maanantai 8. helmikuuta 2010

Les Russes doivent impérativement se mobiliser pour engager une lutte ouverte contre la russophobie en Finlande

Venäjä on terveellä tavalla tarkistamassa ja tarkistanut näkemyksiään läntisistä naapureistaan. Venäjän suhtautuminen on ollut hyvin hyvätahtoinen ja voisi sanoa jopa sinisilmäinen, kun samanaikaisesti sen läntiset naapurit –suomalaiset mukaan lukien – ovat kunnostautuneet kaikenlaisessa Venäjää vastustavassa parjaamisessa. Nyt näyttää siltä, että vakavia muutoksia on syntymässä. Tämä on tervetullut muutos.

Vladimir Mokhov kirjoittaa osuvasti Красная звезда-lehdessä (9.2.2010):”Мы наконец-то и в правовом плане избавились от своеобразного комплекса неполноценности, взращенного в годы экономической и политической слабости России. Мы приняли правила игры, по которым давно играют наши геополитические соперники и партнеры” (Me olemme vihdoin viimein päässeet eroon eräänlaisesta alemmuuskompleksista, joka vallitsi Venäjän taloudellisen ja poliittisen heikkouden tähden. Meillä on nyt hyväksytty säännöt, jotka ovat olleet jo kauan geopoliittisilla kilpailijoillamme ja kumppaneilla). Teen tässä blogissani pienen katsauksen Venäjän realistiseen uuteen sotadoktriiniin.

Venäjällä on päästy eroon tarpeettomasta alemmuuskompleksista ja avautuneet silmät ovat nähneet viime vuosien aikana monella tapaa, että kuva läntisten naapureiden hyvätahtoisuudesta ei ole syytä olla kovin kaunisteltu. Tämän tähden blogini yhteyteen sopii myös ranskalais-venäläinen kirjoitus russofobiasta. Kirjoittaja vaatii Venäjää puuttuvan entistä voimallisemmin russofobiaan, jonka tähden mm. Suomessa Venäjään ystävällisesti suhtautuvat ihmiset joutuvat kärsimyksiin.

Contre la russophobie

Aura Lira (Saksa)
Les Russes doivent impérativement se mobiliser pour engager une lutte ouverte contre la russophobie en Finlande et défendre le pasteur de l’Eglise luthérienne de Finlande, Yuha Molary. Le laisser sans soutien signifierait trahir ceux qui nous aiment. Ce pasteur finlandais qui combattait la russophobie a besoin aujourd’hui de notre aide et de notre protection car le 12 janvier 2010 il doit être jugé par le Tribunal Episcopal.

Pourquoi m’aider?

Officiellement, la Finlande entretient avec la Russie de bonnes relations au niveau gouvernemental. Cependant, après la chute de l'URSS, la Finlande a pris de l’audace et voit maintenant renaître son sentiment naturel de haine envers la Russie. Je pense que la plupart des hommes politiques russes ne s’imaginent même pas à quel point l’atmosphère s’est dégradée en Finlande vis à vis des Russes et de la Russe au cours de ces dix-quinze dernières années. Je souhaiterais faire connaitre à tout le monde mon idée et faire part de ma conviction que la haine et la discrimination sont de mauvais alliés dans les rapports entre différentes nationalités.

Le déroulement des faits.

Ce processus a débuté au mois d'avril 2009 lorsque l'évêque et son conseiller juridique ont voulu me contraindre à ne plus écrire sur la Russie, en m'interdisant d'y aller et en m’ordonnant de ne pas divulguer le contenu de notre entrevue.

A la fin d’avril 2009, l'organisation revancharde « Pro-Carélie » a porté plainte contre moi à deux reprises pour avoir pris position contre cette organisation et ses activités. Le Tribunal épiscopal a ordonné à son procureur de procéder à une enquête et il s’est avéré que ce procureur (coïncidence ou non ?) était un ami de l'évêque et soutenait les activités de « Pro-Carélie », puisqu'il est né sur l'île de Valaam au début de la guerre russo-finlandaise.*

Pendant huit mois, le procureur a rédigé de multiples rapports à l’intention du Tribunal ecclésiastique dans lesquels il m'accusait de trop sympathiser avec la Russie et de manquer d’esprit critique.

Je voudrais souligner que cette haine des nationalistes finlandais à mon égard a commencé il y a déjà dix ans. Durant toute cette période, j’ai été harcelé : je recevais des courriers, des appels téléphoniques et des insultes. Cela dure jusqu’à aujourd’hui. Parfois cela m’irrite tellement que je réponds de manière grossière, pas comme devrait le faire un prêtre. Le procureur a, bien-sûr, pris le soin de rassembler dans son rapport toutes ces réponses injurieuses afin de les utiliser contre moi.

A la veille de Noël, j’ai reçu du Tribunal épiscopal un courrier officiel dans lequel sont citées les accusations pour lesquelles je dois être jugé:

- avoir adopter une attitude « sympathisante » envers la Russie;
- avoir soutenu cette maman russe, Rimma Salonen, dont l'enfant a été kidnappé de manière si criminelle;
- avoir défendu les positions de l'église orthodoxe contre les attaques des journalistes finlandais;
- avoir manqué de tolérance envers l'organisation revancharde « Pro-Carélie ».


… Par ailleurs, on exige non seulement mon licenciement provisoire ou définitif, mais on souhaite également me priver de mon statut de prêtre. Beaucoup de gens pensent qu’on me renvoie à cause de ma négligence professionnelle; ce qui est totalement faux. J'aime ce que je fais et je travaille énormément ; d’ailleurs je n'ai pris aucune vacances depuis deux ans et aucun congé-maladie depuis dix ans. Parmi toutes ces accusations, aucun mot ne vient me qualifier de mauvais « travailleur ».

C’est la raison pour laquelle je veux que le procès soit public et non pas à huis clos, pour que tout le monde sache comment, en Finlande, un homme peut être ainsi congédier pour les raisons énoncées ci-dessus.

* L’île de Valaam fait partie du territoire de Carélie que la Finlande a dû céder à l’URSS à la fin de la Guerre russo-finlandaise. (Printemps 1940). Voir article ci-joint.
Médias (СМИ и Юха Молaри -коллекция)

Ydinpelote 2010

Venäjän Federaatio päivitti sotilasdoktriiniaan. Venäjän sotilaallisen doktriinin uusi nimitys on osuvasti Ydinpelote 2010.

Uudistettu doktriini päätettiin luonnollisesti asiantuntevassa ryhmässä. Doktriinia olivat luomassa Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev, pääministeri Vladimir Putin, liittoneuvoston puheenjohtaja Sergei Mironov, duuman puhemies Boris Gryzlov, presidentin administraation ja historian väärentämistä vastustavan komission johtaja Sergei Naryshkin, turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev, varapääministeri Sergei Sobyanin, puolustusministeri Anatoli Serdjukov, sisäministeri Rashid Nurgalijev, FSB:n johtaja Alexandr Bortnikov ja ulkomaan tiedustelun johtaja Mihail Fradkov. Uusi doktriini hyväksyttiin presidentin asetuksella 5.2.2010. Hyvin mielenkiintoista oli, että meikäläinen kyläpappi oli osannut ennakoida aika hyvin näitä muutostarpeita aiemmissa blogikirjoituksissani.

NATOssa on ennätetty hiukan lausua happamasti ”vanhakantaisesta” Venäjän doktriinista, koska Naton imagomarkkinoinnin mukaan tämä sotilasjärjestö olisi rauhanjärjestö, demokraattisten oikeuksien ja ihmisarvojen puolesta puhuja (aseiden avulla, mitä lisäystä ei mainita). Venäjän doktriini on kuitenkin syytä lukea, sillä lehtijuttujen valossa saattaa syntyä erilainen kuva. Totta kai suurvallan sotilasdoktriinissa puhutaan sotavoimista. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Myös tilanneanalyysi on hyvin hienotunteinen, jos sitä vastoin vertaa esimerkiksi Suomen puolustuspoliittiseen selontekoon!

Ydinpelote 2010 doktriinin § 6 kohta a ilmoittaa sotilasdoktriinin tarkoituksen: että Venäjä puolustaa kansalaisyksilöidensä, yhteiskunnan ja valtion elintärkeitä etuja sekä ulkoisia että sisäisiä sotilaallisia uhkia ja sellaisia väkivallan uhkia vastaan, joita ei kuitenkaan leimaa sotilaallinen uhka. § 6 kohta b viittaa ”sotilaalliseen uhkaan” sekä moniin erilaisiin mahdollisiin ongelmiin. Ydinpelote 2010 § 7 kuvailee, että maailmaa on muuttunut yhä vähemmän polarisoituneeksi ja yhä enemmän moninapaiseksi, mutta samanaikaisesti on edelleen monia ratkaisemattomia alueellisia konflikteja mm. Venäjän raja-alueilla. Vaikka laajamittaisten sotilaallisten toimien ja ydinsodan uhka on vähentynyt, monia paikallisia ja alueellisia konflikteja on ilmaantunut. Doktriinin § 8 kertoo ulkoisista uhkista ja tällöin erityisesti Naton mahdollisesta uhkasta, joka liittyy mm. sotilasliiton laajentumiseen Venäjän rajoille, jolloin nämä voivat yhtenä ryhmänä häiritä Venäjää. Laajentumiseen voi liittyä alueellisen vakauden häirintä. Myös lähimerialueita (mm. Itämeri) Nato tahtoo valvoa entistä enemmän. Ohjuspuolustusjärjestelmän rakentaminen heikentää alueen vakautta. Venäjää vastaan esitetään myös aluevaatimuksia ja myös muutoin puututaan Venäjän sisäisiin asioihin. Totta kai sotilasdoktriini viittaa myös kansainvälisen terrorismin laajenemiseen.

Suomen Nato-option arviointia ei Venäjä tee hienotunteisuuden tähden Ydinpelote 2010 –doktriinissa siten, että osoittaisi sormella Suomea, mutta kukin suomalainen voi lukea päätelmiä jännitteen ankarana lisääntymisenä, jos Suomen kautta Nato laajenisi Venäjän rajoille. Tällöin alueellinen sotilaallinen vakaus häiriintyisi.

Sotilasdoktriinin § 9 kertoo sisäisistä uhkista, joista ensimmäisenä mainitaan väkivaltaiset yritykset muuttaa Venäjän perustuslaillista järjestystä. Lisäksi mainitaan loukkaukset Venäjän suvereniteettiä, yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta vastaan. Lisäksi mainitaan häiriöt viranomaistoimintaa ja infrastruktuuria vastaan Venäjällä. Kovasti puhuttu pykälä ydinaseista on vasta § 16, jossa ydinaseita pidetään edelleen tärkeänä pelotteena estää ydinsota ja laajamittainen sota. § 19 kohta c kehottaa myös huolehtimaan siitä, että ydinasepelote säilyy riittävällä tasolla. § 19 kohta a korostaa kuitenkin ensimmäisenä tehtävänä analyyttista toimintaa, jotta sotilaallinen uhka voitaisiin estää rauhanomaisesti. Tätä analyyttistä tehtävää varten Venäjän hyödyntää myös teknologiaa ja tietotekniikkaa.

Maaliskuussa 2010 ulkoministeri Alexander Stubbin suunnittelema Naton markkinointitilaisuus Suomessa tuskin jää ilman hyvin yksityiskohtaista tarkkailua. Ennalta jo tiedetään, että suomalaisten valtaosa ei halua Suomea sotilasliiton jäseneksi. Tämän vuoksi on odotettavissa, että lukuisat kansalaisjärjestöt ottavat myös Stubbin Nato-neuvottelujen aikana kantaa Natoa vastaan. Jonkin verran tiedän näistä neuvotteluista, sillä jo kesän 2009 lopulla soittelin muutamille järjestöille ja korostin Natoa vastustavien tapahtumien järjestämistä. Onneksi näissä järjestöissä oli myös pohdittu samaa asiaa.

Tässä on hyvä kansainvälinen STOP NATO -sivusto!

Juha Molari kotisivut - Юха Молaри: домашняя страница.