tiistai 4. toukokuuta 2010

Voitonpäivä, Rukouspäivä ja Äitienpäivä kuuluvat yhteen

Ensi pyhäpäivänä 9.5.2010 on jälleen perheeni perinteikäs juhlapäivä. Toimitan äitienpäivän jumalanpalveluksen Pohjan Pyhän Marian kirkossa. Äideille on jotakin kaunista myös luvassa! Kirkkovuodessa vietämme tällöin 5. sunnuntaita pääsiäisestä. Sunnuntain nimi on kirkoissa Rogate - rukoussunnuntai - Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Ensi sunnuntai kaitsee kristittyjä muistaa rukousta. Äitienpäivä palauttaa muistamaan myös käytännössä äitien arvoa ja kunniaa lapsien ja koko ihmisyyden hyväksi. Voitonpäivä osoittaa kiitollisuutta fasismista saadulle voitolle. Voi sanoa, että on hyvin tuhti päivä sisällöllisesti. Rukouspäivän evankeliumi päättyy Jeesuksen rohkaisevaan kehotukseen: "Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman" (Joh. 16:23-33). Siinä on myös hyvä syy rukoilla! Rukoile Rimma lapsesi puolesta: Jeesus Kristus on voittanut maailman!

Äitienpäivänä lähdemme myöhemmin jumalanpalveluksen ja joidenkin asioiden jälkeen Venäjälle – totta kai ! – juhlimaan Voiton päivää, joka on tällä kertaa 65-vuotisjuhlapäivä. Onneksi minulla on vuosiviisumi: voin lähteä silloin, kun on vapaata Venäjälle. En tarvitse aina hakea ja odottaa viisumia. Myös keväinen Pietari on erityisen viehättävä. Pidän hyvin luonnollisena lähteä Venäjälle Voitonpäivän juhliin. Risto Rytiin liittyvät tuomionjulistukset jäävät tämänkin vuoksi minun mahdollisuuksieni ulkopuolelle. Autoni peiliin kiinnitän luonnollisesti matkan ajaksi Venäjän ja Voitonpäivät viirit.

Юха Молари, 65-летия Победы в Великой Отечественной войне
video

Kiitän Neuvostoliittoa hyvin merkittävästä panoksesta sen hyväksi, että fasismi sortui Euroopassa 65-vuotta sitten. Tämä sunnuntai on juhlapäivä Venäjälle, Euroopalle ja koko maailmalle.

Monessa asiassa ajattelen ja toimin erilaisen vakaumuksen ja periaatteiden mukaan kuin mitä Neuvostoliitto edusti. En voi kuitenkaan kiistää sitä, etteikö Neuvostoliitolla ollut myös sotien jälkeen tärkeä panos eurooppalaiseen demokratiaan ja suvaitsevaisuuteen, jossa puheenvuoron saivat myös vasemmistolaiset ja yhteiskuntakriittiset näkemykset. En suinkaan pidä kaikkia kriittisiä ja anti-kapitalistisia ilmauksia hyvinä, mutta niiden ilmaisemisen oikeutus ja mahdollisuus on ollut erittäin arvokasta.

Neuvostoliiton sortumisen jälkeen revansistiset ja yltiönationalistiset historian väärentäjät saivat erityisen statuksen Baltian alueella uuden valtiollisen mytologian rakentamisessa. Myös Suomella oli tuossa surullisessa kehityksessä surullisen suuri asema, vaikka Suomessa kehitys ei ole mennyt niin pitkälle kuin Baltiassa. Baltiassa nuori polvi ei edes tiedä juutalaisesta kansanmurhasta, joka toteutettiin tuolla alueella, koska uudessa mytologiassa Saksan liittolaiset on kuvattu esimerkillisiksi kansalaisiksi – isänmaan puolustajiksi. Suomen sotamytologiaa rakennetaan jopa kansainvälisesti varsin hyvin onnistuneella erillissotapropagandalla. Tällöin saatetaan piiloon tiettyjen poliittisten ja sotilaallisten johtajien sopimaton vihamielinen asennoituminen Neuvostoliittoon ennen sotia. Suomella ei ollut idässä ihannenaapuri, mutta ei Suomikaan tehnyt parastansa hyvien naapurisuhteiden puolesta.

Voitonpäivä on tänä vuonna äitienpäivä, mikä sopii erityisen hyvin. Lloyd DeMause, amerikkalainen psykohistorian spesialisti ja professori, kirjoitti vuosi sitten Psykohistorian erityisessä aikakauslehdessä osuvasti, miten naisten ja lasten arvon romuttaminen Saksassa raivasi tietä myöhemmin nousevalle fasistien ideologialle elintilan tarpeesta ja sen mukaiselle vihavaatimukselle. Jos ja kun nainen ja lapsi joutuvat sorretuksi, yhteiskunta rakentaa ihmisvihan varassa fasistisen ideologian edellytyksiä.

Suomessa on muodollisesti ja poliittisesti hyvin hieno asema naisilla. Lasten hoidossa Suomi on mitä arvostetuin valtio maailmassa. Lasten terveystilastot kertovat hyvää. Fasismin esimyyttinen tai myyttinen rakenne on kuitenkin tullut valitettavan vahvana Suomeen siinä, että kynnys lasten huostaanotoissa Valtiototalitarismin viranomaisten päätöksellä kuin vanhassa Platonin Ihannevaltiossa – fasistisen järjestelmän esikuvassa – on poikkeuksellisen alhainen Suomessa. Täällä ei tahdota uskoa, että isä ja äiti ovat parasta lapselle, vaan lastenkodit ovat tuottoisaa liiketoimintaa, jonka palveluksessa sosiaaliviranomaiset määrittävät lapsille sijoituspaikat kotien ulkopuolella. Erityisen vaikeaksi tilanne on muodostunut venäläisäideille avioerotilanteissa: nämä äidit on surullisen onnistuneesti alistettu suomalaisen miehen ja suomalaisen viranomaisen mielivallalle, jolloin äiti ei menesty riitatilanteessa isän vaatimuksia vastaan. Suomalainen isä voi aina vedota siihen, että äiti ehkä poistuu Venäjälle lastensa kanssa, minkä tähden lasten tulisi asua isän kanssa. Miksi äiti ei saisi asua Venäjällä lasten kanssa? En ymmärrä tuota lähtökohtaa moraalisista lähtökohdista. Vaikka äidillä ei olisi sellaista aikomustakaan, hänet voidaan kansalaisuutensa perusteella luoda epäilyksenalaiseksi, jolloin perheriitatilanteessa suomalainen osapuoli saa tarpeettoman vahvan edun.

Rimma ja Anton Salosen (Римма Салонен. Антон Салонен) tapaus on herättänyt taas tällä viikolla Venäjällä poikkeuksellisen ankaraa keskustelua monilla eri kanavilla. Päämedia ilmaisee ongelman suorasanaisen huolestuneesti, mutta yksittäiset ihmiset kysyvät tosi vihaisesti, miksi ylipäätänsä Venäjä ei mene ja miehitä Suomea, vaikka menettäisi YK:ssa asemansa. Tuollaiset kiivaat tunteet ovat luonnollisesti liioiteltuja, mutta ne kertovat suuresta tuohtumuksesta. Kun Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto raivasi tietä ateismin suvaitsemiselle, nyt Neuvostoliiton jälkeen Venäjän osaksi on tullut raivata tietä rukoilevien venäläisten äitien suvaitsemiselle, kun jälkikristillisessä Suomessa lapselta saatetaan kieltää jopa äidin rukoukset ja äidinkieli - sekä väärentää väestörekisterimerkinnät poliittisia tarpeita varten!

Interfax



Venäläinen vaimoni osoitti ymmärrystä suomalaisia poliitikkoja ja viranomaisia kohtaan ja hämmensi minut, kun keskustelimme Johan Bäckmaniin ja minuunkin kohdistuneista vihamielisistä tunteista ja suoranaisesta liioitellusta tarkkailusta Suomessa. Vaimoni mukaan Suomessa meidät koetaan epäisänmaallisiksi nykyisen poliittisen ilmapiirin aikana. Se on melkein sama kuin Venäjällä, jos joku ilmoittautuu Kaukasian separatistiksi ja Venäjän hallituksen kiivaaksi vastustajaksi. Varmasti häntä ei poliittinen johto hyväksy. En kuitenkaan ymmärtänyt, miksi Bäckmaniin, Leena Hietaseen, Petri Krohniin tai minuun kohdistuisi mitään epäluuloa Suomessa: "Ei minulla ole mitään Venäjää vastaan!".

Voitonpäivä, Rukouspäivä ja Äitienpäivä kuuluvat yhteen!

Tänään olen tehnyt hyvän teon rauhanomaisen ja ystävällisen naapuruuden rakentamista varten: olen ilmoittautunut vihdoin viimein Lappeenrannan innovaatiofoorumiin, jonne saapuu iso joukko poliittista johtoa ja talouselämän asiantuntijoita. Menen foorumiin, koska siellä ei eletä menneisyyden mytologiasta käsin, vaan ratkotaan oman aikamme elämää, tahdotaan luoda parempaa hyvinvointia innovaatioiden ja keskinäisen yhteistyön avulla. Sellainen on minun mieleeni! (ja totta kai tunnen suurta riemua, jos saisin ehkä edes pienen vilahduksen nähdä Venäjän Federaation pääministeristä Vladimir V. Putinista, koska hän on kuitenkin meidän vuosituhantemme toistaiseksi ylivoimaisesti paras valtiomies maailmassa; eikä tämä lause ole suinkaan mitään "fanittamista").

65-летия Победы в Великой Отечественной войне (День Победы)

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/