin esitellä kiireettömästi. Tehokkuudessa on eroa, kun Venäjän puoleinen raja vei 110 minuuttia, mutta Suomen puoleinen raja 5 minuuttia.



Ennen Venäjälle menoa olin lähestynyt eräitä tahoja, jotta saisin terroristioikeudenkäynneistä oikeudenkäyntipapereita. Listallani oli yli 20 oikeudenkäyntiä. Joistakin minulla on jo paperit. Valitettavasti en saanut sen enempää sähköpostia kuin puhelinsoittoja asian johdosta, joten en katsonut hyväksi lähteä kolkuttamaan korkea-arvoisten viranomaisten ovia tässä tilateessa. Ehkä saan joskus myöhemmin nuo asiakirjat kirjan kirjoittamista varten. Kävin kuitenkin Dom Knigi –kirjakaupassa, jonka valikoima Tšetšenian historiaa käsittelevistä kirjoista oli kuitenkin aivan mitätön. Olen tehnyt tuollaisen tutkimusretken kirjakauppaan liki jokainen kerta, kun käyn Pietarissa, mutta aina tulos on yhtä olematon. Sain kuitenkin yhden teoksen, joka sivuaa aihepiiriä: Алексей Шишов (2009), Двуглавый орел над Кавказом 1804-2008 года. Aleksei Šišov (2009), Kaksipäinen kotka Kaukasian yllä 1804-2008. Kirjan nimestä huolimatta kirjoittaja käsittelee myös varhaisempaa historiaa. Terroristien kansainväliset yhteydet tulevat myös jossakin määrin esille teoksessa.

Venäjällä oli koskettavaa katsoa Пусть говорят –keskusteluohjelmaa, kun ohjelmassa käsiteltiin terroristien junaräjäytystä. Paikalle oli kutsuttu junan kuljettaja, omaisia, Nevski Express –junayhtiön edustaja, pappi ja kaksi vuotta aiemmin onnettomuudessa poikansa menettänyt vanha nainen. Tämä iäkäs nainen sai ohjelmassa sairaskohtauksen, kun järkyttyi muistaessaan kaksi vuotta vanhaa tapahtumaa, jossa hänen poikansa sai surmansa tšetšeeniterrorismin julman teon tähden. Ohjelmassa suru ja järkytys olivat hyvin koskettavia ja todellisia. Pappi piti rukouksen. Sittemmin tuli uusia tietoja terroriteosta ja terroristien mahdollisesta soluttautumisesta yhteiskunnan keskeisiin tehtäviin.

Junan räjäytyksen jälkeen oli hirvittävää katsoa jo pian toista Пусть говорят –ohjelmaa toisena päivänä, kun diskopalon osallisia oli mukana. Paikalla oli diskossa tanssinut nuori nainen, taiteilija, turvallisuusviranomaisia, omaisia jotka olivat menettäneet läheisiään palossa jne. Venäjällä vaaditaan toisaalla järjetön määrä papereita ja leimoja, mutta toisaalla koetaan, että laki ei ole itse tarkoitus, vaan elämä on lakia tärkeämpi, joten lain ohestakin sopii kulkea. Jeesus nosti myös ihmiselämän lain yläpuolelle, kun ei hyväksynyt silloista tulkintaa sapattia määrittelevästä laista. On kuitenkin niin, että ihmiskunta ei ole niin täydellisesti ”uudestisyntynyt” pyhäksi ja jaloksi, jotta se voisi uudessa mielessään määritellä itsensä vapaaksi laista ja lain velvoituksista. Ihmisellä on viekas taipumus käyttää laista otettuja irtiottojaan itsekkääseen ja ahneeseen tarkoitukseen, jos vaikka olisikin oikein periaatteellisesti tajuta, ettei laki ole elämää suurempi. Venäjällä lain kokema inflaatio tuskin edes poistuu tyhjänpäiväisten papereiden, leimojen ja järkyttävän byrokratian tähden, vaan pikemmin pahenee. Lain muotomääräysten järkiperäistäminen, selkeyttäminen ja oikeuskäytännön tehostaminen lisäisivät lain kuuliaisuutta. Nykyinen tilanne virittää anarkistista kapinamieltä ja laittomuutta jopa hyödyllistä lainsäädäntöä vastaan. Eikä tuo laittomus koske vain turvamääräysten laiminlyöntiä ja yli 130 km/h hurjastelevia rekkakuskeja!

Keskusteluohjelmassa ei jäänyt epäselväksi laittomuus, mutta samanaikaisesti jälleen kerran koskettavaa oli ihmisen suru ihmishenkien tähden. Palaneita ruumiita ei hirviömäisesti sytytetä uudestaan Venäjä-vihan tarpeita varten, jollaista henkeä on tavattu Suomessa eräissä banaaleissa tavoissa kommentoida tapahtunutta: niissä kommentoissa on voitu kuulla vahingoniloista äänen sävyä, ”ähäkutti, niin paha se Venäjä on, kuten olemme russofiileille yrittäneet jo todistaa monta kertaa”. Venäjällä puhuttiin onnettomuudesta vakavassa hengessä, sen yhteiskunnallista ja juridista merkitystä unohtamatta. Ihmishengellä oli kuitenkin arvoa. Näitä ihmisiä ei sytytetty uudestaan muita tarkoitusperiä varten.

Keskeytin minulle hyväksytyn loman vuorokautta aiemmin, koska huomenna lauantaina joudun toimittaa hautajaiset Pohjassa, vaikka lauantai oli alunperin lomapäiväni. Tämä on tavallinen tilanne pikkuseurakunnassa, että pappi ei voi olla tiukkapipoinen lomapäiviensä suhteen.