keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kuuma kesä Pietarissa

Juhannukseni vietin venäläisen ystäväperheen kanssa Helsingissä. Sunnuntaina lähdin kuitenkin perheeni kanssa jo Pietariin. Halusin tuntea suurkaupungin kesätunnelmaa. Venäjän rajalle oli kohtuulliset jonot, muttei mitenkään mahdottomat. Kun pääsin rajaviranomaisen luo, annoin passini. Tämä viranomainen oli sellainen venäläinen kaunotar, että rajalle oli todella senkin tähden mieluisaa saapua. Hän pisti passini tarkistuskoneeseen, minkä jälkeen hän löi leimat huippunopeasti niin kuin myös seuraava virkailija seuraavalla kioskilla auton papereita varten. Sanoin vaimoni kanssa yksimielisesti, että nyt nämä yrittivät kai jotain ennätystä, koska palvelu oli superystävällistä ja ennätysmäisen tehokasta. Päätin, että joka viikko kesällä tulen tälle rajalle: palvelukin oli niin kaunista ja tehokasta. Rajaviranomainen olisi kelvannut mihin tahansa suomalaisiin kauneuskilpailuihin viehättävyytensä puolesta. Kun hän tarkisti tietokoneelta passini tiedot, sen jälkeen palvelu ei olisi voinut olla parempaa. On turha sanoa, etteikö venäläinen virkailija tee työtänsä hyvin.


Vähän matkaa Viipurin jälkeen näin venäläisen liikenteen erilaisuuden. Kun autojen nopeus pysähtyi ruuhkan tähden alle 15 kilometriin tunnissa, yksikaistainen tie Pietariin muuttui pian kaksikaistaiseksi, kun autoilijat ohittivat pientareen puolelta. Kun näin syntyneet kaksi kaistaa olivat molemmat tukossa, niin autot alkoivat ohittaa vastaantulevaa kaistaa pitkin, jolloin vastaantulijat joutuivat siirtymään omalle pientareelle. Aika hurjalta tuo näytti aina joskus, kun vastaan tuli rekka-auto. Minä toki ajan aina tunnollisesti liikennesääntöjen mukaisesti niin kuin muutoinkin elän lainkuuliaisesti. Lopulta paljastui syykin: kahdeksan auton ketjukolari.


Pietarissa en voinut välttää sitä huomiota, että asuntomme piha-alueella autoni näytti kovin vanhalta, pieneltä ja halvalta. Ilmeisesti Pietarissa on riittävästi niin vauraita venäläisiä, että myös nämä Porschen ja Mercedeksen mainokset eivät ole pelkästään taivaan lintuja varten.



Perhe-elämäni on hyvin tavanomaista ja rauhallista. Pietarissa vietimme aikaa sen upeissa puistoissa. Koko perheet olivat tulleet puistoihin. Tämän erityispiirteen pistin merkille, sillä juhannuspäivän iltapäivällä olin ollut kahden nuorimman poikani kanssa Kontulassa mainiossa leikkipuistossa, mutta tällöin olin ainut suomalaisvanhempi puistossa. Paikalla oli myös yksi turkkilaismies ja kahdeksan musliminaista. Viehättävää oli katsoa, miten eräs musliminainen pää verhottuna potki poikiensa kanssa jalkapalloa. Minun oli vaikea uskoa, että Kontulassa suomalaisvanhempien suhde maahanmuuttajavanhempiin olisi 1:9. Soitin Abdullah Tammelle, koska halusin ihmetellä tilannetta, miksi suomalaisperheet eivät tule upeassa säässä juhannuspäivänä leikkipuistoon. Kuulin sitten eräältä vakinaiselta puistossa kävijältä, että suomalaisperheet käyvät leikkipuistossa lähinnä kunnallisen leikkipuistoruokailun aikana kello 11-13. Iltapäivisin ja iltasin puistossa ovat lähinnä venäläiset vanhemmat lastensa kanssa ja eri puolilta maailmaa saapuneet muslimiperheet. Suomalaiset lapset ovat sitä vastoin enemmän yksin puistossa. Pietarissa oli kaunista katsella, kun lapset ratsastivat hevosilla, rullaluistelivat, leikkivät hiekkakasassa. Aikuisia oli juoksulenkillä, monet naiset ottivat aurinkoa. Puistossa oli elämää.


Puiston jälkeen kiiruhdimme kotiin, koska ystäväperhe oli kutsunut meidät syömään ravintolaan. He jopa tarjosivat meille upean aterian. Šašlik oli minun valintani: Venäjällä pitää käyttää niitä runsaita mahdollisuuksia, joita on Helsingissä niukalti. Ystäväperhe oli kuullut myös suomalaisten neljän toimittajan pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta. Kerroin, että nuo neljä toimittajaa ovat hyvin kiinteässä kanssakäymisessä terroristisivuston Kavkaz Centerin kanssa. Siksi nämä toimittajat eivät voi suvaita Venäjää kohtaan kunnioittavaa ja ystävällistä asennoitumista. Koimme pettymyksen, kun ilmeni, ettei ystäväperheemme pääse pojan kastejuhlaan, koska he olivat varanneet Italian matkan. Vaimo ei ollut ilmoittanut kasteaikaa aiemmin heille.


Poikani oli jo pitkän aikaa haaveillut, että pääsee isänsä kanssa elokuviin Pietarissa. Menimme sinne ratikalla, sillä en ollut varma auton parkkimahdollisuudesta ja reitistä uuden kauppakeskuksen luo. Sinänsä Pietarissa on helpompi löytää autoille parkkipaikkoja kuin Helsingissä, vaikka Pietari onkin aito metropoli. Pietarissa ratikkapysäkillä sain nähdä ainoan suomalaisen uutisen Venäjällä, mutta tämä uutinen ei kertonut tällä kertaa suomalaisten vihamielisestä suhtautumisesta vanhuksiin tai lapsiin. Tämä paikallinen sanomalehti oli venäläiseen tapaan seinälehtenä. Lehdessä kerrottiin Helsingin kuumasta sambakarnevaalista. Kertomus oli kaunis. Kuumista kuvista ja sambanaisista en ollut kyllä aivan niin mieltynyt: ainakin em. venäläinen rajaviranomainen ja valtaosa helteisessä Pietarissa katua ylittävistä kaunottarista oli kauniimpia katsella. Joidenkin pukeutuminenkin olisi kelvannut sambaa varten. Siksi mietin, mitä venäläinen mies ajatteli nähdessään jutun helsinkiläisestä kuumasta sambakarnevaalista, kun kuvissa olivat kuitenkin vähäpukeiset suomalaisnaiset kaikkine vyötärömakkaroineen. Itsellänikin ovat läskit alkaneet kertyä vatsaan jo kovin pappismaisesti. Tällä vatsalla en tanssisi kadulla napa paljaana (en tanssisi muutoinkaan).

Toukokuussa Pietari oli kauniimpi, koska silloin kaupunkia kaunistivat Voiton päivän –julisteet. Seinälehtikin kertoi Voiton päivästä. Tällä kertaa Pietarista puuttui aivan tärkeää, mitä sieluni olisi tahtonut nähdä. Suomalaiset sambanaiset eivät tuoneet mielihyvää

Menin pojan kanssa vihdoin elokuviin Kontinent –kauppa- ja viihdekeskukseen. Tämä kauppa- ja viihdekeskus oli iloinen kokemus suomalaismiehelle, koska heti ensimmäinen keskuksen seinällä oli Prisman mainos.

Kuva: Primorskin asuinalue


Kuva: Kontinent Prisma Pietari


SOK avasi juuri tänne viidennen Prismansa Pietariin kesäkuun alussa 2010. Tämä Prisma on noin 4000 neliömetrin kokoinen. Kauppa- ja viihdekeskus sijaitsee Primorskin asuinalueella, kävelymatkan päässä sekä Komendantskij prospektin että Pionerskajan metroasemilta. Tämä alue on jo nyt tiheästi asuttu, mutta se on myös yksi nopeimmin kasvavista alueista. Toukokuussa 2010 SOK Retail Int. Oy:n toimitusjohtaja Vesa Punnonen totesi lehdistötiedotteessa, että SOK jatkaa investointeja Pietariin. Heidän tavoitteena on avata noin 30 Prismaa Pietarin. Kauppakeskuksessa oli muitakin suomalaiskauppoja, mm. Seppälä.

Menimme kovan helteen aikana aamupäivällä kauppakeskukseen, joten pietarilaiset nauttivat tällä kertaa enemmän hellesäästä ulkona kuin kauppakeskuksessa. Varsin hiljaiselta kauppakeskus näytti tähän aikaan. Liike-elämä perustuu ostamiseen ja myymiseen sekä riskiin, joten yrittäjät ovat laskeneet, että tällaisen kauppakeskuksen riski on sopiva ja tulosodotukset riittävän hyvät. Poikani on erityinen asiantuntija leluissa: kävimme ostoskeskuksen upeassa lelukaupassa, mutta hintataso oli selvästi helsinkiläistä hintatasoa korkeampi. Bakugan-lelun hinta oli Helsingissä 7 euroa, mutta täällä Pietarissa yli 700 ruplaa. Myös muissa tavaroissa hintataso oli uudessa ostoskeskuksessa helsinkiläisiä hintoja korkeampi. Prisman hintoja en vertaillut. Tällaisen valtavan kauppa- ja viihdekeskuksen rakennuttaminen osoittaa, että talousihmiset ovat varmoja ostovoiman riittävyydestä ja kasvusta alueella. Näitä jättikauppakeskuksia nousee Pietarissa kuin sieniä sateella. Ainakin talousihmiset uskovat, että kauppa kehittyy myönteisesti äskettäisestä lamasta huolimatta.


Kauppa- ja viihdekeskus oli lievästi sanottuna hämmentävän ylellinen kokemus helsinkiläiselle miehelle. Sisällä oli laskettua varten erityinen paikka. Lapset saivat luistella aidolla jäällä keskellä ostoskeskusta noin 100 ruplan tuntihinnalla, aikuisille hinta oli vähän korkeampi. Myös muita ”tavanomaisia” mukavuuksia oli kauppakeskuksessa. Syy tällaisen jättikeskuksen syntymiseen paljastui, kun katseli ympärille kauppakeskuksen ulkopuolella: jo olemassa olevien suurten kerrostalojen läheisyyteen nousi yhä uusia suuria kerrostaloja. Myös kotini tuntumaan rakennetaan tällä hetkellä paria suurta kerrostalokokonaisuutta. Kai venäläisillä on rahaa, kun markkinataloudessa rakennuttajilla on rohkeus rakentaa tällaisia taloja ja keskuksia.


Sieluani riipaisi syvältä, kun piti palata helteisestä Pietarista Suomeen. Virkavelvollisuudet täytyy kuitenkin hoitaa eikä siis muu auttanut kuin palata kotiin. Päätin, että joka viikko palaan kesällä Pietariin. Kesäistä Pietaria ei saa menettää, sillä muutoin kesä menee pilalle. Paluumatkaseurana oli eräs venäläinen nainen, joka oli aiemmin vuoden alussa saanut Suomesta karkotuskehotuksen. Muistaakseni hänellä oli ollut pari viikkoa aikaa lähteä pois Suomesta. Nyt sain tietää hyvästä lopputuloksesta. Sain onneksi ilmeisemmin autettua häntä: kirjoitin hänen henkilötietojensa perusteella anomuksen oleskelulupaa varten, jossa kerroin keskeiset tiedot elämästä, ja nainen sai oleskeluluvan. Kyse on valitettavan usein siitä, etteivät työtä tekevät ja perhe-elämää viettävät ulkomaalaiset tiedä, miten tulisi hoitaa omia asioitansa Suomessa. Ulkomaalaisvirasto ja –poliisi ottavat toki huomioon perhe- ja työolot, jos asianomainen tietää kertoa niistä. Esteenä oli tällä kertaa heikko kyky ilmaista asioitaan suomeksi.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/