maanantai 14. kesäkuuta 2010

Jouduin Venäjä-vihan uhriksi Seurasaaressa

Jokainen päivä saan uusia näyttöjä, miten suomalaiset osoittavat vihaa Venäjää ja venäläisiä vastaan. Pieniä ja isoja yksityiskohtia ei aina vain jatka luetella eikä muistella. Kerrottakoon kuitenkin nyt pieni episodi, koska se kohdistui suomalaisten pyhintä statuksen mittaria – autoa – vastaan.

Tänään menin pietarilaisen ystäväpariskunnan ja perheeni kanssa Seurasaareen. Jätin autoni luvalliselle paikalle. Näin hyvin, kun meitä ihan lähellämme puistoa siivonnut henkilö katseli tarkasti ja kuunteli puhettamme poikkeuksellisen intensiivisesti, ihan pysähtyen. Hän varmasti pisti merkille, että seurueemme puhui iloisesti venäjää. En edes itse lausunut mitään suomeksi tuossa hetkessä. Vihalle olisi siis ihan riittävät perusteet.

Lähdimme Seurasaareen, kun sunnuntai-iltakin oli ihan kaunis. Epäilemättäni ystäväni ovat suhteellisen hyväosaisia, toisin kuin meikäläinen pienen kylän pappi. Meikäläisen köyhyyttähän ei suomalainen puutarhansiivooja osannut oivaltaa mielikuvituksissaan.



Tulimme takaisin Seurasaaresta autoni luokse kello 20 tuntumassa. Autoni päälle oli puhallettu puistoa siivonneen henkilön puhalluskoneella kaikki mahdolliset roskat, hiekat ja mullat, joita piha-alueelta oli irronnut. Ystäväpariskunta kysyi, mitä tämä tällainen on. Kerroin, että se on Suomi, jossa asuu paljon moukkamaisia suomalaisia, jotka vihaavat, kun näkevät venäläisten nauttivan elämästään. On ihan selvää, että puutarhasiivoojan intensiivinen pysähtyminen, meidän katselumme ja nyrpeän näköinen kuuntelu sai jatkoa hänen puhaltaessaan hiekat, mullat ja roskat autoni päälle sen jälkeen, kun olimme poistuneet paikalta. En jaksanut illalla pesettää autoa. Pohdimme sitäkin autossa, että ehkä kävisin noutamassa siivoojalta lähipäivinä autoni pesua varten rahat.

Venäläisvihaajat on niin raukkoja, etteivät he uskalla kohdata kasvotusten. Roskien puhaltaminen venäläiseksi miellettyjen ihmisten auton päälle on hyvin osuva symbolisesti. Olen analysoinut toistuvasti venäläisvastaista vihaa psykoanalyytikko Melanie Kleinin viitekehyksen avulla, jonka mukaisesti projektiivisen identifikaation liittäminen kateuden ja vihan tunteisiin on valaisevaa.

Suomi-kuvamme taustalla on kulttuurisesti ja perhedyymisistä syistä kollektiiviseen tajuntaamme vääntyneitä suvereenisesti vaikuttavia kaikkivoipaisuusharhoja itsestämme. Tästä seurauksena suomalaisten omaa kuvaa hallitsee halu imeä Venäjä kuiviin, purra ja rikkoa palasiksi, ammentaa kaikki ulos Federaatiosta mitä riistettävää sieltä löytyisi ja ryöstää kaikki se hyvä, mitä suomalainen tajuntamme fantasoi siellä olevan. Mikäli asianomainen suomalainen ei kykene tuohon kaikkivoipaisuusharhaansa oman alhaisen asemansa ja realististen kokemustensa tähden, hän alkaa työntää kaikkea likaansa venäläisten päälle. Tuossa tilanteessa projektiivisen identifikaation malli kulkee sairaaseen suomalaiseen sieluun niissä tunteissa, joiden mukaan venäläiset näyttävät ja kuulostavat epäilyttäviltä, vaikka todellisuudessa suomalaisten omat pikkupirut ja jopa isot SS-pirut jylläävät sielussa; venäläiset rikkaat näyttävät pelottavilta ja epärehellisiltä, mutta todellisuudessa suomalaisten omia sieluja riistää kateudesta vihreäksi muuttunut sarvipää. Heikoksi ja tuhoutuvaksi kuviteltu Venäjä toistuu yhä uudestaan mainituissa suomalaisissa puheenvuoroissa. Kyse on jälleen siitä, että suomalaiset eivät tahdo projektiossaan vain vahingoittaa Venäjä-objektia, vaan kontrolloida ja ottaa se haltuun. Heikko on helpompi saada haltuun kuin liian vahva!

Minun vanha Lexus-autoni ei näyttänyt minun omissa silmissäni enää edes kelvolliselta kulkuneuvolta kyyditä pietarilaisia ystäviäni, joiden oma autokin on huomattavasti – monta kertaa - arvokkaampi ja kauniimpi kuin meikäläisen vanhaksi käynyt auto. Sitä paitsi tänään eräs toinen tyyppi oli vetänyt avaimen tai muun teräaseen kärjellä autoni oveen kohtalaisesti naarmuja. Siihen kaikkeen olen tottunut. Iltapäivällä oli kyse ihan selvästi venäläisiin kohdistetusta vihasta.

Olen kuullut Suomessa asuvien joidenkin venäläisten ja heidän puolisoidensa todistavan, en tiedä onko se ollut hyvätahtoisuudesta vai rehellisyydestä annettu todistus, etteivät he ole koskaan törmänneet mihinkään venäläisvastaiseen vihaan Suomessa. Akateemiset tutkimukset antaisivat aiheen olettaa, että kokemus olisi pitänyt olla rumempi. Onnea joka tapauksessa heille, jos korvat ovat olleet kuurot ja silmät sokeat!

Suosittelen

Suosittelen tätä analyysia Putinin Lappeenrannassa pitämästään puheesta ja sen merkittävyydestä. On iloa havaita, että suomalainen media on joskus täysin samaa mieltä kanssani! Vladimir Putin: Paasikiven ja Kekkosen linja toi hyviä tuloksia (www.datsha.com)

Юха Молaри – Juha Molari: Домашняя страница http://personal.inet.fi/business/molari/