sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Vapun jälkeisen sunnuntain saarna

Vapun jälkeisen sunnuntain - 4. sunnuntai pääsiäisestä - saarna Pohjan Pyhän Marian kirkossa tänään.

Evankeliumi Joh. 16: 5-15
Jeesus sanoi:
"Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa."

Saarna

Johanneksen evankeliumin 16 luku on Jeesuksen pitkä rukous ja puhe opetuslastensa puolesta, jotka joutuvat ongelmiin vallitsevan uskonnollisen vallankäytön kanssa, heitä erotetaan synagogista, jotkut luulevat jopa tekevänsä pyhän palveluksen Jumalalle, kun surmaavat näitä opetuslapsia. Sellaista vaikeutta varten Jeesus rohkaisee, että Jeesus on kyllä poissa, mutta Jumalan lapset eivät ole yksin. He saavat Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen puolustajaksi, ikään kuin parhaaksi asianajaksi, puolustusasianajaksi, tueksi ja voimaksi noissa ikävissä kamppailuissa.
Pyhä Henki paljastaa synnin, paljastaa ihmisten epäuskon Jeesukseen. Uskonpuhdistaja Martti Luther saarnasi oivaltavasti tuosta Jeesuksen sanasta näin: ”Pyhä Henki ei alistaa maailmaa alaisekseen haarniskoin, asein ja muulla maallisella vallalla, vaan hän panee käytäntöön suullisen sanan, saarnaviran, ja se on Jumalan sana: Jumalan sana on juuri se Kristuksen lähettämän Pyhän Hengen sana; Jumalan sanan on mentävä halki maailman ja käytävä maailman kimppuun”.

Jeesuksen sana epäuskon synnistä ei ole sanottu Kymmenen käskyn vaatimuksia vastaan, vaan myös Jumalan käskyt vaativat sydämen uskoa. 2000-luvun tyypillinen harhaoppi on kristikunnassa, että uskottelemme uskoa ilman Raamattua, ilman Jumalan sanaa, ilman Kymmentä käskyä. Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, kun ihmiset eivät usko Jeesukseen, mutta tämä ilmaus ei tarkoita, etteikö Kymmenen käskyn rikkominen olisi syntiä – ikään kuin saisi elää sikamaisesti uskovaisena. Jeesuksen puhe opetuslapsille näiden tulevia vaikeita aikoja varten on hyvin paljastava ja opettava siinä, ettei Pyhä Henki vaikene synnin näyttämistä synniksi näennäisen hienotunteisuuden nimissä, vaan Pyhä Hengen saarna kohdistuu tarkasti ihmisen oikean ja väärän paljastamiseen.

Miksi? Voimme kysyä, miksi Pyhä Henki tahtoo paljastaa synnin? Jeesuksen puhe paljastaa myös sen: Pyhän Hengen päätarkoitus on kirkastaa Jeesus Kristus. Jeesusta Kristusta emme osaa ymmärtää siitä tarkoituksesta käsin, miksi hän tuli maailmaan, opetti, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista, jos vähättelemme omaa ja ihmiskunnan syyllisyyttä. Luterilainen usko on vanhastaan ilmaissut varsin oikein, että parannus on ensinnäkin katumusta eli säikähtämistä omien syntiensä tähden ja toiseksi uskossa turvautumista Jeesuksen Kristuksen anteeksiantamukseen. Jos Pyhä Henki vaikenisi synnistä, omatuntomme paatuisi emmekä tuntisi tarvetta jokapäiväisessä katumuksessa etsiä Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Jeesus olisi ikään kuin turhaan kuollut ristillä ja turhaan noussut kuolleista, Jeesuksen merkittävyys häviäisi uskostamme, kun samanaikaisesti omatuntomme paatuisi, pitäisimme omia keksittyjä selityksiä vääryydellemme ja synneillemme yhä nerokkaampina, hyväksyttävinä. Pyhä Henki paljastaa synnin. Niin Jeesus on sanonut.

Pyhä Henki paljastaa oikean oikeamielisyyden, vanhurskauden, kun Jeesus – Jumalan Poika – on korotettu ja mennyt Isä Jumalan vierelle. Pyhä Henki puhuu siis sellaisesta vanhurskaudesta, joka kelpaa ja pätee Jumalan silmien edessä Jumalan tuomioistuimella. Tämä vanhurskaus on ihan jotakin muuta kuin poliittinen tai filosofinen saivartelu hyvästä elämästä: kyse on kelvollisuudesta tai kelvottomuudesta Kaikkitietävän, kaikkivaltiaan Jumalan forumilla taivaallisella tuomioistuimella. Jumalan Poika on siellä tuomioistuimella Jumalan lasten vanhurskaus, joka kelpaa syntisen armahdukseksi.

Pyhä Henki paljastaa tämän maailman pahojen valtojen tuomion. On aivan varmaa, että tämän pahan maailman ruhtinas ja ruhtinaat eivät tykkää siitä, että Pyhä Henki paljastaa heidän turmiollisuutensa. Pyhä Henki paljastaa maailmallisen vallan ja maineen väärämielisyyden.

Jeesus kertoo Pyhän Hengen varsinaisen tarkoitusperän ja tehtävän: Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen. Pyhä Henki ei puhu omissa nimissään, vaan hän puhuu ja saattaa Jumalan lapset puhumaan sitä, minkä Pyhä Henki saa Jeesukselta.

1990-luvun puolessa välissä menin eräänä vapaana pitkäperjantaina Helsingin tuntumaan, jotta voin katsoa Kanadasta Suomeen saapunutta uusinta hengellistä intoilua. Ihmiset kaatuilivat ikään kuin Pyhän Hengen nimissä, ihmisille saarnattiin rahan lahjoittamisen vaatimuksista. Ihmisille huudettiin hypnoottisesti ”Enemmän Henkeä, enemmän Henkeä”. Mielestäni tapahtuma oli joko epätervettä sielullisuutta tai pahan hengen toimintaa. Kanadalainen profeetta moitiskeli, että luterilaisuudessa puhutaan liian paljon Jeesuksesta ristiinnaulittuna ja ylösnousseena, syntien anteeksiannosta, vaikka he tahtoisivat Pyhä Hengen vallassa jättää nuo asiat opin alkeisiin ja edetä suurempiin asioihin. Tuollaista harhaoppia esiintyy yhä kristittyjen nimissä. Jeesus opetti Johanneksen evankeliumin 16 luvussa terveen kristillisyyden tuntomerkiksi, että Pyhä henki kirkastaa Jeesuksen. Pyhä Henki ei puhu omissa nimissään, vaan Hän puhuu ja saattaa Jumalan lapset puhumaan sitä, minkä Pyhä Henki saa Jeesukselta. Pyhä Henki ei koe ongelmaksi Jeesusta, Pyhä Henki ei vähättele tai työnnä syrjään Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen, syntien anteeksiannon ja sovituksen, katumuksen ja parannuksen, jokapäiväistä keskeistä merkitystä kristityn elämässä.

Uskonpuhdistaja Martti Luther päätti tämän pyhäpäivän evankeliumisaarnansa määritykseen Pyhän Hengen tehtävästä näin:
Kaikki kiertyy siihen, että Jumalan päätöksen mukaan Pyhä Henki yksin on ilmoittava ja opettava Kristusta koskevaa opinkohtaa näin: me tulemme vanhurskaiksi Jumalan edessä Kristuksen tähden. Sen tähden Kristus lausuu loppupäätöksen: »Pyhä Henki on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani», toisin sanoen, Pyhä Henki on tekevä enemmän kuin minä, sanova selvemmin ja tuova ilmeiseksi; Pyhä Henki on kuitenkin ottava ainoastaan minun omastani ja minua julistava, ei ihmisten omaa pyhyyttä ja heidän tekojaan. Tämä on oleva se Pyhän Hengen oikea virkansa ja tehtävänsä, josta hänet on tunnettava ja jota hän lakkaamatta toteuttaa, kunnes hyvin opitaan Kristus tuntemaan.