keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Miksi nationalistit ja ekokiivailijat valittavat?

Nord Stream on enemmän kuin kaasuputki. Kirjoitin vuosi sitten parissa eri yhteydessä julkaistussa artikkelissani oikean kuvauksen kaasuputkesta: Kyse on täysin toisenlaisesta ajattelutavasta kuin vanhat vastakkainasettelun mukaiset pelkokuvat. Kaasuputki on tämän hetken merkittävin eurooppalainen ja venäläinen strateginen hanke yhteistyön tehostamiseksi. Nord Stream AG on OAO Gazpromin (51 %), BASFWintershall Holding AG:n (20 %), E. ON Ruhrgas AG:n (20 %) ja NV Nederlandse Gasnien (9 %) yhteisyritys. Putki kuljettaa vuosittain 55 miljardia kuutiometriä maakaasua niin yritysten kuin yksityistalouksienkin käyttöön. Tämä määrä vastaa yli 25 miljoonan kotitalouden tarpeita. Kohdemarkkinoita ovat Saksa, Iso-Britannia, Alankomaat, Ranska, Tanska ja muut valtiot. Kaasuputki Nord Stream ei tule Suomen vesialueelle, mutta kulkee Suomen merenkulun talousalueen läpi. Ilman kaasuputkea tarvittaisiin 55 miljardin kuutiometrin maakaasun kuljettamiseen 600–700 TNG tankkeria vuodessa, tai saman energia tuottamiseen 50 uutta hiilivoimalaa tai 30 uutta ydinvoimalaa.

Varmasti monia yksityiskohtia on selvitettävä ja ratkaistava kaasuputken rakentamisessa, mutta kokonaisuutena se on em. perusteiden tähden ekologisesti ja energiaturvallisuuden kannalta hyvin myönteinen hanke. Rohkenisin suositella myös Nobelin rauhanpalkintoa Gerhard Schröderille ja eräille muille henkilöille tämän hankkeen tehokkaasta ja onnistuneesta edistämisestä. Mistä on siis kyse, kun kansainvälinen kanssakäyminen, yhteistoiminta ja energiaturvallisuuden turvaaminen ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon mukaisesti johtaa kuitenkin valituksiin?

Nationalistifundamentalisti ja ekofundamentalisti löytävät toisensa

Manuel Castells on kuvaillut persoonassa koetun hädän, jonka globalisoitunut maailma aiheuttaa joskus. Hän toki puhuu erityisesti ”uskonnosta”, mutta ekologiaa voidaan luonnehtia 2000-luvun uskonnoksi hyvin useissa ekokiivailijoiden yhteisöissä. Castells on sosiologian professori ja kaupunki- ja aluesuunnittelun professori Californian yliopistosta Berkeleystä. Hän on kirjoittanut kolmiosaisen upean teoksen globalisaation tarpeista ja haasteista: The Information Age: Economy, Society,and Culture (Blackwell): 1 osa, The Rise of the Network Society(1996, 2000); 2 osa, The Power of Identity (1997); 3 osa, End of Millennium(1998, 2000). Castells on kirjoituksissaan kiinnittänyt kriittisesti huomiota siihen, että oman aikamme monessa eri nimissä kulkeva ”fundamentalismi” on saanut valitettavan energiansa kapitalistisen globalisaation ja patriarkaalisen järjestelmän muutoksista. Globalisaatio on koettu vieraana, vaarallisena uhkana. Globalisaation tuomaan psyykkiseen tuskaan kuuluu ahdistuksen ja pelon oire. Castellsin kertoma projekti-identiteetti saa vaarallista polttoainetta ihmisen luontaisista primitiivistä peloista. Castells kirjoittaa identiteetin muutoksesta: ”Fundamentalismi on yritys saavuttaa elämän hallinta - - - suoraksi vastaukseksi globalisaation hallitsemattomille prosesseille”. Mikrotasolla fundamentalismi – sekä nationalistinen että ekologinen ja uskonnollinen fundamentalismi - on reagointia perheyhteyden muutoksia kohtaan. Fundamentalismi tarjoaa selkeyttä ja yksinkertaisuutta hämmennystä ja monimutkaisuutta vastaan, hyvän pahaa vastaan, uskovat uskottomia vastaan, puhtauden turmellusta vastaan. Nationalisti ja ekokiivailijat löytävät toisensa valittajien joukosta, koska heitä kauhistuttaa globalisaation mukainen kansainvälistyminen: identiteetin rakentamista varten nationalisti ja ekokiivailija ratkaisee maailman yhden argumentin varassa, toisella se on nationalistinen mytologinen ja toisella se on ekoalttarilla tehty vaihtoehdoton uhraus talouskasvun vastustamiseksi.

Vaasan hallinto-oikeuden mukaan Nord Stream –kaasuputkesta on saapunut heidän käsiteltäväksi neljä valitusta: Erja Tennilän, Keijo Hakasen, Stefan Heleniuksen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristöpiirin yhdessä virolaisten tahojen kanssa jättämät valitukset. Lisäksi ProKarelian ja Veikko Saksin runsaasti esillä pitämä win-win –hanke ja –valitus on mennyt Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle: Kyse lienee Erkki Sederqvistin valituksesta, jonka Kari Silvennoinen kirjoitti. Sederqvist oli kuultavana jo aiemmin Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa marraskuussa 2009. Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle jätetyn valituksen perusteet ovat puhtaasti poliittiset ja sellaisena se on täysin erikoinen tapauksensa valittajien joukossa. Kyseessähän oli ns. merikaivaushakemuksesta, josta nämä karelistit sanoivat luopuvansa NordStream –kaasuputken tieltä, mikäli Suomi saa Karjalan takaisin. Kysehän oli paljon puhutusta vastavuoroisesta win-win –ajattelusta. Silvennoinen itsekin vetoaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen Karjalan palauttajien sovinnolliseen tarjoukseen: ”Päinvastoin hakija on koettanut avata neuvottelut Nord Stream Ag:n kanssa asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi” (Silvennoinen). Sittemmin asian naurettavuuden johdosta pääpainopisteeksi tuli korostaa kaasuputken turvallisuuspoliittista uhkaa. Silvennoinen kirjoittaa valituksen ensimmäisessä kohdassa ikään kuin ei tuntisi kansainvälisiä sopimuksia ja ikään kuin nyt olisi kyse rajojen siirrosta. Toisessa kohdassa hän ilmaisee pelkoa Suomen turvallisuudesta! ”1) se ei ole voinut tehdä tällaista päätöstä (luovuttaa osan Suomen alueesta vieraalle valtiolle), vaan asia olisi tullut ratkaista eduskunnassa, 2) turvallisuuskysymyksessä valtioneuvosto on mennyt toimivaltaansa ulommaksi luopuessaan Suomen suvereenin alueen turvallisuusvalvonnasta, luovuttaen alueen turvallisuusvalvonnan venäläisille” (Silvennoinen).

Silvennoisen teksti kertoo vihamielisestä russofobiasta: ”Venäjä on muuttanut omaa lainsäädäntöään siten, että sen sotavoimat tulevat vartioimaan tätä Suomen alueelle rakennettavaa kaasuputkea ja tätä aluetta kokonaisuudessaan. Venäjän lainsäädäntöön on myös lisätty sotavoimille valtuutus delegoida putken suojelu yksityisille militaarijoukoille. Näin ollen tämä lupa pitää sisältää luvan Venäjän sotavoimien, ja mikä vielä huolestuttavampaa, luvan yksityisien (siis kaiken valtiollisen kontrollin ulkopuolella olevien) joukkojen jatkuvalle läsnäololle Suomen talousvesialueella. Tämä merkitsee myös Suomen omien puolustusvoimien toiminnan rajoittamista. Nykyisen puolustusdoktriinin mukaan tämä merkitsee myös vakavaa vaaraa Helsingin turvallisuudelle, jonka edustalta kaasuputki tulee kulkemaan, koska omien puolustusvoimiemme oikeuksia pitäisi rajoittaa tällä alueella. - - - Suomi kaventaa merkittävästi omaa turvallisuuspiiriään. Helsingin edustalla tämä tarkoittaa käytännössä luopumista kokonaan meripuolustuksesta” (Silvennoinen).

Joskus on jopa vaikea lukea Silvennoisen valitusta, koska lukijana on vaikea tietää, onko kyseinen juristi jättänyt valituksen pilailumielessä vai ihan vakavissaan. Esimerkiksi Silvennoinen ei koe ongelmaa, jos Suomen rajanaapurina on Nato. Mutta ongelma muuttuu heti äärimmäisen huolestuttavaksi, jopa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen argumentoitavaksi huoleksi, jos Nato-maan väliin tulee Natoon kuulumaton maa: ”Tällä hetkellä mitään ongelmaa ei ole olemassa, koska Suomen (ja Helsingin) rajanaapurina on Natoon kuuluva Viro. Jos Suomen ja Viron välillä oleva Suomeen kuuluva alue luovutetaan kolmannen, Natoon kuulumattoman maan valvontaan, kansainvälinen tilanne alueella muuttuu ratkaisevasti” (Silvennoinen).

Silvennoisen kirjoittamassa valituksessa pelkoa lisätään Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n nimen avulla: ”Yleisessä tiedossa Venäjällä on, että tällaiset hallinnon virkamiehet useimmiten ovat FSB:n palveluksessa”. Ilmeisemmin Silvennoinen ei tiedä, että myös FSB turvaa Silvennoisen henkeä, koska FSB toimii yhteistoiminnassa mm. SUPO:n kanssa terroristien ym. tunnistamisessa. Elämä mahtaa olla aika masentavaa, jos ja kun kaikkea pitää kokea noin huolestuneena. Eikö totta?

Perssuomalaista valitusta

Huomattavasti vakavammasta käsittelystä on kyse, kun arvioidaan neljän muun tahon valituksia. Nämä muut ovat menneet – tai ovat menossa Vaasan hallinto-oikeuteen.
Kaasuputki kulkee lähes 1000 km:n päässä Lapin piirissä toimivan ”perssuomalaisen” kotoa, mutta silti Erja Tennilä on kovasti huolissaan kaasuputkesta ja päätti valittaa putkesta. Opin Uutisvuoto-ohjelmasta Jari Tervon ”perssuomalaisen” perussuomalaisesta parannettuna ilmauksena. Tervo ymmärsi uudistetun käsitteen erinomaisuuden, kun sai analysoida perssuomalaisten laivaristeilyä ja Veltto Virtasen lauluesitystä.

Turkulainen, Turun partio-sissien aktivisti Keijo Hakanen on liittynyt valittajien joukkoon. Myös Stefan Helenius valitti. Minun mielestäni valittaminen on oikeusjärjestelmän perusoikeuksia. Tuskin kirjoittaisin tässä mitään, jollen itsekin olisi saanut valittaa.

Virolaiset huolissaan Suomen kohtalosta


Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä Tapani Veistola oli ilmeisen innoissaan, kun hän puhelimeen vastatessaan kertoi ylpeänä päässeen virolaisten valittajien kanssa samaan joukkoon. Myös lehdistötiedote kertoo valituksen yhteisvalitukseksi. Veistola on aiheestakin tyytymätön, kun Nord Stream on lisännyt selvityksiä ihan viime vaiheessa – vain 3 päivää ennen hakemuksen hyväksyntää. Käsittelyssä oli sellainen kiire, ettei vastaselvityksille varattu aikaa. Tynnyreiden määräksikin paljastui 580, kun niitä piti olla vain muutama kymmenen. Kokonansa toinen kysymys näiden detaljien ratkaisemisen kanssa on itse koko hankkeen vastustaminen.

Valituksen argumentaatio ei ala vakuuttavasti: ”EU:n mittakaavassa hankkeesta voisi olla energiapoliittista hyötyä, jos maakaasu todella syrjäyttäisi esimerkiksi kivi- ja ruskohiiltä. Siitä ei ole kuitenkaan näyttöä. Lisäksi EU:n markkinoille tulee muitakin uusia kaasuputkia (Nabucco jne.), joten hankkeen tärkeys tältä kannalta on kyseenalaisenen. Suomen kannalta hankkeesta ei ole kuin marginaalista hyötyä. Rakennustyötkin ja niiden työllisyysvaikutus ovat hankkeen elinkaareen verrattuna hyvin lyhytaikaisia - - - Hankkeen hyödyt kohdentuvat pelkästään hakijan liiketaloudelliseen voittoon.” Jos ekologiset asiat ovat argumentoitu yhtä löperösti, valitus ei valitettavasti lisää Suomen Luonnonsuojeluliiton arvostusta. Jos sitä vastoin ekologiset asiat perustuvat vahvaan ”virolaiseen” tietämykseen, olisi tämä energiapoliittinen argumentointi sopinut unohtaa.

Virolaisvalittajat muodostavat Suomen Luonnonsuojeluliiton valituksen lujan ytimen. Virolaisten huoli Suomen kohtalosta on ihan demokraattista ja sympaattista, se sopii eurooppalaiseen oikeusjärjestelmään, sillä vastavuoroisesti Suomen antifasistinen komitea on ollut huolissaan Viron ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Viron luonnonsuojeluliitosta nuori johtaja, 21.3.1976 syntynyt tartolainen Jüri-Ott Salm on yksi lukuisasta nimestä virolaisvalittajien joukossa. Hän opiskeli Tarton yliopistossa kulttuurimaantiedettä ja sittemmin hän on hakenut pätevöitymistä kansalaisjärjestön johtamiseen valmistavista kursseista. Koulutus ei ole sinänsä keskittynyt ekologian kovaan biologiseen ja kemialliseen ytimeen, mutta kertoo varmasti hänen kaipuusta luonnon ja kulttuurin pariin. Tällä hetkellä opinnot jatkuvat tohtoriopintoina. Tätä valitusta aiemmin hänen ekologiset suurtekonsa ovat olleet pyöräilyn ekologisen vaihtoehdon kehittämisessä. Postimees –lehden (26.9.2007) haastattelussa Jüri-Otto ratkaisi ekologiset haasteet siten, että kulutetaan vähemmän. Tuolla kertaa oli kyseessä metsäteollisuus. Hän oli myös ns. avoimen kirjeen kirjoittaja Suomen tasavallan presidentille ja pääministerille. Hän oli jo kuultavana Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa, mutta kuuleminen ei vakuuttanut päätöksentekijöitä niin, että olisivat kieltäneet luvan eikä Jüri-Otto kokenut saaneensa vielä vapautusta huolistaan.

Virolaisten valittajien toisena nimenä on Tõnu Viik, joka on Tallinnan yliopiston humanistisen tiedekunnan filosofian professori. Filosofia ei sinänsä antaisi erityistä pätevyyttä ekologisten detaljien arviointiin, mutta Viik on tullut tunnetuksi filosofiastaan, jossa Venäjä uhkaa aina ja monella tapaa Viroa ja Euroopan turvallisuutta. Hänen reagointinsa Postimees-lehdessä 4.10.2008 Georgian hyökkäyksestä huolimatta Venäjää vastaan oli hämmentävän voimakas ja primitiivinen. Viik vaihtoikin käsitteet ja alkoi puhua Venäjästä hyökkääjänä, minkä jälkeen hän laajensi pelkokuvat Pronssisoturipatsaaseen. Hänen mukaansa ”hysterinen demoni” olisi nostanut patsaan niin merkittäväksi kysymykseksi.

Virolaisten allekirjoittajien kolmas nimi on MTÜ Eesti Roheline Liikuminen (Viron Vihreän liikkeen) hallituksen jäsen, tartolainen Jana Adari (s. 10.05.1969), joka on ollut yhdessä Jüri-Otto Salmin kanssa valittamassa myös Euroopan komissiolle Nord Stream –kaasuputkesta. Itse asiassa he tehtailevat valituksia asian johdosta moneen eri tahoon. Agarin opinnot ovat keskittyneet agronomiaan, joten hän varmasti saa ainakin perunat hyvin kasvuun – tai itse asiassa vielä tarkemmin sanottuna hän saa nuo perunat hyvin kaupaksi. Vuodesta 2007 hän on työskennellyt Viron valtion maatalousalan rekisteröinti- ja tiedotusvirastossa. Adari tykkää laulaa kuoroissa niin kuin nytkin hän laulaa muiden mukana kaasuputkea vastaan.

Viron ylioppilaiden ympäristösuojeluliitto (MTÜ Eesti Üliõpilaste Keskkonnakaitse Ühing "Sorex") perustettiin 29.10.1997. Tutustuminen liiton toimintaa voi satunnaisesti hämmästyttää, mutta se ehkä sopii virolaiselle ympäristöjärjestölle: ympäristöjärjestö piti Venäjä-illan 3.11.2009. Tällöin puhuttiin mm. Venäjän vankileireistä. Sorexin hallituksen jäsen, upeasti venäjää, viroa ja englantia puhuva Daniel Juhhov oli neljäs Virosta tullut allekirjoittaja valituksessa. Daniel on Tallinnan yliopiston ympäristösuunnittelusta valmistunut kandidaatti. Hän tullut tunnetuksi myös mm. polkupyöräriksojen järjestelyistä Tallinnassa. Ilmeisesti tämä riksatoiminnan koordinointi on luonut kokonaisvaltaisen etevyyden ihmisten välisen kommunikaation ymmärtämiseen: tämä suomalaisvirolainen valitus kiinnittää kriittisen tyrmäävästi huomiota NordStream kaasuputken yhteyteen epäilyttävästi ehkä liitettävää tietoverkkokaapelia vastaan. Olisihan se kummallista modernismia, jos Venäjältä voisi tieto siirtyä suoraan Saksaan eikä tuo tieto enää kulkisi sen enempää Suomen ja Ruotsin läpi kuin Baltiankaan kautta.

Viides allekirjoittaja tuo ihan aitoa virolaista nationalistista politiikkaa ympäristösuojeluun: MTÜ Läänerannikin hallituksen jäsen Meelis Mägi. Hän on vuonna 1969 syntynyt isänmaallinen tallinalaismies. Hän on opiskellut lukion jälkeen metsänhoitoa ja puhunut sen jälkeen mm. lepakkojen puolesta. Vormsin kunnanhallituksessa ja –valtuustossa toimiva – jopa puheenjohtajaksi toistuvasti valittu - Meelis kuuluu Isänmaan ja Res Publican liittoon (Isamaa ja Res Publica liit). Huhtikuussa 2006 nämä puolueet ilmoittivat tämän suunnitelmansa keskinäisestä liittoutumisesta. Silloin työnimenä oli ”Puolue Viron puolesta”. Mart Laar on puolueen puheenjohtaja. Maanpuolustaja 2/2009 kertoo, että kun suomalaisen pääkaupunkiseudun pioneerikilta teki äskettäin ihailumatkan SS-Waffenin menestyspaikoille Viroon Sinimäen alueelle, jossa fasistit taistelivat neuvostoliittolaisia sotilaista vastaan, suomalaiset saivat isänmaallista opastusta tältä Nord Stream –kaasuputkeakin vastaan valittaneelta Meelis Mägiltä ja tietysti Urmas Selirandilta, joka oli myös henkeen sopivasti pukeutunut oikein sotilashousuihin.

Myös kuudes allekirjoittaja on politiikan ”nimi”: Mustamäen suojelujärjestön ym. aktivisti Helle Vilu. Hän on erityisesti taistellut Mustamäen suojelun puolesta, minkä myös Virosta ja Tallinnasta käsin nykyään identiteettiään määrittävä ProKareliakin on havainnut (26.03.2006). Hän toimii Viron kansanliiton puolueessa (Eestimaa Rahvaliit). Puolueen puheenjohtaja Karel Rüütli on korostanut, että puoleen keskeinen tavoite on lainvalvonta-ja turvallisuusviranomaisten toiminnan seuranta. Puolueen sanomalehti on Hooliv Eesti. Viron Kansanliitto on konservatiivipuolue. Se toistaa virolaisuuden elinvoimaisuuden säilymistä Viron perustuslain hengessä. Viron tasavalta on luotu takaamaan Viron kansan ja kulttuurin säilyminen läpi aikojen. Tässä puolueessa lausutaan, että ”Viro alkaa kotoa!” Tällä kertaa toki virolainen matkusti Suomeen ja valitti, ettei kaikki pysy enää kotona, vaan venäläiset ja länsieurooppalaiset päättävät rakentaa uudenlaista Eurooppaa kaasuputken kautta. Viron Kansaliitto on ollut satunnaisesti myös Viron hallituksessa: 1995–1999. Puolueessa puhutaan huomattavasti myönteisemmin kuin Mart Laarin puolueessa ”Viron tärkeistä hyvistä kahdenvälisistä suhteista Venäjään”. Em. sanat eivät kuitenkaan estäneet, että puolue oli linjaamassa Viron hallituksen tavoitteita 2005 diskriminaatiota tuottavalla tavalla: tavoitteeksi asetettiin ”etnisten vähemmistöjen integroituminen virolaisiin”, ts. puolue oli hyväksymässä kulttuurisen kansanmurhan.

Seitsemäs virolainen allekirjoittaja on Viron perinnemaisemayhdistyksestä (MTÜ Pärandkoosluste Kaitse Ühing) Kadri Tali ja kahdeksas on opiskelijanuorukainen Mart Gaskov, hallituksen jäsen Tarton opiskelijoiden luontoyhdistyksestä (Tartu Opiskelijoiden Looduskaitsering,TÜLKR). Tartolaiset luonnonsuojeluksesta kiinnostuneet opiskelijat perustivat yhdistyksensä jo Neuvostoliitossa 13.3.1958, joten yhdistys on luultavasti vanhin opiskelijoiden luonnonsuojelujärjestö maailmassa. Jäsenistö koostuu pääosin Tarton yliopiston maantieteen ja geologian opiskelijoista. Mukana on myös joitakin politiikkoja ja julkisuuden henkilöitä, kuten Peep Mardiste, Ülo Mander, Andres Tarand, Teet Jagomägi, Jaan Kaplinski

Kaiken kaikkiaan on hyvin ihailtavaa, että nuoriso on kiinnostunut luonnonsuojelusta. Erottaisin kuitenkin huolestuneisuudesta nousevan ekouskonnon (”ekofundamentalismin”) siitä, mikä on luonnonsuojelua maailman ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Jälkimmäiseen ei kuulu fundamentalismi, vaan yksittäisten ongelmien ratkaiseminen ilman moraalisen hysterian synnyttämää fundamentalistista tarvetta hylätä talouden kasvua tukevat kaikki mahdolliset ratkaisut ja toimet. NordStream –kaasuputki on ekologisempi vaihtoehto kuin useat sadat kaasua kuljettavat tankkilaivat Itämerellä. NordStream ilmentaa venäläisen pörssiyhtiön, länsieurooppalaisten kumppaneiden ja suuren kuluttajakunnan yhteishanketta: sellaista hanketta eivät saa oman aikamme nationalistifundamentalistit torpedoida. Jos ongelmia ilmenee jättihankkeen yksityiskohdissa, yksityiskohtia tarkistetaan, mutta iso päälinja on selvä: fundamentalismi ei ole ratkaisu uudistuvan globalisoituneen maailman tarpeisiin.

Kotisivut: Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/