sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Rimma ja Anton Salosen tapaus pimentää taas Suomen ja Venäjän suhteita

Suomessa asuvat venäläiset naiset: yhtykää antifasistiseen kamppailuun omien oikeuksienne ja lastenne puolesta!

Anton Salonen on Venäjän kansalainen,
Anton Salonen on kastettu ortodoksiksi,
antakaa Anton-pojan puhua venäjää
ja tehdä ristinmerkit aterialle käydessä!
(ja Alexander Stubb menköön takaisin Amerikkoihin)


Anton ja Rimma Salosen tapaus mustaa jälleen Suomen ja Venäjän ulkopoliittisia suhteita pääministereiden tapaamisen aattona. Venäjällä on virinnyt jälleen laaja keskustelu uusimmista sortotoimista, joiden uhriksi Rimma Salonen on joutunut venäläisyytensä ja ortodoksisen uskonsa tähden. Suomen ulkopolitiikan sijaiskärsijäksi on joutunut pieni poika, joka ei saa puhua venäjää eikä rukoilla ruokarukoustaan. Stubb on päättänyt uhrata pienen pojan ja hänen äitinsä, koska vihamielisen Venäjä-myytin rakentaminen palvelee suurempia päämääriä. Suomalaisen median disinformaatio Rimma Salosta ja Venäjää vastaan on ollut häikäilemätön.

Rimma Salonen (Римма Салонен) on joutunut Suomen tasavallan presidentin Tarja Halosen, Suomen hallituksen pääministerin Matti Vanhasen ja erityisesti ulkoministeri Alexander Stubbin hyvällä suosiolla, konsuli Simo Pietiläisen toteuttaman Venäjältä Suomeen toteutetun laittoman kuljetuksen jälkeen sorron kohteeksi. Simo Pietiläinen ilmoitti suoritetusta tehtävästä heti salakuljetuksen jälkeen pääministeri Matti Vanhaselle. Ulkoministeri antoi konsuli Simo Pietiläistä puolustavan lausunnon televisiossa.

Laiton lapsikaappaus Suomen politiikan tarpeita varten

On vaikea tietää varmuudella, mitä tarkoitusta varten suomalaiset johtavat poliitikot päättivät valita laittomuuksien suojelun toimintaperiaatteekseen Venäjä-suhteissa. Ilmeisemmin sisäpoliittinen tarve luoda Venäjästä ”sopivaa vihollista” yksittäisen äidin ja tämän lapsen avulla sopi nykyisen hallituksen pyrkimyksiin osoittaa Venäjä kielteisessä valossa, uhitella ja toimia ylimielisesti Venäjää vastaan, mutta todistaa, että itse asiassa Venäjä olisi imperialistinen. Suomalaiset tunkeutuivat naapurimaan alueelle, toteuttivat lapsen kaappauksen, mutta informaatiosodan mukaisessa vääristelyssä luotiin vaikutelma suomalaisessa mediassa herkkäuskoiselle vaalikansalle, että itse asiassa Venäjä harjoittaa isovenäläistä imperialistista politiikkaa naapurivaltioitaan vastaan! Samanlaista trendiä on ollut nähtävissä useista lausunnoista, joita Valtioneuvostosta on annettu Venäjästä. Uhkakuvat venäläisten ”vaarallisista” tonttiostoista Suomessa ja Valtioneuvostossa kirjoitettu Venäjä-vihamielinen kuvailu Georgian hyökätessä Etelä-Ossetiaan osoittavat, ettei Anton Salosen (Антон Салонен) tapauksen laiton menettelytapa ole mikään ulkopoliittinen sattuma, vaan pikemmin vallitseva trendi. Anton Salosen avulla Venäjä-imago on rakennettu Suomessa ”sopivaksi viholliseksi”, koska Venäjän huoli omien kansalaistensa oikeuksista on voitu nyt suomalaisessa informaatiosodassa leimata isovenäläiseksi sekaantumiseksi Suomen asioihin. Mihin Valtioneuvostomme tarvitsee kuvattua informaatiosotaa Venäjää vastaan. Moskovalainen ystäväni lausui jo toista vuotta sitten osuvasti, että Suomessa tarvitaan Venäjä-vastaisia uhkakuvia myynninedistämispuheisiin Nato-optiota varten, sillä kansa ei mitenkään innostuisi ympäri maailmaa sotivasta sotilasliitosta, jollei Venäjää esitetä näissä myynninedistämispuheissa uhkaksi.

Valtioneuvosto on laskenut kustannukset ja hyödyt omalaatuisesti kielteisestä Venäjä-politiikastaan. Ulkoministeri Alexander Stubb on menettänyt keskusteluyhteyden ja toimintakyvyn Venäjän kanssa: jokaista hetkeä mustaa lukemattomat kysymykset venäläisten äitien, erityisesti Inga Rantalan (Инга Рантала) ja Rimma Salosen kohtalosta.

Rimma Salonen ja Inga Rantala ovat vain jäävuoren huippu

Venäläisillä politiikoilla ja medialla ei ole edes tiedossa koko se karmea kuva, joka voisi syntyä Suomessa sorrettavista venäläisistä äideistä ja lapsista. Monet äidit tahtovat pysyä nimettöminä, koska pelkäävät sortotoimia, jos he tulisivat esille julkisuuteen. Joitakin aikoja sitten Espoossa asuva venäläinen nainen kertoi minulle lääkäritodistusten kera, miten hänen suomalainen miehensä on kuristanut ja kiristänyt taloudellisesti häntä, mutta poliisi ei auta mitenkään. Äskettäin Helsingissä venäläinen päiväkerho-ohjaaja kertoi murheenaan, että hänen lapsensa ei osaa venäjää, koska suomalainen isä ei salli äidin sanoa sanaakaan venäjää lapselleen. Kodissamme vieraili tuttava äiti, jonka luokse tunkeutuivat sosiaaliviranomaiset, tekivät kynällä merkintöjä vihkoonsa ja myöhemmin veivät lapsen pois, koska venäläinen yksinhuoltajaäiti ei voisi hoitaa lasta riittävästi suomalaista yhteiskuntaa varten sopeuttavalla tavalla: vasta oikeustoimien avulla lapsi palasi äidille – raittiille ja ansiotyötä tekevälle äidille.

Äiti ja lapsi eivät saa puhua keskenään äidinkieltään

Rimma Salonen on venäläinen äiti, joka ei saa kuitenkaan puhua venäjää, äidinkieltään, Anton-poikansa kanssa. Venäjänkielen vaatimukset tyrmätään tylysti sillä, että nyt eletään Suomessa eikä täällä venäjää tarvita! Rimma Salonen ei saa enää edes siunata ja pitää ruokarukousta, kun hän tapaa satunnaisesti poikaansa Anton Salosta. Anton on kastettu ortodoksisessa kirkossa. Pääsääntöhän on Suomessa, että lapsi seuraa uskontokunnassaan äitiä, mutta nyt oikeuden päätöksellä lapsi on riistetty äidiltä, jonka tähden Rimma ei saa enää siunata ja tehdä ristinmerkkiä lapsensa hyväksi.

Huonommat suhteet Venäjään kuin koskaan Toisen maailmansodan jälkeen

Suomen ulkoministerimme on rakentanut huonommat suhteet Venäjään kuin koskaan Toisen maailman sodan jälkeen. Vladimir Putinin (Владимир Путин) saapuessa Lappeenrantaan toukokuun 2010 lopulla muodostuu Suomen ulkoministeriölle suuri stressi, miten taas kerran tulkitaan kansallisesti ja kansainvälisesti kiristyneitä kasvon ilmeitä ja poikkeuksellisen tiukkaa sanailua. Suomen imagoa sävyttää vakavat ulkopoliittiset diplomaattiset virheet, jotka ovat tapahtuneet nykyisen valtioneuvoston aikana. Erityisesti ulkoministeri Alexander Stubb on ansioitunut enemmän näennäispirteänä maratoonarina kuin ulkopoliittisten suhteiden rakentajana. Kuka tahtoo Venäjän politiikoista edes tavata Suomen ulkoministeriä?


Musta USA jo nousi, milloin venäläiset maahanmuuttajat nousevat?


Mustan USA:n nousu tapahtui 1960-luvulla, nyt 50 vuotta myöhemmin USA:ssa on musta presidentti. Venäläisten maahanmuuttajanaisten nousu saisi alkaa nyt 2010-luvulla, jotta vuonna 2060 Suomessa olisi venäläissyntyinen nainen tasavaltamme presidenttinä. Nykyinen venäläisyyden tappava Suomessa omaksuttu politiikka virittää oletettavasti venäläisten naisten liikkeen, jota voi verrata 1960-luvulla vaikuttaneeseen afroamerikkalaiseen kansalaisoikeusliikkeeseen, 1900-luvun alun naisasialiikkeeseen ja 1800-luvun lopulla heränneeseen työväenliikkeeseen, kun nämä olivat eläviä ja vaikuttavia uudistajia. 2000-luku on maahanmuuttajien oikeuksien hyväksi heräävien aktivistien aikaa. Tiettävästi venäläisten maahanmuuttajien verkosto onkin syntymässä ja aktivoitumassa Suomessa: sellaista verkostoa tarvitaan parempien ihmisoikeuksien puolustamiseksi syrjintää vastaan.

Vertailu afroamerikkalaiseen kansalaisoikeusliikkeeseen on kiehtovaa. Afroamerikkalainen kansalaisoikeusliike (African-American Civil Rights Movement, 1955–1968) syntyi rodullista syrjintää vastaan. Kansalaisoikeusliikkeen saavutukset olivat lopulta huomattavat: 1964 kansalaisoikeuksien julistus, jonka mukaan syrjintä rodun, ihovärin, uskonnon ja kansallisen alkuperän vuoksi tuli kielletyksi. Kansalaisoikeusliikkeen toiminta tuntui köyhien ja katkeroituneiden mielessä kuitenkin liian tehottomalta. Radikalisoitunut Mustien panttereiden ryhmä oli tärkeä Amerikan mustan köyhälistön vapaustaistelussa. Mustat pantterit tarjosivat aktiivisen vaihtoehdon vieraantumisen ja järjestelmään alistumisen sijasta. USA:n mustat katkeroituivat maan korruptoituneeseen halitukseen ja oikeuslaitokseen. Nuo laitokset turvasivat valkoisen miehen etuja. Mielenosoitukset muuttuivat lopulta mellakoiksi. Huey P. Newton ja Bob Seale halusivat perustaa jopa aseellisen ryhmän, joka suojaisi mustien oikeuksia. Black Panther Party syntyi ja kymmenen kohdan ohjelma. Nimi oli alkuaan hyvin kuvaavasti ”Mustat pantterit puolue itsepuolustusta varten” (Black Panther Party for Self-Defense). Ryhmän voimaa kuvasi se, että FBI: n johtaja J. Edgar Hoover kutsui puoluetta ”suurimmaksi uhkaksi maan sisäiselle turvallisuudelle”. Puolue romahti kokonaan jo 1970-luvun alussa. Monet entiset mustat pantterit päätyivät sittemmin anarkisteiksi.

Suomessa olisi aiheellista ottaa opiksi Yhdysvaltojen kärsimästä verisestä kansalaisoikeustaistelusta. Suomen Valtioneuvoston omaksuma venäläisvastainen integraatio – kotouttamispolitiikka, diplomaattinen moukkamaisuus Venäjä-suhteiden hoidossa sekä suoranainen avoin ulkopoliittinen räksyttäminen Venäjää vastaan jättävät vaurioita valtioiden suhteisiin eivätkä mitkään Suomi-imagokampanjat puuteroi isoa mustaa läiskää piiloon.

Suomessa asuvat venäläiset naiset: yhtykää antifasistiseen kamppailuun omien ja lastenne oikeuksien puolesta!

Venäläiset äidit odottavat Suomessa Teitä, Vladimir Putin!

Tervetuloa Venäjän Federaation pääministeri Vladimir V. Putin Suomeen, jossa ei valitettavasti tällä hetkellä rakenneta ulkopolitiikkaa, joka olisi vastuullista ja kunnioittavaa Venäjä-kanssakäymisessä! Suomella ja Venäjällä olisi suuria yhteistyömahdollisuuksia talouden ja hyvinvoinnin kehittämiseksi, vaikka valitettavasti Suomessa asuvia venäläisiä ei vallitsevan politiikan mukaan nähdä mahdollisuudeksi hyvälle menestykselle, vaan pikemmin uhkaksi.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/