keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Vakavasti otettava akatemia tutkimustyötä ja opiskelua varten

Jos ja kun tutustuu uusiin ihmisiin ja instituutioihin avoimin mielin ja pelottomasti, saa usein enemmän iloa kuin lähtökohtaisesti kielteisellä asenteella. Kerroin vähän aikaa sitten Luoteis-Venäjän hallinnollisten palvelujen akatemiasta, jonka tumma sisäänkäynti herätti mielessäni vakavuutta ja arvokkuutta. Akatemia on Pietarissa Vasilinsaarella (ven. Vasiljevski ostrov). Akatemia on korkeamman asteen koulutuskeskus valtion ja kuntien sekä muiden julkisyhteisöjen työntehtäviä varten. Akatemiassa suorittavat myös opintojaan monet jatko-opiskelijat, jotka ovat jo suorittaneet yliopistoissa loppututkintonsa. Akatemia toimii kiinteässä yhteistyössä mm. Pietarin valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston kanssa. Akatemialla on yhteistoimintaa yliopistojen kanssa 12 eri valtiossa, mukaan lukien myös Suomessa Helsingin yliopiston kanssa.

Tänään sain valmiiksi kolme artikkelia, joista kaksi liittyi tämän akatemian hallintoalaan. Toisen näistä artikkelista valmistaminen vaati henkilökohtaista uhrautuvaisuuttakin, koska minun oli luettava vähän yli 100 sivua paksu venäjänkielinen tutkimus yritysten rakennemuutoksista, jotta saisin täydennettyä kirjan avulla pientä haastatteluaineistoani. Nyt illan tultua on hyvä tuntea tyytyväisyyttä, kun olen saanut tehdä tuttavuutta aiemmin itselleni vähemmän tunnettuun. Sitähän se oppiminen on! Tyytyväisyyttä olen kokenut tänään myös sen tähden, että mainitun akatemian kansainvälistä konferenssia ja siellä pidettävää esitelmääni varten olen saanut sovittua kolme suomalaista huipputason haastattelua. Nimet jääkööt toistaiseksi sanomatta.

Akatemian esihistoria


Tämä Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia perustettiin Venäjän hallituksen päätöslauseella 16.12.1991. Vuoden 1995 presidentin asetuksella määriteltiin, että Luoteis-Venäjän julkisten palvelujen akatemia on osa Venäjän presidentin administraatiota. Akatemia valmistaa julkisyhteisöjä varten johtamisen, oikeustieteen, ekonomian, kansainvälisten suhteitten sekä humaanissosiaalisten tieteitten asiantuntijoita. Akatemian toimipisteitä on hyvin laajalla alueella Luoteis-Venäjällä.

Akatemian esihistoria ulottuu kuitenkin jo hyvin kauas Jeltsiniä edeltäneeseen aikaan, ”historian pyhiin hetkiin”, vuoteen 1918, jolloin Pietarissa avattiin ensimmäinen ”Työläisten ja talonpoikien yliopisto, omistettu toveri Zinovjevin kunniaksi”, Рабоче-Крестьянский Университет имени т. Зиновьева. Akatemian kirjasto on tätäkin vanhempi: akatemian kirjasto on perustettu vuonna 1906. Kirjasto koostuu tällä hetkellä 400 000 kirjasta. Kirjasto sisältää myös harvinaisia kokoelmia virallisia raportteja ja asiapapereita. Työläisten ja talonpoikien yliopisto antoi opetusta Neuvostoliiton hallinnosta, miliisin toiminnasta, uudesta neuvosto-oikeusjärjestelmästä, rikostutkinnasta, maataloudesta, liikenteestä, radiotelegrafitoiminnasta ja kaupungin ylläpidosta.

Niin kuin Neuvostoliiton synnylle ja kommunismille sopi, toveri Grigori Evseevits Zinovjev (Зиновьев Григорий Евсеевич, 8.8.1883-25.8.1936) oli syntynyt juutalaisperheessä Ukrainassa. Kommunismin vastaisuus näyttäytyi tuohon aikaan myös antisemitisminä – ja myös toisinpäin. Oikea juutalainen sukunimi oli joko Радомысльский (Radomylski) tai Апфельбаум (Apfelbaum), ja etunimi Евсей (Jevsei). Grigorin koti oli varakas juutalaiskoti. Hänestä tuli kansainvälisen kommunistisen liikkeen eräs keskeisimmistä johtajista. Vuonna 1902 Grigori Zinovjevin oli lähdettävä ulkomaille osallistuttuaan tätä ennen kumoukselliseen toimintaan. Hän asusteli Berliinissä, Pariisissa ja Bernissä, jossa hän tapasi Leninin ensimmäistä kertaa. Zinovjev palasi Ukrainaan, jossa hän johti aktiivisesti kumouksellista toimintaa. Vuonna 1904 hänen oli poistuttava Ukrainasta. Nyt hän meni takaisin Berniin, josta paluu tapahtui Pietariin. Berniin taas palattuaan hän aloitti oikeustieteen opinnot. Sittemmin hänestä tuli toimittaja maanalaisille sanomalehdille «Социал-демократ» (sosiaalidemokraatti) ja «Вперёд» (eteenpäin). Hän oli myös Leninin läheisimpiä avustajia, mutta hänellä oli myös ajoittain selviä jännitteitä Leninin kanssa. Hän oli kuitenkin yksi niistä harvoista henkilöistä, jotka kutsuivat Leniniä tuttavallisesti ” Volodja”. Vuonna 1917 Lenin ja Zinovjev piileskelevät mm. Suomessa, joka oli tuossa vaiheessa Venäjän osa. Hän toimitti Proletariaatti-lehteä. Zinovjev sai johtaa myös Kansainvälistä internationaalia 1919–1926, kunnes jäi eläkkeelle riitauduttuaan Stalinin kanssa. 16.12.1934 Zinovjev pidätettiin ja tuomittiin – yleisesti jälkikäteen katsottuna perättömin syin – vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. 24.8.1936 Zinovjev tuomittiin kuolemanrangaistukseen Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta läheisestä kanssakäymisestään Trotskin kanssa. Kerrotaan, että Zinovjev olisi lausunut ampumisen edellä juutalaisen tunnustuksen "Šema Israel!" Sittemmin julkisuuteen tullut Zinovjevin kuuluisa kirje Stalinille on katsottu väärennetyksi. Vuonna 1988 Zinovjevin kunnia palautettiin.

Sittemmin tämä ”Työläisten ja talonpoikien yliopisto” sai uudeksi nimekseen ”Leningradin Kommunistinen yliopisto”, Ленинградский коммунистический университет. Vuonna 1989 jo monesti aiemmin uudelleen organisoitu kommunistinen yliopisto lakkautettiin lopullisesti. Tilalle syntyi Poliittisten tieteiden instituutti (Политологический институт). Luoteis-Venäjän akatemia syntyi Venäjän presidentti Boris N. Jeltsinin päätöksellä vuonna 1991.

Ansiokkaat rehtorit

Akatemian ensimmäinen johtaja oli professori Ernst Petrovits Teplov (1991–1993; Теплов Эрнст Петрович). Hän toimii tällä hetkellä sekä Pietarin oikeustieteellisen tiedekunnan poliittisten tieteiden professorina että Oikeus ja turvallisuus (Безопасности и Права НОУ Фина) –keskuksen johtajana.

Vuosina 1993 – 2002 akatemiaa johti arvovaltainen historioitsija, kirjailija ja politiikan tutkija Vadim Vasilevits Tshubinskii-Nadezhdin, Чубинский-Надеждин Вадим Васильевич. Vuosina 1943–1953 Tshubinskii-Nadezhdin palveli Neuvostoliiton armeijassa, minkä tähden hän on saanut useita valtiollisia huomattavia valtiollisia palkintoja, tunnustuksia ja arvomerkkejä. Tieteellisessä työssään hän harjoitti tutkimusta ja johti Leningradin yliopistossa tutkimusta maailman politiikasta ja kansainvälisistä suhteista. Vuonna 1992 hän siirtyi akatemian apulaisjohtajaksi ja elokuussa 1992 varsinaiseksi johtajaksi. Samaan aikaan hän johti Akatemiassa historian ja maailmanpolitiikan laitosta sekä ohjasi väitöskirjatöitä. Vadim V. Tshubinskii-Nadezhdin on julkaisut yli 150 tieteellistä selvitystä historian aiheista. Hän on saanut mm. Vuoden mies Luoteis-Venäjällä kunnianosoituksen. Joku aika sitten – marraskuussa 2008 - hän kävi kiehtovan keskustelun Stalinista ja vuoden 1937 tapahtumista. Tuossa tilanteessa Tshubinskii-Nadezhdin päätti puheenvuoronsa voimallisesti: ”Haluan sanoa suoraan: vaikka massaterrori ja rauhallisemmat tauot vuorottelivat, fyysiset kostotoimet todellisia ja kuvitteellisia vastustajia vastaan, myös suhteellisen ”pehmeillä” menetelmillä, säilyttivät Neuvostoliiton valtiossa sen totalitaarisen luonteen, kunnes tuli rakenneuudistus ja perestroika. Totalitarismin etäpesäkkeet pyrkivät ilmentämään itseänsä satunnaisesti nykyisiin vuosiin saakka (Метастазы тоталитаризма норовят проявлять себя порой и в нынешние годы). Vuoden 1937 traaginen jakso (sen ohessa, mikä oli tätä ennen ja tämän jälkeen) on jättänyt pysyvät jäljet johtamiskäytäntöihin, julkisen elämän moraaliin, kansalaisten ja hallituksen suhteisiin sekä monien maanmiesten psykologiaan. Sanottakoon lisää: kukan ei voi suositella meille vuoden 1937 pirullisuuden toistamista”. ”Yhdessä muiden traagisten kokemusten katkerana hedelmänä on tämä Suuri kauhistus jättänyt meille perinnön, ja tämä perintö on ylimielinen ja kyyninen, tosin melko tehokas keino. Sen houkutteleva tunnelma kätkee vakavuuden, köyhyyden, kurjuuden, jokapäiväisen elämän epäoikeudenmukaisuuden, hirmuvallan, tyrannian, tekopyhyyden, laittomuudet ja rikollisuuden todellisesta politiikasta. Tämä on tuskallinen taakka, joka kestää vuosikymmeniä. Mutta ihmiset elivät, kehittyivät, rakastivat, ja elivät joskus jopa onnellisesti kaikesta huolimatta. Eikö ole syytä uskoa tulevaisuuteen?”.

Vuodesta 2002 vuoteen 2004 akatemiaa johti professori, taloustieteitten tohtori Vladimir Aleksandrovits Shamakhov, Шамахов Владимир Александрович, joka on tehnyt myös huomattavan ammatillisen ja tutkimuksellisen työn tullin palveluksessa ja terrorismin vastaisen komission jäsenenä. Nuorena hän asuin suomalaisille tunnetussa Siestarjoen kylässä. Vladimir Aleksandrovits oli aktiivinen tervehenkinen nuori koululaisena. Urheilu oli häntä lähellä: voimistelu, yleisurheilu, jalkapallo, hiihto, jääkiekko. Hänet kutsuttiin jopa ammattimaisesti pelamaan jalkapalloseuraan ”Zenith”, mutta hän ei halunnut valita urheilijan ammattia. Edelleen – jo ansioituneena ja oppineena miehenä - hän on ollut aktiivinen toimissaan tervehenkisen nuorison hyväksi, erityisesti hengellisissä ja yhteiskunnallisissa toimissaan, mm. johtaen hengellis-isänmaallista nuorisoliikettä ”Nuori Venäjä” (Rus molodaja; "Русь Молодая”) . Eipä ihme, että vuonna 2000 hän sai ortodoksisen kirkon tunnustuksen ”Pyhä Vladimir” ("Святого Владимира"). Nuori Venäjä on ortodoksisen nuorison liike, joka palvelee Jumalaa, kirkkoa ja lähimmäisiään. Tavoitteena on edistää ortodoksisen nuorison yhteenkuuluvuutta, edistää nuoriso osallistumista diakonisiin ja lähetystyön palvelutehtäviin sekä ortodoksisen uskon tukeminen nuoren elämässä. Nuori Venäjä –liike tekee pyhiinvaellusmatkoja, vierailee lastenkodissa, sairaaloissa ja sotilassairaaloissa, tukee kirkkojen rakentamista ja uudistamista, järjestää nuorten leirejä jne. Nuori Venäjä –liike luotiin keväällä 2001. Nuori Venäjä -liikettä ohjaavat Pyhän Raamatun ja Ortodoksisen kirkon Pyhät perinteet sekä Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaalinen vastuullisuus. Vladimir Aleksandrovits aloitti opinnot Makarovin meriakatemiassa, jossa hän erikoisti sähkömekaniikkaan, joka oli hyvin kilpailtu osasto. Valmistumisensa jälkeen hän siirtyi puolustusministeriön palvelukseen. Vuonna 1986 hän sai tehtäväkseen tullilaitoksen rakennemuutoksen. Vuoden 1990–1993 hän toimi Luoteis-Venäjän tullilaitoksen apulaispäällikkönä, ja vuodesta 1993 henkilöstöpäällikkönä, jonka vastuulle kuului myös Venäjän Federaation tullikomitea ja koulutus. Vuodesta 1995 hän johti Venäjän suurinta tullilaitosta – Luoteis-Venäjän tullilaitosta, jossa hänellä oli alaisenaan 11 000 tullivirkailijaa. Hän väitteli 1992 tohtoriksi, hän on toiminut sittemmin myös Pietarin valtiollisen finanssi- ja ekonomiyliopiston professorina. Shamakhov on akateemikkojäsen useissa venäläisissä ja kansainvälisissä akatemioissa. Vuonna 2004 hänet valittiin professoriksi Moskovassa toimivaan Turvallisuus-, puolustus- ja lakiasioiden akatemiaan. Tällä hetkellä Shamakhov toimii hallituksen varapuheenjohtajana ОАО АКБ «Связь-Банк» -pankissa. Vaikeana pankkivuotena 2009 tämä pankki onnistui lisäämään asiakaskuntaansa, yritysasiakkaille myönnetyt lainat kasvoivat huomattavasti. Kasvu oli jopa 41 % vuoden 2009 alkuun verrattuna. Nettovarallisuus oli 114,9 miljardia ruplaa. Vakavaraisuussuhde oli 24,08%, kun Venäjän keskuspankki on asettanut vähimmäisvaatimukseksi 10 %.

Joulukuusta 2004 alkaen Akatemian rehtorina on toiminut Alexander Sergevits Gorshkov (Горшков Александр Сергеевич; s. 1951). Hän on pedagogisten tieteiden tohtori ja professori. Hän aloitti insinöörinä, valmistui vuonna 1974 erikoistuen radioviestintään. Vuonna 1984 hän väitteli tohtoriksi teknisistä tieteistä. Syyskuussa 1985 hän sai kommunistisessa puolueessa vastuulleen monia keskeisiä toimia, mm. hänen tehtäväkseen tuli kehittää radio- ja televisiotoimintaa. Hänen laatimien tieteellisten artikkeleiden ja julkaisujen määrä on jo yli 50.

Meikäläisen, pikkukylän pikkupapin, kontakti on tähän akatemiaan tapahtunut akatemiassa toimivan Kriisinhallinnan ja talousjohtamisen laitoksen kautta. Tämä laitos on perustettu 1998. Tuolloin valtion anti-kriisipolitiikassa tuli keskeiseksi strategisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävien yritysten rakenneuudistus. Laitosta johtaa filosofian tohtori, dosentti Aleksander Aleksandrovits Samodurov. Hän on erityisesti keskittynyt kriisinhallintaan, riskien hallintaan, innovaatioiden hallintaa ja taloudellisen edistyksen johtamiseen. Hän on kirjoittanut äskettäin antikriisitoimintaan liittyvän tutkimuksen ”restrukturizatsija kak effektivnoe crestvo” (uudelleenjärjestely tehokkaana keinona; 2008), jonka sain tämän päivänä aikana lukea aamupalakseni ja lounaakseni.

Mielen avartumista uutta kohti

Pidän virkistävänä - ja feminiinisesti sanoen jopa ”ihanana” – elämän ulottuvuutena, että voin tällaisina lomapäivinä katsella maailmaa näiden uusien kokemusten avulla. Huomenna voin jättää kirjalliset harrastukset vähemmälle, sillä huomisesta alkaen palaan taas urheilun pariin. Pojan kanssa käymme hiihtämässä. Ehkä muutakin urheilua sopii harrastaa vanhenevan ja rappeutuvan kehon suojelemiseksi. Luultavasti psykologinen syy myönteiselle kokemukselle uuden kohtaamisessa löytyy alitajuisesta riskien hallinnasta: silmät saavat olla avoinna sitäkin tilannetta varten, että menettäisin kutsumukseni ja virkani pappina. Mainittakoon vielä, että ehkä Venäjältä eräs televisiokanava saapuu lähiaikoina meikäläisen luo kylään… Uudet kokemukset ja tuttavuuksien rakentamiset avartavat mieltä. Eikö se Paavalin nimissä kulkeva Efesolaiskirjekin opeta, että 4:23. ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne”.