perjantai 12. maaliskuuta 2010

Taas oli helppo rakastaa ja kunnioittaa Venäjää ja venäläisiä

Rakastaminen ja kunnioittaminen on helpompaa kuin vihan puolustelu! Minä yksinkertaisesti ja häpeilemättömästi rakastan Suomen ja Venäjän hyviä, ystävällisiä ja rauhanomaisia suhteita. Minulla ei ole mitään vaatimuksia. Sitä vastoin vihamiesten täytyy keksiä aina selitykseksi moninaisia leimoja ja vihamyyttejä, jotta voisivat perustella vaatimuksia, rajasiirtoja, kostonhalua yms. Hyvällä mielin luen myös tuoreita talouselämän tutkimustuloksia. Kirjoitin kolme artikkelia. Sieluani ei edes polttanut näiden tutkimusten ja artikkeleiden äärellä, koska edes pikkusormea ei ollut pakko antaa paholaiselle.

Tuore Venäjän kauppatie –lehti on nyt maaliskuussa 2010 ilmestynyt. Pian lehteä on saatavilla myös sanomalehtenä konsulaateissa, raja-asemilla, messukeskuksissa, liikenteen kannalta keskeisissä pisteissä ym.

Kirjoitin kolme artikkelia sanomalehteen. Kävin Suomen Pankissa haastattelemassa Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikköä Iikka Korhosta. Hänen analyysinsä oli hyvin samansuuntainen kuin itsekin olisin tehnyt Suomen, Ruotsin ja Venäjän kansantalouksista finanssikriisissä. Kirjoitin artikkelissani: ”Maissa, joissa velan taso on korkea, hallitusten haasteet tarttua rohkeasti ja vastuullisesti finanssipolitiikan ongelmiin ovat ajankohtaisia, mutta Korhonen ei näe näitä ongelmia Suomessa, Ruotsissa tai Venäjällä: 'Onneksi Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä on ollut viimeiset 10 vuotta hyvinkin vastuullista ja kurinalaista finanssipolitiikkaa, käytännössä velkaa maksettu pois kuten Venäjällä ja osuus Bkt:stä painunut alas niin kuin Suomessa ja Ruotsissa. Väitöskirjani mallit eivät täällä niin ajankohtaisia kuin jossain korkean velkatason maassa'”.

Toista artikkeliani varten haastattelin Suomen yrittäjien ekonomistia Harri Hietalaa, joka esitteli 10.3.2010 julkaistun Suomen Yrittäjien pk-yritysbarometrin. Tutkimus nosti esille globalisaation ja Venäjän merkitytyksen muutosvoimina keskisuurissa suomalaisissa yrityksissä. ”Pk-yritysbarometri kertoo numeroina sen koruttoman tunnetun kokemuksen, että pk-yrityksistäkin lähes puolet on jo tehnyt sopeuttamistoimia nykyisen suhdannetilanteen vuoksi. Lisäksi 8% on yhä suunnittelemassa sopeutustoimia. Sopeutumista suunnittelevien osuus on kuitenkin laskenut 4 prosenttiyksikköä. Tarvittavat sopeuttamistoimet on jo usein suoritettu eikä enää ole tarvetta, kun tulevaisuuskin nähdään valoisampana”.

Kolmannessa artikkelissani pohdin GEM-raportin (Niels Bosma ja Jonathan Levie: Global Entrepreneurship monitor. 2009 Global Report) yritysilmapiiriä eri valtioissa, tässä tapauksessa lähinnä Venäjällä ja Suomessa.

Saadun haastattelu- ja tutkimusaineiston sekä muun aineiston avulla kokoan tänään ripeästi englanninkielisen alustuksen Pietarissa tapahtuvaa kansainvälistä hallitusten ja talouselämän foorumia varten. Onneksi tänään on vapaapäivä. Itse asiassa alkuperäisen ja jo hyväksytyn suunnitelman mukaan koko tämä viikko olisi ollut lomaa, mutta vietin kirkkoherrojen kokouksissa maanantain, tiistain ja keskiviikon, eilen torstaina olin koko päivän seurakuntavaalikoulutuksessa Tikkurilassa. Ehkä saisimme Pohjaan tänä syksynä oikeat seurakuntavaalit, sillä muutamat edelliset ovat olleet tiettävästi "sopuvaalit", jolloin ehdokkaiden määrä on ollut täsmälleen sama kuin paikkojen määrä. Se aiheuttaa kuitenkin ongelmia, jos ja kun väkeä muuttaa seurakunnan alueelta pois. Huomenna on kaksi kastetta juhlineen sekä hautajaiset muistotilaisuuden kera. Sunnuntaina on perhekirkko ja ateria sekä muutama tapaaminen. Täten loma ei ole enää lomaa, kun vain yksi päivä viikosta jää vapaaksi. Onneksi voin olla sen verran itseni herra tässä asiassa ja joustaa järkisyistä: lomapäivät on mahdollista pitää ehkä vähän myöhemmin. Pappisvirassa syntyy tarpeetonta tuskaa, jos ei joustavasti siirrä vapaapäiviä virkatehtävien ja tarpeiden mukaan.

Ripeästi siis englanninkielisen esitelmän pariin, koska venäläisen televisiokanava TVC:n (телеканала ТВЦ) toimittaja Darja Okuneva (Дарья Окунева) soitti eilen illalla. He ovat saapumassa Suomeen: Suomessa ilmapiiri on muuttumassa oudon vihamieliseksi venäläisiä ja Venäjään myönteisesti asennoituvia ihmisiä kohtaan. He käsittävät varsin selkeästi sen, kuka todellisuudessa tahtoo Venäjän tuhoa eikä silloin win-win -naamari tehoa, kun Venäjän vihaajan sarvet ja kiiluvat silmät paljastuvat retorisesta naamarista huolimatta. He myös ymmärtävät varsin hyvin sen, kuka rakentaa rauhanomaisia ja ystävällisiä suhteita kaikissa tilanteissa Venäjän suhteen. Ei venäläistä huijata suomalaisnationalistisen retoriikan avulla.

Venäjällä useat ihmiset tietävät Rimma, Anton ja Paavo Salosen järkyttävän kohtalon. Venäläiset tietävät myös Robert, Inga ja Veli-Pekka Rantalan merkillisen kohtalon – jopa tietävät pienen pojan saamista rumista ruhjeista lastenkodissa. Liian monet samankaltaiset kohtalot ovat yhä piilossa julkisesta keskustelusta. Muutama muistaa myös myötätunnolla meikäläisen kyläpapin merkillistä kohtaloa, joka syntyi kristillisen vakaumukseni ja eetokseni tähden, sillä en voinut hyväksyä The Soviet Story –elokuvan avulla ja sen yhteyteen liitettyjen keskustelutilaisuuksien avulla erään ”suomalaisen” (osittain myös virolaisvaikutteinen) kiihkeän järjestön vihapropagandaa naapurivaltiotamme Venäjää vastaan. Tästä merkillisesti muuttuneesta suomalaisesta tilanteesta on hyvä keskustella rauhallisesti venäläisessä ajankohtaisohjelmassa. Yhä edelleen jaksan uskoa, että valtaosa suomalaisista ei toimisi Venäjää vastaan bandiittien tai revansistien tavoin. Ongelmissa on kuitenkin kyse pelottavasta ilmiöstä, jota ei sovi vähätellä, koska lukuisat ihmiset joutuvat mainitun vihamielisyyden tähden kärsijöiksi: pikkusormea ei pidä antaa paholaiselle, jotta…