maanantai 1. helmikuuta 2010

Tavis kirjoitti meikäläiselle

Kotona oli pakko jo vihdoin tehdä työhuoneessani suursiivous. Syy oli siivoukseen ilmeisen narsistinen: olin yrittänyt rakentaa nyrkkeilysäkkiä varten kehikkoa väliseinää vasten, mutta nyrkin iskut tärisyttivät seinää liian pahasti. En siis ole saanut purkaa nyrkkeilyn intohimoa pitkään aikaa - ja siitäpä blogin lukijat ovat joutuneet kärsimään!

Työhuoneeni, jossa usein nukun mikäli työt vievät myöhään yöhön, piti järjestää täysin uudestaan. Nyrkkeilysäkkiä varten kehikko täytyy kiinnittää kiviseinään, joka ei vapise antifasistisen kirkkoherran nyrkin iskuista. Siivotessa sain tyhjennettyä jopa 8 säkkiä papereita roskikseen. Toki koko päivä ei vierähtänyt siivotessa: olen yhä kiitollinen ateriasta, jonka sain viettää Abdullah Tammen kanssa. Niin on hänenkin suhteen kuin monen muunkin, että julkisuudessa levitetty kuva pitkäpartaisesta kaapupukuisesta kiihkoilijasta ei lainkaan pidä paikkaansa. Tammi on erittäin sivistynyt mies, jonka kanssa on aina kasvattavaa keskustella ja aterioida. Illalla sain auttaa myös erästä pariskuntaa oleskeluluvan käänteissä: nämä olivat saaneet mielestäni varsin puutteellisia neuvoja ilmaiselta juristilta, jopa tärkeimmät seikat olivat unohtuneet. Tämäkin osoitti minulle, miten monikansallinen ja monikulttuurinen on Suomi. Ja vielä kovin myöhään illalla sain auttaa erästä Venäjältä saapuvaa pariskuntaa junalta kotiin, koska Lexukseni kulkee myös huonossa kelissä. Oli siinä toki omakin etu mielessä, sillä sain Pietariin unohtamani venäläisen dosentin minulle omistuskirjoituksellaan lahjoittaman tutkimuksensa yritysten uudelleenjärjestelyistä ja kriisinhallinnasta. Olin unohtanut tutkimuksen anoppini luo.

Vapaapäivän siivousprojektin paras anti oli löytää erään Taviksen kirje meikäläiselle. Kirje oli saapunut jo vuonna 2009, mutta en ollut lukenut sitä aiemmin tarkasti. Joskus olen pelottavan huolimaton postin kanssa. Erään kerrän heinäkuussa löysin salkustani joulukortin ja kirjeen, jotka olin laittanut jo kauniisti kirjekuoreen. Postimerkkikin oli liimattu, sillä ajattelin lähettää poikkeuksellisesti joulutervehdyksen vanhemmilleni. Heinäkuussa en viitsinyt enää lähettää.



Katso kotisivuni:
http://personal.inet.fi/business/molari/