sunnuntai 28. helmikuuta 2010

”Muista minua”, reminiscere

”Muista minua”, reminiscere, niin 2. paastonajan sunnuntai on vanhastaan nimetty Psalmin 25 mukaan. ”Muista minua”, reminiscere, ”hanki sorretuille oikeus”, ”ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut”.

Niin saarnaamiseni yhä jatkuu!

Yhä edelleen saarnaan VT:n ja UT:n kirjoitusten mukaisessa hengessä, väärentämättä Jumalan sanaa kansallisuskonnollisen kiihkoilun hyväksi. Kristinuskon ei pidä tehdä kihlausta nationalismin kanssa, vaikka sunnuntai 28.2.2010 on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä.

Tässä saarnani sunnuntaille 28.2.2010: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/saarnat7.html#Reminiscere2010

Mikä on tällä kertaa se pöyristyttävä "stalinistinen" (tms.) viestini saarnassani, josta pitää kannella, josta kirjoitellaan nettisivuilla nimimerkeillä, ja josta levitellään kaikenlaisia pahoja merkityksiä? Onneksi meillä on tuo tutkinta-asiamies, sillä hän löytänee tästäkin paheellista, jos etsimällä etsii tapansa mukaan. Sopiihan sitä aina sanoja irroittaa lauseyhteydestään ja viedä teksti yhdestä tyylilajista toiseen, kun tarkoitus on "hyvä"!

Kotisivut: Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/

lauantai 27. helmikuuta 2010

Terveisin konsertin jälkitunnelmissa


Pianisti Karin Koprinen ja mezzosopraano Olga Girnis pitivät tänään Pohjassa Pyhän Marian kirkossa konsertin, jota useat ihmiset tulivat ihastelemaan ja pyytämään uudestaan. Molemmat ovat tasokkaita ammattilaisia.

Tässä tämän päivän konsertin ohjelma, jota oli saapunut ihastelemaan myös lähikaupunkien ihmisiä.








Jos olette kiinnostuneet järjestää näiden konsertteja omiin kirkkoihinne tms., välitän taiteilijoiden puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Rohkenen suositella, että he voisivat saada kutsut myös pääkaupunkiseudun kirkkoihin konsertoimaan. Koprinen puhuu suomea, vaikka hänen äidinkielensä on venäjä. Isovanhemmat olivat suomalaisia. Koprinen asuu Vuosaaressa. Koprinen herätti soittotaidoillaan avointa ihailua. Olen iloinen myös siitä, että Girnis ja Koprinen saivat tehdä tuttavuutta taitavan sopraanon Eva Cométin kanssa, joka piti oman konserttinsa muutama viikko sitten Pohjan kirkossa.

Myös tämä ammattilaisryhmä, ”Pietarin solistitähdet”, on kesällä 2010 kovin mielellään konsertoimassa Helsingissä, jos saavat kutsuja. Katsokaa eräs englanninkielinen arvostelu muutaman vuoden takaa: http://www.radyr.org.uk/pdf_files/Chain137.pdf (s. 7). Olga Dubonos johtaa tätä ryhmää, häneen saa hyvin yhteyttä sähköpostilla. Voin antaa Dubonosin sähköpostiosoitteen, jos olette kiinnostuneita ammattilaisryhmästä. Olga puhuu ja kirjoittaa sujuvasti myös englanniksi. Tässä on ryhmän yhden solistin esiintyminen (puhelimella nauhoitettu) Pohjan Pyhän Marian kirkosta vuosi sitten: http://www.youtube.com/watch?v=wCK1bGfuTts.

Minä itse en saa mitään taloudellista hyötyä, mutta tunnen heidät ystävyydellä. He ovat majoittuneet vieraanvaraisuuteni nimissä kodissani, joten konsertin järjestäjien kustannukset säästyvät senkin vuoksi.

Toki voisin järjestää näiden ryhmien ja monien muidenkin konsertteja Pohjan kirkkoon kesälle ja syksylle, mutta kieltämättä motivaationi ja energiani on lamaantunut tuomiokapitulin oudon kihlauksen tähden, jonka he ovat tehneet ”Karjalan palauttajien” ProKarelian kanssa, ja siksi asettaneet virkaurani kyseenalaiseksi. Se syö energiaani ja muutamien hyvien projektien toteuttamisesta olen jo pidättäytynyt. Sorry, ettei jaksa järjestää suurella sydämellä kirkon hyväksi, kun toisaalla meikäläiseltä vedetään mattoa alta.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Pariisin Venäjä-kulttuurikeskuksen vetoomus

Pariisin Venäjä-kulttuurikeskuksen vetoomus

Vetoomus.


Euroopan unionin on aina huolehdittava ennen kaikkea ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja demokratiasta. Ja kaikille Euroopan kansalaisille ihmisoikeuksien kunnioittamisen pitäisi olla liikkeellepaneva tekijä, jotta tuetaan niitä, jotka ovat joutuneet vihan ja syrjinnän uhreiksi. Tätä syrjintää on tapahtunut suomalaiselle luterilaisen kirkon pastorille Juha Molarille, jota kirkollinen tuomioistuin syyttää. Syyteakti on ainoa ”todiste” eikä ole muita todisteita häntä vastaan. Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies syyttää pastori Juha Molaria ”sympatiasta” Venäjää ja ortodoksista kirkkoa kohtaan, ja sympatiasta niiden uhrien hyväksi, jotka kärsivät vuonna 1992 perustetun ProKarelian organisaation petollisuudesta.

Demokraattien on vedottava kaikkiin valtioihin, jotta nämä voisivat suojella tätä pastoria ja muistuttaa luterilaista kirkkoa, että termi ”sympatia” tarkoittaa ”myötätuntoa”. Ja tässä se tarkoittaa: pastori kärsii yhdessä niiden uhrien kanssa, joiden vuoksi häntä tuomitaan. Tutkinta-asiamies ei syytä häntä pastoraalisten palvelujen vastaisesta toiminnasta, vaan ainoastaan sen vuoksi, että hän on noudattanut Jeesuksen opetusta!

Pastori Juha Molari on nationalistiryhmän – fasistien perillisten – uhri. Nationalistiryhmän lopullisena tavoitteena on tarkistaa Suomen ja Venäjän välisiä rajoja, ja nämä haluavat ottaa sen Karjala-osan, joka siirtyi Neuvostoliiton osaksi (Euroopassa lähes unohdetun) talvisodan alkaessa 1939. Surullisesti rakennetaan sitä tosiasiaa, että 2000-luvun natsi-ideologia saa uusia työntekijöitä, kun samanaikaisesti yritämme rakentaa yhteyttä, ”rauhan ja suvaitsevaisuuden kotia”, jonka nimi on Eurooppa.

Kiitos pastori Juha Molari teidän rohkeudestanne. Niin kuin Kristus, te olette niiden puolella, jotka kärsivät. Niin kuin Kristus, te olette niiden puolella, joita Kristus rakastaa ja sillä tavalla Hän suojelee heitä. Niin kuin Kristus, te seisotte tuomareiden – fariseusten – edessä.

Olkaamme varmoja tuestamme tässä oikeusprosessissa, joka on tullut sinun osaksesi.

Jean-Pierre ARRIGNON professori Université d'Artois
Irène COMMEAU presidentti Venäjän kulttuurikeskus, Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR


X X X X

Muista: Suurten säveltäjien helmiä - konsertti lauantaina 27.2. klo 16

Kotisivut: Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

torstai 25. helmikuuta 2010

ПЕТИЦИЯ ПАРИЖСКОГО ЦЕНТРА РУССКОЙ КУЛЬТУРЫ

ПЕТИЦИЯ ПАРИЖСКОГО ЦЕНТРА РУССКОЙ КУЛЬТУРЫ

Петиция.

Европейский Союз заботился всегда в первую очередь об уважении Прав Человека и Демократии. И для каждого гражданина Европы оно, уважение Прав Человека,должно было быть мобилизующим фактором, для того, чтобы поддержать тех, кто стал жертвами Ненависти и Дискриминации. Именно это и произошло с финским пастором лютеранской церкви Юха Молари,обвиняемым епископским Трибуналом. Обвинительный акт - это единственное свидетельство против него. Прокурор церковного Трибунала обвиняет пастора Юха Молари в "симпатии" к Русским и Православным, к жертвам махинаций организации "За Карелию", созданную в 1992 году.

Необходимо призвать демократов всех стран, для того, чтобы защитить этого лютеранского пастора и напомнить лютеранской церкви, что термин "симпатия" означает "сострадание.". И это, именно, так: Пастор страдает вместе с жертвами, из-за которых он и осужден. Обвинитель не выдвинул против него обвинений в нарушении пасторского служения, а только то, что он действовал в соответствии с учением Христа!

Пастор Юха Молари - жертва группы националистов, наследников фашистов, конечной целью которых является пересмотр границ между Россией и Финляндией, а также отторжение финской части Карелии, вошедшей в состав СССР после (в Европе почти забытой) руссофинской войны 1939 года. Грустно констатитровать тот факт, что в начале ХХ1 века нацисткие идеологи набирают все новых новобранцев, в то время как мы пытаемся объединиться " в едином доме мира и толерантности", имя которому - Европа.

Спасибо Пастор Юха Молари за Вашу смелость. Как и Христос, Вы - на стороне тех, кто страдает, как и Христос, Вы - на стороне тех, для которых Любовь Христа - это защита и, как Христос, Вы стоите перед судьями - фарисеями.

Будьте уверены в нашей поддержке в этом испытании, которое выпало на Вашу долю.



Jean-Pierre ARRIGNON professeur université d’Artois
Irène COMMEAU Présidente du CLCR



Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

Спасибо еще раз,Татьяна МАСС


Татьяна МАСС:
Уже четверый суд против финского пастора

Татьяна МАСС(биография) и "Золотое перо 2008": http://www.z-pero.ru/2008.htm


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

Konsertti lähestyy!

Vaikka henkilökohtaiset asiat ovat olleet blogissani esillä muutaman viestin ajan tuomiokapitulin tavoitteiden mukaisesti, muistutan, että upea konsertti lähestyy!



Jatkan myös keskustelua venäläisten lasten ja perheiden oikeuksista tai oikeuksien puuttumisesta Suomessa mm. Inga Rantalan tapauksen johdosta.

Духовный капитул (Эспоо, Финляндия) приступил к рассмотрению уже четвёртого обвинения против настоятеля, доктора теологических наук, Юхи Молари


Духовный капитул (Эспоо, Финляндия) приступил к рассмотрению уже четвёртого обвинения против настоятеля, доктора теологических наук, Юхи Молари.


24-го февраля Молари получил письмо из Духовного капитула о том, что против него выдвинуто обвинение в том, что он ”виновен шпионском подслушивании с помощью видеокамеры”.


Напомним, что 12.01.2010 в Эспоо проходило слушание дела Молари, после он опубликовал свои ответы (http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g.) на этом заседании после того, как духовный капитул на пресс-релизе сообщил медиа оскорбительную ложь о настоятеле. Поэтому священник и опубликовал свои ответы, без слов обвинителей и суда. Согласно финским законам подслушивание является преступлением и полагается наказание – тюремное заключение сроком на год. Но Молари не подслушивал, он записал только свои собственные слова.

12.01.2010 в Эспоо




Это уже четвёртое обвинение и причина, по которой Молари хотят уволить с работы. Первыми тремя попытками были: обвинение священника в поддержке Риммы Салонен, критике деятельности реваншитской организащии Про-Карелия и отдельных её членов (Веикко Сакси; Кари Силвенноинен). А также положительно настроен по отношению к России. При расследовании предудущих дел, Бак обратил особое внимание на то, что настоятель слишком много говорит о России и привёл пример 4 года назад Юха Молари в своей проповеди упомянул писателя Достоевского, которого по мнению Бака никто в Финлндии не знает.

Расследованием этого дела займётся тот же самый юрист, Юрма Бак, который вёл предыдущие дела Молари и, который является членом организации ”Потеряный Валаам”

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Irène COMMEAU, (Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR) и
Jean-Pierre ARRIGNON, professeur université d’Artois:

"Спасибо Пастор Юха Молари за Вашу смелость. Как и Христос, Вы - на стороне тех, кто страдает, как и Христос, Вы - на стороне тех, для которых Любовь Христа - это защита и, как Христос, Вы стоите перед судьями - фарисеями.Будьте уверены в нашей поддержке в этом испытании, которое выпало на Вашу долю".
Jean-Pierre ARRIGNON (professeur université d’Artois) & Irène COMMEAU (Présidente du CLCR)


Juha Molari - Юха Молари: http://personal.inet.fi/business/molari/index.htm

Kirkkoherra Juha Molari kunnioittaa suomalaisia veteraaneja

Kirkkoherra Juha Molari kunnioittaa suomalaisia veteraaneja ilman vihan tai russofobian tarpeita. Etelä-Uusimaa kirjoitti 30.4.2008 kauniisti toiminnastani alueen veteraanien kunniaksi.

X X X

Veteraanien päivää vietettiin perinteisen juhlallisesti
”Vapaus muistaa” kaatuneita ja elossa olevia

(Pohja) Kansallista veteraanipäivää vietettiin sunnuntaina perinteisen juhallisin menoin sodassa kaatuneita ja vielä elossa olevia sotaveteraaneja muistaen. Veteraanien keski-ikä on jo 90 vuotta, vain hieman vähemmän kuin itsenäisen Suomen ikä, ja heitä on jäljellä enää runsaat 70.000.

Pohjassa veteraanipäivän juhlallisuudet alkoivat jumalanpalveluksessa ja seppeleenlaskulla sankarivainajien muistomerkille kirkon vieressä.
Kirkolta siirryttiin kahveille kirjastorakennukseen, jossa oli myös ohjelmaa. Juhlapuhuja oli Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Molari.

Vasta 22. kansallinen veteraanipäivä

Kansallista veteraanipäivää on vietetty vasta 22 vuoden ajan, ensimmäisen kerran 27. huhtikuuta vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Tänä vuonna päivän teemana oli ”Vapaus muistaa”.

Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki Rintamaveteraanien asiain neuvottelukunta, mikä vahvistettiin valtioneuvoston esityksestä. Veteraanipäivä on samalla Lapin sodan päättymispäivä vuodelta 1945.

-Veteraanipäivä perustettiin, jotta myös minun nuori sukupolveni ymmärtäisi kunnioittaa joukossamme olevia sotaveteraaneja. Kunnioittamisen pitäisi olla yhteiskuntamme perusarvoja, Molari sanoi Pohjan veteraanien juhlassa.

Kuuntelua ihmisenä ihmisen luona


Kunnioitus tarkoittaa Molarin mukaan maltillisuutta ja rauhallisuutta toisen ihmisen kohtaamisessa. -Kuuntelu ja kuuleminen ovat viisauden ja oppimisen tuntomerkit. Vanhaa ihmistä pitää kuunnella aivan sydämessä asti, ei pelkästään korvilla. Vanha ihminen ei ole pelkkä väline nuoren sukupolven tarkoitusperiä varten, Molari tähdensi.

Molari kertoi myös katsoneensa lähialueiden voimakasta muutosta muutama vuosi sitten Pietarissa taloustutkijana ja opiskelijana.

-Tutkijan näkökulmasta uskallan väittää, että elämän kokemuksen, ymmärryksen ja viisauden siirtäminen on nyt tärkeämpää kuin pitkään aikaan. Ei saa kuunnella pelkästään historian kulkua karttakirjojen ääressä, vaan sotaveteraanin lähellä, ihmisenä ihmisen luona, Molari sanoi.

Elämästä on maksettu kallis hinta

Sotaveteraanien muistaminen koskettaa Molarin mukaan syvältä ja elämän arvostus vahvistuu, kun ymmärtää kunnioittaa sotien sukupolvea.

-Nuoren sukupolven elämän hyväksi on maksettu kallis hinta. En tahtoisi, että kukaan nuoresta sukupolvesta menettää elämänsä halun, syrjäytyy ja tuhoaa elämäänsä, Molari sanoi.

-Nyt on ajankohtaista muistaa, että nuoren sukupolven hyväksi on kärsitty, taisteltu ja kuoltu. Tätä uhrausta sopii kuunnella siinä mielessä, että elämämme on hyvin arvokas, hän korosti.

Molari kertoi tutkineensa väitöskirjassaan sotakokemusten vaikutuksia sotilaisiin ja heidän perheisiinsä ympäri maailmaa.

-Sotakokemukset koskettavat ihmisen sielua yhtä ankarasti kaikkialla maailmassa eri kansojen keskuudessa. Suomalainen tutkijaryhmä havaitsi, miten sotakokemukset ovat ankaruudessaan jättäneet jälkensä myös moniin suomalaisiin sotaveteraaneihin ja heidän perheisiinsä, Molari sanoi.

Kotisivut: Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

Kirkon uusi viestintästrategia vuoteen 2015

Suomen evankelisluterilainen kirkko on muovannut strategiansa vuoteen 2015.

Kirkkohallituksen yleiskirje 9/2010 ilmoittaa tähän yleisstrategiaan liittyvän viestintästrategian, ”Viemme viestiä”.

Rohkeus puhua ja elää uskon mukaisesti, avoimuus ja läpinäkyvyys korostuvat viestintästrategiassa. Viestintäohje kaitsee myös kirkon työntekijöitä tilanteen mukaiseen kieleen ja aktiiviseen osallistumiseen mediassa käytävään keskusteluun. Jumalasta olisi puhuttava rohkeasti tässä ajassa.

X X X X

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viestintäohjelma vuoteen 2015
VIEMME VIESTIÄ


Totuudellisuus on kirkon viestinnän perusta
* Puhumme rohkeasti Jumalasta.
* Uskomme ja elämme niin kuin opetamme.
* Pidämme kirkon toiminnan avoimena ja hallinnon läpinäkyvänä.

Lisäämme vuorovaikutusta viestinnässämme
• Hyödynnämme viestimien tarjoamia mahdollisuuksia kohdatessamme jäseniämme.
• Toimimme yhdessä verkkoyhteisöjen ja verkon aktiivikäyttäjien kanssa.
• Käytämme viestinnässämme ymmärrettävää ja tilanteeseen sopivaa kieltä.
• Rohkaisemme kirkon jäseniä henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen ja palautteen
antamiseen.
• Lisäämme yhteistyötä kirkon viestijöiden kesken.

Tuemme hengellistä elämää myös median välityksellä
• Tarjoamme median välityksellä hyvin toteutettuja jumalanpalveluksia ja hartauksia.
• Pidämme mediassa esillä kirkollisia toimituksia ja monenlaisia tapoja toteuttaa niitä.
• Tarjoamme verkossa mahdollisuuden kokemukselliseen uskon harjoittamiseen.
Osallistumme aktiivisesti mediassa käytävään keskusteluun
• Pidämme yhteyttä tiedotusvälineisiin ja tuomme julkiseen keskusteluun tärkeitä aiheita.
• Kerromme kirkosta ja sen työstä ajankohtaisesti, monipuolisesti sekä mielenkiintoisesti.
• Tiedotamme myös valmisteilla olevista hankkeista.
• Tuomme esiin kirkon kulttuurisen merkityksen ja sen vuosisataisen hengellisen perinnön.
• Puhumme rohkeasti Jumalasta tässä ajassa.

Lisäämme panostusta uuden median käyttöön
• Osallistumme verkkoyhteisöjen toimintaan ja niiden luomiseen.
• Tarjoamme verkossa palvelujamme.
• Tarjoamme työntekijöillemme sosiaalisen median käyttöön tarvittavat välineet, työajan ja
koulutuksen.
• Rohkaisemme kirkon jäseniä toimimaan myös verkossa kristittyinä.
Kehitämme sisäistä viestintäämme
• Perehdytämme työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset kirkon tavoitteisiin.
• Kerromme kirkon työpaikoilla työhön liittyvistä asioista nopeasti ja tasapuolisesti.
• Rakennamme välineitä, joiden avulla kirkon työntekijät voivat pitää yhteyttä ja jakaa tietoa.

Koulutamme keskeisiä toimijoita viestinnän taidoissa
• Liitämme viestinnän osaksi kirkon henkilöstökoulutusta - erityisesti johtotehtävissä toimivien
koulutusta.
• Tarjoamme luottamushenkilöille viestintäkoulutusta kerran valtuustokaudessa.
• Huolehdimme kriisiviestintävalmiudesta jatkuvalla koulutuksella.
• Koulutamme työntekijöitämme tehtävien edellyttämissä vuorovaikutustaidoissa.
• Koulutamme mediaan jumalanpalveluksia ja hartauksia toimittavia ymmärtämään
viestintävälineen vaatimukset.

Kotisivut: Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Lehdistötiedote 24.2.2010: Espoon tuomiokapituli on aloittanut taas uuden tutkinnan kirkkoherra Juha Molaria vastaan, nyt salakuuntelusta!

Espoon tuomiokapituli on päätöksellään 4.2.2010 (kirjenro 45/2010; asianro 2009-00205) aloittanut uuden tutkimuksen - järjestyksessään jo neljännen (!) - vanhojen (Veikko Saksi, Kari Silvennoinen, Rimma Salonen -tapaus) lisäksi Pohjan kirkkoherra Juha Molaria vastaan. Nyt tuomiokapituli katsoo tutkintakynnyksen ylittyneen mahdolliselle lain vastaiselle salakuuntelulle tai –katselulle tai muuhun laittomuuteen tai sopimattomuuteen, kun kirkkoherra nauhoitti ja julkaisi tuomiokapituliin antamansa 12.1.2010 vastaukset Internetissä: http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g. Molari on saanut tuomiokapitulin päätöksen kirjeitse 24.2.2010. Luultavasti pian leviää julkinen keskustelu, jonka mukaan pastori Molari on siis epäiltynä "salakatselusta" ja "salakuuntelusta", kun kukaan ei välitä kysyä tuomiokapitulin aloittaman tutkinnan jälkeen, että olen nauhoittanut ja julkaissut omaa puhettani!

Tässä tuomiokapitulin uusi aloite tutkinnasta Juha Molaria vastaan:

Kirkkoherra Juha Molari oli 12.1.2010 Espoon tuomiokapitulin kuulusteltavana. Tällöin suomalaisia, venäläisiä ja virolaisia mielenosoittajia protestoi tuomiokapitulin edustalla tuomiokapitulin syrjiviä toimenpiteitä vastaan.



Tutkinta-asiamies Jorma Backin raporteissa viitattiin Molarin Dostojevski-saarnaan, Rimma ja Anton Salosen tapaukseen, Venäjä-mielisyyteen ja Venäjällä matkusteluun, Suomen ulkopolitiikasta ”poikkeaviin” näkemyksiin. Poliittisia sitaatteja tuomiokapitulin menettelystä on tuotu yksilöidysti esille monessa yhteydessä, mm. tässä sitaattikokoelmassa: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/tuomiokapitulissa-on-kai-stressi.html. Myös tuomiokapitulin esittämät julkiset väitteet seurakuntaneuvoston ja kirkkoherran keskinäisestä vihamielisyydestä ja "luottamuksen puutteesta" ovat sittemmin osoittautuneet monellakin tapaa pikemmin tuomiokapitulin omaksi luomukseksi kuin todellisuuden kuvaukseksi: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/ruotsinkieliset-toimittajat.html. Virheet on korjattu lehdistössä yksi toisensa jälkeen: esim. http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/kiitos-virheiden-korjauksista.html

Tuomiokapitulin julkisessa lehdistötiedotteessa esitettiin kuitenkin, etteivät poliittiset seikat olisi muka tuomiokapitulin tuomion taustalla, vaan ainoastaan Molarin värikäs ja sopimaton kielenkäyttö. Tuomiokapituli laittoi asiasta myös venäjänkielisen lehdistötiedotteen Suomen ulkoministeriön virallisen sivuston kautta. Niissä lehdistötiedotteissa esitetään erheellisesti, että Molari provosoisi vihaa. Molarin lauseita oli tuomiokapitulin tiedotteessa muokattu, irrotettu vuorovaikutustilanteesta ja kirjallisesta lajista, kun kapituli esitti ”todistusaineiston” kirkkoherran sopimattomuudesta. Ulkoministeriö poisti kuitenkin venäjänkielisen lehdistötiedotteen Suomen virallisilta venäjänkielisiltä sivuilta ilmeisesti viranomaismenettelyn seurauksena. Samanaikaisesti kun tuomiokapitulin venäjänkielinen lehdistötiedote poistui Suomen ulkoministeriön sivuilta, tuomiokapituli päätti yrittää saattaa kirkkoherra Molari tutkittavaksi taas uudella tavalla – ehkäpä jopa tuomittavaksi - sillä perusteella, että hän on julkaissut omat vastauksensa Internetissä. Tuomiokapituli käyttää tutkintapyynnössään nimenomaisesti käsitteitä ”syyllistynyt” ja ”laittomuus”.

Suomen rikoslain (RL 24: 5 §) mukaan salakuuntelu tarkoittaa oikeudetonta teknillisellä laitteella kuuntelua tai tallentamista keskustelusta, puheesta tai yksityiselämästä aiheutuneesta äänestä, jota ei ole kuitenkaan tarkoitettu nauhoittajan tietoon, ja joka nauhoitus tapahtuu kotirauhan suojassa. Myöskään muualla ei ole sallittua nauhoittaa salaa puhetta, jos tämä puhe ei ole tarkoitettu hänen tai muunkaan ulkopuolisen tietoon.

Hallituksen esitys (HE 162/2003) Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta määrittää rikoslain 24 luvun 5 §:n mukaisen salakuunteluun tuomittavan henkilön sillä perusteella, että tämä henkilö ”kuuntelee tai tallentaa kotirauhan suojaamassa paikassa puhetta tai yksityiselämän tapahtumasta aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa, taikka kuuntelee tai tallentaa muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan. Enimmäisrangaistus on vuosi vankeutta. Säännöstä sovelletaan myös työpaikoilla”.

Toistasataa venäläistä ja ulkomaalaista tiedotusvälinettä ja instituutiota (sanomalehteä, radiokanavaa, televisiokanavaa, virallista instituutiota ym. http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html) on seurannut tarkkaavaisesti kirkkoherra Juha Molaria vastaan tehdyn ProKarelian kantelun käsittelyä Espoon tuomiokapitulissa, esim. Русофобия по-фински: от «дела Салонен» к «делу Молари».

Katso myös, miten kauniisti Irène COMMEAU, Venäjän kielen ja kulttuurin keskuksen (Центр Русского Языка и Культуры; Centre de Langue et Culture Russe - CLCR) presidentti sekä mm. monessa muussakin ansiokkaasti toiminut (mm. Rosbusiness Consultingin (RBC) kansainvälisenä johtajana), ja Jean-Pierre ARRIGNON, tunnettu professori, lausuvat tapauksestani: "Спасибо Пастор Юха Молари за Вашу смелость. Как и Христос, Вы - на стороне тех, кто страдает, как и Христос, Вы - на стороне тех, для которых Любовь Христа - это защита и, как Христос, Вы стоите перед судьями - фарисеями.Будьте уверены в нашей поддержке в этом испытании, которое выпало на Вашу долю.
Jean-Pierre ARRIGNON professeur université d’Artois
Irène COMMEAU Présidente du CLCR
"

Arrignonin ja Commeaun koko juttu tässä:
Jean-Pierre ARRIGNON (professeur université d’Artois) & Irène COMMEAU (Présidente du CLCR)

Kirkkoherra Juha Molarin käsityksen mukaan Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon samaistuminen Karjalan palauttamista ajavan ProKarelian intresseihin voi vaurioittaa valitettavasti myös Venäjällä toimivan luterilaisen kirkon hyvin arvokasta työtä, koska suomalaisten lähetystyöntekijöiden ja järjestöjen toiminnan mahdollinen nationalistisuus ja separatistisuus herättävät viranomaisten epäluuloja. Siksi luterilaisen kirkon olisi selkeintä sanoutua irti Karjalan palauttajista ja saattaa työrauha myös Jumalan valtakunnan työlle itärajan molemmille puolille luterilaiseen kirkkoon.

Juha Molari jatkaa edelleen normaalisti kirkkoherran viranhoitoa ja toivottaa tervetulleeksi runsaslukuista väkeä lauantain 27.2.2010 klo 16 konserttiin Pohjan Pyhän Marian kirkkoon Yhteisvastuukeräyksen hyväksi: http://juhamolari.blogspot.com/2010/02/lauantain-konsertti-haitin-ja-koyhien.html

Kotisivut: Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

Lisätietoja: Juha Molari GSM +358 44 322 2661

Lauantain konsertti Haitin ja köyhien lapsiperheiden hyväksi

Pohjan suomalainen seurakunta järjestää Pohjan (Raasepori) Pyhän Marian kirkossa
lauantaina 27.2.2010 klo 16 konsertin "Suurten säveltäjien helmiä". Ohjelma maksaa 10 €, tuotto tulee Yhteisvastuukeräyksen hyväksi, jossa ulkomaisena kohteena Haiti ja kotimaisena Suomessa köyhät lapsiperheet.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Menestyksellinen Isänmaan puolustajien päivä

Kotini on venäläiseen tapaan muuttunut väistämättömyyden tähden kovin vieraanvaraiseksi. Kohta jo kaksi viikkoa on aina joku venäläinen asunut kylässä luonamme. Viime viikolla eräs rouva, nyt pari päivää eräs mies ja loppuviikon toinen rouva. Eräs kielitieteilijä – tuttava – luonnehti venäläistä kulttuuria osuvasti: ”Venäläisyyttä ei hallitse suomalainen säästäväisyys vaan vastakohtaisesti anteliaisuus.”

Tätä 23. helmikuuta on muistettu juhlapäivänä jo vuodesta 1922. Alkuaan se oli puna-armeijan päivä. Sen jälkeen Neuvostoarmeijan ja laivaston päivä. Juhlapäivänä muistetaan, että 23.2.1918 annettiin asetus Puna-armeijan muodostamisesta. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen päivästä tuli kaikkien isänmaan puolustajien juhla (День защитника Отечества). Päivä on yleinen vapaapäivä. Asevelvollisuutensa suorittaneet miehet saavat onnitteluja. Varuskuntapaikkakunnilla järjestetään sotilasparaateja ja ilotulituksia. Tänään kylässä oleva venäläinen vieras kyselikin, eikö Suomessa tänään ole juhlapäivä. Hän oli lapsuudestaan asti oppinut, että tänään juhlitaan. Suomessa ei ole juhlapäivä, vaikka toisaalla Neuvostoliiton armeijaa ja laivastoa sekä Venäjän isänmaan puolustajia sopii toki kunnioittaa, koska he olivat kukistamassa fasismin Euroopassa. Kävin perheeni ja vieraitten kanssa SeaLifessa katsomassa meren elämää. Ostin jäätelöä ja päätimme syödä kaikkia herkullisia tuliaisia. Tänään on toki juhlapäivä: kiitos, että saa pitää vieraita kodissaan.

Parin viikon aikana ovat monet sukulaiset, ystävät ja tutut ottaneet yhteyttä minuun ympäri Etelä-Suomea. He eivät ole Pohjan suomalaisesta seurakunnasta, mutta ovat varanneet kaste- ja hääjuhliin meikäläistä papiksi kesä- ja heinäkuun 2010 eri päiville. Tällaiset ystävälliset yhteydenotot tekevät papin mielen iloisemmaksi kuin juuri mikään muu: mikäpä voi olla hienompi elämys, kuin päästä vihkimään ja kastamaan!

Tänään kävin Suomen Pankissa tekemässä haastattelun suomalaisten keskisuurten yritysten näkymistä laman jälkeisessä maailmassa. Huhtikuun kansainvälinen konferenssi lähestyy Pietarissa. Siinä aiheena on bisnes ja hallituksen toimet antikriisijohtamisessa. Sain tänään ystävän tuliaisena kirjeen konferenssin eräältä pääjärjestäjältä. Kuvassa Juha Molari mainitun kansainvälisen konferenssin järjestävän akatemian ala-aulassa:

Esitelmää varten teen haastattelut myös eräälle ministerille ja yritystutkijalle. Tärkein aineisto lienee tutkimukset, joista osa on julkaisuvapaita vasta lähitulevaisuudessa. Ongelmani lienee tyypillinen persoonalleni: kirjallista aineistoakin on kertynyt jo hyvin yli puolisen sataa tutkimusta tai tutkimusartikkelia aihepiiristä. Suomen Pankissa keskustelimme myös innovaatiopolitiikan vaikeuksista tuottaa talouskasvua: vaikea sanoa, mikä on syy ja seuraus, oliko onnea Nokian innovaatiot, oliko innovaatiot seurausta hyvistä puitteista. Ehkä yli 95 % lääketeollisuuden projekteista keskeytyy ennen kaupallista tulosta. Mikä voisi olla tällöin valtion rooli: tarjota puitteet, tarjota riskirahoitusta?

Luin tänään myös ns. GEM-raportin, Niels Bosma and Jonathan Levie: Global Entrepreneurship monitor. 2009 Global Report. Sen lukeminen ei ollut aivan sinivalkoista hehkutusta, koska saatoin havaita, että tutkituista 21 innovaatio-keskeisestä teollisuusmaasta vain Japanissa koettiin yrittäjyys kielteisemmin uravalintana kuin Suomessa! Kehittyvistä talouksista myös Venäjällä koettiin yrittäjyys uravalintana myönteisemmin kuin Suomessa. Suomalainen kielteisyys yrittäjyyttä kohtaan ei ole kuitenkaan seurausta median asenteista, sillä Arabiemiirikuntien ja Islannin jälkeen Suomessa oli myönteisin media asenteissaan yrittämistä kohtaan. Suomen jälkeen seuraavana olivat Yhdysvallat ja Norja. Työllisyysnäkymien kannalta oli erityisen huolestuttavaa, että teollisuusmaista juuri Suomessa oli yrittäjien heikoimmat kasvuodotukset! Kaikista maaista, myös teollisuusmaiden ohessa siis heikosti kehittyneet ja kehittyvät taloudet, vain Meksikossa oli vähemmän myönteiset kasvuodotukset yrittäjillä! Se on surullista ja pelottavaa suomalaisen työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Suomen pienen populaation nähden oli surullista luettavaa, että nämä yrittäjät, jotka eivät usko työllistävänsä lisää työvoimaa tai kasvattavansa yrityksensä toimintaa, eivät myöskään ole innostuneita kansainvälistymisestä, vaan tyytyvät omiin hiipuviin tai pieniin markkinoihin. Venäjällä kansainvälistymispyrkimys oli yrittäjillä Suomeakin vähempi, mikä on osittain ymmärrettävissä kotimaisten markkinoiden laajuuden tähden. Kansainvälistyminen tuottaisi kuitenkin kilpailua ja tehokkuutta sekä tällä tavoilla pakottaisi talouskasvuun. Suomessa on myös paljon pohdittavaa, miten yrittäjyyden eetoksessa tapahtuisi muutos kasvuhakuisuuteen ja kansainvälisyyteen. Nykyisellään yrittäjät tyytyvät itsensä elättämiseen ja vallitseviin oloihin.


Minä en suosi talousnäkemyksissäni anarkistista vasemmistoa, en myöskään äskettäin perustettua suomalaista anarkistista vihreää liikettä, en bolshevikki-vasemmistoa enkä vallankumouksellista aatteellista ohjelmaa, vaan vastuullista kapitalistista talousjärjestelmää. Mielestäni Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä on harjoitettu onnistuneesti tiukan budjettikurin politiikkaa markkinatalousjärjestelmässä elävässä yhteiskunnassa. Suomen, Ruotsin ja Venäjän suhteellisen onnistunut selviytyminen talouslamasta on tämän tiukan budjettikurin ja markkinatalousjärjestelmän ansiota. Yrityselämän ja pankkimaailman tutkiminen on minulle helppoa pankkimaailman ja yritysmaailman parhaiden spesialistien seurassa, koska en koe mitään ristiriitaa arvostettujen tutkimustulosten ja ”oman ideologiani” välillä.

Juha Molari - Юха Молaри: http://personal.inet.fi/business/molari/

Suomen ulkopolitiikan tervehtyminen kiristyneessä itämerellisessä ilmapiirissä

Viime päivät ovat olleet voittokulkua Suomelle: olympialaiset ovat menneet surkeasti, mutta Suomi on saamassa takaisin jo kadonneen ulkopolitiikkansa!

Jälleen kerran sain tänään tavata älykkään ja monella tavalla kokeneen miehen: itse olen kokenut iloa Abdullah Tammen puolesta, koska Turkin suurin sanomalehti Zaman kirjoitti näyttävän jutun Tammesta ja näkemyksistä, jotka koskivat Venäjää, terroristeja ja Tšetšeniaa.


Mehän pidimme maanantai 30.11.2009 lehdistötilaisuuden aiheesta ”Miten tšetšeeni-terroristit saavat apua Suomessa: rekrytointi, rahoitus, koulutus… ”. Tätä tilaisuuttamme jonkin verran kommentoitiin jälkikäteenkin: http://juhamolari.blogspot.com/2009/11/juha-molari-ja-abdullah-tammi.html ja http://juhamolari.blogspot.com/2009/12/terrorismin-ihailijat-menettivat.html.

Suomen puolueettomuuden ikään kuin vanhentuneisuutta ja kuulumista johonkin ”kadonneeseen menneisyyteen” ovat kilvan julistaneet kotimaiset ja ulkomaiset Nato-henkiset tahot. Venäjän pääministeri Vladimir Putinin äskettäinen vierailu Suomessa sattui mielenkiintoiseen käännekohtaan, johon näyttää liittyvän myös kaikkinainen tervehtynyt muutos Suomen ulkopoliittisessa vastuullisuudessa. Ensinnäkin, NordStream –kaasuputki eteni Suomen hallituksessa joustavasti, vaikka Kokoomuksen ja Vihreiden eräät poliitikot olivat ennättäneet änkyröidä turvallisuuspoliittisen säikkymisensä tähden. Ilmeisemmin Perussuomalaisissa olisi ollut myös vastaavia änkyröitä, jos heitä olisi enemmän kuunneltu.Asiat alkoivat kuitenkin edetä niin kuin vanhastaan on totuttu hyviin ja ystävällisiin suhteisiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä, nyt Suomen ja Venäjän välillä.

Toiseksi, SDP ilmoitti selväsanaisesti, ettei puolue tue Nato-jäsenyyttä tulevalla vaalikaudella, minkä jälkeen myös Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen myönsi haastattelussa, ettei Suomi tule Naton jäseneksi ainakaan 8 vuoteen. Maaliskuulle 2010 suunnitellulta Stubbin ja Naton mainostilaisuudelta vedettiin punainen matto alta. Kansa ei ole ollut muutoinkaan myönteinen Nato-jäsenyyttä kohtaan. Kun yksi kolmesta suuresta puolueesta on sanonut selväsanaisesti ”EI” jäsenyydelle, ei jäsenyys pääse toteutumaan, koska kaikkien suurten puolueiden yksimielinen tahto oli liittoutumisen lähtökohta.

Tärkeä muutos Suomen turvallisuus- ja sotilaspoliittisessa paluussa puolueettomuuteen tapahtui oikeaan aikaan, koska samanaikaisesti myös Venäjä oli julkistanut uuden sotilasdoktriinin Ydinpelote 2010. Siinä selvästi tuotiin ilmi Naton itälaajentumisen aiheuttaman sotilaallisen uhan Venäjää vastaan. Itämeren sotilaallinen strateginen asema on tullut entistä haasteellisemmaksi Baltian maiden ja Puolan poliittisten asenteiden tähden, mutta myös Ruotsin korostetun Venäjä-vihamielisten lausuntojen tähden. Suomessa oli juuri oikea hetki havaita, että ilmapiirin kannalta olisi ollut todellakin erittäin vahingollista kiristää suhteita Venäjään Nato-jäsenyyden avulla – Naton itälaajentumisen muodossa - , kun naapurit olivat jo tehneet kaiken mahdollisen Naton paremmalla tai vähemmällä tuella jännitteen lisäämiseksi alueella. Lisäksi oli selvästi nähtävissä, että Suomen Afganistan-seikkailu on jo omiaan lisäämään turvallisuusriskiä Suomen maaperälle. Enemmät turvallisuus- ja talousriskit Nato-jäsenyyden avulla eivät ole enää tarpeen Suomelle.

Jo joulukuussa 2008 Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov esitti, että Suomi ja Venäjä voisivat järjestää maavoimien ja laivaston yhteisiä harjoituksia. Harjoitukset liittyisivät rauhanturvaamiseen ja terrorismin vastaisen toimintaan. Maanpuolustus-lehden haastattelussa Serdjukov tarjosi Venäjän yhteistyötä, jotta Suomen puolustusvoimat voisivat uudenaikaistua venäläisvalmisteisten aseiden ja kaluston avulla. Tuossa vaiheessa Suomen ja Kokoomuksen puolustusministeri Jyri Häkämies ei innostunut Serdjukovin ehdotuksesta yhteisistä sotaharjoituksista. Venäjän federaation puolustusministerin Anatoli Serdjukov muistutti tuolloin 12.12.2008 Maanpuolustus –lehdelle Venäjän perustellusta huolesta, joka liittyy Naton itälaajentumiseen:
Haluaisinpa tietää, esimerkiksi, olisitteko itse huolestunut, jos teidän asuntonne ovella seisoisi hampaisiin asti aseistautunut ihminen, joka ei haluaisi sanoa, missä tarkoituksessa on tullut ja mitä aikoo tehdä jatkossa ja heiluttelee vain veistä kasvojenne edessä? - - - Huolestuneisuuttamme herättää myös liittouman joidenkin maiden, erityisesti Yhdysvaltain, sitkeä itsepintaisuus vetää kaikesta huolimatta Natoon mukaan Ukraina ja Georgia”.

Venäjän ja Suomen välistä sotilaallista yhteistyötä Serdjukov ehdotti seuraavasti:
Yksi ensisijaisista alueista yhteisessä toiminnassa voisi olla mielestämme Venäjän ja Suomen maavoimien yksiköiden tai sota-alusten yhteiset harjoitukset rauhanturvaamiseen ja terrorismin vastaiseen toimintaan liittyvissä tehtävissä”.

Joulukuussa 2008 tehdyt ehdotukset eivät saaneet vielä myönteistä vastausta Suomessa. Anatoli Eduardovitš Serdjukov (Анатолий Эдуардович Сердюкóв) on hyvin fiksu mies. Hän ei unohtanut asiaansa ensimmäisen ehdotuksensa jälkeen, vaikka ei saanut vastakaikua Suomesta. Serdjukov on syntynyt Krasnodarin alueella 8.1.1962. Hän ennätti toimia vuosina 2004-2007 veroministerinä ennen kuin tuli puolustusministeriksi. Puolustusministerinä hän oli mukana myös siinä turvallisuustiimissä, joka oli laatimassa uutta Ydinpelote 2010 turvallisuusdoktriinia Venäjälle. Puolustusministerinä Serdjukov on toiminut 15.1.2007 lähtien. Vuonna 1984 Serdjukov valmistui Leningradin kauppainstituutista (Ленинградский институт советской торговли), suoritti tämän jälkeen asevelvollisuutensa ja aloitti työskentelyn huonekalumyymälässä, kunnes kymmenen uutteran työvuoden jälkeen kohosi huonekalukaupan johtajaksi Pietarissa. Serdjukov päätti lähteä kuitenkin vielä aikamiehenä uudestaan opintielle yliopistoon. Kauppatieteen opinnot valmistuivat jo vuonna 2000. Gradussaan hän tutki kuluttajien käyttäytymistä ja elinkeinoelämän järjestöjen rakennetta. Kauppatieteitten ohessa etenivät myös oikeustieteen opinnot, jotka valmistuivat vuonna 2001 Pietarin valtion yliopistossa. Kauppatieteitten tohtorin väitöskirja valmistui 2006. Väitöskirjassaan hän tutki nykyisen Venäjän veropolitiikan muodostumista ja täytäntöönpanoa. Appiukko Viktor Zubkov (Виктор Алексеевич Зубков) auttoi toki mahdollisesti alussa jonkin verran Serdjukovia urakehityksessä, kun Serdjukov pääsi veroministeriöön tärkeään virkaan ja lopulta 2.3.2004 nimitettiin Venäjän apulaisveroministeriksi. Tohtorin väitöskirjakin syntyi sittemmin samojen teemojen avulla. Tohtoriksi valmistumisensa jälkeen hän sai puolustusministerinä oppia myös Venäjän asevoimien sotilasakatemiassa (vuonna 2007). Tätä ennen 15.2.2007 hänet oli nimetty jo Venäjän puolustusministeriksi. Huhtikuusta 2007 hän on ollut myös jäsen Venäjän turvallisuusneuvostossa (Совета Безопасности Российской Федерации). 8.5.2007 hän oli vapauttamassa puna-armeijan ja laivaston ”salaisia” asiakirjoja vuosilta 1941–1945. Kun appiukko nimitettiin pääministeriksi, Serdjukov pyysi eroa puolustusministerin tehtävistä, mutta Putin ei myöntänyt eroa.

Viisas mies jaksaa muistuttaa ehdotuksesta, joka on hyvin merkittävä maailmamme muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Moni-ilmeinen terrorismi voi koskettaa Suomea yhä enemmän yhtä hyvin laivakaappausten muodossa kuin Afganistan-operaatioiden heijastuksena kostotoimina Suomea vastaan. Suomen velvollisuutena on myös itsenäisenä valtiona huolehtia alueensa ja ilmatilansa koskemattomuudesta. Suomen velvollisuuteen kuuluu tällöin myös edistää rauhaa, jossa Suomen aluetta eivät myöskään Naton joukot voisi käyttää Venäjää uhkaavalla tavalla. 19.2.2010 Suomen puolustusministeri Jyrki Häkämies ja Venäjän federation puolustusministeri Anatoli Serdjukov ilmoittivat näistä yhteistyömahdollisuuksista, joihon Häkämies ei ollut vielä valmis 1 ½ vuotta sitten - ja johon Vladimir Stepanov ja Dmitri Fjodorovitš Ustinov eivät taitamattomuuttaan vielä päässeet kesällä 1978, kun ehdottivat yhteisiä sotaharjoituksia. Suomen ja Venäjän armeijat saattavat jo kohta pitää yhteisiä meripelastusharjoituksia!

1970-luvulla sotaharjoitukset kaatuivat siihen, että suomalainen osapuoli vaikeni täydellisesti ehdotuksesta, koska kokivat sen vastenmieliseksi. Tilanne oli kuitenkin tuolloin Itämeren alueella vakaampi, koska Baltian alueet osana Neuvostoliittoa eivät olleet uhkatekijöinä, Puola oli osana itäblokkia Neuvostoliittoa kohtaan rauhanomainen valtio. Kaiken kaikkiaan Itämeren alueella sotilaalliset jännitteet olivat pienemmät Neuvostoliiton aikana. Tuossa tilanteessa Suomen ja Neuvostoliiton sotaharjoituksille ei ollut tarvetta. Dmitri Fjodorovitš Ustinov (Дмитрий Фёдорович Устинов) toimi Neuvostoliiton puolustusministeri vuodesta 1976 kuolemaansa asti. Hän ja arvovaltainen sotilasvaltuuskunta, jossa mukana oli mm. Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläs, itäkarjalainen Vladimir Sevastianovitš Stepanov, tekivät Suomeen heinäkuussa 1978 virallisen vierailun, jolloin suomalaiset isännät puolustusministeri Taisto Tähkämaa ja presidentti Urho Kekkonen sekä puolustusvoimien komentaja kenraali Lauri Sutela torjuivat Ustinovin sotilasharjoitusehdotuksen. Häkämies ja Serdjukov ovat nyt päätyneet toisenlaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen arvioon yhteisten sotaharjoitusten tarpeellisuudesta. Nyt eletään erilaisessa maailmassa, joka on epävakaampi kuin 1970-luvun kylmäsodan maailma. Ustinov koettiin myös taitamattomaksi seikkailijaksi, joka puuttui neuvostoliittolaisesta näkökulmasta katsoen taitamattoman loukkaavasti – ehkä jopa narsistisesti - Suomen politiikkaan.

Urho Kekkonen katsoi Suomen puolustusvoimien ja varusmiesten asepalvelun hyvin tarpeelliseksi Suomen valitseman ulkopoliittisen linjan ja sitoumusten tähden. Suomenhan piti huolehtia, ettei itsenäisen Suomen aluetta loukata sotilaallisesti ja käytetä Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäykseen. Kouvolassa 28.12.1961 presidentti Kekkonen teki myös katsauksen Suomessa vallinneeseen epäonnistuneeseen politiikkaan itsenäistymisen päivistä talvisodan syttymiseen saakka.


Jokainen valtakunta pyrkii harjoittamaan sellaista politiikkaa suhteissaan naapurimaihin sekä muihin ulkovaltoihin, että sen itsenäisyys olisi parhaiten suojattu. - - - Kun itsenäistynyt Suomi joutui valitsemaan ulkopoliittisen linjansa voidakseen sen avulla parhaiten tyydyttää turvallisuustarpeensa, sillä oli teoreettisesti kaksi tietä: joko liittyä Neuvostoliiton vastaiseen rintamaan tai pyrkiä saavuttamaan puolueettomuus suhteessaan itäiseen naapuriinsa. Suomi valitsi ensiksi mainitun tien. Syynä siihen oli - Paasikiveä lainatakseni - saavutetun itsenäisyyden herättämä itsetunto ja pettyvä luottamus Kansainliittoon. Ei kiinnitetty huomiota siihen, että Neuvostoliiton heikkoudentila, jota kesti aina 1930-luvun lopulle saakka, oli suurvalta-Venäjän historiassa poikkeuksellinen ja ohimenevä. Tosin me emme suinkaan olleet ainoat, jotka arvioimme väärin Neuvostoliiton merkityksen, sillä maailmankuulu saksalainen kansantalousmies Werner Sombart kirjoitti vuonna 1924: "Ellemme siis tahdo olla tyhmyreitä, on meidän edellytettävä, että jokainen tieto, joka esittää jotakin edullista Neuvosto-Venäjästä, on väärä."

Meidän on turhaa ryhtyä suorittamaan käräjänkäyntiä 1930-luvun politiikastamme. Me olimme nuori kansa, me emme ymmärtäneet lainkaan ulkopolitiikan merkitystä ja sen asettamia vaatimuksia. Itsenäisyyden saavuttaminen oli nostanut omanarvontunnon erittäin korkealle, ilmassa oli suvaitsemattomuuden ja yltiöisänmaallisuuden henki. Tunteenomaiset katsomukset olivat pinnalla. Isänmaallisen kansanliikkeen oikeistoradikaalit tunnukset olivat saaneet laajan jalansijan erityisesti nuoren sivistyneistön piirissä. Kaikki nämä tekijät yhdessä loivat 1930-luvun”.

Kevytmielinen ja pilkallinen suhtautuminen puolueettomuuslinjamme vahvistamiseen on poikkeus säännöstä, mutta sellaisenaan varsin valitettava”.

Puolueettomuuspolitiikan voidaan katsoa nojaavan neljään pilariin: 1) että se on ulkovaltojen tunnustama; 2) että ulkovallat luottavat siihen; 3) että oma kansa on sen takana; ja 4) että maa on valmis ja kykenevä torjumaan puolueettomuuden loukkaukset. Neljäs kohta tuo meidät maanpuolustuskysymyksiin”.

Puolustusvoimiemme päätehtävänä on valmistautua valtakunnan puolustamiseen ja sen puolueettomuuden suojaamiseen valtiosopimuksemme hengen ja kirjaimen mukaisesti. Puolustusvoimat ovat näin ollen valtiovallan väline rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikkamme tukemisessa. Puolustusvoimat tukee tätä politiikkaa jo pelkällä olemassaolollaan, tietenkin sitä paremmin, mitä tehokkaampi se on. Sen merkitys kasvaa ratkaisevasti kuitenkin vasta silloin, kun kaikki muut keinot ristiriitojen sovittelemiseksi kohdaltamme ovat loppuunkäytetyt. Jos maamme joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muodostavat aseet sen viimeisen oljenkorren, johon silloin on tartuttava. On muistettava, että maamme asema idän ja lännen etupiirien rajavyöhykkeellä ei enää nykyisen asekehityksen valossa tarkasteltuna ole yhtä syrjäinen ja rauhoitettu kolkka kuin aikaisemmin, joten aina on olemassa kenties entistä suurempi vaara joutua vedetyksi mukaan suurvaltojen välisiin selkkauksiin

Kekkonen kuvailee, miten Suomi valitsi väärän politiikan itsenäistymisensä ensimmäisinä vuosikymmeninä. Syynä oli ”saavutetun itsenäisyyden herättämä itsetunto ja pettyvä luottamus Kansainliittoon”. Lisäksi Kekkonen kertoo yleisistä uskomuksista, joiden mukaan Neuvostoliitto olisi kovin heikko. Lopputuloksena oli ”suvaitsemattomuuden ja yltiöisänmaallisuuden henki”. Kekkosen mukaan Suomi valitsi väärin liittymisen ”Neuvostoliiton vastaiseen rintamaan”, kun oikea valinta olisi ollut ”puolueettomuus suhteessaan itäisen naapuriin”.

2000-luvun Suomessa on entistä aiheellisempaa muistaa Paasikivi-Kekkosen politiikan terveitä linjauksia ja välttää Naton itälaajentumisen kiristämän ilmapiirin tähden asettautumista Venäjän vastaiseen rintamaan. Nyt on terveellisellä tavalla ilmaistu yhteisten sotaharjoitusten aikomuksella, ettei Suomi halua ryhtyä samaan rintamaan Venäjää vastaan Baltian pikkuvaltioiden ja Puolan rinnalle. Myös Suomen päätös tukea NordStream –kaasuputkea osoittaa sanoutumista irti Viron tavasta harjoittaa ulkopolitiikkaa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Rakastan elämää


Kuulimme tänään Pohjan seurakuntatalolla muistotilaisuudessa kanttori Päivi Lindströmin upeasti laulaman ”Rakastan elämää”, koska vainaja oli kokenut tämän laulun itselleen hyvin rakkaaksi. Kiinnitin uteliaana huomiota pieniin muutoksiin, joita venäläisen ja suomalaisen sanoituksen välillä oli tapahtunut.

Muistotilaisuudessa tyydyin ainoastaan siihen näkökohtaan, että alkuperäisessä runossa laulaja puhuttelee rakastuneen sulhasen tavoin elämää ikään kuin rakastettuaan: ”Minä rakastan sinua, elämä”. Surun jälkeenkin ja surun aikana on oikein etsiä rakkautta elämään. Tällä kertaa paljastan kuitenkin paljon enemmän tunnetun laulun aatteellisista yhteyksistä.

Konstantin Vanshenkinin (Константин Ваншенкин) runo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 Komsomolskaja Pravdassa. Mark Bernes näki runon ja halusi tehdä siitä kappaleen. Alkuaan runoilija oli epäileväinen. Bernes aloitti säveltäjän etsimisen. Lopulta sävellyksen laati Eduard Kolmanovskii (Эдуард Колмановский). Monet julkisuuden henkilöt ovat ilmoittaneet, että he rakastavat tätä laulua. Juri Gagarin (Юрий Гагарин) kertoi, että tämä on hänen suosikki kappaleensa. Martti Ahtisaari lauloi itsekin voitontunnelmissa Rakastan elämää - epäselvää on toki, missä määrin tuon laulun ylistys työläisten elämän kunniaksi ja fasisteista saadusta voitoista oli mainitun poliitikon mielissä sillöin ja yhä edelleen.

Venäjänkielinen laulu

Venäjäksi laulu kuuluu näin (Марк Бернес Я люблю тебя жизнь, 1962 г):

Я люблю тебя, жизнь, Что само по себе и не ново,
Я люблю тебя, жизнь, Я люблю тебя снова и снова.

Вот уж окна зажглись, Я шагаю с работы устало,
Я люблю тебя, жизнь, И хочу чтобы лучше ты стала.

Мне немало дано - Ширь земли и равнина морская,
Мне известна давно Бескорыстная дружба мужская..

В звоне каждого дня, Как я счастлив, что нет мне покоя,
Есть любовь у меня, Жизнь, ты знаешь, что это такое,
Есть любовь у меня, Жизнь, ты знаешь, что это такое.

Как поют соловьи, Полумрак, поцелуй на рассвете,
И вершина любви Это чудо великое - дети.

Вновь мы с ними пройдем, Детство, юность, вокзалы, причалы,
Будут внуки потом, Всё опять повторится сначала.

Ах, как годы летят, Мы грустим, седину замечая,
Жизнь, ты помнишь солдат, Что погибли тебя защищая?

Так ликуй и вершись В трубных звуках весеннего гимна,
Я люблю тебя, жизнь, И надеюсь, что это взаимно.


"Sanatarkka käännös" suomeksi

Kun venäläinen runo suomennetaan varsin ”uskollisesti” alkutekstille, saadaan tällainen runo suomeksi:

Rakastan sinua, elämä, mikä sinänsä ei ole uusi asia,
Rakastan sinua, elämä, Rakastan sinua uudelleen ja uudelleen.

Niin ikkunoissa on valot, Kävelen kotiin töistä väsyneen näköisenä,
Rakastan sinua, elämä, Ja haluan, että sinä tulet paremmaksi.

Olen saanut paljon, laajan maan ja aukean meren
Olen tuntenut jo kauan miesystävien pyyteettömyyden

Jokaisen päivän soitossa, olen iloinen, koska minulla ei ole lepoa
Minulla on rakkaus, Elämä, sinä tiedät mitä se on,
Minulla on rakkaus Elämä, sinä tiedät, mitä se on.

Satakielet laulavat, hämärä, suutelu aamunkoitteessa,
- Ja rakkauden huippu -- Tämä on suuri ihme - lapset.

Jälleen kerran voimme mennä lasten kanssa
Lapsuus, nuoruus, rautatieasemat, laiturit,
lastenlapset tulevat myöhemmin,
Kaikki jälleen toistuu alusta alkaen.

Voi, miten vuodet lentävät, Olemme surullisia, harmaat hiukset havaitessamme
Elämä, muistatko sinä sotilaat, jotka kuolivat puolustaen sinua?

Ole iloinen ja anna tapahtua, Keväällä trumpettihymnin ääni,
Rakastan sinua, elämä, Ja toivon, että tämä on molemminpuolinen.


Pauli Salosen "virallinen" suomennos

Pauli Salonen on laatinut suomalaiset sanat. Kauko Käyhkö teki laulun tunnetuksi suomeksi jo 1960-luvulla. Suomalaiset sanat poikkeavat venäläisistä myös sisällöllisesti.

Päättyy yö, aamu saa, uusi päivä kun kirkkaana koittaa,
Sulle oi, kotimaa sävel kaunehin tuulessa soittaa

Rakastan elämää, joka uutena aamussa aukee.
Rakastan elämää, joka uupuen illassa raukee
Kirkkahin päivä ei aina parhainta loistetta suone,
Unelman usein vei, eikä ystävä lohtua tuone.
Rakastan elämää, joka kyynelten helminä hohtaa.
Rakastan elämää, joka myrskyihin tietäni johtaa.
Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää.
Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää.
Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa,
Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa
Rakastan elämää, sille lempeni tahdon mä antaa.
Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä kantaa


Erot suomalaisen ja venäläisen runon välillä

Venäläisessä runossa laulaja puhuttelee elämää niin kuin rakastanut sulhanen morsianta tai tyttö ja poika toisiansa, ”minä rakastan sinua”, mutta suomeksi suhde on muuttunut abstraktisemmaksi, ”rakastan elämää”. Venäjänkielinen tyypillinen rakkaudentunnustus ”minä rakastan sinua” on häipynyt.

Erityisesti suomennetun laulun keskiosa on muuttunut hyvin tumman synkäksi. Päivä ei enää anna parasta loistetta eikä ystävä tuo lohtua! Elämä johtaa kyyneliin, joista rakentuu jopa helmet. Elämä johtaa myrskyihin. Niin suomalaiset laulavat. Venäjänkielisissä sanoissa sitä vastoin ylistetään pitkäaikaisten ystävien pyyteettömyyttä. Venäläisten ajattelun mukaisesti kaikkein "pyhintä" on miesten keskinäinen pyyteetön ystävyys, se olisi jopa naisten keskinäistä ystävyyttä jalompaa. Tätä jälkimmäistä lisäystä ei toki sanota laulussa, mutta miesystäviin viittaus sisältää tuon korostuksen erityisen jaloon ystävyyteen (Бескорыстная дружба мужская). Suomalaiset vievät surun niin syväksi, etteivät edes ystävät tuo lohtua!

Suomalaiset ovat epäluuloisia eikä kirkas päiväkään aina suo parasta loistetta, vaan elämä johtaa kyynelissä ja johtaa myrskyihin. Venäläiset sanat sisältävät kommunistisen eetoksen, jonka mukaan kapitalistien omaisuuden kommunistisessa uusjaossa laulaja on saanut laajan maan ja aukean meren. Venäläinen runo muistaa rakkauden huippua lapsia, koko elämän kaarta ja lapsen lapsia. Suomalainen laulu vaikenee perheen iloista.

Venäläinen runo muistaa (neuvosto)sotilaita, jotka puolustivat elämää. Suomennos ei kerro mitään sotilaiden työstä suojella elämää. Luultavasti runoilija muistaa kokemuksiaan Ukrainan rintamalla, jossa hänen oli puolustettava elämää fasistien hyökkäyksiä vastaan. Ukraina oli joutunut natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944. Saksalaiset miehittäjät alistivat Ukrainan, noin 600 000 – 900 000 Ukrainan juutalaista tuhottiin. Saksalaiset tuhosivat Babi Jarissa Kiovan lähellä syyskuussa 1941 kahden päivän aikana jopa 34 000 Ukrainan juutalaista! Konstantin Vanshenkin oli vapauttamassa laskuvarjojääkärinä Ukrainaa fasismista. Tätä voittoa hän muistaa myös runossaan ”Minä rakastan sinua, elämä”.

Konstantin Vanshenkinin elämäntarinasta

Sanoittaja Konstantin Vanshenkin syntyi 17.12.1925 Moskovassa. Hänen isänsä oli insinööri, jonka töiden tähden Konstantin asui lapsuutensa Keski-Venäjällä. Isällä oli ilmeisemmin myös merkittävä vaikutus pojan runoilijauran syntyyn, sillä Konstantin on itse kertonut muistavansa, miten isä luki hänelle runoja. Vuonna 1942 Konstantin meni armeijaan koulun kymmenennen luokan jälkeen. Aluksi hän palveli laskuvarjojääkärinä Ukrainan rintamalla. Konstantin on kertonut, että armeijasta tuli ”hänen yliopistonsa, joka kasvatti miestä”. Sodan jälkeen Konstantin aloitti opinnot Moskovan geologisessa instituutissa, mutta siirtyi sitten kirjallisuuden tutkimuksen piiriin. Erityisesti tutustuminen Mihail Vasiljevits Isakovskiin loi Konstantinille innoituksen runoilijan uralle. Hän lähti myös opiskelemaan runoutta Gorkin kirjallisuusinstituuttiin, josta hän valmistui vuonna 1953. Vanshenkinin ensimmäinen runokirja "Песня о часовых" julkaistiin jo vuonna 1948. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen hän oli jo vuodesta 1951.

Joulukuussa 2000 Konstantin Vanshenkinin syntymäpäivänä Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin onnitteli runoilijaa tämän 75-vuotispäivän kunniaksi. Putin kutsui runoilijaa ”merkittäväksi runoilijaksi, rohkeaksi ja viisaaksi mieheksi" ("замечательным поэтом, смелым и мудрым человеком"). Konstantin Vanshenkin on voittanut useita huomattavia kirjallisuuspalkintoja, kuten ”Neuvostoliiton valtiopalkinnon” (Государственной премии СССР). Hän on saanut myös kunniamerkit mm. isänmaallisesta sodasta, ”Saksasta saadusta voitosta” (За победу над Германией), Kansan ystävyydestä (Дружбы народов). Vuonna 1995 Konstantin Vanshenkin sai Venäjän presidentin myöntämän eläkkeen.

Kotisivu: Juha Molari - http://personal.inet.fi/business/molari/

lauantai 20. helmikuuta 2010

Yövartio mielessäni Tallinnan matkalla

Olen muutaman kerran saanut tavata tämän hienotunteisen, sivistyneen ja nöyrän miehen: Maksim Reva (Максим Рева). Julkisuuteen välitetty suomalaisvirolaisnationalistinen kuva hänestä on valitettavasti aivan päinvastainen, niin kuin on kovin usean muunkin henkilön kohtalo nykyisessä poliittisessa ilmapiirissämme. Muistan hyvin, miten tarkkaavaisesti Reva aina kuuntelee ja huolellisesti ilmaisee näkemyksensä. Kirkkoherrojen ja tuomiokapitulin matka Viroon on minulle tästäkin syystä oikein sopiva, koska tiedän, että Virossa asuu näitä hienotunteisia, sivistyneitä ja nöyriä älykköjä. Vapaa-ajalla tapaan ainakin Tähismaat. Kun kävelen muistomerkeillä, museoissa ja seminaarisaleissa Tallinnassa, muistan aina kunnialla Maksim Revaa ja Yövartio-liikettä, koska olen saanut kunnian tutustua heihin ja he ovat osoittautuneet hienoiksi ystäviksi kamppailussa diskriminaatiota vastaan. Tämän haastattelun kertaaminen on senkin vuoksi kiinnostavaa, että kirjoitin vasta äskettäin Viron ankarasta talouslamasta ja diskriminaatiota.

”Venäjän äänen” («Голос России») kirjeenvaihtaja haastatteli Maksim Revaa ja kyseli juuri äskettäin kaikenlaisesta siitä kiusaamisesta, jota Virossa jopa viranomaiset harjoittavat venäläisväestöä vastaan. Reva toi esille haastattelussa tärkeitä piirteitä Viron poliittisista ongelmista.

Yövartio-liikkeen lähtökohta on jo muutaman vuoden takaisissa tapahtumissa. Viron kansallismieliset tekivät provokaation toukokuussa 2006 Pronssisoturipatsaan luona ja tämän jälkeen Tallinnan keskustassa Tõnismägin puistossa. Virolaiset nationalistit olivat luvanneet räjäyttää patsaan. Skinheadit häpäisivät muistomerkkiä ja yrittivät kaataa sen. Seuraavana päivänä Virossa asuvia tavallisia venäläisiä toi kukkia muistomerkille vastalauseeksi skinheadien toimille. Viron sisäasiainministeriö ilmoitti, ettei poliisi kykene suojelemaan muistomerkkiä. Sitä vastoin pääministeri Andrus Ansip lupasi poistaa koko muistomerkin ja sisäministeriö kielsi kaikki kokoontumiset muistomerkin tuntumassa.

Reva kertoo haastattelussa Yövartion ("Ночной дозор") tavoitteista:
- Pronssisoturimuistomerkin siirron jälkeen monet puhuivat, että Yövartion pitäisi hajota, koska liike olisi kärsinyt tappion. Asia ei ole näin. On totta, että Yövartion tehtävä suojella muistomerkkiä on kadonnut, mutta vain yksinkertaiset olisivat saattaneet ajatella, että voimme voittaa tuossa asiassa. Meitä tavallisia ihmisiä vastaan toimi Viron tasavallan valtiokoneiston autoritaarinen hallinto!
- voittomme on siinä, että monet eivät enää pelkää puhua.
- Edelleen esillä ovat kysymykset venäläisvastaisista loukkauksista, tehtävämme on vastustaa etnis-kulttuurista kansanmurhaa ja kostotoimia. Meidän tehtävämme on houkutella joukkoomme ihmisiä, jotka haluavat aidosti muuttaa maata, jossa he elävät niin että maa olisi aidosti demokraattinen, kunnioittaisi kaikkia ihmisiä kansalaisuudesta ja uskonnosta riippumatta.


Revan mukaan Yövartio on marginaalinen organisaatio vain siinä mielessä, että he vastustavat aktiivisesti etnokraattista järjestelmää. Reva kertoo, ettei monet todellakaan pidä sitä, että Yövartio "pilaa Viron kaunista julkisivua, jonka varassa Viro voi mainostaa ns. eurooppalaisia arvoja, mutta Viron oma sisäpiha on haiseva ja likainen etnokratia". Revan mukaan tällä hetkellä Yövartio harjoittaa yhteistyötä ja tietojen vaihtoa myös eurooppalaisten järjestöjen ja tiedotusvälineiden kautta.

Yövartio on ollut ainoa Virossa toimiva järjestö, joka on aktiivisesti vastustanut Georgian (Gruusia) autoritaarisen johtajan Mikheil Saakašvilin (georg. მიხეილ სააკაშვილი) vierailua Viroon. Yövartio on myös tunnettu järjestönä, joka arvostelee Viron hallinnon palkintojen myöntämisiä entisille SS-miehille ja ”metsäveljille”.

- Viron nykyinen valtaeliitti pakottaa Virossa asuvat venäläiset köyhyyteen, mikä johtaa Viron taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen romahdukseen. Yövartio vastustaa inhottavaa tekopyhyyden esittelyä, jossa toisaalla puhutaan eurooppalaisista arvoista, demokratiasta ja ihmisoikeuksista, mutta toisaalla riistetään ihmisiltä heidän poliittiset oikeudet, palkitaan entisiä natseja valtion kunnianosoituksin ja harjoitetaan etniskulttuurista kansanmurhan politiikkaa. Virossa on aktiivisesti tuhottu venäläisväestön koulutusedellytyksiä, kun vuosittain on vähennetty venäjän opetusta kouluissa. Esimerkiksi venäjänkielinen teatteri on jo tuhottu. Nämä organisaatiot, jotka vastustavat etniskulttuurisen kansanmurhan politiikkaa, joutuvat valtiollisten järjestelmien, erityisesti Viron turvallisuuspoliisin (KAPO), painostuksen alaisiksi. KAPO tekee kaikkensa romuttaakseen venäläisten politiikan Virossa.


Kotisivu: Juha Molari - http://personal.inet.fi/business/molari/

perjantai 19. helmikuuta 2010

Robert Rantalan (7 v) kova kohtalo Turussa

Äskettäin turkulainen sosiaalityöntekijä tuli Robertin, Ingan ja Veli-Pekan kotiin ja nouti Robert-pojan, kun poika tuli kotiin koulusta. Syynä oli Venäjään liittyvä pelko! Olen tämän blogikirjoitukseni jälkeen pohtinut samaa ongelmaa myös uudemmassa blogikirjoituksessani: Natsit valkovaatteissaan (3.3.2010). Katso myös blogikirjoitukseni lasten huostaanotoista ja lapsista kauppatavarana: http://juhamolari.blogspot.com/2010/03/aasikin-ymmarsi-aidin-ja-lapsen-arvon.html

Vanhemmat saivat tiedoksi sittemmin sosiaaliviranomaisten ilmoituksen, että Robert-poika oli kertonut koulussa perheensä aikovan ”lähteä Venäjälle”. Lapsen isoäiti on vierailulla tällä hetkellä Suomessa. Mummi sai tällä tavalla inhorealistisen kuvan sosiaaliviranomaisten vainoharhaisuudesta Venäjän suhteen.

Robert-poika oli kotona saanut kuulla keskustelut, kun perhe oli keskustellut pojan passista ja sen uusimisen tarpeesta loman aikana Venäjällä. Isoäiti oli kertonut myös jotain sellaista, että Venäjällä voi olla turvassa, jos Suomessa joutuu ongelmiin. Niin sosiaaliviranomainen villiintyi, kun sai kuulla lapseen liittyen jotain niin myönteistä Venäjästä!

Pojalla on kaksoiskansalaisuus: Venäjän ja Suomen kansalaisuus. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Andrei Nesterenko on kommentoinut jo tapausta, vaikka ei ilmeisemmin kovin tarkasti tuntenut vielä tapausta. Venäjän uutiset ovat tänään ja eilen täyttyneet tästä tapahtumasta. Johan Bäckman tukee äidin, isän ja lapsen kamppailua, jotta perhe saisi elää yhdessä. Nythän suomalainen isä ja äiti eivät ole erimielisiä, vaan he tahtovat hoitaa lastansa yhdessä, kun asuvatkin yhdessä. Mutta sosiaaliviranomaiset pelkäävät Venäjää! Sosiaaliviranomaiset eivät anna lapsen tavata vanhempiaan eivätkä salli lapsen puhua venäjää.

Inga Rantala (Инга Рантала) kertoi, että ”meillä on normaali perhe. Minun suomalainen mieheni [Veli-Pekka] on erittäin vihainen. Tarvittaessa hän luopuu Suomen kansalaisuudesta ja hakee turvapaikkaa Venäjältä” ("У нас нормальная семья. Мой муж финн очень сильно возмущен. Если нужно, он будет отказываться от финского гражданства, и будет просить убежища в России"). Robert-poika osaa loistavasti suomea ja venäjää, menestyy koulussa hyvin, oppii myös englannin kieltä. Pojalla ei ole mitään ongelmia oppimisessaan tai käytöksessään.

Tätä on kauhea seurata, kun elämme 2000-luvun Suomessa ja Euroopassa, jossa perheillä tulisi olla jopa oikeus päättää itsenäisesti, missä he tahtovat elää. Nythän ei ole edes kyse perheen päätöksestä muuttaa pois Suomesta, vaan sosiaaliviranomaisten vainoharhaisesta tulkinnasta loma-aikojen suunnitelmien johdosta. Kuinka monet perheet ovatkaan muuttaneet Suomesta Saksaan, Ruotsiin, Ranskaan, Yhdysvaltoihin – ja jopa Afrikan ja Aasian köyhiin maihin erinäisiä työtehtäviä varten? Suomi ei omista valtiona lapsia, vaan lapsen ovat aina ensisijaisesti isän ja äidin lapsia.

Tämä tapaus riipaisee sieluani todella syvältä, koska tunnen Suomesta moninaisia outoja kohtaloita. Kärsijöiksi ovat joutuneet lapset ja heidän vanhempansa. En tietenkään väitä, että tämä olisi vain suomalainen ongelma, vaan samankaltaisia ongelmia tunnetaan useammasta valtiosta. Valtiot ja sosiaaliviranomaiset kuvittelevat platonistisen totalitaristisen filosofian mukaisesti - jota he eivät toki ole koskaan lukeneet tai aktiivisesti tiedosta, että "valtio" ja "sosiaalitoimi" omistaa lapset eivätkä vanhemmat saa päättää perheensä asumisesta. Kovin usein sosiaaliviranomaisten ongelmana on hyvin vähäinen koulutus ja sivistymättömyys, jonka tähden työympäristö sairastaa heidät tarpeettomaan huolestuneisuuteen perhe-elämän mahdollisesta kehityksestä. Huolestunut viranomainen löytää sitten objektin, josta hän alkaa kerätä "todisteita". Tällä kertaa on ajankohtaista puhua suomalaisten Venäjä-vihasta, joka näkyy surullisessa ajankohtaisessa tapauksessa jälleen kerran. Näitä tapauksia on aivan liian usein.

Olin 7. heinäkuuta 2008 Pietarissa ja rekisteröin maahantulokorttia Hotelli Ozerin aulassa. Sillä kertaa järkytyin eräästä toisesta kohtalosta, jonka uhriksi oli joutunut Suomessa eräs venäläinen tyttö. Paikalle sattui Sveta-äiti, joka kertoi erehtyneensä ja hakenut jo Suomen kansalaisuuden. Nyt koulutoimi ohjasi hänen tyttärensä psykoterapiaan, koska nämä pitivät venäläistä teinityttönä liian aktiivisena. Näin tämän sympaattisen tytön. Mielestäni kyse oli vain siitä, että Suomessa pidetään normaalina suomalaista mykkyyttä, elottomuutta ja kuolleita kasvoja. Sveta otti lapsensa pois terapiasta ja etsii kansalaisuuden vaihtoa sekä muuttoa Suomesta. Pidin hänen ratkaisuaan aivan perusteltuna.

Pian löysin tuttujen avulla tusinan verran samanlaisia maahanmuuttajalasten kohtaloita Suomessa: Marinan tapauksen, Svetan tapauksen, Sonjan tapauksen, Lenan tapauksen, Anastasian tapauksen jne. ”Normaali” oli määritelty noissa tapauksilla sillä perusteella, miten paljon näillä maahanmuuttajalapsilla oli tai ei ole suomalaisia kavereita.

Anastasia koettiin ongelmaksi, koska tyttö ei tykännyt leikkiä suomalaisten lasten kanssa, vaan piti nenäänsä vähän liian pystyssä. Ymmärsin asian niin, että Anastasia tuli hienosta venäläisestä perheestä. Ehkä on totta, että pieni koulutyttö ei leiki ihan jokaisen koulutoverinsa kanssa itähelsinkiläisessä koulussaan. Hän on oppinut erilaiseen puhetapaan ja kulttuuriin. Suomalaiset sosiaaliviranomaiset, psykologit ja opettajat uskoivat sivistymättömyyttään erheellisesti, että totuus ja normaali on suomalainen. Lasta tutkittiin ja testattiin sen selvittämiseksi, onko hän kotiutunut Suomeen, voiko hän terveesti. Tilanne oli muka vakava, jos lapsella ei ollut suomalaisia ystäviä, vaan ainoastaan venäläisiä. Koulu määräsi tytön psykoterapiaan. En osaa ennustaa, olisiko lapsen kohtalo parantunut, jos hänen vanhempansa olisivat yhdessä tytön kanssa näyttäneet suomalaiskansalliseen tapaan paljasta takapuolta, syöneet lakritsaa ja kantaneet Karjala- backia perheen iltajuomisiksi?

Tapasin Marinan, joka kävi tavanomaisella käynnillään sosiaalivirastossa. Sosiaalitädit pyysivät saapua kotiin. Marina oli iloinen, koska otaksui tätien avustavan häntä siivoamisessa ja tiskaamisessa. Tädit istuivat kuitenkin sohvan kulmalla, kirjoittivat muistivihkoonsa asioita. Eivät tehneet mitään Marinan hyväksi. Virastoonsa saavuttuaan tädit aloittivat prosessin, jotta Marinalta vietäisiin tytär, koska nämä tädit pitivät Marinaa liian kiireisenä. Äiti ei ennättäisi muka hoitaa lastansa, kun pienituloisena oli myös töissä eikä jäänyt yksinhuoltajana vain kotiin. Sosiaalitätien rasistinen epäily venäläisen kyvyttömyyteen tuotti alkuaan jopa pakkoeron äidin ja lapsen välille, kunnes konsulaatin lakimies puuttui asiaan. Marina on raitis työläisäiti, joka on työllistetty kaikkien muiden yksinhuoltajaäitien tavoin. Lapsi tuli lakimiesavun jälkeen takaisin äidille, sosiaalitäti oli pari vuotta poissa työpaikaltaan kunnes hän tuli takaisin työpaikalleen.

Lenalle tuli avioero, koska tämä venäläinen vaimo, Lena-äiti, ei hyväksynyt suomalaisen miehensä juopottelua. Lapset määrättiin ensin isälle, koska isähän oli suomalainen. Tällöin ei ollut pelkoa, että lapset poistuisivat Suomesta äidin kanssa. Sosiaaliviranomaiset näkivät loppujen lopuksi juopottelevan isän ja päättivät suoraan lähettää lapset lastenkotiin. Kun lapset varttuivat tarpeeksi vanhoiksi, nämä kääntyivät lakimiehen puoleen ja voittivat oikeuden tulla äitinsä luo. Rasistisesti venäläistä äitiä ei pidetty alkuaan sopivana lapsiensa hoitajaksi.

Rimma, Anton ja Paavo Salonen ovat joutuneet suomalaisen ulkopoliittisen järjestelmän uhreiksi, kun Anton-pojan venäläisyyttä ei hyväksytä Suomessa hänen identiteettiään luonnollisesti ja elintärkeästi määrääväksi ominaisuudeksi.

Olen kaksi kertaa saanut kyseenalaisen kunnian keskustella lasten huostaanotoista vastaavan työntekijän kanssa. Minulle jäi vaikutelmaksi molemmilla kerroilla, että näillä henkilöillä oli omat suuret psyykkiset ongelmat jopa syynä ammatinvaltintaan. Ensimmäisellä kerralla keskustelin hänen kanssaan puhelimessa useamman kerran. Viranomainen esitteli nimensä ilmeisemmin sen verran epäselvästi, että luulin keskustelujen jälkeen puhuneeni naisen kanssa. Vasta myöhemmin selvisi, että tuo henkilö olikin mies. Toisella kertaa - noin vuonna 1998 - sain useita puhelinsoittoja salaisesta numerosta. Annoin myös vaimoni vastata tuolle pettyneelle naiselle, jonka mukaan olisin pettänyt suuren rakkaussuhteen häneen. Sitten lopetin soittoihin vastaamisen, minkä jälkeen nainen lähetti tekstiviestejä, mutta tekstiviesteihin tuli onneksi puhelinnumero näkyviin. Kävi ilmi, että kyseessä oli lasten huostaanotoista vastaava viranomainen, minua yli 20 vuotta vanhempi vanha nainen. En ollut koskaan tavannut häntä, mutta nainen oli löytänyt nimeni lehdestä. Otin yhteyttä hänen esimieheensä ja pyysin, että ko. henkilö saatetaan hoitoon, koska onhan se vaarallista, jos tuossa psyykkisessä kunnossa oleva henkilö voi päättää lasten ja perheiden kohtaloista. Tilanne näytti korjaantuvan puhelinsoittoni jälkeen.

Kotisivu: Juha Molari - http://personal.inet.fi/business/molari/