sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Rukoussunnuntai Pohjan Pyhän Marian kirkossa 9.5.2010 klo 12

Rukoussunnuntai - Sydämen puhetta Jumalan kanssa – Rogate – Joh. 16:23-33. Pohjan Pyhän Marian kirkko 9.5.2010 klo 12.

Evankeliumi Joh. 16: 23-33


Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo."
Opetuslapset sanoivat: "Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota."
"Nyt te kyllä uskotte", sanoi Jeesus. "Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."


Saarna

Äitienpäivä ei ole tänä vuonna pelkästään äitien päivä, vaan myös rukoussunnuntai – rukoilevien äitien päivä ja äidin hyväksi rukoilevien perheen jäsenten päivä.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus lausuu perustelun rukoilemisen voimallisuudelle, mutta tuo perustelu on varsin vieras 2000-luvun jo huomattavasti maallistuneelle ajattelutavalla. Jeesus sanoo, että Jumalan lapset ovat maailmassa ahtaalla, mutta saavat säilyttää rohkeuden, koska Jeesus on voittanut maailman. Jeesuksen rukouskehotuksen kanssa läheinen on Markuksen ja Matteuksen evankeliumissa kerrottu Jeesuksen opetus, että väkevämpi sitoo väkevän. Kyse on rukouksen voimallisuudesta hengellisistä ja jopa henkivaltoihin liittyvistä syistä. Jeesuksen opetusta ja toimintaa sekä apostolista seurakuntaa leimasi usko rukouksen voimallisuuteen, koska Jeesus oli voittanut Paholaisen ja tämän pahat henget: rukous Jeesuksen nimissä merkitsee jättäytymistä tämän väkevämmän Jeesuksen Kristuksen voittoisaan joukkoon henkivaltojen voimien mittelössä.

On mahdollista joutua maallistuneesta kristillisyydestä toiseen äärimmäisyyteen, jossa kaikki selitetään ja kaikki nähdään henkivaltojen kamppailuna. Minä vierastan sellaista hengellisyyttä, jossa terveen järjen harkinta lakkaa. Rukous rakentuu uskomukselle, että Kaikkivaltiaalla Jumalalla on kyky vaikuttaa tahtonsa mukaan asioihin. Emme ole orpoina ja voimattomina ongelmiemme ja inhimillisen rajallisuutemme kahleissa. Rukous on enemmän kuin jättäytymistä oman mielensä hiljaisuuteen, mietiskellen toiveita ja tuskaa. Rukous ei ole riittävästi vielä selvitetty psykologian ja sielunhoidon sanoilla, koska rukoukseen liittyy myös yli-inhimillinen ja yli-luonnollinen voima. Hiljentyminen on jo sinänsä hyvää. Rukous on vielä enemmän kuin hiljentymistä. Rukouksessa luotamme Raamatun sanaan, että Jumala kuljettaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Jumala kuljettaa rukoilijaa, kun Jumala valmistaa asioita, joita kohtaamme; Jumala valmistaa myös meitä kohtaamaan, näkemään ja kuulemaan tapahtumat. Jumala kuljettaa rukoilijaa.

Rukoileva äiti ja isoäiti ovat olleet monen lapsen, lapsenlapsen ja varmasti myös lasten isien siunaus. Muistelen jo parikymmentä vuotta vanhaa tutkimusta uskoon tulemisesta. Tarkkoja prosenttilukuja en muita. Kun tutkittiin uskoon tulleita ihmisiä, usein heidän elämää yhdisti rukoileva äiti ja erityisesti rukoileva isoäiti. Isoäidin rukous oli tilastollisesti voimallisempi kuin maailman parhaiden evankelistojen järjestämät tuhansien ihmisten kokoukset. Isoäitiäni saan itsekin kiittää, että loppujen lopuksi teinipoikana Jeesus Kristus valloitti sydämeni, ajatteluni ja lopulta myös opintoni. Toisella sijalla uskoon tulemisen taustatekijänä oli äitien jälkeen rukoileva aviovaimo: miehet löysivät Jeesuksen Kristuksen, kun miehillä oli rakastava, kunnioittava rukoileva aviovaimo. Kysehän ei ole siitä, että nalkutusta vaimo harjoittaisi miestänsä vastaan hengellisten rukousten muodossa! Maailman parhaat evankelistat eivät saaneet sitä vaikutusta uskoon tulemisen hyväksi kuin rukoilevat isoäidit, rukoilevat äidit ja rukoilevat vaimot.

Rukous ja esirukous eivät saa olla kuitenkaan lähimmäistämme ahdistavaa. Olen joskus ollut hiukan ahdistavassa tilanteessa, jossa lähes väkisin tahdotaan ikään kuin ratkaista minun tai jonkun toisen ihmisen ongelmaa esirukouksen ja kätten päälle panemisen avulla. Tuolloin siirrytään kovin vaarallisesti rakastavasta esirukouksesta oman sielullisen vallan käyttöön rukouksen nimissä ja hengelliseen alistamiseen. Rukous ei ole sen enempää Jumalan pakottamista kuin myöskään niiden lähimmäistemme pakottamista, joiden hyväksi pidämme rukouksia.

Noin 20 vuotta sitten koin hyvin ahdistava ihmiset ja ihmisen, joka saapui rukousvaatimustensa kanssa luokseni. Makasin aivoinfarktin, aivokalvotulehduksen, verenmyrkytyksen ja sydämessä revenneen mitraaliläpän jälkeen Meilahden teho-osastolla. Joskus en jaksanut lausua edes sosiaaliturvatunnustani, joskus en edes puhua. Silti rukoilija saapui luokseni ja vaati minulta todistusta, että osaan rukoilla kelvollisesti. Mielestäni sellaiset vaatimukset sairaan luona ovat hengellistä väkivaltaa, epäkunnioittavaa alistamista. Yhä edelleen tunnen vastanmielisyyttä tuollaisesta tunkeutumisesta rukouksessa luokseni. Kun olin huonossa kunnossa, en jaksanut muuta kuin hiljaisesti huokaista, että Jeesus muista minua. Jo se oli rukous. Ylipäätänsä olen ujo julkisesti esittääkseni rukouksiani, sillä eivät rukoukset ole julkista arviointia ja esittämistä varten. Kun sinä olet ehkä joskus huonossa kunnossa, muista, ettei silloin tärkeää ole sinun vahva tunteesi omasta rukouksestasi, vaan Jeesus rukoilee puolestasi. Kyse ei ole meidän oman erinomaisuutemme tarpeesta, vaan Jumalan ihmisrakkaudesta meidän hyväksemme.

Suomen kansallisen kulttuurin ja hyvien käytöstapojen suuri salaisuus ovat olleet rukoilevat äidit. Mielestäni rakastavilta äideiltä on tietyissä historia tilanteissa vaadittu kuitenkin myös kohtuuttomia. Äidin rakkaus ja rukous eivät tarkoita, että äiti luopuu ääneen sanomisesta, jos kokee ja näkee vääryyttä, kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Kun luin 40-luvun ihanteita suomalaisille äideille, niin minua hirvitti äideille asetetut vaatimukset: ikään kuin hyvä ja pyhä äiti olisi vain hiljaa ja tyynesti – jopa jalosti rohkaisten - luovuttaisi poikansa uhriksi kuolemaan kansakunnan puolesta. Siinä äidiltä on vaadittu mahdotonta tyyneyttä. Rukoileva ja rakastava äiti ei suinkaan tarkoita raamatullisessa mielessä ylenmääräisen nöyryyden ja alhaisuuden vaatimusta äidille, vaan mahdollisuutta luottaa Kaikkivaltiaan Jumalan apuun.

Pidän jopa erittäin tärkeänä terveen kansakunnan moraalin ja vakaumuksen kannalta, että äitiä kyetään arvostaa äitinä – lastensa äitinä. Luin järkyttävän psykohistoriallisen tutkimuksen 20- ja 30- lukujen Saksan äideistä, joita opetettiin valikoimaan paremmat synnyttämänsä lapset erotukseksi heikkolahjaisimmista ja elinkelvottomista. Äitiyden halveksunta johti loppujen lopuksi fasistisen arvomaailman syntyyn kansojen ja rotujen välisen eriarvoisuuden ilmaukseksi. Nykyään ei turhaan sanota lähetystyössä ja kehitysyhteistyössä, että heikosti kehittyneiden yhteiskuntien uudistamista varten on erityisen tärkeää aloittaa naisten hyväksi tehtävä työ – naisen ja äidin kunnioittaminen tuo siunauksen koko yhteiskuntaan. Myös neljäs käsky opettaa, että äitiä ja isää tulee kunnioittaa. VT:n sivuilla tähän kunnioittamiseen liitetään alun perin myös siunaus niin kuin vanha polvi on oppinut käskyt myös vanhastaan kirkoissamme: että kauan eläisit maan päällä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa (2 Moos. 20:12). Kansakunta, joka ei osaa rakastaa ja kunnioittaa äitejä, ei voi saada myöskään siunausta.

X X X X X

Ps.



Lähden tänään isänmaatani ja suomalaisuuttani kunnioittavana miehenä Venäjälle, jossa voi tuntea aidon Voitonpäivän merkityksen. Siksi Suomen lippu verhoutuu osittain Venäjän ja Voitonpäivän viireihin. Kiinnitän autoni peiliin luonnollisesti Venäjän ja Voitonpäivän liput. Tänään on sellainen päivä, jolloin on oikein kiittää, että Hitlerin fasistisen Saksan ja sen aseveljien valta päättyivät 65 vuotta sitten. Tänään on juhlapäivä!


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/