tiistai 9. helmikuuta 2010

Kapo valvoo, että historiaa kerrotaan "oikein"

Kirjoitin maaliskuussa 2009 blogikirjoitukset, joissa kerroin Viron hyökkäävän Suomen kautta Venäjää vastaan, kun he toivat propagandafestivaalinsa Sofi Oksasen ja Imbi Pajun avulla Helsinkiin. Havaitsin sekä väitöskirjatyöni tähden että Viron ajankohtaista politiikkaa selatessani tuon ilmeisen seikan. Esitin väitteen suorasanaisesti: ”(1) Baltian propagandistiset sanansaattajat tahtovat luoda "historiallisen ja teoreettisen" (so. myyttisen) perustan, jotta hallituksen olisi helpompi perustella häikäilemätöntä diskriminaatiota, jota Baltian alueella harjoitetaan alueella asuvia venäläisiä vastaan.” ”(2) Baltian informaatiopsykologisen sodankäynnin kohteena eivät ole ainoastaan alueella elävät sorretut venäläiset, vaan nyt myös Suomi, johon yritetään menetelmän lanseerausta 23.3.2009. Suomi on joutunut Baltiasta saapuvan informaatiopsykologisen sodankäynnin objektiksi, koska suomalaisiin mieliin halutaan provosoida talvisodan kauhut ja Venäjä-vihamielisyys NATO-option lunastamisen helpottamiseksi.

Viittasin myös moskovalaiseen professoriin, joka oli tehnyt samanlaisen analyysin, mistä olin otettu: ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä 'myynninedistämistä': tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!” Kerroin omana ja professorin havaintona, että ”myynninedistämisessä” käytetään hyväksi suomalaisten pelkoja, joiden mukaan Venäjä olisi ”uusi aggressiivinen uhka”. Pelokkaat ihmiset menevät paniikkiin. He etsivät mitä tahansa saalistajaa. Niin vaikutetaan alitajunnan kautta. Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla. Tein loppupäätelmäni, että Stalinin hirvittävistä teoista kertominen toden ja sadun sekä myyttien sekoittamisen avulla on Viron, Latvian ja Liettuan suurlähetystöjen harkittu hyökkäys suomalaisten demokraattista vapautta vastaan, koska Suomessa turvallisuus- ja puolustusselonteko on arviointikierroksella ja Suomessa NATO-päätös on yhä viipynyt (kiitos, että liittoutumista ei ole tehty!). Baltian hallitukset tahtoisivat virittää suomalaisissa kansalaisilmapiiriä NATO:n hyväksi provosoiden Stalin-pelkokuvia. Tällöin tunnettujen markkinaviestinnän ja informaatiopsykologian lainalaisuuksien mukaisesti tahdotaan siis rakentaa tavallisen suomalaisen tunteisiin assosiaatio Stalinin ja nykyisen Venäjän johdon välille: Venäjän mielikuva tahdotaan väärentää arvaamattomaksi ja pelottavaksi uhkakuvaksi.

Ja vähän myöhemmin ProKarelian levitti latvialaista filmiä The Soviet Story koko Suomeen. Siinä käytetään latvialaisen ohjaajan taitoja hyväksi, jotta Venäjään vihamielisesti asennoituvat arkkityypit saattaisivat ihmisiä paniikkiin. Jaksan toistaa yhä uudestaan, että ProKarelian pääsihteeri Veikko Saksi elää ja voi hyvin Virossa. Hänen eestiläiset poliittiset kumppanit tunnetaan varsin hyvin.

Kapossa vaalitaan informaatiosotaa

Tuskin oli sattuma, että Viron suojelupoliisista Andres Kahar väitti nimenomaisesti maaliskuussa 2009 Helsingin Sanomissa, että Našin tempaus Helsingissä on mainostemppu. Propagandistien tavallisen tapa on leimata kriitikot esimerkiksi stalinisteiksi, ostetuiksi kriitikoiksi jne. Samalla vältetään keskustelu itse asioista analyyttisesti, koska olisi helppo paljastaa Kapon tukemat propagandistiset menetelmät. Propagandisti ei salli omien toimintatapojensa analyyttista arviointia, vaan tahtoo siirtää keskustelun leimallisesti ja pilkallisesti kriitikkojen ”epäaitouteen” tai muuhun vastaavaan!

Itse asiassa kriittisille väitteilleni vain hiukan pilkallisesti nauriskeltiin maaliskuussa 2009, koska ei kiinnitetty huomiota Viron turvallisuuspalvelun KAPO:n komissaarin Andres Kaharin ammatilliseen rooliin asian valmistelussa ja tiedottamisessa. Andres Kahar on sellainen kaljupäämies, joka ei jaksanut kuitenkaan kätkeä enää kauemmin saavutettua voittoa, vaan kirjoitti Eesti Päevalehtin jouluaaton aattona 2009 julkaiseman paljastavan artikkelin ”Informaatiosodankäynti – se on niin helppoa”. Tuo jouluaaton aattona julkaisema artikkeli on jäänyt vähemmälle huomiolle meikäläisen blogissa, koska samana päivänä sain Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen järkyttävät selvitykset pahasta käytöksestäni.

Tuossa jouluaaton aatona julkaisussa artikkelissa Kahar syytti Komsomolskaja Pravdan kolumnistia Galina Sapzhnikovia (Галина Сапожникова) siteistä Venäjän salaiseen palveluun. Kun Kaharin möläytys päätettiin nostaa venäläisen tietoportaalin (baltija.eu) sivulla yleiseen keskusteluun venäjäksi, niin Eesti Päevaleht antoi toimittajansa Janek Salman kieltää julkaisemasta artikkelia venäjäksi. Mietin kovasti, mikä ärsytti Galinan kirjoituksissa Kapoa? Toimittaja oli kirjoittanut loistavia artikkeleita Ukrainasta, ja vähän sivunnut Viroa kirjoituksessa Viron merirosvoista. Päädyin siihen, että Kahar muodosti salaliittoteoriat, koska ei voinut kestää Galina Sapzhnikovan artikkeleita Molotov-Ribbentrop –sopimuksesta (21.8.2009 Первыми с Риббентропом договорились прибалты. И только потом Молотов) ja Pronssisoturipatsaasta (12.08.2009. Не дает покоя Бронзовый Солдат...).

Kapoa loukkasi molemmissa artikkelissa Galinan viittaukset SS-joukkoihin Virossa. Andres Kahar ei ole sattumalta ”historioitsija”, niin kuin hän myös itse ilmoittaa, sillä hänen tehtävänään on Viron turvallisuuspalvelussa huolehtia valtiollisesta poliittisesta mytologiasta, jotta pyhiä kertomuksia ei loukattaisi valtiollista legitimiteettiä ja vallankäyttöä uhkaavalla tavalla. Valtiollinen poliisi tarvitsee siis historian valvontaa! Se on Viron merkillistä todellisuutta, jota Suomesta käsin on vaikea ymmärtää, minkä tähden Baltiasta tuleva informaatiopsykologinen hyökkäys Suomeen onnistuukin vaarallisen hyvin. Elokuussa 2009 julkaistussa artikkelissa Galina haastatteli Alexandr Djukovia (Александр Дюков), jota Kahar näyttää ohjelmallisesti vihaavan myös muissa yhteyksissä. Edellisessä artikkelissaan Galina viittasi myös Yövartio –liikkeen edustajiin.

Mutta mitä Andres Kahar, Viron turvallisuuspalvelu Kapon komissaari, sitten möläytteli jouluaaton aattona informaatiosodan osaamisestaan sanomalehdessä valtiolliseksi joululahjaksi?

Kaharin mukaan informaatiosota on ensinnäkin psykologisia operaatioita, jotka ovat kaikkea muuta kuin pelkkiä tukitoimintoja: Kahar itse kirjoittaa, että näiden operaatioiden avulla ”vaikutetaan alitajuisesti, vaikka sisältö on joskus koominen” (Eesti Päevaleht 23.12.2009).

Kunnia Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa?

Kapon propagandisti, joka kutsuu itseään myös historioitsijaksi tehtävänsä tähden, viittaa 28.10.2008 Tallinnassa perustettuun voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen ”Impressum” sekä Yövartio-liikkeen aktivisteihin. Tiedän hyvin, että Kaharin vuonna 1996 ja 1997 laatimiin kirjoituksiin kansallisen identiteetin rakentamisesta on viitattu mm. David D. Latain tutkimuksessa "Identity in Formation". Kahar on kiinnostunut historian käyttämisestä poliittisvaltiollisen identiteetin rakentamisessa.

Kahar sanoo jouluaaton aattona 2009, että ”ensi silmäyksellä Impressumin toiminta näyttää aivan vaarattomalta eikä näytä lainkaan provosoivalta tai propagandalta. Mutta tämän taustalla on pitkä, johdonmukainen ja määrätietoinen toiminta, jota hallitsee laaja-alainen viesti Neuvostoliiton kaipuusta”. Kaharin mukaan mainittuja liikkeitä hallitsee halu vakuuttaa yleisölle, että itsenäistymisen jälkeen Viro, joka oli entisen Neuvostoliiton kaikkein kehittynein alue, kärsii pulasta ja EU:n heikoimmin kehittynyt alue. Kaharin tehtävänä näyttää olevan siis luoda joulu, jossa Jumalan rakkaus ei ole yhdenveroinen virolaiselle ja venäläiselle. Kunnia kuuluu Viron vähälukuiselle poliittiselle eliitille, mutta rakkaus ja rauha eivät kuulu venäläisvähemmistölle eikä niille virolaisille, jotka rakastavat venäläisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Joulumyytti on tällä tavalla korvautunut Kapon historioitsijan myyttisellä selvityksellä, jonka päämääränä on alistaminen ja stigmatisoiminen.

Kapon historioitsija Kahar väittää, että Impressumin ja Yövartio-liikkeen sanansaattajat täydentävät viestiensä voimaa katastrofi- ja onnettomuuskuvauksilla, joissa Viron katastrofin syyksi muodostuu Virossa omaksuttu länsimielisyys ja huonot suhteet Venäjään. Kapon historiatulkinnan mukaan ei ole näet sopivaa arvioida Viron talousvaikeuksien mitenkään johtuvan valtion surkeasta asioiden hoidosta Venäjän kanssa, vaikka talousihmisetkin jo ennättivät kiittää lamaa, koska laman aikana moni poliitikko vaikeni - vähäksi aikaa - uusien konfliktien rakentamisesta Venäjän kanssa.

Historiantulkinnan valvontaa varten palkattu mies

Andres Kahar on Kapon ”oikean” historiantulkinnan valvontaa varten palkattu mies. Hän kirjoitti jouluaaton aattona, että ”60-vuotispäivän kunniaksi Tallinnassa Historiallinen muisto säätiön johtaja Aleksandr Djukov (Александр Дюков) oli järjestämässä teemailtoja, joissa aiheena oli tietenkin karkottamisen rikollisuuden kieltäminen ja Stalinin terrorin puolustus. - - - Impressumin kokousten tehoa haluttiin myös tehostaa paniikilla, joka synnytettiin huhuilla kruunun devalvoinnista”. Viron myyttisestä historiankirjoittamisesta opittu tapa lienee leimata kriitikot suoraan stalinisteiksi ja Stalinin terrorin puolustajiksi. Kaharin puolustus näyttää psykologisesti katsottuna oudon allergiselta, ikään kuin koko identiteetti ja olemassaolo tulisivat uhatuiksi, jos Viron ”virallinen” tarina saa säröjä tutkijoiden huomautuksista.

KAPO:n ammattipropagandisti viittaa Pete Earleyn teokseen ”Toveri J”, jossa hänen mukaansa Sergei Tretjakov paljastaa, että vielä 90-luvulla Komsomolskaja Pravdan kirjeenvaihtajana työskenteli ulkomailla henkilöitä, joilla oli suhteet Venäjän tiedustelupalveluun. Kahar Kapon edustajana ei pidä sattumana, että Impressumin perustaminen tapahtuu moskovalaisen Historiallinen muisto –säätiön tuella. Ammattipropagandistiksi kutsuminen ei ole tietenkään ilkeämielistä naljailuani, vaan liittyy Andres Kaharin sähköpostiosoitteeseen turvallisuuspoliisissa: press@kapo.ee; Toompuiestee 3, 10142 Tallinn. Historiantutkijalle kuuluu Kapon ”Press” – eli viestintä. Maaliskuussa 2009 Kapon Andres Kahar määriteltiin poliisipäällikön lisäksi nimenomaissti ”historioitsijaksi”, kun hän puhui ”karkotuksista”. Miksi turvallisuuspalvelu keskittyy tuollaisiin teemoihin nykyajan määrittelyssä, yhtä paljon kuin miksi Suomen suojelupoliisi palkkaisisi - mitä tuskin SUPO tekisi - historiantutkijoita selvittämään, mitä Suomessa saa ajatella Tammisaaren punaisten vankien leiristä tms.? Viron nykyiselle poliittiselle johdolle karkotus on Viron kansallinen ja erityisesti valtiollinen ”perustarina”, jonka suojelu ja valvonta kuuluu turvallisuuspalvelulle – ja erityisesti Kaharin tehtäviin. Ilman perustarinaa ei nykyinen Viron turvallisuuspalvelun ja politiikan johto usko, että se voisi perustella omaa identiteettiä ja legitimiteettiä sekä erityisesti valtaa, joka on perustunut venäläisväestön toiseuteen ja alistamiseen.

Syyskuussa 2009 Kapon Andres Kahar varotti yksilöitä ja oikeushenkilöitä, jotta nämä olisivat valppaita, koska vieraan vallan tiedustelupalvelu osoittaisi kiinnostusta Viron energia-alaa kohtaan. Suomalaisesta silmästä mainittu varoitus kuulostaa vainoharhaiselta. En kyllä Kaharin varotuksen jälkeen oivaltanut, millainen energia-ala on Virolle syntynyt Kapon mielikuvissa, jotta se vaatisi noin kovaa valppautta ikään kuin naapureissa ei energia-alaa osattaisi paremmin. Tai oliko tuo uhka ehkä Liettuasta tai Latviasta? Kyseessä oli ajankohta, jossa käytiin keskustelua NordStream-kaasuputkesta. Viron Kapo koki isänmaalliseksi tehtäväksi varotella, vaikka ei saanut viestiänsä tällä kertaa kuuluviin Pohjanlahden pohjoispuolelle, sillä Suomen muutamien nationalistien pelottelut kaasuputkeen liittyvistä turvallisuusuhkista eivät olleet riittävät todellisen pelon synnyttämiseksi. Suomalaisen politiikan perinteessä on sittenkin vielä toivoa, minkä venäläinen lehdistö on toistuvasti muistanut mainita, kun on verrannut Baltian maiden outoa käytöstä Suomeen.

Kapo on niittänyt psykologisen sodankäynnin osaamista vuoden 2009 aikana Suomessa. Maaliskuu 2009 oli Kapon voitto Suomessa, sillä lehdistö uskoi kovin luottavaisesti viestin pahoista naši-stalinisteista ja heihin liittyneistä muista vastaavista vähälukuisista henkilöistä, jotka ovat saapuneet rajoittamaan kahden nöyrän virolaisnaisen sananvapautta.

Juha Molari - kotisivut