lauantai 20. helmikuuta 2010

Yövartio mielessäni Tallinnan matkalla

Olen muutaman kerran saanut tavata tämän hienotunteisen, sivistyneen ja nöyrän miehen: Maksim Reva (Максим Рева). Julkisuuteen välitetty suomalaisvirolaisnationalistinen kuva hänestä on valitettavasti aivan päinvastainen, niin kuin on kovin usean muunkin henkilön kohtalo nykyisessä poliittisessa ilmapiirissämme. Muistan hyvin, miten tarkkaavaisesti Reva aina kuuntelee ja huolellisesti ilmaisee näkemyksensä. Kirkkoherrojen ja tuomiokapitulin matka Viroon on minulle tästäkin syystä oikein sopiva, koska tiedän, että Virossa asuu näitä hienotunteisia, sivistyneitä ja nöyriä älykköjä. Vapaa-ajalla tapaan ainakin Tähismaat. Kun kävelen muistomerkeillä, museoissa ja seminaarisaleissa Tallinnassa, muistan aina kunnialla Maksim Revaa ja Yövartio-liikettä, koska olen saanut kunnian tutustua heihin ja he ovat osoittautuneet hienoiksi ystäviksi kamppailussa diskriminaatiota vastaan. Tämän haastattelun kertaaminen on senkin vuoksi kiinnostavaa, että kirjoitin vasta äskettäin Viron ankarasta talouslamasta ja diskriminaatiota.

”Venäjän äänen” («Голос России») kirjeenvaihtaja haastatteli Maksim Revaa ja kyseli juuri äskettäin kaikenlaisesta siitä kiusaamisesta, jota Virossa jopa viranomaiset harjoittavat venäläisväestöä vastaan. Reva toi esille haastattelussa tärkeitä piirteitä Viron poliittisista ongelmista.

Yövartio-liikkeen lähtökohta on jo muutaman vuoden takaisissa tapahtumissa. Viron kansallismieliset tekivät provokaation toukokuussa 2006 Pronssisoturipatsaan luona ja tämän jälkeen Tallinnan keskustassa Tõnismägin puistossa. Virolaiset nationalistit olivat luvanneet räjäyttää patsaan. Skinheadit häpäisivät muistomerkkiä ja yrittivät kaataa sen. Seuraavana päivänä Virossa asuvia tavallisia venäläisiä toi kukkia muistomerkille vastalauseeksi skinheadien toimille. Viron sisäasiainministeriö ilmoitti, ettei poliisi kykene suojelemaan muistomerkkiä. Sitä vastoin pääministeri Andrus Ansip lupasi poistaa koko muistomerkin ja sisäministeriö kielsi kaikki kokoontumiset muistomerkin tuntumassa.

Reva kertoo haastattelussa Yövartion ("Ночной дозор") tavoitteista:
- Pronssisoturimuistomerkin siirron jälkeen monet puhuivat, että Yövartion pitäisi hajota, koska liike olisi kärsinyt tappion. Asia ei ole näin. On totta, että Yövartion tehtävä suojella muistomerkkiä on kadonnut, mutta vain yksinkertaiset olisivat saattaneet ajatella, että voimme voittaa tuossa asiassa. Meitä tavallisia ihmisiä vastaan toimi Viron tasavallan valtiokoneiston autoritaarinen hallinto!
- voittomme on siinä, että monet eivät enää pelkää puhua.
- Edelleen esillä ovat kysymykset venäläisvastaisista loukkauksista, tehtävämme on vastustaa etnis-kulttuurista kansanmurhaa ja kostotoimia. Meidän tehtävämme on houkutella joukkoomme ihmisiä, jotka haluavat aidosti muuttaa maata, jossa he elävät niin että maa olisi aidosti demokraattinen, kunnioittaisi kaikkia ihmisiä kansalaisuudesta ja uskonnosta riippumatta.


Revan mukaan Yövartio on marginaalinen organisaatio vain siinä mielessä, että he vastustavat aktiivisesti etnokraattista järjestelmää. Reva kertoo, ettei monet todellakaan pidä sitä, että Yövartio "pilaa Viron kaunista julkisivua, jonka varassa Viro voi mainostaa ns. eurooppalaisia arvoja, mutta Viron oma sisäpiha on haiseva ja likainen etnokratia". Revan mukaan tällä hetkellä Yövartio harjoittaa yhteistyötä ja tietojen vaihtoa myös eurooppalaisten järjestöjen ja tiedotusvälineiden kautta.

Yövartio on ollut ainoa Virossa toimiva järjestö, joka on aktiivisesti vastustanut Georgian (Gruusia) autoritaarisen johtajan Mikheil Saakašvilin (georg. მიხეილ სააკაშვილი) vierailua Viroon. Yövartio on myös tunnettu järjestönä, joka arvostelee Viron hallinnon palkintojen myöntämisiä entisille SS-miehille ja ”metsäveljille”.

- Viron nykyinen valtaeliitti pakottaa Virossa asuvat venäläiset köyhyyteen, mikä johtaa Viron taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen romahdukseen. Yövartio vastustaa inhottavaa tekopyhyyden esittelyä, jossa toisaalla puhutaan eurooppalaisista arvoista, demokratiasta ja ihmisoikeuksista, mutta toisaalla riistetään ihmisiltä heidän poliittiset oikeudet, palkitaan entisiä natseja valtion kunnianosoituksin ja harjoitetaan etniskulttuurista kansanmurhan politiikkaa. Virossa on aktiivisesti tuhottu venäläisväestön koulutusedellytyksiä, kun vuosittain on vähennetty venäjän opetusta kouluissa. Esimerkiksi venäjänkielinen teatteri on jo tuhottu. Nämä organisaatiot, jotka vastustavat etniskulttuurisen kansanmurhan politiikkaa, joutuvat valtiollisten järjestelmien, erityisesti Viron turvallisuuspoliisin (KAPO), painostuksen alaisiksi. KAPO tekee kaikkensa romuttaakseen venäläisten politiikan Virossa.


Kotisivu: Juha Molari - http://personal.inet.fi/business/molari/