tiistai 16. helmikuuta 2010

Tuomiokapitulissa on kai stressi

Totta kai haluan, että hiippakunnissa ja tuomiokapituleissa olisi terve ja hyvä työilmapiiri, jossa toinen ei sorra toista. Minulla ei ole mitään itsetarkoituksellista pyrkimystä aiheuttaa pahaa myöskään Espoon tuomiokapitulille. Tietysti minä rukoilen siunausta ja menestystä hiippakunnalle. Pidän kuitenkin kiinni laillisista oikeuksista puolustautua. Siksi en suostu hiljaisesti alistuvaiseksi kyläpapiksi, jota valheen arvovaltaisella voimalla lyödään jos ja kun ei suostu hiljaiseksi omista oikeuksistaan. Sitä olen ihmetellyt, että omien perustuslaillisten oikeuksien puolustamista ei vain tahdota mitenkään ymmärtää. Ei myöskään ymmärretä loukkaantumistani, vaikka perustuslaillisia oikeuksiani on yritetty loukata. Eikö se ole pikemmin luonnollista, että tällöin asianomainen "närkästyy" tunteikkaasti, kun hänen laillista oikeuttaan kirjoittamiseen yritetään estää.

Espoon tuomiokapitulin lainoppinut asessori Ulla-Maija Halme ja piispa Mikko Heikka yrittivät ilmeisemmin pestä lehdistötiedotteellaan poliittiset pyrkimyksensä piiloon, vai olivatko he ehkä sokeita itselleen, kun kaikesta huolimatta päättivät jatkaa minun tuomitsemisprosessia. Siksi olenkin epäillyt, että jo historialliset piispalliset suhteet Karjalan palauttajiin eri järjestöjen kautta ovat selittävä tekijä, miksi tässä mainitussa asiassa ei sallita papilta Suomen vallitsevien rauhan- ja rajasopimusten mukaista kirjoittelua. Ehkä epäluuloni on kuitenkin liioiteltua?

Terveisin vain Ulla-Maijalle ja Mikolle, sillä minä tulen jo kauan sitten myönnetystä vuosilomasta huolimatta saamaani virkamääräystä totellen Tallinnaan kirkkoherrojen kokoukseen ja luovun lomaoikeudestani tuolle viikolle. Onhan kokouksen asialistakin tärkeä. Minun ei tarvitse hävetä Teidän tapaamistanne. Miltä teistä tuntuu? Te tiedätte myös, että ulkoministeriö on jo vetänyt pois venäjänkielisen lehdistötiedotteenne.

Luin vasta tänään vanhan Länsi-Uusimaa –lehden, jossa Ulla-Maija Halme kertoi harhauttavasti tuomiokapitulin työskentelyn sisällöstä. Tämä on erityisen harmillista, koska tuo sanomalehti on suunnattu juuri meikäläisen seurakunnan alueelle!

Tottelematon?

Länsi-Uusimaan haastattelussa epärehellisyys tuli ilmi esimerkiksi näissä sanoissa: –Tässä on kysymys lähinnä kirkkoherran kielenkäytöstä sekä siitä, että hän on ilmoittanut, ettei noudata piispan, tuomiokapitulin tai seurakuntaneuvoston päätöksiä, kertoo lakimiesasessorin sijainen Ulla-Maija Halme Espoon tuomiokapitulista.

Tutkinta-asiamiehen tekemät tuomiokapitulin omat dokumentit kertovat hiukan muuta! Ne paljastavat sen, missä yhteydessä olen ilmoittanut kieltäytymisen totella piispan tahtoa. Ne kertovat myös, mitä tuomiokapituli on ajatellut "tottelemattomuudellani". Mitä siis tuomiokapitulille selvityksen tehnyt tutkinta-asiamies paljastaa tuosta pahatapaisesta "tottelemattomuudestani"? Tuomiokapituli oli yrittänyt vaientaa minun oikeuteni kirjoittaa Venäjästä. Piispakin tietää puhuttelun 8.4.2009. Myös Venäjän kauppatie –lehteen kirjoittamani artikkelit ovat olleet tämän mainitun hyökkäysten kohteena, vaikka en nosta sivutoimilupaan vaadittavaa palkkaa sanomalehdestä. En siis ole edes sivutoimiluvan tarpeessa Suomen lain mukaan. Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies viritti kuitenkin epäluuloa mahdollisista hämäristä tulolähteistä, vaikka hän olisi virkansa puolesta voinut selvittää täysin minun vähäiset tuloni ja omaisuuteni. Parempi olisi ollut vaieta kuin luoda epäluuloisia kysymyksiä! Vastaan kuitenkin nyt selvästi vielä kerran: en saa mitään muuta palkkaa tai korvauksia mistään muualta kuin Pohjan kirkkoherran virasta. Minulla ei ole mitään omaisuuttakaan missään. Tutkinta-asiamies väärensi vastaukseni hänelle, sillä en ole sanonut perustaneeni sanomalehteä! Voimme vain aavistaa, missä tarkoituksessa hän ”kuuli väärin”.

Juuri Venäjän kauppatie –lehteen liittyy myös se tiukka kommenttini "tottelemattomuudesta", jonka tuomikapitulin lehdistötiedote ja Ulla-Maija Halme sanomalehtihaastattelussa jyrkästi kääntää tuomiokseni. En näet ilmoita noudattavani tässä asiassa piispan, tuomiokapitulin tai seurakuntaneuvoston päätöksiä. Tutkinta-asiamies raportoi jo asian tuomiokapitulin tuomion valmistelua varten näin:


Anton-poika ja politiikka?

Ulla-Maija Halme lausuu sanomalehdelle erheellisesti seuraavaa:
Halme sanoo, ettei tuomiokapitulin käsittelyssä ole ollut lainkaan Anton-pojan tapaukseen liittyvää asiaa.
–Tällaista politiikkaa ja poliittisia mielipiteitä meillä ei arvioida ollenkaan, kiistää Halme.

Saamme kokonaan erilaisen kuvan, jos luemme tuomiokapitulin tehtävään kutsuman tutkinta-asiamiehen perustelua siitä, miksi tapaukseni pitäisi lähettää kurinpitoasiamiehelle! Tällöin tehdään viittauksia nimenomaisesti Anton-pojan tapaukseen! Tutkinta-asiamies luettelee jopa mainitun Anton-pojan asian ensimmäisenä perusteena kurinpitotoimenpiteille.


Tuomiokapitulin selvityksessä pohdittiin jopa ortodoksista kirkkoa, itse asiassa useamman kerran, ja moitittiin minua siitä, että puolustin mainittua kirkkoa.


Alatyylisyys?

”Kielenkäytön” arvioinnissa on jätetty sivuun se, että olen vastannut härskin tylysti yrityksille rajoittaa perustuslaillisia oikeuksiani SEN JÄLKEEN, kun kantelut oli otettu käsittelyyn ja minua vaadittiin hiljaiseksi! Kyse on vastauksista epäasiallisiin yrityksiin rajoittaa perustuslaillisia oikeuksiani poliittisin argumentein. Sellaiset poliittiset argumentit ovat todella ”perseen” pyyhkimisen arvoisia, mutta tuollaisen ilmaisun mainitussa yhteydessä tuomiokapituli lukee pahaksi syyksi meikäläiselle. Sanottakoon vielä varmuudeksi, että en kiroile enkä käytä alatyylisiä ilmauksia keskustelutilanteissa enkä saarnoissa. Kerran vastasin väsymyksessä nimimerkkien pommituksen jälkeen, että tutkinta-asiamiehen raportti oli p:n pyyhkimisen veroinen. Sekö tekee ilmauksistani alatyylistä aivan niin kuin johdonmukaisesti kurinpitoasiamiehen työskentelyäkin varten?


Poliittiset argumentit tuomiokapitulin toiminnassa


Politiikka luo tuomiokapitulille sen tahtotilan, että he ylipäätänsä päättävät jatkaa toimenpiteitä. Olen sanonut toistuvasti, että Karjalan Liiton ja ProKarelian läheinen sukulaisuus kirkollisiin johtajiin luo poliittisen ilmapiirin tuomiokapitulille, jonka vallitessa he eivät voi sallia Karjalan palauttajiin kohdistuvaa tiukkaa kritiikkiä. Russofobia on rakentunut ennakkoedellytykseksi kansallisluterilaiseen eetokseemme.

Tutkinta-asiamies moittii tässä sitaatissa tuomioehdotuksessaan, että suhtautumiseni ”Venäjään on kritiikitön”. Eikö tuo kuvailu ole poliittisten mielipiteiden arviointia?


Tuomiokapitulin valmistama selvitys, joka on jäänyt monelta lukematta lehdistötiedotteen yksisivuisuuden tuottaman helppouden tähden, väittää, että minun näkemykseni Suomen ja lähialueiden historiasta poikkeaisi ”virallisesta historian käsityksestä”. Kun kirkossa minut vihittiin papiksi, valitettavasti kukaan ei kuitenkaan opettanut minulle, mikä olisi tuo ”virallinen historian käsitys”. Onko Suomella virallista historian käsitystä?


Tutkinta-asiamies kiinnittää erityistä huomiota siihen, että olen näkynyt jossakin Vladimir Putinin valtiovierailun yhteydessä.


Dostojevski-saarna?

Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies toistaa luottamuspulaa herättävänä näkemyksenä väitettä venäläismielisistä saarnoistani. Internetissä olevista lukuisista saarnoistani on etsimällä etsitty ja löydetty paha todiste asian todenperäisyydestä: tässä yhteydessä hän antaa paljon puhutun viittauksen Dostojevskiin!




Sotasyyllisten tuomion purku?


Sotasyyllisyystuomion ja Risto Rytin käsittely ovat selvästi poliittisia arviointiperusteita, joita tuomiokapituli hyödynsi arvioinnissaan, kuten näkyy tutkinta-asiamiehen tekstistä. Tuomiokapitulin lehdistötiedotteen väite, että olisin sanonut suoranaisesti entisen kirkkoherran hirttämisen puolesta on mielestäni kuitenkin tahallinen väärennös ilmauksistani. En ole kantanut koskaan kylttiä "Ryti hirteen" enkä ole vaatinut tuollaista toimenpidettä. Tuollaista ilmausta en ole esittänyt. Olen toki asettanut Bonhoefferin Rytiä paremmaksi esimerkiksi, kun arvoidaan fasismin vastustamista. Muistettakoon yhä, että voimassaolevan suomalaisen oikeuden mukaan Risto Ryti oli sotasyyllinen. Olen voimassaolevan oikeuden kannalla.


Käytösongelmani?

Tuomiokapituli kuvailee minun sopimatonta käytöstäni, mutta tutkinta-asiamies teki melkoisen syyllisyysuskomukseen perustuvan sokean hypyn, kun hän päätyi olettamukseen ”mahdollisesta vähäisestä rikoksesta”, vaikka poliisi ja syyttäjä eivät edes halunneet tutkia perusteetonta tutkintapyyntöä minua vastaan!

Sitten tuomiokapitulin nimeämä tutkinta-asiamies kuvailee mielikuvituksensa perusteella ”sanaharkan”, vaikka hänellä ei ole asiasta sen enempää kantelijan kuin meikäläisen tai kenenkään muunkaan mitään todistusta! Niin minusta tuli sopimattomasti käyttäytyvä!


Minä en juopottele enkä käytä alkoholia lainkaan. Olen hyväkuntoinen keski-ikäinen pappi. En kiroile. En haise pahalle enkä ole epäsiisti. Kuljen siistissä ja puhtaissa vaatteissa. En tappele ihmisten kadussa kaduilla. En huutele kaduilla herjauksia ihmisille. Kirkossa tulen hyvin seurakuntalaisten kanssa toimeen. Tämän vuoksi koen loukkaavaksi, että minusta luodaan mielikuva ikään kuin olisin töykeä seurakuntalaisile tai toimisin sopimattomasti.