tiistai 16. helmikuuta 2010

Miksi Leo, Huotari ja Sihvonen antavat tukensa revanssille?

Karjalan Liitto syntyi heti talvisodan jälkeen 20.4.1940. Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Liiton. Perustavaan kokoukseen osallistui 340 edustajaa. Virallisesti tarkoitukseksi muotoiltiin menettäneiden siirtokarjalaisten etujen asutus- ja korvauskysymysten valvonta. Hienovaraisesti käytettiin ilmaisua ”Karjala-kysymys”, joka oli mukana kaikessa toiminnassa, kun samanaikaisesti Suomi valmistautui Saksan aseveljenä vanhojen rajojensa palauttamiseen ja laajennuksiin. Karjalan Liitto kertoo omilla kotisivuillaan: ”Karjalan palautus on ollut karjalaisten mielessä koko Karjalan Liiton olemassaolon ajan ja jatkuvasti Karjalan Liitto on toiminut luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi”.

Karjalan Liitto on korostanut useamman kerran kuitenkin käyvänsä "Karjala-kysymykseen" liittyviä keskustelua esimerkiksi Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnassa, mutta ei itsenäisesti ulkopolitiikkaa tekevänä kansalaisjärjestönä. Eetos on kuitenkin selvä eikä se ole jäänyt epäselväksi Liiton johtajien puheenvuoroista monissa eri tilanteissa. ProKareliassa on toki toivottu vieläkin räväkämpää toimintaa kuin mitä Karjalan Liitto on toteuttanut!

"Karjala-kysymys"

Karjalan Liitto kertoo käsittelevänsä Karjalan palautusta yhteydenpidossa Suomen ulkopoliittiseen johtoon. Yhdistyksen virallinen nimi on Karjalan Liitto ry ja sen kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksen virallisten sääntöjen 2 §:ssä Liitto ilmaisee tarkoituksekseen: ”- - - toimia karjalaisten sekä karjalaisuudesta kiinnostuneen väestön kulttuuri- ja etujärjestönä, sekä toimia luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi”. Näitä tarkoituksia varten Karjalan Liitto järjestää seminaareja ja tilaisuuksia, tuottaa erinäisiä selvityksiä ja julkaisuja, tavoittelee valtioiden välisiä neuvotteluja ”Karjalan kysymyksestä” sekä järjestää moninaista loma- ja virkistystoimintaa. Karjalan Liitto ry. määrittelee itse toimintansa tavoitteen, jota hengellinen ja kulttuurillinen toiminta pitää myös yllä: ”Toiminnassaan liitto pyrkii Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi. Karjalan kysymys käsitetään laajasti ja se sisältyy kaikkeen liiton toimintaan. - - -Karjalan palautukseen liittyvissä kysymyksissä liitto toimii ulkopoliittisen johdon kanssa ja sen kautta”. Liittokokouksessa 2005 hyväksytyn Karjala-ohjelman mukaisesti Karjalan liiton tavoitteena on selväsanaisesti rajojen siirto: ”- - - että maamme poliittinen johto seuraisi Venäjän muuttuvaa tilannetta aktiivisesti ja avaisi Venäjän kanssa neuvottelut luovutetun Karjalan palauttamisesta heti, kun niiden käymiseen realistisella tavalla on mahdollisuuksia ja molemmat osapuolet ovat siihen valmiita”.

Karjalan Liiton toimintakertomus vuodelta 2007 kertoi Karjalan Liiton 68. toimintavuodesta, jolloin Liitto käynnisti strategiatyön, joka viitoittaa suuntaviivat aina vuoteen 2020. Liitolla näyttäisi olevan kaksi suurta ongelmaa: (1) nuori polvi, uudet sukupolvet ja ei-karjalaiset, jotka eivät enää sitoudu ”Karjala-kysymykseen”; ja (2) Karjala-kysymyksen täydellinen epäonnistuminen, mahdottomuuden ilmeneminen vahvistuvan Venäjän tähden. Toimintakertomus tuskailee näiden kahden ahdistuksen parissa. Karjalan palautusta palvelee liiton toiminnassa myös kaikki muu kulttuuritoiminta. Toimintakertomus sanoo tämän kauniisti: ”Karjalan kysymystä tehtiin tunnetuksi osana liiton muuta kulttuuritoimintaa. Puheenjohtajisto on pitänyt esillä Karjalan kysymyksen sisältöä tapaamisissa venäläisten poliitikkojen ja Suomen ulkopoliittisen johdon kanssa. Liitto pyrki edelleen vaikuttamaan siihen, että Suomen ulkopoliittinen johto seuraisi Venäjän muuttuvaa tilannetta aktiivisesti ja loisi edellytykset Karjala-ohjelman mukaiselle vastikkeelliselle yhteistyölle luovutetun Karjalan alueella”.

Suurta liiketoimintaa

Karjalan Liitto luo romanttista kaipuuta ihmisille, mutta pyörittää myös huomattavaa rahaliikennettä julkisenkin rahoituksen avulla. Liian harvoin on nostettu esille se, missä määrin Karjalan Liiton hengellisessä työssä piispojen toimitukset tai Liiton hallituksen jäsenten ”työskentely” tuottavat asianomaisille myös ansioita, matkakorvauksia ja palkkioita. Vuonna 2007 Karjalan Liitto ry sai Suomen opetusministeriöltä toiminta-avustusta 175 500 euroa ja erillisavustuksia yhteensä 20.004,73 euroa. Tacisprojektin EU-rahoitusosuus oli 114.927,48 euroa ja Interregprojektiin Karjalan Liitto ry sai EU:n rahoituspäätöksenä yhteensä 60.000 euroa, josta Karjalan Liiton omarahoitusosuus oli 18.000 euroa. Tämä oli siis vain pieni osa rahaliikenteestä yhden vuoden – tässä tapauksessa vuoden 2007 – osalta.


Tahtona rajojen siirto


Antti Munnukka kirjoitti itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2004 mielenkiintoisesti Etelä-Saimaa –lehdessä ”Vaikka PELTILAUTASELLA”.
- - - MITEN sattuikaan, Karjalan liiton entisestä varapuheenjohtajasta Riitta Uosukaisesta tuli valtioneuvos samaan aikaan, kun keskustelu Karjalan palautuksesta on virinnyt aivan uusille urille. Jääskessä syntyneestä Uosukaisestahan muistetaan Tiluliin lisäksi se, että hän aikoinaan sanoi haluavan Karjalan takaisin, asialla elämöimättä ja "yhtä tyhjänä kuin sen jätimme". Avukseen hän kutsui kansainvälistä oikeutta ja Taivaan Isää.”

Munnukka muistuttaa Karjala-keskustelun sinnikkäästä synnyttäjästä ja ylläpitäjästä ProKarelia –nimisestä yhteisöstä, ”jota jostain historian oikusta johtavat entiset kustannusyhtiöiden johtajat, Otavan Heikki A. Reenpää ja WSOY:n Antero Siljola”. Munnukka jatkaa ProKarelian taustajoukkojen ja asiantuntijoiden esittelyä: ”- - - muun muassa Karjalan liiton entinen puheenjohtaja, kenraali Rauno Meriö, vuorineuvos Yrjö Pessi, valtiot. tri Jukka Seppinen, professori Pertti Malaska, valtiot. tri Ilmari Susiluoto, emerituspiispa Matti Sihvonen, arkkipiispa Leo, professori Kauko Sipponen sekä Helsingin Sanomien entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Martti Valkonen. - - - ProKarelialla on visiona puheenjohtaja Reenpään mukaan se, että vasta Suomen ja EU:n osana oleva Karjala luo Suomen ja Venäjän välille aidot naapuruussuhteet”.

Karjala Liiton puheenjohtaja, Keskustan kansanedustaja Markku Laukkanen haaveilee 20. lokakuuta 2004 Suomenmaa-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi. Laukkanen kertoo kotisivuillaan WEU-kokouksesta Pariisissa 5.6.2007, jolloin hän ilmaisi huolestumisensa Venäjän kehityksestä. ”- - - Kansanedustaja Markku Laukkanen (kesk.) on huolissaan Venäjän kehityksestä. WEU:n parlamentaarisessa yleiskokouksessa Pariisissa puhuneen Laukkasen mielestä Venäjän ulkopolitiikka on muuttumassa ja Venäjä käyttää energia- ja kauppakysymyksiä yhä enemmän myös ulkopolitiikan välineinä. Esimerkkeinä ulkopolitiikan muutoksesta Laukkanen mainitsi muun muassa Venäjän toiminnan Viron patsaskiistassa, Puolan lihakiistan ja Suomen puutullit, jotka ovat kaikki kasvattaneet jännitteitä EU:n ja Venäjän välillä - - -”.

Karelia Klubin lehdessä toukokuussa 2009 Markku Laukkanen on jo saanut selvitettyä suhteensa Karjalan ”palautusjärjestöihin” ja ääni on kuin Veikko Saksin, vaikka kyse onkin Karjala Liiton puheenjohtajasta: ”Olennaista on se, mikä liittyy Venäjän uuteen historiankirjoitukseen, että heillä on kanttia pyyhkiä Suomen aika 1917-30 kokonaan pois. Heillä on kanttia syyttää Viroa fasistiseksi maaksi, joka kohtelee venäläisiä huonosti ja olisi apartheid-valtio. - - - Lähden siitä, että Pinheiron periaatteet ovat kannatettavia ja niiden edistämiseksi eurooppalaisella tasolla kannattaa ja pitää työskennellä. Olen arvostanut sitä työtä, mitä toiset organisaatiot Karjalan Liiton ulkopuolella ovat tehneet maaomistuksen ja palautuksen hyväksi. - - - Suhtaudun Itämeren kaasuputkeen jossain määrin kriittisesti, koska siinäkin Venäjän tavoitteena näyttää olevan Euroopan unionin yhteisen äänen hajoittaminen. Kaasuputkessa on kaikkia ulottuvuuksia. Siinä on energiapolitiikkaa, mutta siinä on myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. En halua arvioida valtionjohtomme kantoja kaasuputkiasiassa. Oma näkemykseni on, että Nord Stream –hankkeesssa pitää arvioida myös sen turvallisuuspoliittinen merkitys, ilman muuta pitää voida arvioida - - -”.

Laukkanen lausuu varsin tylysti venäläisten kiinteistöostoja vastaan Suomessa: ”Esitin myös vaatimuksen, että Suomen tulee puuttua omilla keinoillaan asiaan, esim. rajoittamalla maan myyntiin liittyvä laki koskemaan vain EU- ja Eta-maiden kansalaisia ja yrityksiä”. Laukkanen haluaa myös kirjoittaa sota-aikojen suomalaisen historian uudestaan ja pyyhkiä sotasyyllisyystuomiot: ”Haluan kytkeä sotasyyllisyyden laajempaan kansalliseen itsetilitykseen. Kun vertaat Suomen tilitystä Baltian maihin ja moniin muihin Euroopan maihin, niin monessa muussa maassa kansallinen itsetilitys on ollut avoimempaa ja rehellisempää kuin meillä. Baltian maissa käytiin laajat keskustelut, oli televisio-ohjelmia, asioita käytiin läpi ja puhuttiin puhki Neuvostoliiton miehityksen aika. Meillä on puhumatta koko kylmän sodan aika ja suhteemme Neuvostoliittoon. Kannatan, että vapautetaan tuomioista. Totta kai kannatan, että tuomiot puretaan. Tietysti tässä on kaksi puolta, sillä kansan silmissä tuomitut eivät olleet sotasyyllisiä. Mutta eivät sitä tiedä nuori polvi ja ulkomaalaiset”.

Mauri Rastas on kuvaillut 16.5.2005 Karjalan Liiton puheenjohtajan hapuilua Karjalan palautuksen ilmauksissa. Karjala-lehdessä 8.10.1998 Markku Laukkanen selosti Liiton toimintaperiaatteita:
1. "KL on johdonmukaisesti toistanut kantanaan, että luovutettu Karjala tulee liittää kokonaan tai osittain takaisin Suomen yhteyteen. Karjala kuuluu historiallisesti, kulttuurisesti elimellisenä osana Suomen tasavaltaan."
2. "KL on vaikuttanut käytävään Karjala-keskusteluun tuottamalla materiaalia, ehdotuksia ja aloitteita Karjala-kysymyksen ratkaisemiseksi. Olemmme jättäneet ehdotuksemme maamme ulkopoliittiselle johdolle, hallitukselle, eduskunnalle, Euroopan Parlamentille ja Venäjän hallitukselle. ....."
3. ".... Jos vastapuoli ei liikahda asiassa, on etsittävä keinoja, joilla se liikahtaa. ..."
4. ".... Euro-alue ei ole KL:n keksintöä, vaan kuuluu EU:n keinoihin edistää .... taloudellista toimintaa. ...."
5. ".... Myös oikealla lähialuepolitiikalla voidaan edistää Karjalan palautusta."
6. "Humanitäärisen avun luonne on aina toinen. ...."
7. Venäjästä: ".... Sopii kysyä, onko sisäisessä kriisissä oleva maa helpompi neuvottelukumppani Karjalan palautukselle kuin maa, jolla on vakaammat olot. .... Suomen tulee varautua siihenkin vaihtoehtoon, että mahdollisuus Karjalan palautukselle avautuu nopeastikin. Mutta se mahdollisuus ei synny Suomen yksipuolisten toimien tai aloitteiden pohjalta, vaan Venäjän sisäisen kehityksen seurauksena."


Revanssihenkinen ääriliike

Karjalan Liiton jäsen 86021 Veikko Saksi ärhenteli Karjalan Liiton puheenjohtaja Markku Laukkasta vastaan joulukuun 2005 Karelia klubi –lehdessä (s. 3:). Saksi koki, että Laukkanen olisi haparoinut Karjalan kysymyksessä. Otsikko oli raflaava: ”Tuliko liitosta propagandistinen ja revanssihenkinen Venäjän provosoija? - Laukkanen haparoi Karjalan kysymyksessä”. Kysehän on siitä Laukkasen vaikeudesta, että toisaalla hän on ilmaissut suoranaisesti tahtonsa ”palauttaa” Karjala Suomelle, mutta toisaalla pelkää yhtä kovien ilmausten ja Liiton tavoitteiden paljastamista toisissa yhteyksissä. Pelastaakseen kasvonsa Laukkanen meni jopa niin pitkälle, että moitti professori Arto Lahtea revanssihenkisyydestä, koska Lahden yhtenä vaaliteemana presidenttivaaleissa oli Karjalan palautus. Lahti esiintyi myös näkyvästi ProKarelian internet-sivuilla. Markku Laukkanen ja toiminnanjohtaja Kilpeläinen ennättivät jopa moittia ns. palautusjärjestöjä ääriliikkeiksi, koska nämä olivat puhuneet palautuksesta. Veikko Saksi huomauttaa aivan asiasta, että Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen ilmoittautuu itsekin Suomenmaassa 31.11.2005 Karjalan palauttajaksi: ”- - - Siinä Laukkanen pyytää Karjalaa presidentti Putinilta takaisin: “Annatha sie Karjalan viel’ takasi”. On sinänsä erittäin ilahduttava asia kuulla liiton puheenjohtajan tuovan tällaista poliitikolle erittäin radikaalia näkökohtaa esille. Laukkasen oman määrittelyn pohjalta liitostakin tuli nyt ääriliike, joka propagandistisin keinoin revanssihenkisesti provosoi Venäjää! - - -”. (muistutettakoon ohimennen, että ProKarelian pääsihteerin ja tuomiokapitulin tuomio minua vastaan liittyy juuri siihen samaan kielipeliin [ääriliike, revanssihenkinen], jota Markku Laukkanen ja Veikko Saksi käyttivät toisistaan ja itsestään vain muutama vuosi sitten!).

Karjalan Liiton varapuheenjohtaja Risto Kuisma (sd) on ottanut eduskunnassa esille Karjalan palautuksen ainakin muutaman kerran – vuoteen 2005 mennessä tiettävästi kahdesti (mikäli Veikko Saksia voi uskoa). Karelia klubin lehdessä 2005 Veikko Saksi kohdisti myös tyytymättömyytensä lähialueyhteistyötä vastaan, jota Tarja Halonen ja Matti Vanhanen ovat painottaneet: ”- - - lähialueyhteistyötä, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa rahan lahjoit¬tamisesta Venäjälle. Se ei ole palautustoimintaa, vaan uusien sotakorvausten maksamista”. ProKarelian Veikko Saksi koki, että Karjalan Liitto on ollut liian saamaton revanssin toteuttamisessa.

Hiukan aiemmin 2.4.2004 Martti Valkonen kirjoitti kuitenkin Karjalan palauttamisesta Karjalan Liiton tavoitteena. Markku Laukkanen ilmoitti Karjalan kysymys –seminaarissa suoranaisesti: "Suomi tarvitsee virallisen sekä pitkän että lyhyen aikajänteen Karjala-ohjelman. - - - Liiton lopullisena tavoitteena on Karjalan palautus” (Helsinki, Karjala-talo). Sittemmin Veikko Saksi ja Heikki A. Reenpää jatkoivat kuitenkin turhautuneisuutta, kun Karjalan Liiton toiminta ei näytä mainitun tavoitteen toteuttamiseksi niin tehokkaalta, että ainakaan Saksin ja Reenpään elämänaikana tapahtuisi mitään liikahdusta revanssin hyväksi.

Laillisia järjestöjä?

Karjalan Liiton varapuheenjohtaja Kuisman käsitys, että lähes puolet suomalaisista kannattaisi Karjalan palautusta, pääsi näkyvästi esille ProKarelian sivuille. Myös Laukkanen oli ilmaissut jälleen sotasyyllisten maineenpuhdistamista: ”Mekin tarvitsemme avoimen puhdistavan itsetilityksen sodan jälkeiseen aikaan. Suomessa sotasyyllisiksi tuomittujen muodollinen maineenpuhdistus on nähtävä osana kansakunnan syyllisyyden purkamista ja maineenpuhdistamista. Myös Karjalan menetystä ja karjalaisten sodan jälkeistä historiaa tulee tutkia laaja-alaisesti ja puhua siitä." Kuisma selvitti epäluuloja, mitä Karjalan liiton tarkoituspykälä Karjala-kysymyksestä tarkoittaa: ”Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista - - -Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liitto ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.” Kuisman mukaan ”Karjalan kysymys” on järjestön säännöissä pelkkä kiertoilmaus: ”Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys”. ProKarelian sivuilla artikkelin päätös oli mielenkiintoinen, sillä tähän päätelmän mukaisesti olisi aiheellista kyseenalaistaa Karelia Klubin, ProKarelian ja Karjala Liitto ry:n laillisuus: ”- - - On Karjalan kysymys –ilmaisun käyttämiseen toinenkin syy. Suomalaisille rekisteriviranomaisille Karjalan palautus on edelleen niin arka asia, ettei Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin hyväksytä sellaista tarkoituspykälää. Tämä testattiin muutama vuosi sitten Karelia Klubi ry:n perustamisvaiheessa”.


Baltian nationalistit ystävinä


Suomen ulkoministeriö kertoo mediakatsauksessa 18.7.2005 Veikko Saksin saamasta julkisuudesta unkarilaislehdessä. Oikeistolainen päivälehti "Magyar Nemzeti julkaisi 9. heinäkuuta 2005 koko sivun artikkelin pakkoluovutetun Karjalan tilanteesta. Levente Kádár haastatteli Huono isäntä -otsikoidussa artikkelissa Pro Karelia -yhdistyksen puheenjohtajaa, kauppatieteiden maisteri Veikko Saksia. Saksi kritisoi poliittisen keskustelun puuttumista asiasta, josta ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa. - - - Saksin mukaan pienten valtioiden on mahdollista tehdä yhteistyötä; Pro Karelialla on yhteyksiä Baltian maihin ja saksalaiseen kansalaisjärjestöön, joka avustaa sodan aikana kärsineitä. Saksin mielestä pienten valtioiden olisi annettava tukensa Baltian maiden ja Unkarin aloitteelle totalitaaristen järjestelmien tekojen selvittämisestä. Pro Karelian mukaan tämä olisi Karjalan palauttamisen ohella ihmiskunnan etujen mukaista, sillä toimet edistävät ihmisoikeuksien loukkaamisesta johtuvien vääryyksien korjaamista”. Unkarilaislehden artikkelin referaatti Suomen ulkoministeriön mediakatsauksessa toi myös selvästi ilmi Veikko Saksin sokean ihailun Baltian maissa harjoitettua historian uudelleenkirjoittamista kohtaan. Juuri Baltian maiden ja erityisesti sikäläisten revansististen kansalaisjärjestöjen toiminta historian uudelleenkirjoittamiseksi ja venäläisvastaisen diskriminaation puolustamiseksi on herättänyt sekä Venäjällä että Israelissa ja monissa ihmisoikeusjärjestöissä ankaraa kritiikkiä.

Arkkipiispa Leo revanssin puolella?

Tämän jälkeen herättää ihmettelyä, miten molempien kansankirkkojen – evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon – piispat voivat olla mukana poliittisen revanssin tavoittelussa. Revanssi tarkoittaa suomeksi voittoa vastustajasta, jolle aiemmin on ehkä hävitty. Revanssi on tällaiseen voittoon tähtäävää toimintaa, hyvityksen tavoittelua.

Leo Makkonen syntyi 1948 Pielavedellä. Hänet tunnetaan paremmin arkkipiispa Leona, Korkeasti Pyhitettynä Suomen ortodoksisen kirkon johtajana ja Karjalan ja koko Suomen arkkipiispana. Hänen vanhempansa olivat kotoisin luovutetun Karjalan Salmista. Arkkipiispa Leo on toiminut monialaisesti Karjala-kysymyksessä: vuonna 2005 hän oli perustamassa ortodoksista kulttuurisäätiötä, Karjalan hiippakunnan säätiötä. Leo esitti keväällä 2009 teologisen sihteerinsä Jyrki Härkösen kanssa tiukkoja moitteita Mitro Revon eurovaaliehdokkuutta vastaan. Kerrotaan jopa, että piispa olisi kutsunut Repoa valehtelijaksi. Julkisen kuvan mukaan arkkipiispa ei siis salli papillista osallistumista politiikkaan, mutta mitä piispa tekee itse?

Jo vuodesta 1990 metropoliitta Leo on ollut Salmilaisjärjestöjen yhteistyötoimikunnan puheenjohtaja ja vuodesta 1995 Karjalan kielen seuran puheenjohtaja. Vuodesta 1991 hän toiminut Laatokan Valamon tukirahaston hoitokunnan puheenjohtajana. Onko sydämessä vain ortodoksinen ja karjalainen usko, jolloin arkkipiispa olisi täysin sinisilmäinen siitä toiminnasta, jolle hän antaa tuen Karjalan Liitossa ja ProKareliassa?

Karjalan Liiton hallituksen puheenjohtaja on jo mainittu Markku Laukkanen ja varapuheenjohtaja Risto Kuisma, jotka molemmat ovat avoimesti ilmaisseet revanssin halun Karjala-kysymyksessä. Toinen varapuheenjohtaja on Kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström. Tämän Karjalan palautusta tukevan Liiton hengellinen toimikunta koostuu merkittävistä kirkollisista vaikuttajista. Karjala Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana toimii vuodesta 2009 alkaen arkkipiispa Leo. Jäsenenä on mm. piispa Voitto Huotari. Kun Mikkelissä järjestetään Liiton hengelliset päivät maaliskuussa 2010, karjalaista hengellistä kaipuuta virittävät sanansaattajina mm. arkkipiispa Leo, tuomiorovasti Simo Salo, emerituspiispa Matti Sihvonen, kappalainen Päivi Sipponen ja emerituspiispa Voitto Huotari. Arkkipiispa Leo on osallistunut myös emerituspiispa Matti Sihvosen kanssa ProKarelian pääsihteeri Veikko Saksin kanssa kolmestaan muodostamaan Karjalan palautuksen reformityöryhmään, jossa arvo- ja oikeudenmukaisuusryhmän jäseninä he muotoilivat lausunnon Karjalan palautuksesta moraalisista arvonäkökohdista.

Mitä tekee luterilainen piispa Matti Sihvonen Karjala Liitossa ja ProKareliassa?

Matti Sihvonen on syntynyt 1932 Sortavalan maalaiskunnassa. Hän valmistui teologian tohtoriksi 1989, vihittiin papiksi jo 1958 Kuopiossa. Matti Sihvonen sai kutsun piispaksi Kirkon koulutuskeskuksen johtajan tehtävästä. Kuopion hiippakunta muistaa yhä edelleen eläkkeelle jäänyttä piispaa aktiivisuudestaan Karjalan Liitossa

Sinänsä on täysin ymmärrettävää, että synnyinseutujen muistamista tuetaan myös papillisesti ja piispallisesti. Sitä vastoin vähemmän ymmärrettävää on, että tämä tuki tapahtuu rajasiirtojen puolesta toimivien järjestöjen Karjalan Liiton ja ProKarelian puitteissa. Karjalan Liiton järjestöseminaarissa 21.4.2007 piispa Matti Sihvonen sai Karjalan Liiton korkeimman ansiomerkin, Pro Carelia. Tuskin on epäselvää tohtorille ja piispalle, mikä on Karjala Liiton tavoite Suomen ja Venäjän välisten rajojen suhteen. Piispa Sihvonen muodosti arkkipiispa Leon ja Veikko Saksin kanssa ProKarelian reformityössä arvo- ja oikeudenmukaisuusryhmän, joka muodosti lausuman rajasiirtojen puolesta.

ProKarelia ei ilmaise väkivaltaista yritystä saavuttaa uusia rajoja, koska ilmeisemmin ymmärtää koko tavoitteen mahdottomuuden. Sitä vastoin Karjalasta luopumista ja nykyisiin rajoihin tyytymistä ryhmä leimasi ”suomettumiseksi”: ”Kun Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet palautetaan Suomelle neuvotteluteitse, voidaan suomettumisen ajan arvioida loppuvan. Lukuisat ihmiset kokevat oikeudenmukaisuuden tapahtuvan.

Piispat olivat yhdessä Saksin kanssa kadottaneet tajun vuosituhantisen historian moni-ilmeisyydestä, jolloin joskus Suomea ei ole ollut olemassa, joskus rajat ovat menneet Ruotsin ja Venäjän tai Novgorodin välillä kovin monista eri kohdista. Siitä huolimatta piispat ja Saksi muodostavat myyttisen käsitteen ”eheästä Suomesta”, jolla he tarkoittavat vain Tarton rauhan rajoja (ehkä jopa laajempia?): ”- - - Suomalaisten identiteetille tällä asialla on suuri merkitys. Kokonainen, ehjä Suomi synnyttää tervettä, ehjää itsetuntoa - - - ”. Piispat ja Veikko Saksi olivat myös revanssin palveluksessa, kun he kätkivät palautuksen moraalittomuuden verbaaliseen akrobatiaan, jonka vain piispat osaavat yhtä upeasti.

"Karjala-kysymys" on vaarallinen provokaatio

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov nimitti aiheellisesti ja perustellusti 17.1.2005 ”provokaatioksi” nämä ”Karjala-kysymykset”: "Tällaisia mielipidekyselyitä teettävät tahot toimivat provokaattoreiden tavoin, näin provosoidaan aluevaatimusten elvyttämistä, yritetään kirjoittaa historian sivut uudelleen. Tämä on poikkeuksellisen vaarallinen trendi".

En ole täysin varma Lavrovin näkemyksestä, olisivatko Karjala Liiton ja ProKarelian Karjala-kysymykset reaalisesti vaarallinen trendi – ehkä yhteydet Baltian alueen vastaaviin revansistisiin yhteisöihin todistavat kyllä tähän suuntaan. Joka tapauksessa romanttiset hengelliset ja kulttuurilliset toiminnot Karjala-liikkeissä ovat liiketoimintaa useiden satojen tuhansien eurojen verran. Lopulta on voinut käydä niin, että tämä liiketoiminta onkin se varsinainen ilo, kun se ”palautus” on käynyt mahdottomaksi eikä siihen enää usko itse järjestön sanansaattajatkaan, vaikka heidän täytyy julistaa tuota toivoa asiakkaidensa harrastuneisuuden säilyttämiseksi.

Juha Molari - kotisivu: http://personal.inet.fi/business/molari/