sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Viisaus on sota-aseita parempi

Tällä viikolla kirkkoherran tehtävät ja vastuu ovat tuottaneet yllättävästi lisätehtäviä, joten olen joka aamu lähtenyt töihin kello 6 ja päässyt kotiin vasta kello 21-22. Viime yönä sain valmiiksi kolme artikkelia Venäjän kauppatie –lehteä varten. Käsittelin nuorisotyöttömyyden vakavaa ongelmaa Venäjällä. Kerroin Helsingin kauppakorkeakoulun ja CEMAT:n alkuvuonna julkaisemasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin suomalaisten Venäjän kauppaa käyvien yritysten Venäjä-osaamisen tarpeita ja näkemyksiä. Kolmas artikkeli kaipaili, että Suomi pääsisi mukaan Venäjän talouden elpymisen imuun. Siinä esittelin Suomen Pankin Siirtymätalouden laitoksen Bofitin viikkokatsauksen ja terästeollisuuden tietojen valossa Venäjän talouden kehitystä. Valitettavasti Suomi on menettänyt asemia Venäjän markkinoilla.

Itsenäisyyspäivänä vietimme Pohjassa kaksikielistä jumalanpalvelusta. Osakseni tuli liturgia, jossa sopivasti rukoilin jotain ruotsiksi ja jotain suomeksi. Luin kirkkokäsikirjan mukaisena VT:n lukukappaleena puhuttelevan tekstin:
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon:
Viisaus on parempi kuin voima,
mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
kuin houkkien johtajan huutoa.
Viisaus on sota-aseita parempi.
(Saarn. 9: 13-18)

Suomen lippu tuli kirkkoon ja lähti tyylikkäästi palomiesten kulkuessa kirkosta. Sankarihaudoilla laskimme seppeleet. Mietin uudemman kerran Saarnaajan kirjan lukukappaletta, että viisautta olisi kaivattu yli 70 vuotta sitten enemmän. J.K. Paasikivi ja C.G. Mannerheim olivat aivan oikeassa, että viisautta olisi kaivattu enemmän kuin mitä Erkko, Tanner ja Ryti sekä eräät muut halusivat harjoittaa kanssakäymisessä kommunistisen Neuvostoliiton kanssa.

Olin äskettäin hautaamassa vanhaa miestä, jonka oli pitänyt lähteä sotaan 17 vuoden iässä. Sain jutella vanhaa veteraania kunnioittaen myös sodan opetuksesta. Valitettavasti tänä vuonna Suomessa marras- ja joulukuussa harjoitettu talvisodan syttymisen ”muistelut” ovat olleet historian vastenmielisestä ”käyttämistä” , niin kuin oivasti määritteli meikäläiselle Suomen historiasta väitellyt dosentti. Viisaus olisi aina sota-aseita parempi, jos suinkin mahdollista.

Tänään itsenäisyyspäivänä en jää katsomaan itsenäisyyspäivän pukujuhlia, vaan lähden perheeni kanssa Venäjälle.