maanantai 14. kesäkuuta 2010

"Venäläinen uskonlahko" suomalaisten toimittajien vihapropagandan käsitteenä

Iltalehden Miia Honkanen – joka on erikoistunut Rimma Salosen uskonnon mustamaalaamiseen Paavo Salosen kanssa - kirjoitti Iltalehdessä 4.4.2008 jopa otsikkotasolla isoilla mustilla kirjaimilla, että isä pelkää uskonlahkon vieneen pikku-Antonin. ”Kaappaus” ei vaikuttanut kovin kaappaukselta tuon jutun rivien välien perusteella, koska jutussahan Paavo kertoi puhuneensa Rimman kanssa puhelimessa jo pari päivää väitetyn ”kaappauksen” jälkeen, jolloin Rimma oli Paavon oman iltapäivälehdelle antamansa todistuksen mukaan sanonut palaavansa kuukauden kuluttua takaisin. Jos ehkä oli taitamattomuutta matkasta sopimisen kanssa, niin ei tuollaiset puhelinkeskustelut heti ”kaappauksen” jälkeen kyllä näytä mitään kaappauksen tuntomerkkiä, vaan päinvastoin vain normaalia lasten hoidosta käytävää keskustelua. Suomalainen iltapäivälehti lähti kuitenkin mukaan julkisuushakuiseen uutisointiin, jonka surullinen vaikutus kyvylle oikeudenmukaiseen päätöksentekoon oikeudessa ja tervehenkiseen harkintaan Suomen ulkoministeriössä on tullut jo monta kertaa nähtyä.

Lähde: Iltalehti 4.4.2008

Miia Honkanen kirjoitti tuolloin 4.4.2008 mitenkään kyseenalaistamatta russofobisen ja ortodoksisen kirkon vastaisen uskontovihan Iltalehden juttuun: ”Salonen ymmärsi heti, että huiveihin kääriytyneet naiset kuuluivat hämmennystä herättäneeseen ulkomaiseen seurakuntaan. Seurakunta oli rantautunut paikkakunnalle pari vuotta sitten. Myös Salosen ex-vaimo oli siihen vastikään liittynyt”. Honkanen ja Salonen olivat sivistymättömyytensä ja tarpeettoman vähäisen kirkollisen kokemuksensa tähden tietämättömiä, että huiveihin kääriytyneitä naisia on ollut jo vuosisatoja näitäkin tapahtumia aiemmin Satakunnassa. Perinne itse asiassa palautuu Raamattuun, jossa apostoli Paavali kehottaa naista rukoilemaan pää peitettynä. Tuo kunnioittava käytöstapa vallitsee yhä ortodoksisessa kirkossa universaalisti. Sitä vastoin miehet ottavat hattunsa pois, kun saapuvat kirkkoon. Sekin perinne on höltynyt Suomessa, sillä olen nähnyt jopa seurakunnan palveluksessa työskenteleviä miehiä, jotka astelevat röyhkeästi kirkkoon hattu päässään. Honkanen ei toimittajana ymmärtänyt kirkkojen luonnollisista asioista, joten hän olisi sopiva tyyppi Moskovan patriarkan alaisen seurakunnan mustamaalamiseen.

Lähde: Iltalehti 7.5.2008


Iltasanomissa Timo Myllyniemi ei ollut Iltalehden Miia Honkasta sivistyneempi. Liekö suomalaisten toimittajien laiskuutta, kun he eivät viitsi ottaa selvyyttä taustoista? Ainakin joku perusoppiteos kirkkokunnista oli jäänyt lukematta. Myllyniemi kuvaa Rimma Salosen kuulumista kirkkoon ja määrittää tapahtumien kulkua uskonnon näkökulmasta dramaattisesti: ”Ortodoksiseen uskoon kääntyneen 47-vuotiaan vironvenäläisen naisen epäillään vieneen pojan Venäjälle. - - - Antonin äiti oli kuulunut Jehovan todistajiin, mutta Antonin syntymän jälkeen hän koki vahvan herätyksen ortodoksiseen uskoon. Viime syksynä nainen kävi uskonsisartensa kanssa rukousmatkalla Moskovan lähellä sijaitsevassa paikassa. Matka venyi viikkojen mittaiseksi".

Iltalehdessä 20.8.2008 Miia Honkanen jatkoi kuvailua, että ”Pikku-Anton on yhä lahkon käsissä” Venäjällä. Jutun mukaan ”isä aavisteli heti, että ulkomainen uskonlahko kaappasi pojan Venäjälle”.

Lähde: Iltalehti 15.12.2008

Iltalehti kuvaili 15.12.2008, että uskonnollinen lahko kaappasi Anton Salosen Venäjälle.
Kaikkinainen propaganda Rimma Salosta ja kirkkokuntaa vastaan, johon Rimma-äiti ja Anton-poika kuuluivat, jatkui lakkaamatta jo kauan ennen kuin Anton-poika kaapattiin äidiltä Venäjällä ja tuotiin diplomaattiauton takakontissa Suomeen. Siinä propagandassa oli tyypillistä leimata Rimma-äiti pahaksi äidiksi, joka on sekaantunut merkilliseen uskonlahkoon. Tarinaa kuljetettiin siinä vaiheessa suomalaisen Paavo Salosen ja suomalaisten toimittajien tarkoitusperien mukaisesti. Iltapäivälehdet ja Satakunnan Kansa omistautuivat Rimma Salosen parjaamiseen. Tarinassa luotiin dramatiikkaa ja romantiikkaa, jonka mukaan kaapattu poika rukoilee puhelimessa isälleen, ”missä isi viipyy?” Pojalla on oikeus ikäväänsä, mitä Rimma-äiti ei estänyt pojaltaan, jos Miia Honkasen Iltalehden-juttuun on uskomista, vaikka Iltalehden juttuihin asian johdosta ei yleensä ole mitään uskomista. Herää kysymys, miten ”kaapattu” pikkupoika saisi puhua ylipäätänä puhelimessa isänsä kanssa, jos äiti tahtoisi voimakeinoin eristää pojan isästään? Sitä vastoin Suomessa oikeudenkäynnin menettely, sosiaaliviranomaisten menettelyt ja muut toimet äidin ja pojan erottamiseksi osoittavat pikemmin nyt suomalaistoimin tapahtuneesta lapsen kaappausta, jossa poika erotetaan äidistä, pieni poika ei saa ilmaista tunteitaan äitinsä kanssa enää äidinkielellään venäjäksi. Lapsihan oli syntymästään alkaen kasvanut äitinsä kanssa, koska lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella kunnes myöhemmin Paavo vahvisti vanhemmuuden ja sai yhteishuoltajuuden.

Lähde: Iltalehti 10.2.2009


Satakunnan Kansa 16.6.2008 jatkoi Paavo Salosen kuvailua: ”Uskonlahko on sekoittanut ex-vaimoni pään”.
Lähde: Satakunnan Kansa 16.6.2008


Kun Paavo Salonen lähti vuoden 2008 lopulla Venäjälle, hän oli päättänyt toimintastrategiakseen ”pyytää valtiolta apua”, kuten hän kertoi Iltalehdelle 20.11.2008. Valtiollinen ”apu” tuli sittemmin tunnetuksi diplomaattiauton takakonttina. Iltalehdessä 21.11.2008 Salonen paljastaa, lapsen palautuksen käytännön ongelmista: ”Asia järjestyy jo nyt luotujen suhteiden avulla sekä apuvoimia käyttämällä”. Apuvoimat ovat sittemmin tulleet tunnetuiksi. Saman aikaisesti Tampereen käräjäoikeus riisti Rimma-äidiltä huoltajuuden ja antoi Paavolle yksinhuoltajuuden. Perusteena lehti 25.11.2008 kertoo mm. väitteen, ettei Anton-poika olisi venäläinen, vaan kansalaisuus olisi saatu väärin perustein. Oikeudessa ei ilmeisemmin ollut ketään Rimman puolen tai Venäjän edustajaa, vaan mainittu päätös tehtiin pelkkien lehtikirjoitushuhujen avulla.

Itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2008 Paavo Salonen uhkaa Satakunnan Kansa –lehdessä, että hän palauttaa Anton-pojan Suomeen: ”Matka vaatii järjestelyjä, sillä Salonen on varautunut hankkimaan apuvoimia saadakseen pojan mukaansa”.

Lähde: Iltalehti 15.12.2008

Iltalehti päästi 15.12.2008 koko surkeutensa julki, kun kuvaili, millainen uskonlahko Serafim sarovilaisen uskonyhteisö on. Lahkon nimeä ei kuitenkaan mainittu tuossa yhteydessä, vaan se identifioitiin sanoilla ”Pirkanmaalla toimiva yhdistys”. Iltalehdessä väitettiin, että Rimma Salosen uskonlahkoa johdettiin erilaisten uhkailujen siivittämänä. Uskonlahkoa johtanut pappismies olisi kerännyt kokoontumisissa itselleen rahaa. Jos hänelle ei maksettu, olisi hän uhkaillut lopettaa rukoilemisen lahkolaisten puolesta. Lahkolaisia olisi uhkailtu myös syövän iskemisellä, mikäli ei toimi lahkon sääntöjen mukaan.

Kun Anton-poika oli kaapattu äidiltään ja tuotu diplomaattiauton takakontissa Suomeen, iltapäivälehdet aloittivat puolustuspropagandan, jonka mukaan Rimma Salonen olisi ”aloittanut oman julkisuuskampanjan venäläisissä tiedotusvälineissä” (Iltalehti 18.5.2009). Surullista, että suomalaiset toimittajat eivät muistaneet enää toukokuussa 2009 sitä julkisuuskampanjaa, joka oli Suomessa hyvin julmaa huhtikuusta 2008 alkaen Rimma Salosta ja hänen kirkkokuntaansa vastaan!

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb lausui YLE:lle tuossa yhteydessä, että hänen mukaansa isällä oli oikeus hakea poika Suomeen. ”Suomen Pietarin-pääkonsulaatin työntekijä kuljetti Antonin ja hänen isänsä Venäjältä Suomeen. Stubb kertoo Ylelle ymmärtävänsä konsulaatin työntekijän tekoa isänä ja Suomen kansalaisena. Hän ei kuitenkaan halua arvioida tekoa juridiselta kannalta.”
Lähde: Iltalehti 15.5.2009



Vielä pitkän aikaa senkin jälkeen kun Anton-poika oli salakuljetettu diplomaattiauton takakontissa Venäjältä Suomeen, jatkui parjaus Moskovan patriarkan alaista Serafim sarovilaisen seurakuntaa vastaan. Iltasanomissa 21.9.2009 kerrottiin mainitusta seurakunnasta ja TV 2 näytti Silminnäkijät-ohjelman 21.9. klo 22:05. Ohjelman mukaan FSB olisi sekaantunut tapahtumiin, ortodoksisessa seurakunnassa olisivat venäläiset vaimot saaneet ohjeita kastroida suomalaiset miehensä.
Lähde: Iltasanomat 21.9.2009


Uskonnollinen kiusaaminen ja häirintä ovat jatkuneet näihin päiviin saakka: Johan Bäckman ja Evgenia Hilden-Järvenperä ovat sallineet Rimma Salosen äänen tulla kuuluviin. ”Torstaina 29.4.2010 Rimma Salosella oli tapaaminen Anton-poikansa kanssa Porissa. Sosiaaliviranomaiset ilmoittivat Rimmalle, että hän ei saa puhua poikansa kanssa uskonnosta, ei saa rukoilla, eikä saa puhua omaa äidinkieltä (venäjän puhuminen tosiaan kiellettiin jo heti ensimmäisellä tapaamisella). Antonilta oli otettu uusi risti pois (isän toimesta), vaikka poika oli itse halukas pitämään ristiä (Anton on kastettu ortodoksiksi)”.

Minun nuorimman poikani kastepäivä on nyt päätetty: se on 12.7.2010. Minulla ei ole kesällä 2010 yhtään vapaata viikonloppua, joten kastepäivä pitää sijoittaa arkiselle vapaapäivälle. Kaste toimitetaan mitä ilmeisimmin tässä kirkossa Pietarissa. Kumma kyllä, että minulla on huomattavasti parempi teologian tuntemus, koulutus ja kokemus kuin yhdelläkään edellä mainittujen Iltalehden, Iltasanomien, Satakunnan Kansan tai Silminnäkijät-ohjelman toimittajilla, mutta silti pidän hyvänä ratkaisuna, että poikani kastetaan Moskovan patriarkan alaisessa seurakunnassa, ehkäpä juuri Serafim sarovilaisen seurakunnassa. Myös eräät ystäväni kuuluvat tuohon seurakuntaan. Juuri heiltä sain kirkkoa esittävän kauniin kalenterin, josta on tämä valokuva.


Юха Молaри – Juha Molari: Домашняя страница http://personal.inet.fi/business/molari/