sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Pohjan kirkkoherra taas riehakkaana vappuna


Tänään vietimme Pohjassa ns. Psalmimessua, jonka musiikin toteutus oli Suomen Raamattuopiston bändin vastuulla. Musiikki rakentui hyvin pitkälle Psalmien varaan. Musiikki oli erittäin raikasta. Olen yhtä mieltä monen musiikon kanssa siitä, että kirkon virallisen jumalanpalveluksen uudistus oli epäonnistunut muutamia vuosia sitten: erityisesti musiikki on paikoitellen aivan merkillistä vieraantumista laulettavuudesta ja elettävästä elämästä jonnekin kuolleeseen menneisyyteen. Siihen nähden Suomen Raamattuopiston Psalmimessu oli todella kaunis kokemus musiikkinsa ja teologisen koskettavuutensa vuoksi.

Psalmimessun saarnan pidin Psalmin 66 avulla, joka on alkuaan syntynyt kovin erilaisen uskonnon parissa kuin kristinusko. Psalmi on kuitenkin vanhassa kirkossa "kääntynyt" oikeaan uskoon. Messun jälkeen söimme upean yhteisen aterian ja jatkoimme rippikoululaisten kanssa muutaman tunnin ajan opiskelua Raamatusta ja rukouksesta. Vuoden 2009 rippikoululaisista voimme olla Pohjassa ylpeitä: olemme saaneet heistä upeita isosia, joiden johdolla rippikoululaiset kävivät keskustelua ryhmissä. Isoset avustivat myös seurakuntasalin kattauksessa ja pöytien järjestelyssä ateriaväkeä varten.


Pian pidämme taas juhlaa Pohjassa. Tiistaina toimitan Kansallisen veteraanipäivän jumalanpalvelusta ja seppeleiden laskua yhdessä ruotsinkielisen seurakunnan diakonin kanssa. Tuon vakavan tapahtuman jälkeen tunnelmat muuttuvat jo pian: Pohjan Högåsassa on vappuaattona perjantaina 30.4. klo 15 seurakuntamme vappuhulabaloo. Paikalle saapuu myös lastenteatteri. Lapset kisaavat naamiaisasuistaan. Tarjolla on tietysti munkkia ja simaa veloituksetta. Seurakuntamme vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt ovat hyvin tärkeitä tällaisten juhlien järjestämisessä.


Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherralle on täten odotettavissa vauhdikas vappuaatto. Pari edellistä vappua olivat samankaltaiset, vaikka toki ohjelman päätoteutus on nyt kovien teatteriammattilaisten vastuulla. Olen 2000-luvun alkupuolella useina vappuaattoina ja vappupäivinä myynyt Helsingin keskustassa ja Tikkurilassa ilmapalloja erään toisen henkilön renkinä hänen hyväksi. En käytä alkoholia enkä muutenkaan riehu, mutta en myöskään pelkää ihmisiä: siksi ilmapallojen myynti oli silloin mielenkiintoinen tapa mennä lähelle juhlia, katsoa tapahtumia. Suosittelen vähätuloisille! Muistelen, että isäntä sai silloin myyntini tuloksena toistakymmentä tuhatta Suomen markkaa rahaa yhdessä päivässä. 2000-luvun alussa tein vappuisin aika rajusti töitä: olin erityisen pitkät yövuorot huoltoasemalla töissä, joiden jälkeen lähdin suoraan ilmapallojen myyjäksi ja palasin pallojen jälkeen välittömästi seuraavaan yövuoroon ja taas vappupäivän ilmapallojen myyntiin. Seurakunnissa ei juuri koskaan ollut ohjelmaa vappuisin. Koin hauskaksi tehdä jotakin toimeliasta vappuna.

Erikoisin vappuni oli kuitenkin 1990-luvun alkupuolella. Olin jo seurakuntavirassa toimiva pappi. Helsingin opiskelijalähetys pyysi minut juhlapuhujaksi opiskelijoiden vappujuhlaan Bulevardille. Edellispäivänä alkoi kuitenkin kovasti nousta kuume. Vappujuhlan edellä minulla oli jo 39 astetta kuumetta. Lääkäri kertoi, että olin saanut aikamiehenä vesirokon. Päätin kuitenkin pitää lupauksistani ja lähteä kovassa kuumeessa junalla Helsingin keskustaan pappisviran mukaisiin töihin. Pistin ylioppilaslakin päähäni. Se oli ainoa kertoa, jonka olen pitänyt lakkia ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Nyt en edes tiedä, onko minulla sitä enää olemassa. Laitoin tumman puvun ja pienen valkoisen leuan alle tulevan papin merkin kaulaani. Niin lähdin Helsingin villiin keskustaan vappuna. Vanhan kirkon puistossa kuulin, miten minun takaa eräs nuori nainen huusi himoissaan: hei mies - haluan rakastella sinua! Ehkä silloin nuorena urheilijamiehenä olin pakaroistani ja takamuksestani paremman muotoinen kuin nykyään. Nainen juoksi kasvojeni tuntumaan, kun käänsin katseeni. Silloin hän säikähti, mutta en tiedä, mitä hän säikähti eniten: kasvoni olivat täynnä ikäviä vesirakkopaiseita ja kauhean hikiset kuumeen tähden. Lisäksi naiselle paljastui pappismiehen tunnukset. Nainen pätki nopeasti pakoon sanottuaan vain "anteeksi". Se on ollut ainut kerta elämässäni, kun suomalainen nainen on todistettavasti osoittanut fyysistä mielenkiintoa meikäläistä kohtaan. Ja niin raju loppu! Kun palasin vappujuhlista kotiin junalla, kuume nousi entisestään. Vuodin hikeä ja palelin kovasti. Junassa ex-rippikoulupoika otaksui, että pappi olisi humalassa vappuna pappisasussa (!), sillä ehkä askeleeni ja ulkoasuni ei ollut parhain mahdollinen jo yli 40 asteen kuumeessa. Paljon en tarvinnut onneksi vakuutella, kun nuorukainen näki vesirokon tuntomerkit.

Tänä vuonna 2010 vappuhulabaloo lienee kuitenkin helpompi kokemus. Länsi-Uusimaa -lehteen valmistuu vappunumeroon myös hartauskirjoitukseni. Sitä kirjoitan huomenna. Tänään lepään, koska viime yö jäi liian lyhyeksi. Anoppini lähetti Venäjältä 5 sivua venäjänkielistä käsinkirjoitettua tekstiä oikeudenkäyntiasiapapereita koneella kirjoitettavaksi. Saatoin aloittaa kirjoittaa noita papereita vasta keskiyöllä, koska kotiimme saapuneiden venäläisten vieraiden kanssa piti seurustella siihen myöhäiseen iltaan saakka. Kävimme aterialla Helsingin Kappelissa: venäläinen ystävä mies tarjosi meille kaikille upeat ateriat. Oikeudenkäyntipapereiden jälkeen oli vuorossa vielä saarnan ja jumalanpalveluksen kirjoittaminen. Alle kolmen tunnin yöunen jälkeen pitikin jo herätä kello 6, jotta ennättää Pohjaan kello 8 mennessä bändin rakennustehtäviä avustamaan. Ehkä nyt saisin vihdon nukkua muutaman yön rauhassa. Jo liki kaksi kuukautta on lähes koko ajan joku venäläinen tuttava pariskunta asunut luonamme, toinen menee ja uusi tulee kylään. Äskettäin oli toki pari rauhallista päivää, mutta itse olin nuo päivät Pietarissa poissa kotoa. Periaatteeni on ottaa elämä niin rennosti, että kiirehtiä ja stressata ei saa: ensin nukutaan hyvä ja vahva vire mieleen. Vasta levollisessa mielessä syntyy luovuus.

Домашняя страница Юха Молaри - Kotisivut Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/