tiistai 23. helmikuuta 2010

Menestyksellinen Isänmaan puolustajien päivä

Kotini on venäläiseen tapaan muuttunut väistämättömyyden tähden kovin vieraanvaraiseksi. Kohta jo kaksi viikkoa on aina joku venäläinen asunut kylässä luonamme. Viime viikolla eräs rouva, nyt pari päivää eräs mies ja loppuviikon toinen rouva. Eräs kielitieteilijä – tuttava – luonnehti venäläistä kulttuuria osuvasti: ”Venäläisyyttä ei hallitse suomalainen säästäväisyys vaan vastakohtaisesti anteliaisuus.”

Tätä 23. helmikuuta on muistettu juhlapäivänä jo vuodesta 1922. Alkuaan se oli puna-armeijan päivä. Sen jälkeen Neuvostoarmeijan ja laivaston päivä. Juhlapäivänä muistetaan, että 23.2.1918 annettiin asetus Puna-armeijan muodostamisesta. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen päivästä tuli kaikkien isänmaan puolustajien juhla (День защитника Отечества). Päivä on yleinen vapaapäivä. Asevelvollisuutensa suorittaneet miehet saavat onnitteluja. Varuskuntapaikkakunnilla järjestetään sotilasparaateja ja ilotulituksia. Tänään kylässä oleva venäläinen vieras kyselikin, eikö Suomessa tänään ole juhlapäivä. Hän oli lapsuudestaan asti oppinut, että tänään juhlitaan. Suomessa ei ole juhlapäivä, vaikka toisaalla Neuvostoliiton armeijaa ja laivastoa sekä Venäjän isänmaan puolustajia sopii toki kunnioittaa, koska he olivat kukistamassa fasismin Euroopassa. Kävin perheeni ja vieraitten kanssa SeaLifessa katsomassa meren elämää. Ostin jäätelöä ja päätimme syödä kaikkia herkullisia tuliaisia. Tänään on toki juhlapäivä: kiitos, että saa pitää vieraita kodissaan.

Parin viikon aikana ovat monet sukulaiset, ystävät ja tutut ottaneet yhteyttä minuun ympäri Etelä-Suomea. He eivät ole Pohjan suomalaisesta seurakunnasta, mutta ovat varanneet kaste- ja hääjuhliin meikäläistä papiksi kesä- ja heinäkuun 2010 eri päiville. Tällaiset ystävälliset yhteydenotot tekevät papin mielen iloisemmaksi kuin juuri mikään muu: mikäpä voi olla hienompi elämys, kuin päästä vihkimään ja kastamaan!

Tänään kävin Suomen Pankissa tekemässä haastattelun suomalaisten keskisuurten yritysten näkymistä laman jälkeisessä maailmassa. Huhtikuun kansainvälinen konferenssi lähestyy Pietarissa. Siinä aiheena on bisnes ja hallituksen toimet antikriisijohtamisessa. Sain tänään ystävän tuliaisena kirjeen konferenssin eräältä pääjärjestäjältä. Kuvassa Juha Molari mainitun kansainvälisen konferenssin järjestävän akatemian ala-aulassa:

Esitelmää varten teen haastattelut myös eräälle ministerille ja yritystutkijalle. Tärkein aineisto lienee tutkimukset, joista osa on julkaisuvapaita vasta lähitulevaisuudessa. Ongelmani lienee tyypillinen persoonalleni: kirjallista aineistoakin on kertynyt jo hyvin yli puolisen sataa tutkimusta tai tutkimusartikkelia aihepiiristä. Suomen Pankissa keskustelimme myös innovaatiopolitiikan vaikeuksista tuottaa talouskasvua: vaikea sanoa, mikä on syy ja seuraus, oliko onnea Nokian innovaatiot, oliko innovaatiot seurausta hyvistä puitteista. Ehkä yli 95 % lääketeollisuuden projekteista keskeytyy ennen kaupallista tulosta. Mikä voisi olla tällöin valtion rooli: tarjota puitteet, tarjota riskirahoitusta?

Luin tänään myös ns. GEM-raportin, Niels Bosma and Jonathan Levie: Global Entrepreneurship monitor. 2009 Global Report. Sen lukeminen ei ollut aivan sinivalkoista hehkutusta, koska saatoin havaita, että tutkituista 21 innovaatio-keskeisestä teollisuusmaasta vain Japanissa koettiin yrittäjyys kielteisemmin uravalintana kuin Suomessa! Kehittyvistä talouksista myös Venäjällä koettiin yrittäjyys uravalintana myönteisemmin kuin Suomessa. Suomalainen kielteisyys yrittäjyyttä kohtaan ei ole kuitenkaan seurausta median asenteista, sillä Arabiemiirikuntien ja Islannin jälkeen Suomessa oli myönteisin media asenteissaan yrittämistä kohtaan. Suomen jälkeen seuraavana olivat Yhdysvallat ja Norja. Työllisyysnäkymien kannalta oli erityisen huolestuttavaa, että teollisuusmaista juuri Suomessa oli yrittäjien heikoimmat kasvuodotukset! Kaikista maaista, myös teollisuusmaiden ohessa siis heikosti kehittyneet ja kehittyvät taloudet, vain Meksikossa oli vähemmän myönteiset kasvuodotukset yrittäjillä! Se on surullista ja pelottavaa suomalaisen työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Suomen pienen populaation nähden oli surullista luettavaa, että nämä yrittäjät, jotka eivät usko työllistävänsä lisää työvoimaa tai kasvattavansa yrityksensä toimintaa, eivät myöskään ole innostuneita kansainvälistymisestä, vaan tyytyvät omiin hiipuviin tai pieniin markkinoihin. Venäjällä kansainvälistymispyrkimys oli yrittäjillä Suomeakin vähempi, mikä on osittain ymmärrettävissä kotimaisten markkinoiden laajuuden tähden. Kansainvälistyminen tuottaisi kuitenkin kilpailua ja tehokkuutta sekä tällä tavoilla pakottaisi talouskasvuun. Suomessa on myös paljon pohdittavaa, miten yrittäjyyden eetoksessa tapahtuisi muutos kasvuhakuisuuteen ja kansainvälisyyteen. Nykyisellään yrittäjät tyytyvät itsensä elättämiseen ja vallitseviin oloihin.


Minä en suosi talousnäkemyksissäni anarkistista vasemmistoa, en myöskään äskettäin perustettua suomalaista anarkistista vihreää liikettä, en bolshevikki-vasemmistoa enkä vallankumouksellista aatteellista ohjelmaa, vaan vastuullista kapitalistista talousjärjestelmää. Mielestäni Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä on harjoitettu onnistuneesti tiukan budjettikurin politiikkaa markkinatalousjärjestelmässä elävässä yhteiskunnassa. Suomen, Ruotsin ja Venäjän suhteellisen onnistunut selviytyminen talouslamasta on tämän tiukan budjettikurin ja markkinatalousjärjestelmän ansiota. Yrityselämän ja pankkimaailman tutkiminen on minulle helppoa pankkimaailman ja yritysmaailman parhaiden spesialistien seurassa, koska en koe mitään ristiriitaa arvostettujen tutkimustulosten ja ”oman ideologiani” välillä.

Juha Molari - Юха Молaри: http://personal.inet.fi/business/molari/