maanantai 31. toukokuuta 2010

Pääministeri Matti Vanhanen pelastaa euroa, mutta kansa pelastaa vanhuksia

Pääministeri Matti Vanhanen osoitti ripeyttä ja ratkaisukykyä, kun piti pelastaa euro. Suomesta löytyi miljardeja euroja euron pelastamiseksi.

Pääministeri Matti Vanhanen vastasi Lappeenrannassa pääministereiden tapaamisessa ja EU:n innovaatiofoorumissa toimittajan kysymykseen, että vanhusten käännyttäminen kuuluu viranomaistoimiin eikä kuulu pääministeritason asialistalle. Putinilla oli hiukan eri näkemys siitä, miten ihmisyys kuuluu myös politiikan huipputasolle.


Pääministeri Matti Vanhasella ei riittänyt ripeää tahtoa pelastaa vanhusta, mutta euron pelastamiseen riitti ripeyttä ja rahaa Suomen budjetista.
Tänään Helsingissä Kolmen sepän patsaalla ihmiset osoittivat mieltä yli puoluerajojen, että äitejä ja isoäitejä pitää rakastaa. Kansan joukko huusi, että äidit jäävät Suomeen.



















Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kavkaz Center ja Viro solvaavat Suomen ja Venäjän valtioita

29.5.2010 Kavkaz Center (KC) julkaisi selostuksen Viron suojelupoliisin KAPO:n raportin perusteella ja päätyi solvaamaan Suomen valtiota ja Suomen antifasisteja (artikkeli: ”Estonian secret services warn about danger coming from Russia”).

Edellispäivänä 28.5.2010 KC oli julkaissut edellisen artikkelin, jossa käsitteli Suomen antifasisteja: kertoi tiedon Abdullah Tammen maahantulokiellosta Viroon (ks. tieto Viron sisäministeriön tietokannassa: http://www.siseministeerium.ee/30799/?synniaeg=11.07.1949&eesnimi=Abd&perenimi=Tammi&go=skr_search) ja spekuloi kiellon liittyvän terroristiepäilyyn.

Abdullah Tammen esittely kuvatunlaisen epäilyn alaisena muodostuu arveluttavaksi, koska Tammi on STP:n eduskuntavaaliehdokas vuoden 2011 vaaleja varten. Suomalaisjohtoinen Kavkaz-sivusto esittää suomalaisen eduskuntavaaliehdokkaan ja koko Suomen järjestelmän solvaavassa yhteydessä: Suomessa viranomaiset eivät ole esittäneet mitään tutkintapyyntöä tai epäluuloa Tammen toimia vastaan, sitä vastoin hänellä on pian syyttäjän tukemana oikeudenkäynti työelämän syrjinnästä edellistä työnantajaansa vastaan. Kavkaz Center ei ole Suomen asialla. Kenen asialla se on? Ja ketä vastaan?

Lopulta 30.5.2010 Kavkaz Center ylitti sen kynnyksen, minkä jälkeen olen kääntynyt kirjoituksen tähden suojelupoliisin ja rikospoliisin puoleen. Uusin artikkeli on tämän blogin lopussa. Kolmena päivänä peräkkäin solvauksia minua vastaan, ensin kaksi varovaisempaa, kunnes uusin on jo täydellisesti sopimaton.

Kavkaz Centerin 29.5.2010 mukaan Venäjä olisi käyttänyt yhä enemmän varoja Viroa vastustavaan informaatiopsykologiseen sotaan. Jopa laman aikana lisääntyivät varat Viroa vastustaviin operaatioihin. Otsikko väittää: ”Viron turvallisuuspalvelut varoittavat lisääntyvästä vaarasta, joka saapuu Venäjältä”. Siinä yhteydessä Kavkaz Center vetää suorat johtopäätökset Nashi-nuoriin, jotka eivät olisi sivuston mukaan kuitenkaan nuorison suosiossa. Artikkelissa ilmeisesti yhdistetään tai sekoitetaan myös Yövartio (Noznoi Dozor) –liike Nashi-nuoriin. Lopulta artikkeli muistuttaa, että mainitut ääriryhmät ovat tiiviissä yhteistyössä Suomen antifasistien kanssa. Kavkaz Center ”kuvailee” kyseisessä Venäjän vaarallisuutta esittävässä artikkelissa, jossa on Mikael Storsjön vallanalaisuuteen kuuluva tyypillinen nimikirjoitus ”Department of Monitoring”, hyvin monisanaisesti Johan Bäckmanin ”persoonaa”. Tuossa yhteydessä on myös eräs merkillinen ilmaus meikäläisestä tavallisesta pappismiehestä:

“The most active on this front was the current acting leader of Finland's anti-fascist committee, Johann Beckmann (this hardened Zionist and FSB agent is a band with Juha Molari and a terrorism suspect Abdullah Tammi, he has also denied entry to Estonia - KC)”.
"Kaikkein aktiivisin tällä puolen oli Suomen antifasistisen komitean nykyinen johtaja, Johan Bäckman (kova sionisti ja FSB-agentti on liitossa Juha Molarin kanssa ja terroristiksi epäillyn Abdullah Tammen kanssa, jolta on myös kielletty pääsy Viroon - KC)”


Lähde: Kavkaz Center 29.5.2010: Estonian secret services warn about danger coming from Russia


Kavkaz Center ja Viro solvaavat yhtä hyvin Venäjää kuin myös Suomea, mikäli Viron määräämä maahantulokielto Abdullah Tammelle todellakin perustuu terroristiepäilyyn. Abdullah Tammi ei ole Suomessa mitenkään terroristiepäilty, häntä vastaan ei ole mitään rikostutkintapyyntöäkään asian johdosta.

 Miten ihmeessä KC ja Viro voivat pitää Suomen viranomaisia niin välipitämättöminä, koska Abdullah Tammi ei ole kuitenkaan millään tavoin ongelmissa poliisin ja viranomaisten kanssa Suomessa?

KC leimaa hyvin monisanaisesti Johan Bäckmanin FSB-agentiksi. Tällaisen rahoituskertomuksen yhteydessä lukija saa epäilemättä solvaavan käsityksen, jonka mukaisesti Bäckman saisi myös niitä Venäjän informaatiopsykologiaan varaamia rahoja, joita KC:n juttu 29.5.2010 käsitteli jo otsikkotasolla. 

KC:n edellispäivän artikkeli 28.5.2010 edeltää tämän päivän solvaavaa kirjoittelua. Tuolloin otsikko oli: Russia's friend Abdullah Tammi denied entry to Estonia on suspicion of terrorism; ”Venäjän ystävä Abdullah Tammi sai maahantulokiellon Viroon terroristiepäilyn johdosta”. Tässä artikkelissa 28.5.2010 KC eli ilmeisemmin Mikael Storsjö itselleen tutun allekirjoituksensa mukaisesti kirjoittaa tuomion Abdullah Tammea vastaan: ”Joulukuussa 2009 Tammi piti lehdistötilaisuuden Helsingissä ja tuomitsi islamilaisen terrorismin Tšetšeniassa ja Pohjois-Kaukasuksella. Hänen mukaansa ’kansainväliset terroristit, jotka vahingoittavat islamia, toimivat Tšetšeniassa Venäjää vastaan. Tämän pöyristyttävän lausunnon jälkeen Tammi joutui eroamaan puheenjohtajan virasta hänen puolueestaan’”.

Lähde: Kavkaz Center 28.5.2010 Russia's friend Abdullah Tammi denied entry to Estonia on suspicion of terrorism

Mainitussa artikkelissaan Storsjön hyväksymät kirjoittajat ovat kuvanneet minua ”Venäjä-ystäväksi”. Tämä väite on ihan totta eikä mikään häpeä. Olen Venäjä-ystävä. Olen ihmiselämän ystävä, mutta en ole terroristien ystävä. Siinä on se suuri ero, miksi en ole Kavkaz Centerin ystävä.

Storsjön sallima kirjoittelu jatkuu erikoisena vääristelynä, mutta kirjoittaja on kuitenkin tutkintapyyntöjen tähden tarkistanut ilmaisujaan ja varoo liittämästä minua FSB-järjestöön suoraan aiheellisesti tai taloudellisesti, nyt olisi hänen mukaansa kyse ”epäitsekäs rakkaus KGB (FSB) –järjestöä kohtaan”.

Kun kuulin KC:n jutusta, lupasin jo toimittaa aineiston rikosta tutkivalle poliisille muiden lisäksi, mutta oman lukemisen perusteella aineisto on tällä kertaa liian tyhjänpäiväistä poliisille. Sitä vastoin Abdullah Tammi voisi pyytää poliisia selvittää, oliko KC:n edellinen poliisitutkintaan johtanut juttu ehkä jonkinlainen tekijä Viron antamalle maahantulokiellolle. Mikäli näin oli, silloin vahingonkorvausvelvollisuus on entistä paremmin laskettavissa KC:n tappioksi Tammen estyneiden liiketoimien ym. tähden. Koska KRP joka tapauksessa seuraa asiaa koskevaa nettikirjoittelua – ilmeisemmin myös tässä blogissa -, KRP voi toimia asian hyväksi myös oma-aloitteisesti.

Näin KC 28.5.2010:

Juha Molari, suomalainen Venäjä-ystävä, joka toimii ’luterilaisen pastoriviran’ varjolla, kertoo blogissaan, että Viron poliisi on evännyt pääsyn Viroon toiselta Venäjän ystävältä, Suomen kansalaiselta Abdullah Tammi. Pääsy Euroopan Unionin kansalaiselta toiseen EU-maahan on mahdollista kieltää terroristien toimintaan liittyvän epäilyn johdosta. Venäjän ystävä Juha Molari epäitsekkäästä rakkaudestaan Putinia, Venäjää ja KGB (FSB) –järjestöä kohtaan juhli hiljattain 9. toukokuuta Venäjää, oman maansa tappiota ja suuren osan Suomen miehitystä. Hän uskoo, että Tammen maahantulon epääminen Viroon voitaisiin yhdistää Tammen toiminnan julkaisemiseen Kavkaz Centerin verkkosivulla. Molari ja muut Venäjä-ystävät olivat yllättyneitä siitä, että Viroon pääsy on evätty ainoastaan Tammelta eikä muilta ryhmän Venäjä-ystäviltä, joita on Suomessa 5-6 henkilöä”.

KC kirjoittaa halventavasti ikään kuin olisin vain teeskennellen tai näytellen luterilaisessa pappisvirassa. Olen koko sydämessäni kristitty, uskova pappismies.

Pappismiehen kristillinen usko auttaa minua suhtautumaan kunnioittaen myös rauhanomaisia naapurisuhteita kohtaan. Pappismiehenä toimin ja puhun omantunnon vakaumuksessa. Siksi en voi sallia välinpitämättömästi sitä, että pahuudentekijöitä ylistetään marttyyreiksi!

Toisin kuin lehtikirjoituksen mukaan eräs ex-fiskarilainen terroristien "ystävä", minä en pakene kotiseudultani sillä perusteella, jos naapurustossa asuu kommunisteja. En myöskään vihaa Venäjää, Suomen naapurivaltiota, vaan kiitän Jumalaa, että meillä on iso naapuri, joka edes jotenkin pitää suomalaista kiivasta luonnetta kohtuudessa. Itse kunnioitan totta kai Venäjän Federaation turvallisuuspalvelua FSB (Федеральная служба безопасности Российской Федерации; ФСБ) niin kuin kaikkia viranomaisia kaikkialla tulee pitää arvossa.

Onneksi Venäjällä on FSB, jotta edes jossakin määrin ”Kaukasian emiirikunnan” kaltaiset terroristiryhmät voitaisiin eliminoida ja tuhota. Rukoilen siunausta FSB:lle, jotta se saisi parhaan mahdollisen menestyksen tuossa työssään mainittuja terroristeja vastaan. Enkä epäile lainkaan, etteikö terroristit saataisi lopulta kuriin, vaikka työ on vaikea. Onneksi Suomessa on Suojelupoliisi, joka onkin Mikael Storsjölle tuttu sattuneesta syystä muutaman vuoden takaa.

Minulla ei ole mitään toiminnallista tai taloudellista tai mitään suhdetta mainittuihin kumpaakaan arvostettuun järjestöön, mikä onkin kenen tahansa järkevän ihmisen helposti tajuttavissa: ei pienen suomalaisen kylän pappi tietenkään toimi turvallisuuspalveluissa – ei oman ansainnan eikä epäitsekkäistä syistä, vaan ainoastaan kirjoittaa harrastuksena pieniä lehtijuttuja ja pitää blogiaan. Suojelupoliisin entisen tärkeän vaikuttajan - SUPO:ssa kansainvälisen rikollisuuden tutkimusta johtaneen miehen - tapasin toki joitakin kertoja muutama vuosi sitten ja juttelimme perusteellisesti yhtä lehtijuttua varten. Ainut kerta, kun olen voinut mahdollisesti vaihtaa sanan FSB-henkilön kanssa, on Suomen ja Venäjän rajan ylitys, koska rajaviranomaiset ovat ainakin joskus mainitun järjestön palveluksessa. Joskus protestoin mielenosoituksessa ihmisoikeuksien puolesta, kuten maanantaina 31.3.2010 klo 17 Kolmen sepän patsaalla Helsingissä heikon vanhuksen hyväksi. Tietenkään FSB tai muut turvallisuuspalvelut eivät toimi tuolla tavalla julkisuudessa, vaan he toimivat kaiken taustalla turvallisuuden ja ihmisyyden hyväksi.

Vaikea ennakoida, miten Johan Bäckman reagoi KC:n esittämiin väitteisiin häntä vastaan. Abdullah Tammi on omien sanojensa mukaan Suomen ja Neuvostoliiton hyvien suhteitten hyväksi ollut joissakin kosketuksissa KGB:n kanssa jo vuosikymmeniä sitten, mutta noistakin ajoista on jo useita vuosikymmeniä ja KGB on järjestönäkin jo kadonnut Neuvostoliiton myötä. Terroristiksi häntä on mahdotonta epäillä.

KC 29.5.2010 esittää kiehtovan väitteen, että Abdullah Tammi olisi saanut maahantulokiellon Viroon terroristiepäiltynä. Olisiko KC saanut tiedon jostakin virolaisesta lähteestä? Edes Abdullah Tammi ei ole saanut tietoa maahantulokiellostaan, vaikka on soittanut usealle viranomaiselle. Paperit eivät ole saapuneet vielä Suomeen. Miten KC voisi tuntea asian? Omassa blogissani en esitä mainitunlaista tietoa, kun haastattelen Abdullah Tammea, vaan pelkästään kuvailen Tammen monia harrastuksia.

Abdullah Tammen maahantulokiellon ja Virossa harjoitetun sorron tähden järjestetään tiedotustilaisuus medialle ja mielenosoitus Helsingissä 23.6.2010 klo 17 Viron apartheid-hallinnon hallinnoiman suurlähetystön edustalla (Itäinen Puistotie 10, 00140 HELSINKI). Tiedotustilaisuuden järjestäjinä ovat mm. Suomen antifasistinen komitea, Suomen työväen puolue, Suomen sosialistinen rauhanpuolue sekä puolueisiin sitoutumattomia ihmisoikeusaktivisteja. Tiedotustilaisuudesta ja mielenosoituksesta ei ole vielä toimitettu tietoja Helsingin poliisille, mutta ilmoitus toimitetaan lähiaikoina.

Ps.
Storjö on ollut taas intomielinen - niin kuin kerrotaan hänen olleen jo kouluvuosinaan Fiskarin pienessä kylässä. Hänen hyväksynnän alaisuudessa  "Department of Monitoring"  kirjoitti 30.5.2010 klo 17:02 oheisen jutun (ks. jpg-kuva). Siinä Kavkaz Center ylittää jo mielestäni sopivuuden rajan sillä tavalla, että käännyin poliisin puoleen. KC kirjoittaa myös viittauksen minuun:
"Jos se [Tammi KGB:n agenttina] olisi tapahtunut muualla kuin Suomessa, kuten Yhdysvalloissa, Tammi olisi mennyt jo kauan sitten yhdessä ystävänsä Juha Molarin kanssa vankilaan".

Tällaista nimeni liittämistä muka vankeusrangaistukseen aiheuttavaan rikokseen en voi luonnollisestikaan hyväksyä.

Lähde: Kavkaz Center 30.5.2010 "Friend of Russia Abdullah Tammi turned out to be an old and experienced agend of the KGB/FSB".


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

perjantai 28. toukokuuta 2010

Jumalan sanaa, rukouksia ja hyviä tekoja Irina Antonovan puolesta!

Tänään 28.5.2010 Pohjan Pyhän Marian kirkossa teimme dosentti Johan Bäckmanin (Йохан Бекман) kanssa vetoomuksen perheensä luona Suomessa vuosia asuneen venäläisen isoäidin Irina Antonovan elämän puolesta.



Maanantaina 31.5.2010 klo 15 on Uudella ylioppilastalolla Helsingissä lehdistötilaisuus Irina Antonovan (Ирина Антонова) elämän puolesta ja 31.5.2010 klo 17 mielenosoitus isovanhempien elämän hyväksi karkotuspäätöksiä vastaan Kolmen sepän patsaalla Helsingissä. Ota mukaan isoäidin kuva, pistä se vaikka kaulaasi ja tule mukaan: kyse on elämän perustavista arvoista! Tervetuloa!

Kotisivut: Juha Molari, Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/

Vladimir Putin puhui Irina Antonovan hengen puolesta

Tänään 27.5.2010 Lappeenrannassa Matti Vanhanen sanoi, ettei vanhus Irina Antonova kuulu politiikan "tämän tason keskusteluihin, vaan ne ratkaistaan viranomaistasolla", sekä toppuuttelia mediaa kirjoittelemasta asiasta maaotteluhengessä. Vanhasen tylyjen sanojen jälkeen Vladimir Putin jatkoi, "etteivät tämän tason keskustelut ole vielä ohi, menemme kalaan ja ilta jatkuu, jolloin lopulta ilmapiiri voi olla sopiva puhua myös näistä vaikeista asioista!"

Putin puhui inhimillisesti, suomalaisia isäntiä kunnioittaen, mutta vakavasti vanhuksen elämän puolesta.

Ks. Johan Bäckmanin tekemä video Vanhasen ja Putinin vuoropuhelusta. Tämä koko video paljastaa myös hyvin sen, miten erikoisella tavalla - jopa harhauttavasti - jotkut suomalaiset tiedotusvälineet olivat leikanneet otsikoksi Putinin irrallisen lauseen.



Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Viisumivapaus, tutkimus ja kehitys

EU:n ja Venäjän innovaatiofoorumin korkean tason osanottajat olivat täysin oikeassa Lappeenrannassa 26.5.2010 (Katso: Venäjän ääni). He nimesivät Venäjän ja EU:n innovaatioyhteistyön prioriteetit:

- viisumivapaus
- tutkimus
- kehitys

Lähde: Venäjän aika 26.5.2010


Sanottakoon vaatimattomasti, että eräs antifasistinen pienen kylän poliittisesti väritön kirkkoherra kirjoitti ihan samasta asiasta innovaatioyhteistyön prioriteetteina joitakin aikoja sitten (16.5.2010) (niin myös kirjoituksessa 30.4.2010), mutta tällöin viisaat anonyymit kommentaattorit kehottivat kyläpappia pysyä vain rukoustensa parissa eikä puuttua mainittuihin teemoihin. Ehkä kommentaattorit voisivat lähettää suuret sanansa nyt myös ohjeeksi EU:n ja Venäjän innovaatiofoorumin osanottajille, pääministereille ja presidentti Medvedeville, koska heilläkin vaikuttaa olevan samansuuntaiset näkemykset Euroopan kehitystekijöistä kuin meikäläisellä.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Lehdistötiedote: Abdullah Tammi Vantaan käräjäoikeudessa ma 7.6.2010 klo 10 työelämän syrjinnästä

Yleinen syyttäjä vaatii rangaistusta, koska Abdullah Tammi on joutunut työelämässä syrjinnän kohteeksi. Tammen työnantaja oli pitänyt häntä ”turvallisuusuhkana”. Näkemyksensä puolesta työnantaja oli poiminut värikkäitä lehtijuttuja, joissa toimittajat ovat vastoin Abdullah Tammen omaa ilmaisua otsikoineet juttunsa. Lisäksi työnantaja oli tehnyt omat rohkeat johtopäätöksensä. Syrjintärikos tapahtuu, kun henkilöä syrjitään mm. tämän uskonnollisen kuulumisensa tai poliittisen vakaumuksensa tähden.

Mielenkiintoiseksi tämän oikeusprosessin tekee myös se, että mainittu yritys toimii myös Virossa ja sillä on tärkeitä kontakteja sikäläisiin tahoihin.
Voidaanko ehkä jopa arvuutella, onko yritys ilmoittanut jotakin epäluuloa virittävää Abdullah Tammesta ”turvallisuusuhkana” Viron sisäministeriölle yhteyksiensä tähden, koska Abdullah ”Risto” Tammen ja yleisen syyttäjän kiista mainittua yritystä vastaan ajoittuu samanaikaiseksi kuin Virosta annettu merkillinen maahantulokielto Abdullah Tammelle?

Oikeutta käydään maanantaina 7. kesäkuuta 2010 klo 10 Vantaan käräjäoikeudessa Sali 3 (Kielotie 21, Vantaa, Tikkurila).

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

tiistai 25. toukokuuta 2010

Putin ja Vanhanen tekevät hyvää historiaa Lappeenrannassa 27.5.2010

Vietin tänään aikaani Vuosaaressa pitkäaikaisen hyvän Neuvostoliiton ja Venäjän ystävän kanssa. Abdullah Tammi muisti komeasti nuoruutensa vuosia, kun Neuvostoliiton ja Suomen YYA-sopimuksen hengessä telakalta valmistui isoja laivoja. En voinut muuta kuin vetää reilusti yhtymäkohtia nykyisen Venäjän ja Suomen mahdollisiin hyviin, molempia osapuolia hyödyttäviin suhteisiin, kun kehitämme taloutta ja yhteistyötä hyvinvoinnin edistämiseksi.

Abdullah Risto Tammi kertoo 25.5.2010 maahantulokiellon tunnelmista

Viro määräsi Abdullah Tammelle kymmenen vuoden maahantulokiellon, vaikka asian johdosta häntä ei oltu kuultu tai kuunneltu eikä hänelle ole langetettu mitään tuomiota rikoksesta eikä edes syytetty. Yleensä maahantulokiellon perusteena pitää olla vakavat rikokset, jotka uhkaisivat kansakunnan turvallisuutta.

Viro ilmeisemmin pelkää, että venäläinen väestö Itä-Viron demokraattisessa tasavallassa löytää itsensä, jos Viron vanha tuntija Abdullah Tammi käy maassa. Ehkä Viron poliittisessa eliitissä on joitakin, jotka pelkäävät oman menneisyytensä tähden, koska tietävät Tammen tuntevan heidät. Viron menettely ei tietenkään vastaa eurooppalaisen oikeusvaltion tuntomerkkejä. Joskus kohutut KGB-yhteydetkään eivät voi olla nykypäivän maahantulokiellon syynä ainakaan mistään muusta syystä, koska 60- ja 70- luvusta on kuitenkin pitkä aika ja itänaapurimme nimikin on jo vaihtunut. Demokraattisen oikeusvaltion toimintaperiaatteiden valossa Viron menettely on joka tapauksessa jälleen kerran huolestuttava ilmaus demokratiavajeesta ja identiteettihysteriasta Viron poliittisessa johdossa. Nykytilanteesta ei kärsi suinkaan vain virolaisten hyvä ystävä Abdullah Tammi, vaan myös virolainen ja venäläinen tavallinen väestö, jonka toimeentulosta huolehditaan Virossa vähemmän kuin uuden poliittisen mytologian rakentamisesta ja Afganistanin miehittämisestä. Katso, mitä Abdullah Tammi kertoi tänään Vuosaaressa – hänen muistojensa rakkailla alueilla.

KATSO UUSI VIDEO! ABDULLAH RISTO TAMMI 25.5.2010 http://www.youtube.com/watch?v=JXKj-rpv9gA

Katso myös: http://juhamolari.blogspot.com/2010/05/maahantulokielto-viron-apartheid.html

ja: http://juhamolari.blogspot.com/2010/05/abdullah-tammi-sai-kymmenen-vuoden.html

Lappeenrannassa tehdään 27.5.2010 hyvää historiaa


Olen iloisella mielellä valmistautumassa toisenlaiseen historian tekemiseen kuin mitä Virossa harjoitettu historianväärentäminen on. Virossahan vanhoja natsisotilaita kohotetaan kunniaan, vaikka nämä olivat toteuttamassa juutalaisten ja kommunistien järjestelmällistä murhaa. Virossa uudessa historian väärentämisessä vaietaan holokaustista, kun SS-Waffen ja metsäveljet saavat ansiottoman arvon kansallisessa uudessa mytologiassa. Sitä vastoin tämä parempi hyvän historian tekeminen tulee ilmi perjantaina 27.5.2010, kun Suomen pääministeri Matti Vanhanen ja Venäjän pääministeri Vladimir Putin tapaavat, lähettävät uuden nopeamman junan matkaan, ja käyvät keskustelua molemminpuolisesta hyödystä, jota innovaatiotalous tuottaa. Venäjä ilmaisee tahtonsa tehdä uutta hyvää historiaa, josta myös Suomen kansantalous ja Suomessa asuva väestö hyötyy. Tällainen ajanmukainen hyvän historian kirjoittaminen ja tekeminen on kokonansa muuta kuin Baltian alueella harjoitettu paha historia, historian väärentäminen.

Tervetuloa Vladimir Putin Suomeen! Suomessa valtaosa yrittäjistä ja työntekijöistä tervehtii kiitollisuudella kaikkia kehittyviä taloudellisia ja kulttuurisuhteita maittemme välillä. Valtioittemme hyvistä suhteista on valtava molemminpuolinen hyöty. Itsekin tulen innolla paikalle lehdistölle varattuun erityiseen tilaisuuteen: haluan kuulla ja kunnioittaa tervettä historian tekemistä, kun kaksi valtiota elää 2000-luvun elämää parempaa tulevaisuuttamme varten. Ehkä pistän jopa papin paidan, koska kyse on kuitenkin pyhemmän historian kirjoittamisesta kuin iänkuiset juoksuhautamuistelot, joita kirkoissamme yhä harjoitetaan säännönmukaisesti. Olen ikään kuin myös toivottamassa Jumalan siunausta valtioidemme hyville suhteille. Toki varsinainen tarkoitukseni on kirjoittaa artikkeli tapahtuman johdosta. Tämä innovaatioiden edistäminen ja valtiollisten suhteitten vahvistaminen on sitä tervettä historiaa erotukseksi sairaasta historiasta.

Olen surullinen kotitekoisista lieveilmiöistämme

Minua murehduttaa valtioittemme välisissä suhteissa Skandinaviassa ja Baltiassa tarpeettomasti vahvistunut historian väärentäminen, joka tukee moninaisia revansistisia tarkoitusperiä sekä Venäjällä pelottelua Nato-option hyväksi. Samanaikaisesti ilmenee Suomessa sekä politiikan tekijöissä että viranomaisissa myös kaikkinaista piittaamattomuutta Venäjää ja koko maailmaa vaurioittavaa terrorismia kohtaan: tuota välinpitämättömyyttä ja suoranaisten suosionosoitusten esittämistä terroristeille en voi mitenkään hyväksyä.

Omatuntoni ei voi sallia katsoa tyynesti ja välinpitämättömästi, että siviiliväestöä tai viranomaistehtäviä hoitavia ihmisiä surmataan niin kuin ”Kaukasian emiirikunnan” hyväksi taistelevat rikolliset tekevät. Ja että näitä terroristeja suositaan jopa Suomessa, jossa pitäisi olla hyvät suhteet Venäjään. Hyvillä suhteilla ymmärrän talouden lisäksi myös ihmiselämän kunnioittamista!

Oman pienen panoksensa kansalaisvastuun hyväksi annoimme jälleen tänään, kun Abdullah Tammi kertoi viitteitä niistä kokemuksistaan, joiden perusteella hän tietää Al-Qaida –terroristien rekrytointivideoitten kohteesta Suomessa sisältäpäin, ei ainoastaan Iltasanomien 14.5.2010 näyttävän lehtijutun perusteella. Sanottakoon murheellisena, että samaiset terroristihenkiset tahot ovat Suomessa innokkaita taisteluiden kannattajia myös Kaukasiassa, rahaa ja jopa ihmisiä kulkee sinne. Sanalla sanoen voin toivottaa teidät tervetulleeksi Suomeen, jossa tarvitaan myös vakavaa tervehtymistä siinä, mitä tulee Suomessa vaarallisesti romantisoituun kuvaan Venäjää vaurioittavista terroristeista.

KATSO UUSI VIDEO! ABDULLAH TAMMI KERTOO SUOMESSA OLEVISTA AL-QAIDA –KONTAKTEISTA! http://www.youtube.com/watch?v=Vi4BSdDr5J4

Katso myös muita videoita, joissa Abdullah Tammi ja Juha Molari käsittelevät Kaukasian terroristeja: http://juhamolari.blogspot.com/2010/05/abdullah-tammi-ja-juha-molari-tekivat.html

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Maahantulokielto Viron apartheid-politiikan työvälineenä

Suomessa on määrätty useita maahantulokieltoja yhtä hyvin EU-kansalaisille kuin muille ulkomaalaisille. Näiden kieltojen perusteet eivät ole olleet poliittiset erimielisyydet, vaan todettavat vakavat rikostuomiot.

Virossa maahantulokieltoa käytetään sitä vastoin apartheid-politiikan työvälineenä, jotta alueen venäläisväestö ja heihin myötämielisesti suhtautuvat ihmiset eivät saisi ulkomaisia vaikutusvaltaisia kontakteja. Viro onkin asettanut maahantulokieltoja henkilöille, jotka eivät ole koskaan syyllistyneet mihinkään rikoksiin sen enempää Viron alueella kuin muuallakaan. Dosentti Johan Bäckmanin saamat virolaisiin tai venäläisiin juhliin ajoittuvat maahantulokiellot ovat tyyppiesimerkkejä poliittisesti määritellystä maahantulokiellosta, virolaisesta erikoisuudesta EU:ssa. Myös Baltian pikkuvaltioiden välillä on määrätty vastavuoroisia maahantulokieltoja antifasisteille, vaikka nämä eivät ole syyllistyneet mihinkään rikoksiin toisissa maissa. Kyse on siis poliittisen apartheidin suojelemisesta maahantulokiellolla, demokraattisen mielipideilmauksen rajoittamisesta. Viro on määrännyt myös ilkeämielisiä maahantulokieltoja merkittäville Venäjällä asuville mielipidevaikuttajille, jolloin nämä henkilöt eivät pääse edes Schengenin alueelle Viron yllättävien toimien tähden. Kuitenkaan kyse ei ole rikoksista, joihin mainitut henkilöt olisivat syyllistyneet. 8.4.2010 Abdullah Tammi, josta Virossa käytetään nimitystä Risto Tammi, sai erittäin ankaran maahantulokiellon Virosta: 10 vuoden maahantulokielto on nähtävissä myös Viron sisäministeriön internet-tietopalvelusta. Tammi itse sai tiedon asiasta vasta muutaman päivä sitten. Hänellä on ollut erittäin suuria vaikeuksia saada asiaa koskevia asiapapereita Virosta.

Katso maahantulokiellosta Viron sisäministeriön tietokannasta: http://www.siseministeerium.ee/30799/?synniaeg=11.07.1949&eesnimi=Abd&perenimi=Tammi&go=skr_search. Ja varmista, että et ole itsekin sillä listalla, sillä kukaan ei voi tietää koskaan, milloin joutuu tuolle listalle, jos lausuu huonon sanan Virosta. Ehkä moitit jossakin ravintolassa palvelua, ehkä huoneesi siivousta, ehkä virolainen tyttö ei tyydyttänyt sinua hyvin, ehkä vaatekaupassa tingit liikaa alennusta, ehkä naamasi nautti nyrpeältä kotimatkalla. Ole varovainen: kuka tahansa voi saada maahantulokiellon Viroon!

Viron apartheid-käytännön vertaaminen Suomen lakiin maahantulokiellosta, asiaa koskevaan lainvalmistajan perusteluihin ja oikeuskäytäntöön Korkeammassa hallinto-oikeudessa on hyvin kiehtovaa.

Suomen Ulkomaalaislain (30.4.2004/301) tarkoitus ei ole suojella poliittista syrjintää, vaan päinvastoin ”toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset”. Lain ensimmäinen pykälä viitoittaa myös Suomen käytäntöä maahantulokielloissa erilaisiksi kuin Virossa, jossa maahantulokiellon tarkoituksena on estää alueen venäläisväestöltä mahdollinen poliittinen tuki ja kansainväliset yhteydet. Viron suojelupoliisi (”KAPO”) on itsekin ilmoittanut vuosikirjassaan, että ”Yövartio” ja venäläisten poliittinen aktivoituminen on heidän määrittämä merkittävä turvallisuusuhka – ei siis mahdollisuus! Virossa pelätään muutaman vuosikymmenen päässä häämöttävää mahdollisuutta, jossa venäläisenemmistöinen itä-Viro ja Tallinna muodostaisivat venäläismielisen Itä-Viron tasavallan, mahdollisesti liittyisi jopa Venäjään, mutta länsi-Viro jäisi SS-Waffenia ja metsäveljiä palvovaksi "Viro virolaisille" erityisalueeksi. Viron maahantulokieltokäytäntö torjuu tätä mainittua uhkakuvaa tilanteessa, jossa virolaisväestön syntyvyys on pienempi kuin venäläisväestön ja jossa virolaisväestö muuttaa maasta pois ulkomaille. Tuskin maahantulokielto voi estää valtiollista hajaantumista, kun mietimme Viron tulevaisuuden näkymiä vuoteen 2030 tai 2040. Hajoaminen voi ajoittua samaan suureen kriisiin, kun ja jos Euroopan Unioni hajoaa jossakin vaiheessa, joka EU-valtioiden talousongelmien tähden ei ole edes niin kaukana kuin joitakin aikoja sitten vielä uskottiin. Virossa asuva rauhanomainen virolaisväestö on vaikeassa tilanteessa tässä kehityksessä, jossa poliittinen eliitti elvyttää epätoivoista turvaa kansalliselle identiteetille metsäveljien rikollisryhmää kaunistellen. Niin kauan kuin tavallinen kansa tyytyy murehtimaan enemmän oman jokapäiväisen rakkauden, työn ja ruoan tarpeita kuin havaitsemaan diskriminaatiota ja valtiollista syöksykierrettä, Viro kulkee koti epätoivoisesti determinoitua kohtaloaan. Tavallinen tasapainoinen kansa voisi muuttaa suuntausta, jolloin diskriminaatioon puututtaisiin tiukasti, venäläisille annettaisiin täydet kansalaisoikeudet ja kunnioitus koska heidät nähtäisiin mahdollisuutena pikemmin kuin uhkana, sekä maahantulokiellon poliittinen tarkoitusperä katoaisi tarpeettomana.

Suomen Ulkomaalaislain 144 § säätää maahantulokiellosta, jolla tarkoitetaan ”määräaikaista tai toistaiseksi voimassa olevaa kieltoa saapua yhteen tai useaan Schengen-valtioon”. Kyseisen lain 145 § edellyttää, että maahantulokiellon määräämistä koskevassa asiassa ulkomaalaiselle ja hänen Suomessa olevalle aviopuolisolleen tai tähän rinnastettavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi häntä koskevassa asiassa. Niin Viro ei menettele, kun salaisesti pistää maahantulokieloja EU:n ja Venäjän kansalaisille, joita he kokevat poliittisesti kiusallisiksi. Asiasta ei keskustella, ihmisille ei edes ilmoiteta, vaan kunkin on arvattava itse etsiä asiaa koskevaa tietoa Viron sisäministeriön tietokannasta. Mainittakoon epäluuloisille, että allekirjoittaneen antifasistisen kirkkoherran tiedot ovat aivan puhtaat Viron tiedostoissa, sillä onneksi jopa KAPO ymmärtää hyvin, että meikäläinen on vain tavallinen pappi, joka innokkaasti kirjoittaa blogikirjoituksia, joilla ei ole suurempaa yhteiskunnallista painoarvoa. Eikä minulla ole edes Viron aparheid-politiikkaa uhkaavia poliittisia tai vastaavia suhteita, koska olen kuitenkin poliittisesti väritön tavallinen kansalainen.

Ulkomaalaislain 146 § edellyttää maahantulokielon määräämistä ja pituutta harkittaessa otettava huomioon kokonaisharkinta. Nyt esimerkiksi Abdullah Tammen siteet Viroon liiketoiminnan ja poikansa perheen tähden on unohdettu kokonaan kokonaisharkinnassa, ellei sitten häntä todella pidetä kaikista siteistä huolimatta niin järkyttävän vaarallisena rikollisena! Maahantulokiellon on Suomen käytännön mukaan perustuttava todettavaan rikolliseen toimintaan, joka ei sinänsä edes riitä kiellon perusteeksi, vaan teon on oltava erityisen vakava yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle. Suomen lainsäädäntö nimenomaisesti vaatii, että maahantulokieltoa määrättäessä on otettava huomioon, ettei ulkomaalaisen työsiteet kohtuuttomasti vaikeutuisi.

”Yleiset näkökohdat” eivät ole hyväksyttävä, perusteltu syy

Maasta karkottamisen perusteet (Ulkomaalaislain 149 §) on soveltuvin osin käypä kun arvioidaan myös maahantulokiellon perusteita. Tällöin karkottaminen pidetään mahdollisena, jos henkilö on syyllistynyt rikokseen, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta. Tämä henkilö on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Suomen kansallinen turvallisuus voi olla myös perusteena, jos henkilö ”on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan”. Kuvittelen mielessäni vainoharhaisen Viron suojelupoliisin, joka epäilee omasta mielestään ”perustellusta syystä” Abdullah Tammen ryhtyvän Viron ”kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan”. Tällöin on tärkeä löytää aineisto sille, mikä on ”perusteltu syy”.

Ulkomaalaislain 156 § säätää selvästi sen puolesta, ettei ”perusteltu syy” voi olla Suomessa pelkkä asiaa koskeva huhu tai luulo, vaan ratkaisun tulee perustua ”yksinomaan yksilön omaan käyttäytymiseen, eikä perusteena voida pitää pelkästään aikaisempia rikostuomioita. Yksilön käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun. Perustelut, jotka eivät liity yksittäiseen tapaukseen tai jotka johtuvat yleistävistä näkökohdista, eivät ole hyväksyttäviä”. Suomen laki antaa myös ohjeet tiedoksiannosta ulkomaille maahantulokiellosta. Virossa asia ei ollut yhtä selkeä, kun Abdullah Tammi yritti saada asiapapereita haltuunsa.

”Todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka”?

Suomen hallituksen esityksessä HE 86/2008 (”Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta”), HE 90/2007 (”Hallituksen esitys Eduskunnalle eräiden tehtävien siirtämistä sisäasiainministeriöön koskevaksi lainsäädännöksi”) ja HE 205/2006 (”Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta”) on myös perusteltu maahantulokieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Vuoden 2006 hallituksen esitys osoittaa, että maahantulokiellon perusteina täytyy olla unionin kansalaisen tapauksessa hyvin vakavat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansanterveyden vaarantamisen todettavat rikokset. ”Direktiivissä säädetään unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaan liikkumis- ja oleskeluoikeuden edellytykset, oikeus oleskella pysyvästi jäsenvaltioiden alueella sekä näitä oikeuksia koskevat rajoitukset, jotka perustuvat yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen. - - - Maahantulokielto voidaan määrätä ainoastaan sillä perusteella, että maasta poistaminen perustuu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansanterveyden vaarantamiseen” (HE 205/2006).

Hallituksen esityksessä nimenomaisesti muistutetaan, että maahantulokiellon perustelut täytyvät rakentua suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja ”yksinomaan asianomaisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Aikaisemmat rikostuomiot eivät yksin saa olla perusteena toimenpiteiden toteuttamiselle. Käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun”. Sen enempää Johan Bäckman, Abdullah Tammi tai monet muut antifasistit eivät ole edes saaneet rikostuomioita, joiden perusteella maahantulokieltoja voisi perustella asianomaisen henkilön omalla käyttäytymisellä todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhkan aiheuttamiseksi.

Viranomaisten velvollisuus suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen ilmenee ulkomaalaislain 5 §:stä, jonka mukaan ulkomaalaisen oikeuksia ei saa lakia sovellettaessa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Suhteellisuusperiaate mainitaan myös hallinnon oikeusperiaatteita koskevassa hallintolain (434/2003) 6 §:ssä.

HE 205/2006 viittaa myös vapaata liikkuvuutta kansanterveydellisistä syistä rajoittaviin toimenpiteisiin, jotka ovat oikeutettuja vain sellaisen taudin perusteella, joka on Maailman terveysjärjestön asiaankuuluvissa asiakirjoissa määritelty, mahdollisesti epidemian aiheuttava tauti tai muu tarttuva tauti tai tarttuva loistauti. Edellytyksenä on, että näiden tautien perusteella asetetaan rajoituksia myös jäsenvaltion omille kansalaisille. Taudit, jotka ilmenevät sen jälkeen, kun maahan saapumisesta on kulunut kolme kuukautta, eivät saa olla perusteena maasta karkottamiseen. Jäsenvaltio voi kolmen kuukauden kuluessa saapumispäivästä vaatia, että oleskeluun oikeutetuille tehdään lääkärintarkastus. Antifasistien aiheuttama verenpaineen kohoaminen uusnatseissa, holokaustin kieltäjissä ja apartheid-poliitikkojen päässä ei ole Maailman terveysjärjestön asiakirjoissa määritelty epidemia.

Hallitus viittaa esityksessään unionin kansalaisen todettuun syyllistymiseen rikokseen, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin yksi vuosi vankeutta ja hänen rikosten vakavuuden tai rikollisen toiminnan jatkumisen perusteella arvioidaan olevan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle tai että hänen epäillään vakavasti vaarantavan Suomen tai muun valtion turvallisuutta. Hallitus kommentoi esityksessään, että ”momentin viimeinen lause on tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilön epäillään olevan osallisena terrorismitoiminnassa tai sen valmistelussa”. Se, että Kavkaz Center nimeää viikko ennen maahantulokiellon määräämistä Abdullah Tammen KGB-agentiksi, jollaisena hän olisi KGB ”terroristijärjestön” jäsen, ei riittäisi Suomessa vielä perusteluksi maahantulokiellolle, mutta Virossa on toki erilainen asennoituminen Kaukasian separatisteihin. Sanottakoon, että mainittu sivusto kuvaili meikäläistä kyläpappia ja blogikirjoittajaa vielä hurjemmin sanoin, mutta silti en saanut maahantulokieltoa.

Suomessa maahantulokieltoa varten edellytetään EU-kansalaisen syyllistyneen rikoksiin, joista on säädetty rangaistukseksi vähintään yksi vuosi vankeutta. Hallitus luettelee näitä rikoksia: esimerkiksi raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä pahoinpitely ja törkeä huumausainerikos. Rikoksia, joista vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, ovat esimerkiksi törkeä raiskaus, törkeä ihmiskauppa, törkeä ryöstö, törkeä tuhotyö, ydinräjähderikos, kaappaus, terroristiryhmän johtaminen eräissä tapauksissa ja tietyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. Neljän vuoden vähimmäisrangaistus on säädetty esimerkiksi törkeästä maanpetoksesta, törkeästä valtiopetoksesta, törkeästä vakoilusta, joukkotuhonnasta, surmasta ja eräistä terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista.

Ryöstäjä, pahoinpitelijä varas oli vähempi paha kuin A. Tammi?


Suomen Korkeimman Hallinto-oikeuden käytäntö määrittää maahantulokäytännön vakavuutta. Kyseessähän ei pitäisi olla eurooppalaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa politiikan työväline. Korkein hallinto-oikeus antoi tuomion 23.12.2008 (23.12.2008/3444 KHO:2008:91) somalimiehen maahantulokieltoasiassa.

Ulkomaalaisvirasto oli viitannut siihen, että kyseinen mies oli syyllistynyt muun muassa lukuisiin ryöstöihin, pahoinpitelyihin ja varkauksiin, joista hänet oli tuomittu yli 7,5 vuodeksi vankeuteen. Osa rikoksista oli arvioitu törkeiksi, ja useat niistä olivat kohdistuneet sivullisiin. Kyseinen mies oli täysi-ikäinen eikä hänellä ollut ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä Suomessa.

Kaikesta huolimatta Korkein hallinto-oikeus päätti, että hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätös karkottamisesta ja maahantulokiellosta oli kumottava.

Virolainen huumekauppias pääsi puolella Abdullah Tammeen verrattuna

Korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä oli 9.11.2006 valitus, koska eräs virolainen oli saanut viiden vuoden maahantulokiellon (9.11.2006/2959 KHO:2006:83). Unionin kansalainen – virolaismies - oli tuomittu vuonna 1999 tehdyistä neljästä törkeästä huumausainerikoksesta sekä vuonna 2003 tehdystä laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä viiden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Ulkomaalaisvirasto päätti 17.5.2005 karkottaa tekemällään päätöksellä Viroon ja määräsi tälle viiden vuoden maahantulokiellon – siis puolta lyhyemmän kuin Viro määräsi nyt Abdullah Tammelle.

Helsingin käräjäoikeus oli 2.4.2004 tuominnut kyseisen virolaismiehen neljästä törkeästä huumausainerikoksesta ja laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä yhteiseen kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Tekojen kohteena oli ollut erittäin suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. Ulkomaalaisvirasto lähti siitä, että Euroopan unionin kansalaisten liikkumisvapaus Euroopan unionin alueella ei ole kuitenkaan täysin ehdoton. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus rajoittaa liikkumisvapautta yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden turvaamiseksi. Direktiivi (64/221/ETY), joka koskee ulkomaalaisen liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamista, määrittelee 3 artiklan 1 kohdassa, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi toteutettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen henkilön omaan käyttäytymiseen. Artiklan 2 kohdassa todetaan kuitenkin, että rikostuomiot sellaisenaan eivät saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisukäytännössään vahvistanut, että syyllistyminen rikokseen, joka muodostaa vakavan ja todellisen uhkan yhteiskunnan perustavaa laatua olevalle edulle, antaa oikeuden turvautua edellä mainittuihin toimenpiteisiin.

Helsingin hallinto-oikeus piti voimassa viiden vuoden maahantulokiellon virolaismiehelle. Oikeus totetesi, että virolaismies oli tuomittu päiväsakkoihin näpistyksestä ja varkaudesta. Helsingin käräjäoikeus oli tuominnut hänet 2.4.2004 vuoden 1999 aikana tehdyistä neljästä törkeästä huumausainerikoksesta ja vuonna 2003 tehdystä laittomasta tavaraan ryhtymisestä yhteiseen 3 vuoden vankeusrangaistukseen. Mies oli laittomasti pitänyt hallussaan, luovuttanut ja levittänyt suuren määrän (neljä kiloa) amfetamiinia. Hänen oli myös todettu hankkineen 337 kappaletta sildenafiilia sisältävää tablettia, vaikka hän oli tiennyt tablettien olevan salakuljetettu tai muuten laittomasti tuotu Suomeen. Korkein hallinto-oikeus viittasi 25.2.1964 annettuun neuvoston direktiiviin 64/221/ETY, jonka direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöönotettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen yksilön omaan käyttäytymiseen. Asianomaisen yksilön käyttäytymisen on muodostettava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun. Perustelut, jotka eivät liity yksittäiseen tapaukseen tai jotka johtuvat yleistävistä näkökohdista, eivät ole hyväksyttäviä. Virolaismies oli saanut huumeaiheiden levityksestä viiden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen. Pelkästään tämä rikostuomio ei kuitenkaan riittänyt maahantulokieltoon, vaan nämä rikokset lainvastaisena maahantuontina ja kauppana olivat aiheuttaneet uhkan yhteiskunnan ja yksilöiden turvallisuudelle.

23.12.2008/3443 KHO:2008:90

Korkein hallinto-oikeus käsitteli samana päivänä 23.12.2008 myös toisen tapauksen (23.12.2008/3443 KHO:2008:90). Tämä henkilö oli syyllistynyt useisiin rikoksiin. Helsingin käräjäoikeus oli 22.3.2006 tuominnut kyseisen henkilön varkaudesta, lievästä petoksesta, lievästä pahoinpitelystä, pahoinpitelyn yrityksestä, lievästä vahingonteosta sekä ryöstöstä 11 kuukauden vankeuteen. Helsingin käräjäoikeus oi 26.9.2005 tuominnut hänet tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta ja törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden ja 3 kuukauden vankeuteen. Helsingin käräjäoikeus oli 13.6.2005 tuominnut hänet pahoinpitelystä ja kätkemisrikoksesta 80 päiväsakkoon. Helsingin hovioikeus oli 7.4.2005 tuominnut mainitun henkilön nuorena henkilönä pahoinpitelystä 20 päiväsakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli 28.10.2004 tuominnut samaisen henkilön nuorena henkilönä varkaudesta 35 päiväsakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli 11.6.2004 tuominnut tämän henkilön ryöstöstä ja törkeästä ryöstöstä 2 vuoden ja 4 kuukauden vankeuteen. Helsingin hovioikeus ei 14.1.2005 muuttanut tuomiota. Helsingin käräjäoikeus oli 18.5.2004 tuominnut tämän saman henkilön nuorena henkilönä pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli 12.5.2004 tuominnut ko. henkilön nuorena henkilönä pahoinpitelystä 20 päiväsakkoon. Helsingin hovioikeus ei 7.4.2005 muuttanut tuomiota. Helsingin käräjäoikeus oli 1.4.2004 tuominnut tämän miehen nuorena henkilönä pahoinpitelystä ja varkauden yrityksestä 40 päiväsakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli 11.2.2004 tuominnut mainitun miehen poissaolosta oikeudesta vastaajana 200 euron uhkasakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli 19.6.2003 tuominnut tämän miehen nuorena henkilönä varkaudesta, vahingonteosta, pahoinpitelystä ja kolmesta ryöstöstä 40 tuntiin nuorisopalvelua. Helsingin käräjäoikeus oli 16.6.2003 tuominnut hänet nuorena henkilönä lievästä pahoinpitelystä 20 päiväsakkoon. Helsingin käräjäoikeus oli todennut tuomiossaan 7.3.2002 hänet syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyihin kolmeen laittomaan uhkaukseen ja lievään vahingontekoon. Lisäksi mainittu mies saanut rangaistusmääräyksiä seuraavasti:
- 31.5.2006 varkauden yrityksestä 30 päiväsakkoa
- 24.3.2006 näpistyksestä 10 päiväsakkoa
- 2.2.2006 näpistyksestä 10 päiväsakkoa
- 31.8.2005 näpistyksestä 12 päiväsakkoa
- 30.6.2005 näpistyksestä 26 päiväsakkoa
- 30.11.2004 näpistyksestä 18 päiväsakkoa
- 30.7.2004 näpistyksestä 6 päiväsakkoa
- 31.5.2004 näpistyksestä 8 päiväsakkoa
- 30.4.2004 näpistyksestä 12 päiväsakkoa
- 20.9.2003 näpistyksestä 12 päiväsakkoa
- 29.8.2003 järjestyssääntörikkomuksesta 6 päiväsakkoa
- 29.8.2003 näpistyksestä 8 päiväsakkoa
- 31.7.2003 lievästä petoksesta 9 päiväsakkoa
- 16.6.2003 nuorena henkilönä lievästä pahoinpitelystä 20 päiväsakkoa
Sama mies oli ollut myös jo pelkästään yhden vuoden 2006 aikana epäiltynä seuraavista rikoksista:
- 9.10.2006 tapahtunut niskoittelu poliisia vastaan, rikosilmoitus 6070/R/165740/06
- 24.9.2006 tapahtunut näpistyksen yritys, rikosilmoitus 6070/R/162167/06
- 12.8.2006 tapahtunut ryöstö, rikosilmoitus 6070/R/151236/06
- 23.7.2006 tapahtunut niskoittelu poliisia vastaan, rikosilmoitus 6070/R/146082/06
- 16.6.2006 tapahtunut näpistys, rikosilmoitus 6070/R/137877/06
- 12.6.2006 tapahtunut huumausaineen käyttörikos, rikosilmoitus 6070/R/136816/06
- 5.6.2006 tapahtunut vangin karkaaminen, rikosilmoitus 6070/R/134979/06
- 18.5.2006 tapahtunut huumausainerikos, rikosilmoitus 6070/R/130556/06
- 13.5.2006 tapahtunut varkaus, rikosilmoitus 6070/R/129654/06
- 3.5.2006 tapahtunut ryöstön yritys, rikosilmoitus 6070/R/126997/06
- 25.4.2006 tapahtunut varkaus, rikosilmoitus 6070/R/125024/06
- 12.4.2006 tapahtunut pahoinpitely, rikosilmoitus 6070/R/122165/06
- 9.4.2006 tapahtunut huumausaineen käyttörikos, rikosilmoitus 6070/R/121454/06
- 12.1.2006 tapahtunut ryöstö, rikosilmoitus 6070/R/102545/06.

Tällä miehellä ei ollut syntynyt erityisen merkittäviä siteitä Suomeen. Hän ei ole yrittänyt hankkia toimeentuloaan ansiotyöllä, vaan hänen toimeentulonsa on perustunut yhteiskunnalta saataviin tukiin. Mies ei onnistunut sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan on syyllistynyt toistuvasti rikoksiin.
Korkein hallinto-oikeus totesi tuomiossaan, että mainittu henkilö oli lähes kaikissa aiemmissa rikoksissakin, kuten mainituissa rikosepäilyissä, kohdistanut tekonsa täysin sivullisiin, ennalta tuntemattomiin ihmisiin. Valittaja oli täten maassa oleskelunsa aikana aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen erittäin huomattavaa haittaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tämän vuoksi mies voitiin määrätä karkotettavaksi Somaliaan Somalimaan alueelle ja määrätä maahantulokieltoon toistaiseksi
.
Tämä sarjarikollinen oli siis likipitäen verrannollinen Suomen oikeuskäytännön mukaan siihen kohteluun, jonka hysteerinen Viro järjesti Abdullah Tammelle, joka sai olosuhteet huomioon ottaen (työsuhteet ja poika perheineen asuu Virossa) siis hurjan 10 vuoden maahantulokiellon Viroon, vaikka ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen Virossa.

Viron maahantulokieltopolitiikka apartheid-politiikan työvälineenä on pian Helsingissä Viron suurlähetystön edustalla järjestettävien mielenosoitusten ja lehdistötilaisuuksien aiheena. Tarkempi ajankohta tarkentuu myöhemmin.

Ps.

Olen tänään lähettänyt postissa Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille virallisen vastaukseni tutkinta-asiamiehen vaatimukseen lähettää tuomiokapitulin ja piispan kunniaa koskeva asia kurinpitoasiamiehelle: http://personal.inet.fi/tiede/molari/piispankunnia.pdf

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Helluntaipäivänä kieli-ihme Pohjan Pyhän Marian kirkossa

Niin kuin alkuperäisen helluntain ihme, niin Jumala siunasi Pohjan Pyhän Marian kirkossa 23.5.2010 seurakuntaa. Kaukaiset ystävämme saivat kuulla Jumalan rakkaudesta myös arabiaksi, seurakunnan keskuudesta kuulin eräänkin äidin puhuvan lapselleen viroksi (eestiksi), itse kävin keskustelua joidenkin ulkomaalaisten kanssa englanniksi, ruotsia ja suomea puhuttiin myös. Ennen kaikkea eri-ikäisten lasten kieli täytti kirkon ja seurakuntatalon.

Jumalanpalveluksen edellä koin jossakin määrin epäonnea, koska ensin autoni meni rikki ja laakeriremontti maksaa toistatuhatta euroa. Sitten yritin päästä Pohjaan junalla, mutta Intercity sammui matkalle. Ilmalasta tuli uusi veturi. Lopulta tulin 1,5 tuntia myöhemmin Pohjaan kuin olin suunnitellut. Toki ennätin ajoissa kirkkoon, mutta diakonia, lastenohjaaja ja nuorisotyönohjaaja joutuivat järjestämään tiloja helluntain juhlia varten kovasti. Onneksi vapaaehtoisia tuli ilolla avustamaan. Niin saimme messun jälkeen grillimakkaraa, muurinpohjalettuja, salaattia ja kaikkea muuta hyvää. Kirkossa oli paljon väkeä. Koko päivä oli suuri juhla. Diakonimme esitti myös kutsun seurakuntalaisille, että vapaaehtoiset voivat palvella useissa tehtävissä seurakunnassamme. Ylistin kanttorille ja muutamille seurakuntaneuvoston jäsenille perhemessun jälkeen, että tunsin todella elämyksellisesti, miten elimme Pohjassa uudestaan todeksi Apostolien tekojen 2 luvun Jumalan rakkauden tekoja. Monet eri kielet ja eri-ikäiset ihmiset sekä muu tunnelma teki helluntaista aidon kirkollisen juhlapyhän.

Saarnani oli lyhyt, koska perhemessussa oli paljon muutakin ohjelmaa. Lasten lauluesityksiä. Arabian kieltä. Ja erityisesti ensi kesän 2010 upeiden isosten siunaaminen tehtäväänsä! Näin erään äidin vuodattavan kyyneleitä, kun näki oman tyttönsä siunattavan isoseksi. Tuskin näin kaukaa kaikkien ihmisten onnen kyyneleitä. Saarnani oli sopiva pitää lyhyenä myös Kaarlo Yrttiahon pitämän arabiankielisen saarnan jatkon tähden. Kiusallinen yskäni häiritsee myös puhumista, joten tänään annoin Hengen itsensä puhua kirkossa sanomattomin monin eri tavoin ja lahjoin. Pyhän Hengen vuodatus on taas muuttuneessa maailmassa ajankohtaisempi viesti rakastavalta Jumalalta ihmisille kuin osasimme ymmärtää ehkä parivuosikymmentä sitten Suomessa.

Pohjassa meitä onnisti helluntaina 2010!

Kaikki saarnani ovat tässä: http://personal.inet.fi/business/molari/saarnat.htm

Tämän päivän saarna on tässä: Helluntaipäivä – Pyhän Hengen vuodatus – Apt 2:1-13, Joh. 14:23-27 – 23.5.2010 klo 12 perhemessu Pyhän Marian kirkko, Pohja Raasepori.

Ap.t. 2: 1-13

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä."


Evankeliumi Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.


Saarna

Helluntain tapahtumat Apostolien tekojen mukaan – niin kuin Outi luki suomeksi ja Kaarlo arabiaksi – osoittavat, että Jumala tahtoo lähestyä meitä meidän omalla äidinkielellämme.

Niin paljon Jumala rakastaa ihmistä, että antaa rakkauden sanoman kuulua ihmisen omalla kielellä. Omalla kielellä on arvoa. Siksi on erittäin surullista, jos ja kun joskus ihmisten kesken olemme vihaisia vieraskielisiä ihmisiä vastaan. Olen nähnyt ja kuullut sellaista Raaseporissakin. Se ei ole Jumalan tahto, että estäisimme ja häiritsisimme toisen ihmisen oikeutta puhua, kuulla, kirjoittaa ja rukoilla oman kielensä mukaisesti. Ehkä itse koemme valitettavaa häiriintymistä, niin kuin tapahtui jo 2000 vuotta sitten ensimmäisenä helluntaina. Ensimmäisenä helluntaina oli vihaisia ihmisiä, jotka pilkkasivat opetuslapsia, kun nämä puhuivat Jumalasta – kertoivat Jeesuksesta - ihmisille näiden omilla äidinkielillä, jotka kuulostivat niin vierailta.

Pyhä Henki tarkoittaa Jumalaa itseänsä. Jumalaa emme voi omin silmin nähdä, mutta Jumala toimii ja vaikuttaa tässä meidän keskellämme seurakunnassamme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, hyvä Henki, rauhan Henki, rakkauden Henki.

Jumala rakkaudessaan rakentaa rauhaa ja antaa kunkin ihmisen kuulla Jeesuksesta ihmisen omalla kielellä. Jumalan rakkaus on niin hyvä, Jumalan rakkaus koskettaa niin syvästi koko ihmistä.




Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

lauantai 22. toukokuuta 2010

Latvian ja Liettuan presidentit väärentävät metsäveljien terroristiryhmistä kansallissankareita!

Metsäveljet (latv. miško broliai) olivat aseellinen bandiitti- ja terroristiryhmä, joka tuli tunnetuksi erityisesti Liettuan, Latvian ja Viron alueella 1940- ja 1950- luvuilla raakojen murhien ja tuhotekojen tähden, kun se yritti tuhota Neuvostoliiton vallan alueella. Poliittisesti metsäveljien porukka oli todellisuudessa hajanaisempi kuin on tahdottu ilmaista, kun heidät on nähty Neuvostoliiton historiankirjoituksessa puhtaasti tarpeettoman yksipuolisesti pelkkinä vanhoina natseina ja heidän seuraajinaan. Tämä on totta vain osittain: metsäveljistä huomattava osa osallistui todellakin Saksan puolella sotaan Neuvostoliiton hallitusta vastaan. Erityisesti holokaustiin - juutalaisia ja kommunisteja tappavaan kansanmurhaan - osallistuneet Hitler-henkiset entiset sotilaat alkoivat pakoilla metsissä ja terrorisoida muita. Todellinen kuva on moni-ilmeisempi: huomattava osa ”veljistä” oli yksinkertaisesti epäsosiaalisia rikollisia, jotka ryöstivät ja tuhosivat järjestyneen yhteiskunnan toimintoja. Heillä ei ollut mitään rakkautta kotimaansa väkeä kohtaan. Esimerkki pieneltä alueelta kerätty kooste aivan lyhyeltä ajalta paljastaa selvästi, miten ”epäpatrioottista” metsäveljien ryöstely varsinaisesti oli: vuoden 1945 touko-joulukuulta metsäveljien tilille tuli kymmenien kauppojen ja osuuskuntien ryöstöt Viron Viljandin ympäristössä. Kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä gangsterit ottivat kiinni, veivät ehkä metsään ja ampuivat julmasti. Pikkukaupungissa kesäkuussa 1945 ryöstettiin paikalliskauppa, saaliina viiniä, savukkeita, kenkiä, keksiä. Mitä isänmaallista vapaustaistelua tämä oli? Metsäveljet eivät tässä vaiheessa ajatelleet isänmaallisia, vaan mainittu julkinen viestintä tuli tunnetuksi vasta, kun Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Ruotsi innostuivat tukemaan Neuvostoliittoa vastustavaa hajottavaa toimintaa. Heinäkuussa 1945 metsäveljien Rosenberg, Jan, Pjargma ja Tombak sekä eräät muut ryöstivät Kiddun osuuskunnan ja veivät 150 metriä tekstiiliä, teollisuustuotteita ja elintarvikkeita. Elokuussa 1945 samat bandiitit ryöstivät Raudnan aluetta, lokakuussa Riman aluetta. Surmia ja ryöstöjä tapahtui useita noilla alueilla. Lokakuun 1945 lopussa kaksikymmentä bandiittia ryösti sokeria, hunajaa, vodkaa, kumisaappaita ja muita tarvikkeita. Joka kuukausi nämä ”veljet” ryöstivät ja murhasivat ilman mitään rakkautta alueen väestöä ja isänmaata kohtaan.

Mielikuva muuttui sekavasta aseellisesta rikollisjoukosta myönteiseksi historian väärennöksen seurauksena, kun Latvian presidentti Valdis Zatlers (Latvian presidentti 8.7.2007 alkaen) julisti mainitut ”metsän veljet” sankareiksi ja maansa patriooteiksi vasta pari vuotta sitten! Tällä viikolla Liettuan rautarouva päätti omasta halustaan raiskata historiaa. Venäjän ulkoministeriön Andrei Nesterenko (Представитель российского МИДа Андрей Нестеренко) on arvostellut kovasanaisesti Liettuan presidentin Dali Grybauskaiten – Liettuan rautarouvan – merkillistä röyhkeyttä: Liettuan presidentti kirjoittaa historiaa Venäjä- ja Neuvostoliitto-vastaiseksi eikä piittaa mitään rehellisyydestä. Liettuan presidentti jakoi äskettäin 15.5.2010 palkintoja kuolleiden ”metsäveljien” (latv. Meza brāļi) sukulaisille ja korosti, että ”nämä sissit osoittivat maailmalle, että Liettuan vapaaehtoinen liittyminen Neuvostoliittoon oli vain myytti”. Andrei Nesterenko ihmetteli Liettuan presidentin kaksinaismoraalia, kun toisaalla Liettuassa tahdotaan kehittää käytännön yhteistyötä Venäjän kanssa parempaa keskinäistä ymmärtämistä ja luottamusta varten, mutta toisaalla röyhkeästi Liettuan presidentti manipuloi maansa sisäpoliittisia tarpeita varten historiallista muistia. Andrei Nesterenko sanoi pettyneenä torstaina 20.5.2010, että Venäjällä ilmeisesti ennätettiin ennenaikaisesti iloita Liettuan ja Venäjän vuoropuhelin uudesta tasosta ja mahdollisuuksista. Palkintoseremoniassaan Grybauskaite juhlisti metsäveljiä siitä, että metsäveljet keskittyivät (muka) puolustamaan kansallista identiteettiä sen hävittämistä vastaan. Presidentti ei kuitenkaan tarkoittanut, että Liettuan kansallinen identiteetti olisi kauppojen väkivaltaista ryöstelyä vodkan, kumisaappaiden ja hunajan tarpeita varten. Liettuan on mahdotonta rakentaa hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa, jos se tahtoo kuitenkin toisaalla manipuloida historiaa tällaisten väärentämisten avulla.

Nythän Liettuan ja Latvian (toki myös Viron) tavassa kirjoittaa metsäveljistä isänmaallisia hyväntekijöitä on kyse uuden myytin kirjoittamisesta epävarmana koetun kansallisen identiteetin tarpeisiin, syntyy korvaava identiteetti (”compensatory identity”, Ervin Staub). Egopsykologian lähtökohdista ilmiöitä tarkastelevat psykohistorian tutkijat (mm. Norman Holland, toki mainittu liikaa tekstin eheyden perusteella tekee johtopäätöksiä mainitusta identiteetistä) voivat kiinnittää huomiota ihmisen ja myös poliittisten johtajien tarpeeseen rakentaa identiteettiä. Täten Liettuan ja Latvian uudessa myytinkirjoittamisessa on kyse itse asiassa ihmiskunnan hyvin tyypillisestä primitiivisestä tarpeesta etsiä identiteettiä, kun toisaalla tahdotaan ohjelmallisesti hylätä perinteinen identiteetti. Sisäpolitiikan tarpeita varten syntynyt identiteetin rakentaminen luo kuitenkin näitä surkuhupaisia ja vakavia vääristymiä historian käyttöön politiikkojen puheissa. Kun katselee uuden myytinkirjoittamisen aineistoa, vaikuttaa siltä, että kaikki Neuvostoliiton järjestelmää vastaan taistelevat enemmän ja vähemmän hullut rikolliset kelpaavat uuden myytin sankareiksi. Uudessa myytissä Neuvostoliiton järjestelmä kokonaisuudessaan samaistetaan alueella nyt asuviin nuoriin venäläisiin sekä naapurivaltioon Venäjään. Täten omia kansalaisiaan murhanneet ja ryöstäneet metsäveljet nostetaan poliittisessa propagandassa kansallissankareiksi, kun sitä vastoin laillisen järjestelmän puitteissa eläneet tapetut ja ryöstetyt virolaiset, liettualaiset ja latvialaiset saavat tuntea epäinhimillistävän arvonalennuksen tai ainakin syvän halveksunnan. Myytin lopputuloksena on julma tilanne, jossa alueella asuvat venäläiset joutuvat diskriminaation uhreiksi, mutta uuden myytin mukainen viha kohdistuu myös niitä virolaisia, liettualaisia ja latvialaisia vastaan, jotka antifasistisen suvaitsevaisesti ja rakastavasti sekä yhteistyötä harjoittaen tahtoisivat puolustaa venäläisten ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa.

Tosiasiassa ”metsäveljet” eivät ole olleet yhtenäinen patrioottinen vapaustaistelijoiden armeija, sillä nimitys sulkee sisäänsä moninaisia rikollisia yksilöitä ja pienryhmiä, joilla ei ollut yhteistä keskusta, ei selkeitä maantieteellisesti määriteltyä strategiaa ja toiminta-aluetta. Liettuassa metsäveljet myös onnistuivat jossakin määrin vuosina 1944–1947 järjestäytymään enemmän tai vähemmän toisiinsa kosketuksessa oleviksi ”veljiksi”. Neuvostoliittoon kielteisesti suhtautuville länsivalloille olisi ollut hyvin sopivaa, että ryöstelevät rikollisryhmät olisi voitu koota vielä tehokkaammin yhteisen katon alle taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Näille sopi Toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa metsäveljien avoin aseellinen taistelu, koska tuo taistelu palveli propagandistista viestiä suurelle maailmalle Baltian kansojen halusta itsenäisyyteen. Baltian väestö kuitenkin pelkäsi ja vihasi ryösteleviä murhaajia!

Yhtymäkohta on hämmästyttävä ”Tšetšenian” terroristien kanssa, joista usealla on myös raaka nuoruuden historia väkivaltarikollisina, huumekauppiaina ja rahanväärentäjinä. Alueen ulkopuolelta tullut uusi ideologinen ratkaisu – wahhabilainen militantti jihad – on tehnyt yllättäen vanhoista luopio-muslimeista, muslimiveljiään tappaneista rikollisista, ikään kuin patrioottisia kansansa rakastajia ja islamilaisen uskon esitaistelijoita. Jo kuvien perusteella Baltian ”metsäveljet” muistuttavat kovasti Doku Umarovin kaltaista terroristijohtajaa, jota ei puheiden, ilmiasun eikä taustan tähden kukaan erehdy pitää valtiomiehenä. Niin kuin Doku Umarovilla oli ennen ”vapaustaistelijaksi” (siis terroristiksi) ryhtymistään pitkä väkivaltarikosten taakka omallatunnollaan, niin myös länsivaltojen palvelukseen värväytyneet metsäveljet olivat ansioituneet yksin tai pienissä ryhmissä tekemissään ryöstöissä ja murhissa. Niin kuin Tšetšenian terroristit elävät vähemmän kansan tuella kuin ulkomaisella avustuksella, yhtä hyvin metsäveljet saattoivat jatkaa toimintaansa Neuvostoliittoa vastustavien Länsivaltioiden tuella ja ilman valtaväestön tukea. Länsivaltojen ohjauksessa irralliset rikollisryhmät saatiin koottua saman tavoitteen toteuttamiseen, kun tämä tavoite ilmaistaan hyvin yleisellä tasolla: Neuvostoliiton infrastruktuurin tuhoamista varten. Tätä varten metsäveljet hyökkäsivät kolhooseita vastaan. Puolueen ja hallituksen virkamiehet joutuivat terroritekojen uhreiksi. Myös valtava määrä Neuvostoliiton kansalaisia joutui terroristien uhreiksi. Kaikki tämä palveli länsimaisin silmin Neuvostoliiton infrastruktuurin tuhoamista. Metsäveljet eivät olleet varsinainen vapausarmeija, vaan 5-10 henkilön aseistettuja pienryhmiä, jotka levittivät kauhua kaikkialle. Heidän mustalle listalleen joutuivat vuosina 1947–1952 kaikki poliisit, puolueen jäsenet, lääkärit, opettajat, maanviljelijät ja heidän perheensä. Lopullinen voitto metsäveljistä tuli viranomaisten saadessa tukea paikalliselta väestöltä, joka sai ilmiantopalkkioita Neuvostoliiton hallitukselta. Paikallinen väki alkoi lopen vihastua 1950-luvulla terrorisoiviin metsäveljiin, valtaväestön sympatiaa ei herunut heille. Lopulta 50-luvulla kävi myös ilmeiseksi, etteivät Länsimaat enää uskalla pilata täysin suhteita Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto oli saanut myös ydinaseen, joten tasapainon löytämiselle oli vakavia perusteita.

Ensimmäiset ”Metsäveljet” eivät tulleet suinkaan Suuren isänmaallisen sodan jälkeen, kun Baltia oli vapautettu Hitlerin fasistisesta vallasta ja liittynyt varsin epädemokraattisessa äänestyksessä Neuvostoliittoon, vaan alueella oli elänyt jo vuosisadan alusta aseellisia pieniä rikollisjoukkoja. Tämäkin pitkä historia osoittaa, etteivät ”Metsäveljet” ole suinkaan Baltian isänmaallinen vapausarmeija Neuvostoliiton miehittäjää vastaan. ”Metsäveljet” ilmestyivät Latviaan jo vuonna 1905. Terroriliike syntyi samanaikaisesti kun kansanousu 1905 ja kesällä 1906 tapahtuivat. Yhden metsäveljesjengin aktivistina oli ollut Jan Berzin (Ян Карлович Берзин), josta tuli sittemmin Neuvostoliiton sotilastiedustelun johtaja.

Latvian ja Liettuan 2000-luvulla harjoitettu historian väärentäminen törmää omaan mahdottomuuteensa toisaalla, kun yhtäällä on haluttu glorifioida metsäveljet Baltian alueen oikein patriootteina. Metsäveljesten raaka historia alkaa kuitenkin jo 1900-luvun alkuvuosista.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi ankara propaganda Neuvostoliittoa vastaan. Tuossa propagandassa luotiin ohjelmallinen mielikuva, missä tarkoituksessa metsäveljistä rakennettiin rautaesiripun takana kamppailevia kansallissankareita. Sankaruus oli kuitenkin tässä vaiheessa vain länsimaisessa mediassa, ei paikallisten mielissä. Vuonna 1950 Chicagossa julkaistu kirja ”Partisaanit rautaesiripun takana” ei maininnut lainkaan metsäveljien tekemiä ryöstöjä tai siviilien tappamisia. KGB päätti valitettavasti vasta niinkin myöhään kuin 1959 Liettuan kommunistisen puolueen kanssa vastata länsimaiden propagandaan monografiatutkimuksilla metsäveljistä. Päätarkoituksena oli nyt tuoda ilmi esimerkkejä, miten Yhdysvallat, Britannia, Länsi-Saksa, Ranska ja Ruotsi tukivat ja koordinoivat Neuvostoliiton vastaista toimintaa näiden ”kansallismielisten” metsäveljien avulla. Tutkimuksissa myös tuotiin ilmi, että metsäveljien tarinat olivat vähemmän partisaanisen romanttisia, pikemmin karkureita ja rikollisia. Metsäveljien roistokunta surmasi vuonna 1946 Liettuassa 6112 henkeä. Metsäveljien terroristiryhmät surmasivat vuosien 1944–1956 aikana 25 108 ihmistä Liettuassa, joista 993 oli alle 16 vuoden ikäisiä. Valtaosa surmatuista oli tavallisia siviilejä, joilla ei ollut mitään osuutta Neuvostoliiton politiikkaan.

Latviassa ”metsäveljien” terroristisolut surmasivat vuosina 1944–1952 1562 NKP:n ja Komsomolin aktivistia, toistasataa Neuvostoliiton armeijan sotilasta, toistasataa em. perheenjäsentä. Vuosina 1946–1956 rosvot tappoivat 891 ihmistä, joista 447 oli puolueaktivisteja tai virkamiehiä tai sellaisia maanviljelijöitä, jotka olivat saaneet maata maareformin seurauksena. Neuvostoliiton harjoittama vastavakoilu paljasti Iso-Britannian aktiivisen panoksen metsäveljien toimintaan. Myös virolaisen sotilaskomentajan Alfons Rebasen läheiset suhteet ensin SS-Waffeniin, operaation ”Jungeleen” (johtajina Alfons Rebane, Stasys Žymantas, ja Rūdolfs Silarājs) ja sittemmin ”metsäveljesten” järjestäytymiseen sekä Britannian tiedustelupalveluun M16 osoittavat selkeästi, ettei ”metsäveljiä” voi pitää köyhän kansan äänen vapaana ilmauksena demokratiansa tarpeesta, vaan silloiseen terrorismiin olivat myös sekaantuneena huomattavat ulkomaiset poliittiset ja sotilaalliset tekijät, jopa suoranainen fasistinen ihmisviha, joka kelpasi nyt länsivaltojen tarpeissa Neuvostoliiton hajottamiseen. Metsäveljesten toiminnan tukemisen kansainväliset suhteet johtivat siihen, että 5.3.1957 Neuvostoliiton ulkoministeriö syytti Ruotsia hyvin avoimesti ja kovasanaisesti. Ruotsista oli venekyydillä salakuljetettu tukea terroristeille. Tukholmassa kiistettiin kaikki. Myös Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu toimi Baltian metsäveljien tukena, mutta he onnistuivat välttämättään Neuvostoliiton vastavakoilun paljastukset ja ansat paremmin kuin ruotsalaiset ja britit, mutta jäivät myös kiinni riittävän usein, jotta ”metsäveljien” ulkomainen rahoitus ja apu tulivat sittemmin selväksi. Rakkautta omaa kansaa kohtaan ei metsäveljien toiminnassa ole ollut koskaan.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

perjantai 21. toukokuuta 2010

Abdullah Tammi sai kymmenen vuoden maahantulokiellon Viroon


Abdullah Tammi (Абдуллан Тамми - известный мусульманский человек в Финляндии)) ei ole koskaan tehnyt rikoksia Virossa. Hän ei ole edes käynyt pariin vuoteen siellä. Hänen perhettänsä (poika perheineen) asuu Virossa, mutta Abdullah Tammi ei voi nähdä lasta, lastenlasta ja miniäänsä Virossa.

Mikä tähän on syy?

Abdullah Tammen puhelinhaastattelu tuoreeltaan, kun hän oli saanut tietää kymmenen vuoden maahantulokiellosta Viroon: http://www.youtube.com/watch?v=uaoTmmCDuTI

Abdullah yrittää arvailla syitä. Hän on puhunut Viron vaietusta pimeästä historiasta, juutalaisten kansanmurhasta (holokausti).

Abdullah Tammi on myös arvostellut ja kerännyt aineistoa Viron apartheid-politiikasta, jota siellä harjoitetaan venäläisväestöä vastaan.

Abdullah Tammi on puhunut myös Viron miehityspolitiikasta, jota harjoitetaan Yhdysvaltojen rinnalla Afganistanissa. Abdullah Tammi on myös arvostellut Venäjä-vastaisten terroristien suosimista.

Viro toimii juuri niin kuin apartheid-hallintoalue, joka ei kunnioita eurooppalaisten vapaata liikkumista, mielipidevapautta, sananvapautta ja demokratiaa. Viro osoittaa olevansa juuri sellainen kuin sen kriitikot ovat kertoneet. Abdullah Tammi: ”Viron apartheid-politiikan syy on, ettei Viro ole tehnyt selvyyttä synkän menneisyytensä kanssa, juutalais- ja kommunistivastaisesta kansanmurhasta Saksan kaudella. Viro ei ole edes tunnustanut eikä pyytänyt anteeksi, vaan vaikenee järjestelmällisesti”.

10 vuoden maahantulokielto on annettu 8.4.2010 seuraavana päivänä siitä, kun Helsingissä Kirjasto Kympissä Abdullah Tammi piti lehdistötilaisuuden, jossa arvosteli Kaukasian terroristien Venäjä-vastaista toimintaa. Hän on puhunut toistuvasti rauhan puolesta terrorismia vastaan ja tehnyt asian johdosta videoita viime aikoina.

Katso maahantulokiellosta Viron sisäministeriön tietokannasta: http://www.siseministeerium.ee/30799/?synniaeg=11.07.1949&eesnimi=Abd&perenimi=Tammi&go=skr_search. Ja varmista, että et ole itsekin sillä listalla, sillä kukaan ei voi tietää koskaan, milloin joutuu tuolle listalle, jos lausuu huonon sanan Virosta. Ehkä moitit jossakin ravintolassa palvelua, ehkä huoneesi siivousta, ehkä virolainen tyttö ei tyydyttänyt sinua hyvin, ehkä vaatekaupassa tingit liikaa alennusta, ehkä naamasi nautti nyrpeältä kotimatkalla. Ole varovainen: kuka tahansa voi saada maahantulokiellon Viroon!

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

torstai 20. toukokuuta 2010

Tule Victoria häihin meille Pohjaan Pyhän Marian kirkkoon!


Kruununprinsessa Victoria haluaa, että isä saattaa hänet alttarille, mutta sikäläinen kirkko ei hyväksy käytäntöä. Olen saanut lukea Iltalehdestä tästä surullisesta episodista.

Meillä Pohjassa (Pojo, Raseborg) kunnioitetaan morsiamia. Isä saa saattaa tyttärensä alttarille, jos niin morsian tahtoo. Otamme huomioon myös morsiamen muut toivomukset. Tiedän, että joissakin kirkoissa ei sallita edes hääparille laulettavaksi ”Sinua yli kaiken rakastan”, mutta me ajattelemme, että häissä ja vihkimisessä saa erityisesti tunnustaa rakkautta! Toki musiikista pitää sopia yksityiskohtaisemmin kanttorin kanssa. Itsekin olen pappina toimittanut ilmeisemmin jo monta sataa vihkimistä: johtavana ajatuksena on pitää morsiamen ja sulhasen rakkautta kunniassa. Morsian ja sulhanen sekä heidän rakkautensa ovat arvossa meidän kirkossamme. Kirkkomme palvelee yhtä hyvin suomen kuin ruotsin kielellä, Raaseporin alueen väestöstäkin 70 % puhuu ruotsia. Tuskin Victoria tarvitsee kuunnella vihkitoimitusta venäjäksi, mutta sekin periaatteessa onnistuisi, ym.

Pohjan Pyhän Marian kirkko on syntynyt jo Ruotsin vallan aikaan, vuonna 1480. Jo 1300-luvulla nykyisen upean kivikirkon kohdalla oli hirsikirkko, josta useat veistokset ovat säilyneet nykyiseen kirkkoomme. Kirkkomme on myös muutoin hyvin kuninkaallinen: Ruotsin kuningas nimesi muinoin meidän seurakuntamme papit. Kunpa nytkin olisin vastuussa kuninkaalle enkä tuomiokapitulille virkani hoidosta!

Ruotsin katolisen vallan viimeinen pilari, Suomen ja Viron yhteinen sotilasdiktaattori Kurt Flemming surmattiin meidän kirkkomme tuntumassa uskonpuhdistuksen murrosvuosina, minkä jälkeen Ruotsissa uskonpuhdistuksen kannattajat alkoivat saada selvästi voiton. Ruotsin historian murrokset liittyvät läheisesti kirkkoomme.

Kirkossamme on upean historiamme muistona myös tyylikäs hautakivi asehuoneessa. Tämä mahtava hautakivi kuuluu Ruotsin kuninkaan lyömän Suomen alueen ensimmäiselle ritarisuvulle Boije af Gennäs. Suomen Ritarihuoneen järjestäytyessä vuonna 1818 Boije-suku luettiin vanhimpana suomalaisena sukuna numerolla 1. Kuningas Erik XIV löi Nils Boije af Gennäsin ritariksi kruunajaistensa yhteydessä vuonna 1560.

Kirkkomme historiallisuutta korostaa sekin, että Suomen arvostetuimmaksi (ei toki suinkaan kaikkien rakastama suurmies!) mieheksi äänestetyn G. Mannerheimin Sofia-äiti lepää haudassaan aivan kirkkomme vieressä.

Pohjan Pyhän Marian kirkossa seurakuntalainen saa arvokkaan kohtelun.

Häitä suunnitteleville lähialueet – itse kirkonkylä, Fiskars (Fiskari), Åminnegård, Billnäs (Pinjainen) ja koko Raaseporin kaupungin alue - tarjoavat myös lukuisia isompia ja pienempiä juhlapaikkoja. Ja erityisesti kirkkomme on kaunis.

Tervetuloa Victoria meille!



Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Espoon tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Jorma Back vaatii nyt uudessa tutkimuksessaan entistä kovempaa rangaistusta

Tällä kertaa Espoon hiippakunnan tutkinta-asiamies Jorma Back on taas tehnyt uuden tutkimuksen käytöksestäni: nyt hän vaatii entistä kovempia toimia. Sain uuden tutkimuksen tänään 19.5.2010. Tämä erottamistunnelma tulee ilmi Backin loppupäätelmän voimistuneista sananvalinnoista: ”Molari ilmaisee täydellisen piittaamattomuutensa tuomiokapitulia kohtaan pappisviran haltijan käyttäytymisen ja toiminnan valvojana ja piispaan tälle kuuluvan katsennan toteuttajana” (kappale Yhteenveto). Hän esittääkin taas saattaa tapahtuma kurinpitoasiamiehelle, koska Backin mukaan olisin toiminut pappisviran haltijana ”erityisen sopimattomasti” (kappale Yhteenveto). Edellisissä tutkinnoissaan Back tyytyi sanamuotoihin ”sopimaton käytös”, mutta nyt hän kirjoittaa ”täydellisestä piittaamattomuudesta” ja ”erityisen sopimattomasta käytöksestä”.

Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin aloitteesta ja ilmeisessä yhteistyössä kapitulin kanssa on tutkinta-asiamies Jorma Back saattanut uusimman tutkintansa kirkkoherra Juha Molaria vastaan valmiiksi (Diaarinumero 531; Asianro 2009-00205 ad). Jorma Backin uusin tutkimus saapui Espoon tuomiokapituliin 19.4.2010, päivä sen jälkeen kun 18.4.2010 sain Antti-Pekka Mustosen tutkintapyynnön tuomiokapitulista (diaarinumero 531; asianro 2010–00105) ja neljä päivää sen jälkeen kun 14.4.2010 kurinpitoasiamies Ari Liikanen oli toimittanut oman rangaistusvaatimuksensa tutkinta-asiamies Jorma Backin aiemman tutkinnan aineistosta. Jorma Back ja tuomiokapituli olivat saattaneet aiemmin kurinpitoasiamiehelle ProKareliaan ja Anton Salonen –tapaukseen liittyvät kirjoitteluni ja puheenvuoroni. Nyt Jorma Back väittää tuomiokapitulin saamassa tehtävässä, että kirkkoherra Juha Molari olisi erityisen sopimattomasti täydellisen piittaamaton tuomiokapitulia ja piispaa kohtaan. Siinä olisi siis ilmeinen erottamisen peruste. Se on sanottava tällä kertaa Jorma Backin suorittaman tutkinnon ansioksi, ettei hän nyt käytä sanaakaan "Venäjä-sympatian" moittimiseen toisin kuin kaikissa edellisissä kirjoituksissaan. Ilmeisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen seuranta parantaa laatua tällä osin?

Sain Jorma Backin uusimman valmistuneen tutkinnan Pohjan kirkkoherravirastosta pöydältäni tänään 19.5.2010. Tuomiokapituli antoi tällä tavalla minulle ansiollisesti hengähtää pari viikkoa, vaikka tässä välissäkin oli Antti-Pekka Mustosen (ei ole seurakuntalaiseni eikä ole koskaan tavannut minua, vaan asuu jossakin Viron alueella) ja erään eläkeläisen (ei ole seurakunnastani eikä ole koskaan tavannut minua, vaan asuu jossakin idässä toista sataa kilometriä virkapaikastani) huolestuneet yhteydenotot kapituliin. Sinänsä uusi selvitys kurinpitoasiamiehen jo antaman rangaistusvaatimuksen jälkeen on teknisesti epäselvä, koska tuomiokapituli on antanut vanhalle jo kurinpitoasiamiehen vaatimukseen menneelle asialle ja nyt tämän jälkeen suoritetulle tälle uudelle tutkinnalle saman asianumeron 2009–00205. Onko tämä tulkittavissa samaksi asiaksi ja Jorma Backin myöhästyneeksi kirjelmäksi tuomiokapitulille? Montako irrallista uutta tutkimusta ja rangaistusta voidaan virittää samasta asiasta, samasta vanhasta kiistasta ja jopa saman asianumeron varassa?

Olen saanut vastausaikaa 1.6.2010 mennessä. Vastaan tuossa aikataulussa tuomiokapitulille. Backin uusin raportti – tänään saapunut – on blogikirjoituksen lopussa skannattuna. Mukana on myös liitteenä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ilmoitus.

Tosiasiapuolen kuvaus erheellinen

Kokonaisuutena Jorma Backin ja Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin yhdessä kokoamaa uutta tutkimusta, sen jälkeen kun Ari Liikasen vaatimus kurinpitotoimenpiteestä asiassa 2009-00205 jäi ”vain” varoitukseen eikä kapituli ole sitäkään ratkaissut vielä, leimaa täydellinen piittaamattomuus tosielämän kuvauksesta. Olen jo aiemmin vastineessani asiassa Vastine asiassa 2009-00205 (siis siinä alkuperäisessä) moittinut 3.10.2009, että ”Tosiasiapuoli eli näyttökysymysten selvittäminen puuttuu tutkinta-asiamiehen selvityksestä täysin” (s. 2).

Tälläkin kertaa tosiasiapuolen selvitys puuttuu, mutta sitä vastoin tutkinta-asiamies Jorma Back osittain yhdessä Espoon tuomiokapitulin kanssa loihtii väitettyä tosiasiapuolta lähinnä fantasioidensa avulla. Tätä keksittyä tosiasiapuolta he vahvistavat ignoroimalla tylysti jopa tutkinnassa antamani vastaukset asiasta itse lopullisessa raportissa, kun perusteellaan tai moititaan toimintaani. Tutkinta on jälleen kerran hyvin epäasiallista.

Tutkinta-asiamies väittää tosiasiapuolta tarkistamatta yhä uudestaan ”Juha Molarin salaa tekemästä nauhoituksesta ja kuvaamisesta”. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään näyttöä, että olisin nauhoittanut kenenkään muun kuin itseni ääntä tai että olisin ylipäätänsä ketään kuvannut. Tutkinta-asiamiehen työskentelyn laaduttomuus ei parane sillä, että hän tarkastelee hallintolain valossa tuomiokapitulin kokousten ei-julkisuutta. Jorma Back yksioikoisesti vain olettaa ja väittää tosiasiapuolen, kun hän kirjoittaakin sivulla 2 raportissaan: ”pidin selvitettynä, että hän oli toiminut tuomiokapitulin toimeksiannossa kerrotulla tavalla ja salaa äänittänyt ja kuvannut kuulemistapahtumaa”. Kyse on siis Backin olettamuksesta. Hän ei tarjoa yhtään lausetta, jossa olisin äänittänyt edes sanaakaan tuomiokapitulin edustajien puhetta. Hän ei tarjoa myöskään yhtään kuvaa väitetystä salassa kuvaamisesta.

Itse asiassa tuomiokapitulin aloitteesta Jorma Back väittää yhden sellaisen salassa kuvatun kuvan, mutta väite on jo pian nähtävä absurdiksi. Back kirjoittaa sivulla 2 raportissaan: ”Julkisuudessa on Hufvudstadsbladet-lehdessä ollut myös kuva tilaisuudesta, joten ainakin yhden kuvan Molari on saattanut julkisuuteen”. Sivulla 3 Back innostuu leimaamaan ko. kuvitelmansa varassa Molaria persoonaa: ”Kuva Hufvudstadsbladetissa on asiasta tehdyn uutisjutun yhteydessä ja korostaa lähinnä Molarin halua esiintyä lehtien palstoilla eikä tarvetta julkistaa kuvia tuomiokapitulin kokouksen muista jäsenistä, vaikka näin todellisuudessa voi käydäkin”. Sekä tuomiokapituli toimittaessaan kyseisen kuvan tutkinta-asiamiehelle että tutkinta-asiamies tehdessään johtopäätöksiä lehtikuvasta menettelee käsittämättömällä tavalla. Millä perusteella raportissa voidaan väittää, että Juha Molari on toimittanut ylipäätänsä kyseistä kuvaa sanomalehdelle? Vielä enemmän sopii kysyä, miten Juha Molari voinut itse teknisenä suorituksenakin kuvata salaa kyseisen valokuvan tuomiokapitulin istunnossa, jos Back itsekin kirjoittaa ja myöntää toisaalla, että Molarilla oli kamera taskussa (sivu 2 kappaleessa ”Johtopäätökset selvityksen johdosta”). Kyseessä olevasta valokuvasta näkyy, ett se on otettu muutaman metrin päästä kirkkoherran kasvoista, koko kasvot ja puolet ylävartalosta näkyvät kuvassa. Vieläkin pahemmin tuomiokapituli ja Back erehtyvät mielikuvituksessaan, koska eivät edes lue ko. valokuvan alta, että siinä lukee: ”lehtikuva/Martti Kainulainen”. Tuo ilmaus tarkoittaa, että valokuvan omistaa Lehtikuva ja valokuvaaja on Martti Kainulainen. Onko tutkinta-asiamies selvittänyt, oliko Martti Kainulainen tuomiokapitulin istunnossa tai missä yhteydessä hän on kuvannut mainitun valokuvan?

Mielestäni vaikeasti ymmärrettävissä, että sekä tuomiokapituli että tutkinta-asiamies monen kuukauden tutkimuksensa jälkeen eivät tajua, etten kuvan kohteena ole voinut kuvata itseäni. Tämä on sitä täydellistä piittaamattomuutta, minkä vuoksi tuomiokapitulia ja tutkinta-asiamiesta on ajottain vaikea kunnioittaa. Vaikuttaa siltä, että yhdentekevää mitä hurjaa esittää, sillä ei totuudella ole väliä, vaan ainoastaan tuomitsemisella. Niinkö tuomiokapituli menettelee? Miten on selitettävässä niin suuri prosessi mainitusta valokuvasta?

Joka tapauksessa edellä tehty selvitys osoittaa, että en ole toimittanut mitään tuomiokapitulin istuntoa koskevaa kuva-aineistoa lehdistölle enkä julkisuuteen. Lisäksi tutkinta-asiamies ei ole millään tavalla osoittanut, että olisin nauhoittanut tai julkaissut sanaakaan kenenkään muun kuin omaa puhettani tai että olisin edes blogissani kirjoittanut kenenkään muun puheen nauhoittamisesta. Jorma Back ottaa vain itsestään selvänä oman mielikuvansa ja luulee asiat sellaisiksi kuin hän kuvittelee mielessään. Se ei ole vielä asioiden tutkintaa.

Se, että lehdistö itse löytää valokuvia ja tekee asiasta juttuja, osoittaa pelkästään lehdistön valveutuneisuutta valtiomahtina, sillä olisi suuri vaara jättää päätöksentekoprosessit julkiselta valvonnalta piiloon. Aivan hyvin on oletettavissa taas kerran, että myös tuomiokapitulissa koettu vallitseva tyytymättömyys "riittämättömään" varoitusrangaistusvaatimukseen ja näiden käsillä olevien uusien kurinpitoprosessien aloittaminen herättävät sekä kotimaista että kansainvälistä mielenkiintoa. Niin määritetään myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon imagoa ja asemaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Sekö on Espoon tuomiokapitulin tahto? Se, että media kiinnostuu asiasta, ei tarkoita, että itse olisin millään tavoin aktiivinen yhteydenottaja ja ”valokuvien” levittäjä sanomalehtiin, televisioon ja radioon Suomessa, Venäjällä, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja muualla, missä asiaa on toistaiseksi seurattu.

Tekojen arviointi erheellinen

Tutkinta-asiamies Jorma Back on kysynyt motiivia julkaista ääneni nauhalla sekä kiinnittänyt huomiota siinä yhteydessä tylyyn lausumaani piispa Mikko Heikasta ja Espoon tuomiokapitulista. Pidän hyvin sopimattomana jälleen kerran, että Jorma Back ei kuitenkaan julkaise raportissaan tähän kysymykseen antamaani vastausta. Miksi Jorma Back kysyy vastaustani, mutta ei julkaise raportissa vastaustani, vaan hän loihtii itse oman vastaukseni puolestani?

Sähköpostivastauksessani 30.3.2010 klo 15:48 tutkinta-asiamiehelle kuvaa loukkaantumistani ja silloisen tilanteen tulehtuneisuutta taustana mainitulle teolleni videonauhan kanssa ja blogikirjoituksessa, joka on kiistämättä tarpeettoman vihainen ylilyönti kokonaisuudessaan tuomiokapitulia vastaan, vaikka epäluuloisuuteni perustuukin oikeaan pettymykseen tuomiokapitulia ja tutkinta-asiamiestä kohtaan. Kirjoitan: ”Tutkinta-asiamiehen väärentelevän tutkinta-aineiston tähden minulla ei ole ollut mitään syytä luottaa, että vastauksiani referoitaisiin nytkään luotettavasti, kuten sitten lehdistötiedotteet osoittivat epäilykseni oikeaksi. Lehdistötiedotteiden vääristelevän sisällön jälkeen olen julkaissut omat vastaukseni”.

Jorma Back jättää raportissaan monta perustavaa tekijää pois, minkä jälkeen tapahtumien kuvaus ja arviointi muodostuvat erheellisiksi. Vihaisessa menettelyssäni on kyse freudilaisesta Nachträglichkeit-ilmiöstä: tuon periaatteen mukaan traumaattinen myöhempi kokemus – tuomiokapitulin solvaava lehdistötiedote 6 tuntia ennen blogikirjoitustani - palautti spiraalimaisesti tietoisuudesta torjutun muistikuvan piispa Mikko Heikan ja lainoppineen asessorin Pekka Leinon eettisesti ala-arvoisen kehotuksen 7.4.2009 toimia niin kuin ”Terho Pursiainen toimi aikoinaan ja teki itse johtopäätöksensä lähtien pois pappisvirasta”. Lisäksi he sanoivat muutakin ala-arvoista. Tuomiokapitulin solvaava lehdistötiedote 12.1.2010 rikkoi väkivaltaisesti psyykeä suojaavan ärsykesuojan, mikä herätti siis minussa - kirkkoherra Molarissa - ylisuuren määrän psyykkistä energiaa ja tuossa traumaattisessa hyökyaallossa jouduin kiistatta psyykkisen organisaation disintegraatioon, kansanomaisesti sanottuna ”vihan valtaan”. Kyse ei ole mistään poikkeavasta, vaan tavanomaisen ihmisen vihastumisesta tuomiokapitulin ala-arvoisen menettelyn johdosta. Katson yhä edelleen, että minulla on täysin perusteltu ja hyvä syy kritisoida tuomiokapitulin päätöstä, joka oli sekä valheellinen että loukkaava. Tuomiokapituli ei ole kuitenkaan sellainen taivaallinen instituutio, että sen pahuuteen pitäisi alistua, silloin kun se ryhtyy pahuuden palvelijaksi. Tapaukseni tutkinnassa en katso ilmenneen mitään sellaista asiaa, joissa antaisin yhtään periksi. Omat toimenpiteeni toki voimistuvat vastarinnan myötä: kirkon pitäisi jo vihdoin ymmärtää, että ProKarelian kaltaisille ryhmille ei tule antaa pikkusormeakaan, vielä vähemmän kihlausta, vaan näiden harjoittaman toiminnan tiukka arvostelu on varsin perusteltua valmistautumista muuttuvaa maailmaamme varten. Mikäli tuomiokapituli yrittää salassa ja julkisesti kuitenkin painostaa hiljaiseksi, se merkitsee myös omien toimieni voimistamista asian käsittelyssä, sillä on aivan turha luulla, että annan yhtään asiassa periksi. Toki tahdon välttää tarpeettoman vihamieliset tunteen ilmaukset, vaikka kyse on henkilökohtaisesta asiasta ja kutsumuksestani, mutta päättäväisyyteni ei horju asian oikeudellisessa, yksityisessä ja julkisessa käsittelyssä.


Tuomiokapituli julkaisi solvaavan lehdistötiedotteen jo 12.1. klo 14:29. Lopulta illalla päätin ”antaa takaisin” 12.1. klo 20:20, jolloin julkaisin blogini. Epäilemättä reaktiotani voidaan pitää myös kovana. Olin kuitenkin saanut kymmeniä puhelinsoittoja tuomiokapitulin lehdistötiedotteen jälkeen, useat kymmenet herjaavat sähköpostiviestit olivat saapuneet koneelleni yms. Tutkinta-asiamies vaikenee kokonaan siis siitä, mitä tapahtui 6 tuntia ennen blogini kirjoitusta.


Tuomiokapitulin lehdistötiedotteen lisäksi on aiheellista nähdä, että Jorma Backin aihetta koskevat aiemmat selvitykset olivat läpeensä solvaavia, erheellisiä ja vihjailevia. Niissä vihjaillaan selvittämättä jääneistä venäläisistä tulonlähteistä, vaikka tuollaiset vihjaukset luovat pahaa mainetta meikäläiselle, joka on tosiasiassa hyvin köyhä pappi. Koin syvää loukkaantumista myös senkin vuoksi, että hän väitti ikään kuin ulkopuolisten todistamaksi minun saarnaavan enemmän Venäjästä kuin Jumalasta, vaikka tuollaista todistajapuheenvuoroa ei ollut edes seurakuntaneuvoston alkuperäisessä lausunnossa eikä sellainen väite ole todennettavissa kaikkien saarnojeni avulla, jotka on julkaistu internetissä. Jorma Back syyllistyi myös muihin useisiin loukkaaviin virheisiin, joihin viittaan lyhyesti tutkinta-asiamiehelle antamassani vastauksessa uuden tutkinnan yhteydessä 30.3.2010 klo 15:48, mutta nyt hän siis ignoroi todelliset vaikuttavat syyt käytökseni karkeudelle.


Mitä piispan ja tuomiokapitulin kunnioittaminen sisältävät?



Tutkinta-asiamies Jorma Back edellyttää kirkkoherran ”kunnioittavan” tuomiokapituli ja hiippakunnan piispaa, mutta hän ei ilmaise sanoissaan, mitä tarkoittaa tuolla ”kunnioittamisella”. Minä en voi kunnioittaa useitakaan niistä teologisista näkemyksistä ja uudistuksista, joita Espoon tuomiokapitulissa ja piispa Mikko Heikka edustavat. Töitäni en ole kuitenkaan jättänyt tekemättä. Siksi pitää kysyä juridisesti ja työnteon kannalta, mitä Jorma Back tarkoittaa varsinaisesti kovissa sanoissaan ”täydellinen piittaamattomuus”.

Kun tuomiokapituli, jonka johtaja on piispa, lähettää laaja-levikkisen, monelle kielelle käännetyn solvaavan lehdistötiedotteen, tällöin heidän on oltava valmis, että lehdistötiedotteen kohde vastaa myös kriittisesti. Nyt Jorma Back tuomiokapitulin käskystä vaikuttaa olettavan, että mainitussa tilanteessa lehdistötiedotteen solvausten kohteena minun olisi pitänyt tyytyä nöyryyteen ja mahdollisesti vain muutamaan hartaaseen rakentavaan sanaan. Ei suinkaan, vaan asettaessaan julkisuuteen ko. kuvauksen virastani ja persoonastani tuomiokapituli piispan johdolla asettuvat myös itse ankaran julkisen kritiikin kohteeksi. Minun on mahdotonta osoittaa kunnioitusta tuollaisen lehdisötiedotteen jälkeen. Olisi kai jonkinlaista sadomasokismia, itsensä ruoskimisen rakastamista (sen jälkeen kun perversio-sanan on julistettu kirkolliseen pannaan), jos nöyrtyisin hartaudella ja kunnioituksella tuomiokapitulin solvaavaan lehdistötiedotteeseen.

Tammikuun 2010 tuomiokapitulin lehdistötiedotteen jälkeen todellakin kirjoitin, että koin oikeaksi, jos piispa Mikko Heikka siirtyisi ikänsä mukaisesti eläkkeelle, koska hän oli kuitenkin aiheuttanut kirkollemme kansallisesti ja kansainvälisesti suurta vauriota. Piispan johdolla tuomiokapituli laati tuolloin solvaavan lehdistötiedotteen, joka herättikin jo ennen omaa tylyä kommenttiani sekä kotimaassa että kansainvälisesti huomiota. Lopulta toista sataa jopa kansainvälisen median edustajaa kirjoitti tuomiokapitulin tuolloisesta menettelystä. Liekö Espoon tuomiokapituli ollut koskaan kansainvälisesti niin tunnettu, kuin tuolloisen kyseenalaisen menettelynsä seurauksena. Toki suomalaisissa uutisissa oli jossakin määrin enemmän myös tuomiokapitulin tiedotetta siteeraavia kertomuksia, vaikkei nekään suoranaisesti ylistäneet kapitulin päätöstä totuudeksi. Tiukimman kritiikin esitti juristi, runoilija Irja Tähismaa, joka kirjoitti lehdistötiedotteen johdosta eurooppalaisia tuulahduksia osoittaen jopa pilkkarunon piispa Mikko Heikkaa vastaan. Toki kieli ja rohkeus on Tähismaan, ei minun. Tein tulkinnan moninaisen aineiston perusteella, että tuollaisessa tilanteessa piispan tulisi ymmärtää, miten hän vaurioittaa kirkkoa.

Mielestäni Mikko Heikan ja Pekka Leinon huhtikuussa 2009 käymän keskustelun sisältö oli myös senkaltainen, että se antaisi hyvin aihetta piispalle miettiä, onko hänen sopiva jatkaa enää piispana. Olen sittemmin tuonut kaikki olennaiset asiat julki mainitusta sopimattomuudesta. 1. Heikka ja Leino suosittelivat tuolloin kirkkoherra Molarille, että tämä noudattaisi ”Terho Pursiaisen vanhaa esimerkkiä, tekisi itse johtopäätöksensä ja lähtisi pappisvirasta, koska muutoin oikeudenkäyntikustannukset voivat tulla Molarille hyvin kalliiksi”. Koska tiedän, että tuomiokapituli on harjoittanut kulissien takana samankaltaista painostusta joitakin muitakin viranhaltijoita vastaan, katsoin piispaa vastuulliseksi tekemään itse johtopäätöksensä toimintakulttuurinsa sopivuudesta. 2. Piispa suoranaisesti esitti matkustamisen rajoitteita Venäjälle ja edellytti, että ainakin jollakin tavoin kysyn matkustamiseen lupaa tuomiokapitulista. Tällaisen vaatimuksen esittäminen on lainvastainen, koska kyse on viranhaltijan vapaa- ja lomapäivien matkustamisesta. Mikäli matkustaminen tapahtuu viranhoidon tarpeisiin, tällöin kirkkoherran on luonnollisin asia suunnitella matkustamistarkoituksesta yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, ei tuomiokapitulin kanssa. Näin myös tapahtui, kun keväällä 2009 vedin Lohjan rovastikunnan matkaa Inkerin kirkkoon: en sopinut asiasta tuomiokapitulin kanssa, vaan kunkin seurakuntaneuvoston kanssa. En ottanut myöskään matkakorvauksia, en päivärahaa tai muuta korvausta, vaan matkoin itse matkani, ateriani ja majoitukseni kyseisellä työmatkalla. 3. Piispa esitti, etten kirjoittaisi Venäjän kauppatie –lehteen enkä ylipäätänsä mitään ulkovaltoihin liittyvistä asioista. Mielestäni tuollainen vaatimus on perustuslaillisten oikeuksieni rajoittamista, joten tuomiokapitulin lehdistötiedotteen jälkeen ilmaisin senkin vuoksi vihaisesti, että piispan sopisi mennä eläkkeelle. 4. Piispa vastasi myös erityisesti kysyttäessä, että hän ei pidä sopivana, jos kokoan Andrei Manoilon kanssa kirjan suomalaisten ja balttien venäläisvastaisesta informaatiopsykologisesta sodankäynnistä. Tuolloin minulla oli kyseinen kirjahanke hyvin ajankohtainen. Manoilo toimittikin jo aineistoa. Lisäksi hän oli kutsunut tohtoreita, dosentteja ja professoreita Moskovasta kirjahankkeeseen. Minun tehtäväni oli kutsua suomalaisia kirjoittajia, mutta valitettavasti en saanut yhtään suomalaista kirjoittajaa, joka olisi innostunut yhteisestä kirjahankkeesta. Minun osana olisi ollut kirjoittaa erään liettualaisen CIA-agentin elämäntarina. Kirjahanke kariutui sittemmin minun kyvyttömyyteeni etsiä suomalaisia kirjoittajia. Teologisesti kielteinen käsitykseni piispa Mikko Heikkaa vastaan voimistui myös vuoden 2010 alussa hänen "kauhistuttavan" ("inhottavan", "iljettävän", hepr. to'evaa, 3 Moos. 18:22, ks. Molari 1995: 103 Syntyjä syviä-teos) teologisen näkemyksensä tähden, kun hän suositteli sukupuolineutraalin (so. homo- ja lesboparien) avioliiton kirkollista siunaamista tai vihkimistä. Mielestäni noin kauaksi kristillisestä uskosta harhautunut piispa tulisi kiirehtiä jo eläkkeelle. Piispa, joka ei tunne Raamattua, ei sopisi olla enää piispa. Yli 20 vuoden aikana olen usein työskennellyt homoseksuaalien työtovereiden kanssa enkä ole koskaan hyväksynyt tai harjoittanut mitään syrjintää heitä vastaan, mutta kirkollisen avioliiton avaaminen sukupuolineutraalin käytännön mukaisesti olisi sellainen teologinen kömmähdys, että en voinut välttää kokemaani epäkunnioitusta piispaa kohtaan. Loppuen lopuksi monet tekijät olivat taustalla tammikuussa 2010, kun tuomiokapitulin oman epäkunnioittavan lehdistötiedotteen ja toiminnan jälkeen myöhään illalla esitin piispaa vastaan vastavuoroisesti kehotuksen tehdä johtopäätöksiä omasta viranhoidostaan. Totta kai tuollaisessa tilanteessa ilmaukset ovat myös kärjistyneitä toisin kuin rauhallisempana aikana esitetyt näkemykset.

On epäilemättä monia asioita, joissa en kunnioita tuomiokapitulia korkeasti. Hyvin loukkaavana koin myös tuomiokapitulin ja kirkkoherrojen matkalla Tallinnassa, että eräskin kirkkoherra toistuvasti ja äänekkäästi ilmoitti hylkäävänsä Jumalan Luojana, kieltävänsä uskon Jeesukseen syntien anteeksiannon perustana ja kiistävän Pyhän Hengen olemassaolon. Jopa kapitulin väkeä istui pöydässä, mutta kukaan ei reagoinut vakavasti asiaan. Mielestäni tuomiokapitulin ja piispan tulisi tuollaisessa ilmeisessä tapauksessa puuttua asiaan, puhuteltava ja kaitsettava ”takaisin” kristilliseen uskoon, mutta vaikutelmaksi tuli, että ko. kirkkoherra sai jatkaa ateistista vakaumustaan kirkon suojissa. Niin hän jatkaa yhä edelleen. Tämä oli eräs esimerkki niistä syistä, miksi minun on vaikea nähdä Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ja piispa Mikko Heikka sellaisena kunnioitettavana palvelijana (Back kirjoittaa myös tyylikkäästi ”kaitsijana”), jota erityisemmin arvostaisin. Suhteeni kapituliin ja piispaan on virkasuhde, ei sydänten lämmin suhde. Mielestäni se ei ole piittaamattomuutta, jos sydänten lämmin suhde ei synny vielä tuomiokapitulissa harjoitettua ”teologiaa” ja ”kirkkopolitiikkaa” kohtaan.


Edelleen muistettakoon yhä uudestaan ne suositukset jo sanottujen lisäksi, joita Heikka ja Leino esittivät 7.4.2009 tuomiokapitulissa. Tällaisten seikkojen tähden eivät luottamus ja kunnioitus kasva kyseisiä henkilöitä kohtaan, vaan romuttuu näiden korkeasta virka-asemasta huolimatta. Viranhoitoon liittyvissä kysymyksissä en ole kuitenkaan koskaan osoittanut tottelemattomuutta tai laiminlyöntejä tuomiokapitulin ja piispan antamien käskyjen ja tehtävien noudattajana. Minulla ei ole luvattomia poissaoloa, ei edes tavanomaisia sairaspoissaoloja näiden yli 2 vuoden aikana, jolloin olen toiminut kirkkoherrana Espoon hiippakunnassa. Pohjassa jumalanpalveluskävijöiden määrä on tänä aikana noin 30 % kasvanut edellisen vuosikymmenen alhaisesta tasosta. Sydäntäni Espoon tuomiokapituli ei ole nykyisellä teologiallaan kuitenkaan valloittanut.


Espoon hiippakunnan lehdistötiedotteet ovat olleet hyvin loukkaavia eikä niitä tule sivuuttaa, kun arvioidaan, miksi provosoiduin tarpeettoman ärtyneeksi ja toivoin piispan kiirehtivän jo eläkkeelle, koska nähdäkseni hänen hengellinen kaitsemansa ja näkynsä ovat pahasti rappeutuneet. Piispan pitää kantaa vastuu tuomiokapitulin lehdistötiedotteiden sisällöstä ja siksi hän saa kokea myös asiaa koskevan kritiikin. Myöskään ProKarelian kaltaiselle järjestölle ja sen edustamille ihanteille suosion antava tuomiokapituli ei voi luonnollisestikaan nauttia varauksetonta ihailuani. Jään tällöin selvästi kyyniseksi ja happamaksi tuomiokapitulin valitsemaa nationalistista uskontotulkintaa vastaan, jollainen tulkinta sopisi jo selvästi unohtua monikulttuurisuuteen valmistuvassa Euroopassa. Viranhoidossani en ole ollut piittaamaton edes vähäisessä määrin.


Tuomiokapitulin lehdistötiedotteet ovat ongelmien taustalla


Tuomiokapitulin lehdistötiedotteet minua vastaan olivat erityisen loukkaavia ja poikkeuksellisia. Sen tähden asia etenee normaalin järjestyksen mukaisesti. Tutkinta on tutkinta, se ei ole vielä syytös tai oikeuden tuomio. Asiasta on poliisitutkintapyyntö jätetty 22.1.2010.


Tutkintapyynnössä Helsingin poliisille olen pyytänyt selvittää Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin toimenpidettä, jonka puheenjohtajana toimii piispa Mikko Heikka, kun kapituli on antanut 27.4.2009 lehdistötiedotteen tuomiokapitulin internet-sivuilla ja uudemman 12.1.2010 kello 14:29 lehdistötiedotteen Kirkon tiedostuskeskuksen kautta, minkä jälkeen lehdistötiedotetta on laajasti pidetty todellisuuden kuvauksena suomalaisissa valtakunnallisissa ja alueellisissa sanomalehdissä, televisiossa ja radiossa. Lisäksi tuomiokapituli on antanut 15.1.2010 venäjänkielisen lehdistötiedotteen Suomi.info –sivuston kautta. Pyysin selvittää, kuka on vastuussa loukkaavasta lehdistötiedotteesta, ja mikä on rikosoikeudellinen vastuu. Monilta eri osin tuomiokapitulin lehdistötiedote 12.1.2010 kello 14:29 ja 15.1.2010 olivat asiattomia, ja hyvin syvästi minua loukkaavia, jolloin siis 6 tuntia laajalevikkisen kapitulin tiedotteen jälkeen kirjoitin varsin karheasti blogissani. Tuomiokapituli oli sekä irrottanut lauseet vuorovaikutustilanteista, muuttanut lauseiden rakenteita, kääntänyt kysymykset väitelauseiksi, muuttanut merkitykset ja sijoittanut kokonaisuuteen, joka on hyvin vahingoittava.


1) Tuomiokapitulin esittämät syytökset esitetään minua koskevan erottamis- ja kurinpitoprosessin aikana ko. lehdistötiedotteessa, johon reagoin blogissani 6 tunnin kuluttua. Jos syytöksiä pidettäisiin oikeana, ne voisivat minun kannaltani negatiivisella tavalla vaikuttaa käynnissä olevan kurinpitoprosessin lopputulokseen ja sen saamaan reaktioon. Tällaisen ”todellisuuden” luonne onkin jo syntynyt eri puolilla valtakunnan lehdistöä ja internettiin syntyneitä minua vastustavia ”parjausblogeja”. Epäilemättä tuo kaikki loi stressiä mieleeni.
2) Syytökset esitettiin yhteydessä, jossa tuomiokapituli äärimmäisellä tarkkuudella ("kuin piru Raamattua") tutki minun omia lausuntojani, minun teksteiksi väitettyjä (epäaitoja) lauseita, poimi tuhansien sivujen joukosta värikkäitä ilmauksia, irrotti sanat vuorovaikutuksesta ja kirjallisesta lajistaan sekä muutti lauserakennetta tiedotteeseensa. Tuomiokapitulin on täytynyt olla äärimmäisen tietoinen pientenkin vivahde-erojen ja lauserakenteen erojen merkityksestä, koska piispan johtaman kapitulin ihmiset ovat saaneet nimenomaisesti akateemisen koulutuksen kirjallisuuden tutkimiseen. Tässä tilanteessa olisi olettanut äärimmäistä harkintaa tuomiokapitulin omien lausuntojen muotoilussa, jotka olivat kuitenkin loukkaavia ja jopa valheellisia.
3) Tuomiokapituli esti tuon pienen hetken omalla salassapitopäätöksellään lukijaa tarkistamasta esitettyjen syytösten paikkansapitävyys, vaikka lähettikin mainitun lehdistötiedotteen. Tätä jälkimmäistä ongelmaa ei poista enää lehdistötiedotteen laajan levikin ja käytön jälkeen se, että 19.1.2010 on kapituli päättänyt asiakirjojen julkistamisen mahdollisen. Asiasta tuomiokapituli ei ole kuitenkaan tiedottanut laajalle yleisölle.
4) Kunnia on kirkkoherran viran harjoittajalle elintärkeää. Piispalla ja tuomiokapitulilla ei ole mitään suurempaa oikeutta loukata kirkkoherran kunnia väärien tietojen avulla julkisten tiedotusvälineiden välityksellä. Piispalla on tietenkin käytössään muut menetelmät pappien kuriin panemiseksi. Oikeus monipuoliseen ja tiukkasanaiseen arvokeskusteluun yhteiskunnasta ja politiikasta kuuluvat myös piispalle, asessorille jne. Kunnianloukkaus tiedotusvälineissä ei näihin kuulu näihin perustuslaillisiin oikeuksiin! Huomion arvoista on myös se, että toimimalla yhdessä ulkoministeriön tiedotuksen kanssa, on tuomiokapituli pyrkinyt saamaan herjaaville väitteilleen maksimaalista kansainvälistä julkisuutta.

On totta, että olen ilmoittanut keskustelussa olevan ääninauhan julkistamisen yhteydessä syvän pettymykseni Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikkaa ja tuomiokapitulia vastaan. Voin nyt kuukausien kuluttua tunnistaa sen vihan voiman, joka freudilaisittain Nachträglichkeit-ilmiön tavoin valtasi minut mainittujen loukkausten tähden. Olisi kuitenkin todellisuuden väärentämistä, jollei reaktiotani tarkastella suhteessa tuomiokapitulin ja tutkinta-asiamiehen edeltäneeseen omaan menettelyyn juuri edeltävien tuntien ja jopa liki koko vuoden aikana.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on 11.5.2010 ilmoitettu, että he seuraavat yhä tilannetta (Dnro 4885/4/09). Ko. ilmoitus on vastineeni liitteenä.

Pyydän anteeksi

Pyydän anteeksi, että olen vihaisena kirjoittanut hyvin tylysti tuomiokapitulia vastaan, jonka olisin toivonut silloin niin kuin toivon yhä edelleen toimivan Jumalan oikean evankeliumin palvelijana pikemmin kuin tietyllä tavalla tulkittujen suomalaisten (tai virolaisten) poliittisten ääriryhmien puhemiehenä. Saamani tiedon mukaan Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Kauklahden kappelissa kyläkirkossa sunnuntaina 16.5. klo 12 Mare Palgi Kosen saarnasi ja kuvaili tyypillisen nykyvirolaisen identiteettimyytin mukaisesti, miten Neuvostoliitto oli kaiken pelon takana ja kirkon nykyongelmien syy, mutta samanaikaisesti vaikeni täysin Viron luterilaisen kirkon osallisuudesta alueella toimitettuun holokaustiin, joka tapahtui vain vähän aiemmin. Ylipäätänsä pidän hyvin paheksuttavana, että kirkoissamme tietyllä tavalla tulkittava poliittinen historia saa saarnavuoron, kun taas lain ja evankeliumin saarna Kristuksen sovitusuhrin ja uskon puolesta unohtuvat. Pidänkin outona, että tuollaiset poliittiset saarnavuorot ovat myös omien korvieni perusteella kovin tyypillisiä, kun taas minä joudun erityiseen tutkintaan, vaikka en tuo politiikkaa jumalanpalveluselämään lainkaan.

En pyydä anteeksi toimintaani pappina, mutta pyydän anteeksi, että joskus ilmaisen karkean voimakkaasti pettymykseni kirkkomme nationalistispoliittiseen käpertyneisyyteen, vaikka kirkon tehtävä pitäisi olla globaali, universaali, katolinen, missionäärinen.








Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/