perjantai 30. heinäkuuta 2010

Arvoisa Viron sisäministeriö ja Kapo!

TO: sirje.magus@siseministeerium.ee, karola.tonov@siseministeerium.ee, maila.sass@siseministeerium.ee, kapo@kapo.ee,korrapidaja@kapo.ee

Arvoisa Viron sisäministeriö ja Kapo!

Asia: Maahantulokielto

Koen loukkaavaksi Viron sisäministeriön maahantulokiellon minulle, jolla ei ole ollut edes mitään aikomustakaan saapua Viroon. Hoidan virkavelvollisuuksiani Suomessa.

Maahantulokielto on myös loukkaava, sillä minun ei voi katsoa olevan vaarallinen kansanterveydelle, yleiselle järjestykselle tai yhteiskuntarauhalle: en koskaan tappele ketään vastaan, korostan ja hyväksyn vain rauhanomaisia demokraattisia ilmaisukeinoja valtiollisten instituutioiden säätämissä rajoissa. En ole koskaan kyseenalaistanut Viron olemassaoloa, vaikka tällaisten päätösten jälkeen siihen syntyy suurikin psykologinen tarve. Olen jopa arvostellut liian ihanteellisia mielikuvia Neuvostoliitosta. Olen kirjoittanut myönteisesti Neuvostoliiton päättymisestä ja Venäjän federaation syntymisestä. Olen ollut monia ihmisiä ärsyttävä kritiikissäni Neuvostoliitossa 1970- ja 1980- luvuilla harjoitettua kommunismia vastaan. Olen kirjoittanut kriittisesti Stalinin toimia vastaan Virossa ja Neuvostoliitossa.

Jos Kapo ja Viron sisäministeriö kokee epäluuloa minua kohtaan, pyydän kohteliaasti, että he ottavat minuun suoraan yhteyttä, keskustelevat kanssani esimerkiksi Helsingissä, jotta saavat oikein ja rehellisen kuvan minusta ihmisenä. Korostan demokraattisen ilmaisuvapauden oikeutta. Vastustan poliittiseen vakaumukseen tai kansallisuuteen pohjautuvaa syrjintää. Pidän tärkeänä opposition ilmaisuvapauden käytössä väkivallattomia rauhanomaisia keinoja.

En tee maahantulokiellosta mitään valitusta, koska minulla ei olisi mitään edellytyksiä saapua missään tapauksessa Viroon tämän viikonlopun aikana. Pyydän kuitenkin, että välitätte viestini asiaa tuntevien henkilöiden tietoon, sillä en halua, että imagoni on paha ja vääristynyt Virossa. Olen vaarallinen kansanterveydelle, koska aiheutan Viron natsipoliitikoissa todistettavasti päänsärkyä ja stressiä. En valita aiheesta, mutta toivon, että he ostavat buranaa apteekista.

Olen pahoillani, että kirjoitan suomeksi: en osaa eestin kieltä ja minun on pakko tyytyä suomen kieleen.

Eesnimi: JUHA
Perekonnanimi: MOLARI
Sünniaeg: 28.03.1964
Kodakondsus: FIN
Kehtib alates: 28.07.2010
Kehtib kuni: 01.08.2010
Otsuse nr: Siseministri kk nr 176

Lähetetty myös sähköpostilla mainituille henkilöille klo 16:45

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

torstai 29. heinäkuuta 2010

Viron sisäministeriö pisti suomalaisen kirkkoherran maahantulokieltoon


Suomessa on määrätty useita maahantulokieltoja yhtä hyvin EU-kansalaisille kuin muille ulkomaalaisille. Näiden kieltojen perusteet eivät ole olleet poliittiset erimielisyydet, vaan todettavat vakavat rikostuomiot. Nyt Viro pisti tavallisen suomalaisen kirkkoherran maahantulokieltoon vain sen tähden, että olen muistuttanut Virossa toteutetusta holokaustista ja arvostellut maassa harjoitettua diskriminaatiota!

Maahantulokielto on määrätty viikonlopuksi, koska Viron vanhat ja uudet natsit viettävät juhlia. Viron suojelupoliisin Kapon ja sisäministeriön umpimähkäistä maahantulokieltojen jakamista osoittaa, että he pistivät minut maahantulokieltoon, vaikka olen pappisvirantoimituksissa lauantaina ja sunnuntaina Raaseporissa. Ehkä Kapo loihtii fantasioissa jonkinlaisen James Bond -kaltaisen hurjan vauhdikkaan siirtymisen Raaseporista Suomenlahden yli Viroon ja Sinnemäelle lauantain aamun hautajaisten ja muistotilaisuuden jälkeen, mutta yhtä rajun paluun iltapäivän kastetilaisuuteen Raaseporiin? Jos Amerikan agenteille oli kaikki mahdollista, niin kai Venäjään ystävällisesti suhtautuville antifasisteillekin? Todettakoon vielä kerran, että en ole syyllistynyt enkä ole ollut Virossa edes koskaan kuultavana mistään rikosepäilystä. Koskaan kukaan Viron viranomainen ei ole haastatellut minua, vaan maahantulokielto on pelkästään umpimähkään pistetty, koska Viro ei siedä tiettyjen asioiden puhumista.

Virossa muutamat valtaapitävät tahot eivät salli, että Viron pimeää historiaa muistetaan. Juutalaisia mielenosoittajia ja venäläisiä sekä muita ihmisoikeusaktivisteja saapuu kuitenkin viikonlopuksi Viroon. He osoittavat protestinsa Sinimäen natsijuhlien tähden. Viron suojelupoliisi on kuitenkin kieltänyt maahantulon kolmelta Suomen antifasistiseen komiteaan kuuluvalta henkilöltä: Johan Bäckman, Petri Krohn ja Juha Molari. Lisäksi Abdullah Tammi on saanut aiemmin 10 vuoden maahantulokiellon.

Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, että edeltävinä viikkoina olivat Kavkaz-Center ja Finrosforum syöttäneet julkisuuteen todella härskin valheellista tekstiä minua ja näitä muita ihmisiä vastaan ikäänkuin olisimme uhka Viron valtiolle.

Viron valtiolliset instituutiot

Kuten natsit ja antifasistit tietävät, niin Virossa järjestetään lauantaina 31.7. natsijuhlat Sinimäellä. Natsit ja antifasistit tietävät tämän kuitenkin erilaisista syistä. Virolaiset natsit pysäyttivät Sinimäellä puna-armeijan etenemisen puoleksi vuodeksi. Viron suojelupoliisi Kapo ja sisäministeriö tahtovat ylläpitää perinnettä tuon puolen vuoden voittoisan natsijuhlan kunniaksi. Viron SS-miehet juhlivat tänä vuonna, että he saivat puolen vuoden ajan kokea suuria Hitlerin Saksan rinnalla sodassa puna-armeijaa vastaan. Viron sisäministeriö ja Kapo valvovat, että näiden sankarillisten virolaisten natsisotilaiden tähden tuhannet ja tuhannet juutalaiset kuolleet unohtuisivat. He vaativat, että holokaustista vaietaan. Viron sisäministeriö suojelee historian väärentämistä unohduksen propagandistisen myrkyn avulla. Työvälineenä ovat maahantulokiellot.

Lauantain natsimarssin kanssa samanaikaisesti Viron venäläiset sekä Saksan, Israelin, Venäjän, Puolan ja Liettuan ihmisoikeusaktivistit järjestävät vastatilaisuuden ”Maailma ilman natsismia”. Viron suojelupoliisi Kapo ja sisäasiainministeriö ovat kuitenkin pistäneet suomalaisia Suomen antifasistisen komitean jäseniä maahantulokieltoon, jotta nämä eivät pääsisi tapahtumaan. Viron valtio vapisee, jos Safka tulisi paikalle. Kapo ja Viron sisäasiainministeriö ovat todellisuudessa ihmeellisiä kuvitelmissaan: tuskin he onnistuisivat estää meikäläisen saapumista maahan, koska tuskin he tunnistaisivat minua ja tuskin he tarkastavat jokaisen maahantulijan passeja. Johan Bäckmanin tunnistaa helpommin kuin meikäläisen pienen näkymättömän miehen. Sitä on näet moninaisia mahdollisuuksia. Kapolle tiedoksi: ehkä sittenkin Tallinnassa viikonloppuna?

En ole siis ainut suomalainen, joka on pistetty viikonlopuksi maahantulokieltoon Viroon. Virossa kai muutamat viranomaiset luulevat, että kirkkoherra ottaa liperipuvun sekä vasempaan käteen pistimen ja oikean punalipun. Niin hulluja Virossa on jotkut viranomaiset. En kanna pistintä enkä punalippuakaan. Viron sisäministeriön kummallista politiikkaa osoittaa, etteivät he ole kirjeitse edes ilmoittaneet asiasta. Pelkästään satunnainen tarkistus sisäministeriön tietokannasta paljasti asian, mutta tarkistus oli siis kokonaan oman aktiivisuuden varassa. Minulle ei ole kuitenkaan mitään hävettävää tai anteeksi pyydettävää Viron sisäministeriöltä tai Kapolta, joten sisäministeriön oman ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on kummallista. Ei kai voi kuvitella, että tavalliset ulkomaan kansalaiset ymmärtävät etsiä sisäministeriön tietokannasta mahdollista maahantulokieltoa? Kapon ja Viron hallinnon tietoliikenne toki antoi itselleni aavistuksen asian mahdollisesta luonteesta jo joitakin aikoija sitten, kuten artikkeli pari päivää sitten osoittaa.

Mitä ajattelen pappina Virosta maahantulokiellon jälkeen?

Kun kävin 8.3.-10.3.2010 Virossa, asuin siis Radisson SAS-hotellissa, jonka naapurissa majaileva Viron hallituksen tietohallintokeskus on kyttäillyt viime aikoina blogiani ja etsinyt mm. googlen hakusanoilla tietoja meikäläisestä. Tiedän kaikenlaista muutakin heidän tietohallinnon toimista meikäläisen ”paljastamiseksi”, mutta siitä kerrottakoon myöhemmin sopivassa tilanteessa. Nyt on siis saatu jonkinlainen tulos noille kyttäysoperaatioille.

Kirjoitin maaliskuussa 2010 hyvin aiheellisesti siitä, miten Viron valtiollinen johto kiertää syntinsä ympärillä. Eesti Kristlik Foorum (Viron kristillinen foorumi) esitti hyvän otsikon 23.6.2004 Virossa tehdyn holokaustin tähden: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän vanhurskas ja uskollinen”, ”Kui me oma patud tunnistame, ON TEMA USTAV JA ÕIGE”. Siinä kirjoittaja muistaa Viron suurimmaksi ongelmaksi pahan historian: kansa on elänyt häpeilemättömästi ilman Jumalaa (Rahvuse hääbumisele on meie rahvast viinud elu ilma Jumalata). Kirjoittaja määrittää uskonnollisella herkkyydellään, että suurin synti on Virossa kansanmurha – holokausti (Suurim süü on holokaust). Sen tähden Viron kansa tarvitsee enemmän kuin mitään muuta parannusta ja synnistä luopumista: ”Jumala ei käännä kansan kohtaloa, jos se ei tee parannusta”. Hän toivookin, että menneisyyden synti olisi paljastettava ja tunnustettava rehellisemmin. Hän nimeää suurimmaksi synniksi piilotetun syyllisyyden Jumalan kansaa – juutalaisia - vastaan. Sen synnin nimi on holokausti (Kuid suurim, ja seni ka varjatum neist on süü Jumala rahva – juutide vastu. Ja selle süü nimi on holokaust). Kirjoittaja murehtii, että Virossa aina käännetään pois huomio virolaisten omasta syyllisyydestä, joka heillä on valtava julman kansanmurhan tähden. Nykyään valehdellaan ikään kuin virolaiset olisivat olleet vain kärsijöitä (ga kord, kui tuleb jutuks juutidele meie maal tehtud ülekohus, rõhutatakse eestlaste endi kannatusi). Hän muistuttaa osuvasti kristillisen etiikan näkökulmasta, etteivät mitkään tavanomaiset virolaiset puolustuspuheet ole oikeutettuja tuhansien juutalaisten murhaamiselle Virossa (ei tee olematuks ega õigusta tuhandete juutide mõrvamist Teise maailmasõja ajal Eestis). Surullista on, että yksi holokausti on vaihtumassa toiseen – nyt kulttuuriseen kansanmurhaan venäläisiä vastaan Virossa. Niin kirjoitti sikäläinen kristitty. Itse kuitenkin tarkentaisin, että tunnen upeita virolaisia miehiä ja naisia, jotka asuvat toki pääasiassa Suomessa. He kärsivät nykytilanteesta. Missään tapauksessa ei ole tarkoitukseni syyllistää kollektiivisesti virolaisia holokaustista, vaan rohkaista Viron kirkkoa ja valtiollisia instituutioita historiansa syntien tunnustamiseen sen sijaan että nuo murhat pimitetään Sinimäen SS-miesten kunniaksi. Lauantaina 31.7.2010 Sinimäellä halutaan häivyttää muistoista virolaisten natsisotilaiden hirmuteot, mutta sen sijaan julistaa taas kerran heidät kansallissankareiksi.

Saksa miehitti Baltian uudestaan kesällä 1941. Viron nukkehallinnon johdossa oli Hjalmar Mäe. 20.1.1942 Wannseen konferenssi julisti ylpeänä, että Viro on ensimmäisenä ja ainoana maana Euroopassa ”judenfrei”, koska kaikki Virossa asuneet juutalaiset (n. 1000 henkeä) oli tuhottu tai karkotettu. Natsi-Saksan puolesta taisteleva III-IV armeijaryhmittymä saalisti tehokkaasti juutalaisia Suomenlahden ja Itämeren rajoilla, jopa aina Moskovaan saakka. Jopa Suomesta tuotiin Viroon huimat määrät keskitysleiriläisiä. Kyseisten juutalaisten kansamurhaa varten oli rakennettu Viroon kymmeniä keksitysleirejä. Juutalaisten kokema holokausti saksalaismiehityksen aikana 1941-1944 on varsin hyvin dokumentoitu (Евреи погибшие в Эстонской Республике во время немецкой окупации 1941-44; Luettelossa 955 uhria aakkosjärjestyksessä).




Sinämäen natsijuhlien ja antifasistien maahantulokiellon tarkoituksena on, että kukaan ei sytyttäisi kynttilöitä näiden Virossa tapettujen pienten lasten muistolle. Nossan Bell (13v), Blume Birnik (17v), Leie Bloch (12v), Mirjam Bloch (8v), Feige Bub (16v), Sara Bub (17v), Josi Goldberg (2v), Liia Goldberg (6v), Rena Goldberg (3v), Hirsch Gorfinkel (6v), Esther Haitov (7v), Rahel Haitov (8v), David Hirschfeldt (11v), Irene Hirschfeldt (5v), Renate Hirschfeldt (3v), Etel Klein (10v), Peisach Klein (8v), Dvoina Kuschner (18v), Taube Kuschner (6 ½ kk), Desi Levin (11v), Joseff Levin (13v), Lea Margolius (9v), Meri Margolius (12v), Riva Margolius (5v), Zilla Margolius (6v), Abram Pavlovski (7v), Aron Pavlovski (5v), Shjene Permand (8v), Riva Permand (3v), Daniel Salkind (11v), Rosa Salkind (4v), Ette Smiloi (7v), Jakob Smiloi (7v) ja Sara Zalkind (13v).

Virossa kielletään tilinteko vanhojen syntien tähden, minkä vuoksi vanhat synnit toistuvat omassa ajassamme uusissa vaatteissa, poliittisena ja kansallisena diskriminaationa. Toivon kovasti, että Viron keskustapuolue ja Edgar Savisaar voisivat voittaa seuraavat vaalit ja kehittää Viron sisäministeriötä ja suojelupoliisia Kapo tervehenkisempään suhtautumiseen venäläisväestön osalta sekä Venäjään ystävälliseksi suhtautuvia ulkomaankansalaisia kohtaan. Nykyinen linja on yksinkertaisesti sanottuna sairas Virossa.

Pappina muistan Jeesuksen kehotusta rukoilla ja siunata niitä, jotka kiroavat:
Rukoilen Jumalan siunausta, menestystä ja varjelusta Virossa asuvalle väestölle, yhtä hyvin virolaisille kuin venäläisille, niin ateisteille, kristityille kuin muslimeille, jotta heidän ei tarvitsisi liikaa kärsiä tyhmän poliittisen ideologian ja poliisijohdon tähden, vaikka osa väestöstä - äänioikeutetut - ovat itse heidät valinnut päättäjikseen. Siunaa noita ihmisiä, sillä he ovat ansainneet paremmat päättäjät! Siunaa myös noita umpimähkään maahantulokieltoja jakavia vääryyden palvelijoita, valtaapitäviä, jotta he vapautuisivat suvaitsevaan ja kunnioittavaan kanssakäymiseen kaikkien ihmisten kanssa. Älä salli tuon pikkuisen valtion hukkua sen johtajien mahdottomuuteen! Anna valtaapitäville kyky erottaa synti ja totuus toisistaan, kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiäkin; kosketa omaatuntoa vkavasti, jotta heillä oli painostava tarve tehdä parannus yhtä hyvin väärämielisestä vallanhimostaan kuin juutalaisten ja venäläisten häpäisemisestä. Aamen.

31.7.2010 on Viron apartheid-hallinnon valtaaman suurlähetystön edustalla Helsingissä mielenosoitus tilanteen johdosta.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Seliger 2010 oli kansainvälinen innovatiivinen tapahtuma


Tverin alueelle Seliger 2010 -tapahtumaan saapui nuoria aikuisia ympäri maailmaa kaikista maanosista, yli 80 eri valtiosta. Minä en ole ollut mukana leirillä, joten olen täysin riippuvainen informaatiosta, jota järjestäjät kertovat ohjelmasta. Jututan heitä tarkemmin viikon kuluessa.

Monipuolinen viihde ja urheilu sekä raittiit elämäntavat tukivat osallistujien viihtymistä ja kehittymistä energisiksi vaikuttajiksi. Nykyiset johtajat tapasivat tulevaisuuden johtajia. Tähtäyspisteenä oli energinen, innovatiivinen johtajuus. Venäjän Federaation keskeiset poliitikot osallistuivat tilaisuuksiin ja muutamat onnelliset saivat tavata heitä aivan kasvotusten. Järjestäjät itse ilmoittavat osuvasti, että Seliger 2010 tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden älykkäiden ja kunnianhimoisten nuorten vuorovaikutukseen ympäri maailmaa. Osallistujat saivat opetusta yritysjohtamisen tarpeista globaalisessa liikemaailmassa. Tapahtumassa oli mukana vahva pyrkimys myös tekniseen osaamiseen ja innovaatioihin. Moninaiset erilaiset keksinnöt mitä hienoimmista roboteista olivat näytteillä. Lukuisat yritykset olivat luomassa verkostoja ja sidosryhmäsuhteita. Tapahtuman tarkoituksena oli viestiä ja kasvattaa siihen parempaan tulevaisuuteen, ettei tämän vuosituhannen kehitys voi syntyä vain itseään rakastavan, räyhäävän ja komentavan johtajan uhkailujen avulla. Tapahtuma kokosi yhteen ja valmensi yritystoimintaan myönteisesti ja rohkeasti asennoituvia nuoria, jotta heillä olisi täynnä luovaa energiaa kehittää uusia ideoita, käynnistää uusia hankkeita ja tehdä intellektuaalisia läpimurtoja. Tapahtuma kokosi ihmisiä kaikkialta maailmasta, yhtä hyvin Yhdysvalloista, Kanadasta, Brasiliasta kuin Intiasta ja Indonesiasta sekä lukuisista muista valtioista.


Kasvatuksellista osiota varten monien eri valtioiden luennoitsijat saivat pitää esitelmänsä ja saada välittömästi palautteen. Kanavat jakaantuivat kuuteen eri teemaan: maailman politiikka, liiketalous ja innovaatiot, media, yhteiskunta, ympäristö ja kestävä kehitys sekä taiteet ja muotoilu (design). Maailman politiikan kanavassa kysyttiin itse kunkin vastuuta ja osallisuutta: ”You do Matter”. Liiketalouden ja innovaatioiden kanavassa kysyttiin muutoksen haasteita.

Seliger 2010 valmisti tällä tavalla parempaan tulevaisuutta varten pikemmin kuin flirttaili jonkinlaisen menetetyn menneisyyden perään. Yhteiskuntaa käsittelevässä kanavassa (civil society) käsiteltiin globaalia kansalaisuutta (Art of Global Citizenship) Valtavaan kansainväliseen tapahtumaan mahtui erilaisia isompia ja pienempiä poliittisia ryhmittymiäkin. Näin suuressa tapahtumassa on mahdollista, että ehkä jotkut yksittäiset ryhmät ja yksilöt eivät yhtä selvästi asennoituneet innovatiivisen energisen paremman tulevaisuuden rakentamiseen kuin järjestäjien linjaus oli.


Keskustelin tänään puhelimessa Seliger 2010 –venäläisen virallisen erään vastuuhenkilön kanssa, joka järjestää minulle joitakin tapaamisia ensi viikolle Pietariin asian tiimoilta. Tykkään aina tavata järjestäjiä itseään ja kuunnella aidosti, mitä he kertovat tapahtumasta. Hän muistutti, että Seliger oli todellakin kansainvälinen tapahtuma, jossa oli varmasti monella eri tavalla ajattelevia poliittisia ryhmittymiä. Hän piti erittäin kiinnostavana sitä, jos voisin kirjoittaa liiketalouden ja innovaatioiden näkökulmasta tapahtumasta Venäjän kauppatie –lehteen, jota jaetaan kuitenkin lukusille yrittäjille, jotka tekevät Venäjällä kauppaa. Sitä jaetaan myös valtakuntiemme rajat ylittäville matkustajille, konsulaateissa vieraileville ihmisille, messukeskuksissa jne. Yritykset tarvitsevat energisiä näköaloja tulevaisuuteen.

Onko Suomessa nähty kokonaisuus? Helsingin Sanomat uutisoi (25.7.2010) maailmanlaajuisesta Seliger-2010 nuorisofoorumista, että ”Putin-nuoret rinnastavat suomalaistuomarin natseihin”. Vastaavaa kovasanaista uutisointia tapasi Suomessa monissa eri kirjoituksissa. Onko metsä nähty yksittäiseltä puukepiltä? Seliger ei todellakaan ollut ”venäläisen” nuorison protestitapahtuma, vaan globaali innovatiivinen tapahtuma, joka ei pelottele suomalaisia tai jonkun muun maan kansalaisia. Eräänä teemana oli jopa globaalin kansalaisuuden oppiminen maailmassa, jonka ei sopisi olla enää ahdashenkisesti nationalistinen: kansallinen kiihko virittää väestöryhmien välisiä jännitteitä, jopa ihmiselämää uhkaavaa separatismia, väärämielinen nationalismi vaikeuttaa rakentavan kehityksen edellytyksiä. Edellä mainittu väärähenkinen nationalismi tulee pitää erillään tervehenkisestä oman isänmaan arvostamisesta ja sen hyväksi tehtävästä työstä. Venäläinen voi kuunnella rakkaudella ja kunnioituksella kansallishymninsä, suomalainen voi vaikka yhtyä ylpeästi Maamme-lauluun: oman isänmaan ja kansallisuuden tervehenkinen kunnioittaminen eivät ole esteitä kansainväliselle ystävälliselle, kunnioittavalle kohtaamiselle ja yhteistyölle.

Vietän ensi viikon Pietarissa ja olen sopinut Seliger 2010-järjestäjien kanssa, että teen tarkemman haastattelun suuresta tapahtumasta tällöin. Valitettavasti olen viranhoidon tähden niin kiireinen, että jälleen kerran tuo suuri tapahtuma jäi vain tällä tavalla jälkikäteen toteutuvien tapaamisten ja arviointien varaan.

Katso lisää: http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,2221.0.html

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Viron informaatiokeskus kyttää suomalaisia blogeja

Viron viestintäministeriön tietohallintokeskuksen (Department of Data Communications) tietokoneilta seurataan yksittäisten Suomen kansalaisten blogeja.

Kävin maaliskuussa 2010 Espoon hiippakunnan kirkkoherrojen matkalla naapurihotellissa. Radisson BLU Hotel on Tallinnan maineikkaimpia liikehotelleja (osoite Rävala 3). Tietokoneeni ei ollut tietenkään mukana. Minun on vaikea luottaa siihen, että tietokone saisi olla koskematon hotellihuoneessani silloin, kun itse olen varmasti poissa sieltä. Uskottavasti tarkkailussa voidaan käyttää myös tehokkaampia menetelmiä, kuten on havaittu myös toisaalla. Yhdysvaltalaisen National Cyber Security Alliancen tutkimuksen (2003) mukaan yli 90 %:lla laajakaistakäyttäjästä on kotikoneillaan spyware- tai adware-ohjelmia. Kauppalehti kertoi 15.2.2005, miten tuhannet suomalaiset yritykset olivat jakaneet tietämättään salaisiakin tiedostojaan kaikkien saataville. Tällaisia ongelmia oli ollut jopa Soneralla, Suomen Pankissa ja Kajaanin Ammattikorkeakoulussa. Miksi turvallisuuspalvelut eivät voisi käyttää samoja helppoja menetelmiä?

Hotellimme naapurirakennuksessa sijaitsee sekä Microsoftin rakennus että Viron Valtion Tietojärjestelmien kehittämiskeskus (RIA) ja viestintäministeriön tietohallintokeskus, joka on siis kytännyt pitkän aikaa blogiani niin kuin monien muidenkin suomalaisten internet-käyttäytymistä. Täällä siis kytätään suomalaisblogeja: Rävala puiestee 5, 10143 Tallinna, Viro. GOOGLE MAPS tarjoaa erinomaisen kuvan paikasta:



Viron turvallisuuspoliisi Kapo on ollut aktiivinen toimija Suomeen tuotavan Venäjä-vastaisen ideologian hyväksi. Maaliskuussa 2009 Kapo oli yksi järjestäjistä Viron neuvostoajan historiaa mustaavalle tilaisuudelle Helsingin Kampissa. Paikalla oli jopa Kapon oma puhuja. Viron suojelupoliisista Andres Kahar valvoi, että Viron historiaa käsitellään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.

Tampere on myös Suomea, mutta Kapoa kiinnosti myös huhtikuussa 2009 Tampereella tapahtunut mielenosoitus. Siellä ProKarelia järjesti Venäjää vastaan vihaa virittävän The Soviet Story –propagandafilmin esitystilaisuuden. Kapon tuoreessa turvallisuuskatsauksessa on jopa valokuva Tampereen tapahtuman vastamielenosoituksesta. Olin mukana Tampereella, mutta Kapon valokuvassa en ole ikuistettu, sillä hekin ovat ymmärtäneet minut pienen kylän rauhantahtoiseksi papiksi, joka ei uhkaa ketään (toisin kuin ilmeisesti kuvan henkilöt).

Raportissa kuvaillaan myös Suomen antifasistista komiteaa. Kapo ilmoittaa valokuvansa lähteeksi Suomen antifasistisen komitean blogin, mutta tuskin on kysynyt lupaa kuvan käyttöön. Ehkä valokuvaaja ja SAFKA lähettää tuntuvan laskun Kapolle kuvan luvattomasta käytöstä valtiollisessa julkaisussa. Kapo syyllistyi Suomen antifasistisen komitean julkaiseman kuvan luvattomaan käyttöön painotuotteessa, mutta ilmeisemmin Kapon luonteeseen kuuluu varastaa silloin, kun omistaja on mielletty venäjämieliseksi. Kuva on alkuaan julkaistu tämän raportin yhteydessä 22.4.2009: http://antifasistit.blogspot.com/2009/04/antifasistinen-konferenssi-ja.html. Kuvan varsinainen osoite on tässä.

Viron viestintäministeriön suorittama kyttäystoiminta ei ole toki identtinen Viron suojelupoliisin Kapon kanssa, mutta tuskin on täysin irrallaan toisistaan. Keväällä 2010 kävi ilmi, että Viron viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneilta osoitteesta Rävala puiestee 5 tehtiin jopa google-hakukoneen avulla hakuja ”Abdullah Tammi” tai ”Risto Tammi” nimille. Tällä perusteella saavuttiin myös allekirjoittaneen blogiin, jota saatettiin lukea jopa tuntikausia vuorokaudessa.


Nyt kesällä 2010 on käynyt ilmi, että samaiselta viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneelta kytätään jälleen mm. google-hakukoneen avulla. Nyt hakusanana on ollut ”Juha Molari”. Joskus Viron viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneilta saavutaan myös blogiini Suomen antifasistisen komitean sivujen kautta. Esimerkiksi eilen Viron viestintäministeriön informaatiokeskus pistäytyi blogissani googlen hakusanan avulla. Myös eräiden muiden ystävieni nimiä on käytetty hakukoneissa, kun Rävalan nörtit yrittävät saada selvyyttä antifasistisen liikkeen uhkasta pikkuriikkisen Viron valtiolliselle turvallisuudelle tai jollekin muulle seikalle. Toivoa toki sopii, että tietohallintokeskuksen virkailija käyttäisi joskus huikeita minuutti- ja tuntimääriä antifasistisen viestin selvittämiseen pelkästä rakkaudestaan Viron sorrettua vähemmistöä kohtaan. Näiden hakujen avulla tehty kyttäystoiminta paljastuu sattumalta inhimillisten virheiden johdosta, vaikka Viron kyttääjät osaavatkin nykyään paremmin ja pääsääntöisesti periaatteessa salata osoitteensa.

Minua on turha toki kytätä niin kuin Viron informaatiokeskus tämän blogikirjoituksen lukemisen jälkeen luultavasti tajuaa. Minulla ei ole mitään strategisesti kiinnostavia suhteita Viroon. Itse asiassa olen käynyt Virossa viimeisten kolmen vuoden aikana vain kaksi kertaa. Kävin keväällä 2010 kirkkoherrojen opintomatkalla Tallinnassa. Vuonna 2008 kävin haastattelemassa venäläistä yrittäjää, jotta sain tietoja venäläisten yrittäjien kokemasta epäreilusta kohtelusta ja syrjinnästä Tallinnassa. Mainittu yrittäjä kaavaili muuttoa Tallinnasta myös sen tähden, että kaupunki ja koko maa kävi liian pieneksi yrittäjän pyrkimyksille kasvattaa liikevaihtoa. Myös venäläisen yrittäjän oli kohtuuttoman vaikea löytää pankeista rahoitusta. Vakavarainen yrittäjä kertoi vastaavista ikävistä kohtaloista Virosta.

Mait Heidelberg johtaa tuota toimistoa, Viron viestintäministeriön informaatiokeskusta Tallinnassa.

Viron viestintäministeriön informaatiokeskusta johtaa siis pitkän linjan nörtti, ATK-insinööriksi koulunsa käynyt Mait Heidelberg. Itse en pistäisi kuitenkaan paljon painoarvoa internetin kautta saatavaan tietoon ja sen arvokkuuteen. Julkisuudessa kovasti parjatut ihmiset ovat paljastuneet kasvotusten aivan erilaisiksi kuin mitä IT-nörtit ja muut yksinkertaiseen ajatteluun altistuvat ihmiset saattavat itsepintaisesti väittää henkilöstä. Jos jotakin epäiltävää liittyy henkilöön, silloin paras on keskustella kasvotusten ja kysyä suoraan. Vastaus ei ole välttämättä suora, mutta kasvotusten tapahtuvaa keskustelua ja kuulemista mikään ei voita.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari etsii isompia tai pienempiä työtehtäviä Venäjältä



Юха Молари: Я еще ищу работу в России

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Yhdysvallat ja Venäjä sopivat kahdenvälisen sopimuksen perheoikeudesta

Yhdysvallat ja Venäjä sopivat lähiaikoina kahdenvälisen sopimuksen, jotta Venäjältä adoptoitavat orvot eivät joutuisi Yhdysvaltoihin homo- tai lesbopareille. Kasvatushallinnon osastojohtaja Aljona Levitskaja (Алёна Левицкая) kertoi lehdistötilaisuudessa 23.7.2010 Yhdysvaltojen kanssa tapahtuneista onnistuneista neuvotteluista. Asiakirja tulee oikeudellisesti voimaan vuoden 2010 lopussa. Samaa sukupuolta olevat parit eivät saa adoptoida Venäjältä lapsia, koska Venäjä ei hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai ”rekisteröityjä suhteita”. Pavel Astakhovin (Павел Астахов) mukaan noin 60 000 lasta on adoptoitu Amerikkaan Venäjältä vuoden 1996 jälkeen. Yhdysvalloissa on monessa osavaltiossa mahdollista, että samaa sukupuolta olevat parit saavat adoptoida lapsia. Venäjän perheoikeuden perhekäsitys lähtee selkeästi miehen ja naisen vapaaehtoisesta liitosta. Venäjä ei ole suinkaan ainoa valtio, jossa ihmisluonnon mukainen parisuhde on ainoa laillisesti hyväksytty perhemalli.

Suomessa tuli voimaan vuonna 2001 laki rekisteröidystä parisuhteesta. Monet perheasioihin paneutuneet henkilöt ovat sanoneet, että poliittisen ilmapiirin muutos tuli suotuisaksi kyseiselle laille, kun Tarja Halonen tuli presidentiksi. Hänen taustansa SETA-järjestössä tiedetään varsin hyvin. Hänen aikanansa on myös kirkollisessa eettisessä keskustelussa tapahtunut rappeutuminen homomyönteiseen sukupuolineutraalin avioliiton suuntaan. Emme voi puhua kirkollisesta torjuntavoitosta, kun Suomessa ei sallita perheen ulkopuolista adoptiota samaa sukupuolta oleviin parisuhteisiin. Voi toki olla mahdollista, että jossakin vaiheessa Venäjä joutuu aloittamaan kahdenkeskiset neuvottelut venäläisten lasten turvallisuuden hyväksi myös Suomen kanssa gay-parien adoptiomahdollisuuden estämiseksi Venäjältä. Suomessa samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio tuli mahdolliseksi 1.9.2009 eduskunnan hyväksymän hallituksen esityksen HE 198/2008 mukaisesti. Ulkoinen adoptio samaa sukupuolta oleviin pareihin ei ole kuitenkaan mahdollista Suomessa; vasta tuolloin myös lasten adoptoiminen perheen ulkopuolelta esimerkiksi Venäjältä saattaisi toteutua. Uhkakuva on pelottava, koska jo nykyisellään de-russofikaatio on järjestelmällistä. Voimme vain pelätä, mitä sitten tapahtuisi, jos kieli ja uskonto otetaan jo nyt pois venäläisiltä lapsilta. Suomessa on onneksi eräs hyvin tärkeä tukipilari miehen ja vaimon avioliitolle ja lapsen hyvinvoinnille: Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei hyväksy edes perheen sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa. He korostavat lapsen oikeutta isään ja äitiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:10) pohditaan myös kansainvälisen adoption sallimista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille. Työryhmän mukaan adoptio olisi lapselle niin rasittava prosessi, ettei sitä kannata edelleen vaikeuttaa sijoittamalla lasta homo- tai lesboperheeseen. Tällä perusteella näyttää siltä, että Suomessa tilanne on toistaiseksi hallinnassa eikä Venäjän vielä kannata huolestua adoptoitujen lasten joutumista gay-pareille Suomeen.

Venäjä ei tunnusta juridisesti samaa sukupuolta olevien parisuhdetta. Avioliittokäsityksen mukaisesti Venäjällä ymmärretään, että samaa sukupuolta olevat parit eivät kykene saamaan myöskään lasta keskinäisen sukupuolisen kanssakäymisen hedelmänä. Venäjä ei ole suinkaan yksin näkemyksineen: Vatikaani, Monaco, San Marino, Turkki, Kreikka, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Puola ja monet muut maat ymmärtävät, että mies ja nainen solmivat avioliiton. Samaa sukupuolta olevien pyrkimykset keskinäiseen, samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa tapahtuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja parinmuodostukseen ovat kristillisesti katsottuna vakavan sielunhoidon asia ja mielenterveyden kannalta ilmausta näiden ihmisten psyykkisestä vammasta.

Minut pyydettiin 90-luvulla mukaan erääseen kirjaprojektiin, jossa käsittelin homosuhteita juutalaisessa, kristillisessä ja pakanallisessa ajattelussa antiikin ja myöhäisantiikin päivinä. Vuonna 1995 syntyi kirja, johon kirjoittamani teksti on myös internetissä: http://personal.inet.fi/atk/molari/JuhaMolariHomoavioliitto.pdf. Tekstistä käy selvästi ilmi, että apostoli Paavalin toimintaympäristössä ”pitkäaikaiset” ja ”kunnioitetut” homoliitot olivat tunnettuja. Kun apostoli Paavali tuomitsee samaa sukupuolta olevien keskinäisen seksuaalisen suhteen, hän tekee tuomionsa vastoin pakanallisessa maailmassa tunnettuja ihanteita. Hän hyväksyy itseään edeltävän varhaisseurakunnan tradition, joka saattaa palautua Jeesus nasarettilaiseen. Olen ollut hyvin kova torjuessani samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen avioliiton mahdollisuudet sekä ylipäätänsä samaa sukupuolta olevien seksuaalisen keskinäisen suhteen, jota pidä sopimattomana ja syntinä. Sitä vastoin en voi hyväksyä mitään työsyrjintää, yhtä vähän kuin voin hyväksyä työsyrjintää, jos jollakin on migreeni. Häntä ei saa pitää vähäarvoisena työntekijäksi. Haluan kokea ja edistää työiloa myös käytännössä, toisin kuin olen havainnut eräiden muiden tekevän: he saattavat periaatteellisesti julistaa hyväksyntää samaa sukupuolta olevien suhteelle, mutta käytännössä osoittavat torjuntaa, halveksuntaa ja alistamista.


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra toimii Suomen edun hyväksi


Olen toistuvasti kirjoittanut ja kertonut ystävilleni, että Suomessa välitettävä Venäjä-informaatio ei ole suinkaan asenteiltaan vain yksipuolisesti pahatahtoista, vaikka valitettavasti Finrosforum, Kavkaz Center, Suomen Pen, Pro Karelia, Helsingin Sanomat, YLE ja Suomen ulkopoliittinen instituutti (UPI) tuottavat julkisuuteen hyvin vastenmielistä aineistoa, joka leviää erityisen tehokkaasti julkisuudessa. Tuo aineisto otetaan hyvin innokkaasti vastaan moninaisten russofobien keskuudessa. Tunnen huomattavasti merkittävämpiä Venäjä-asiantuntijoita kuin nämä edellä mainitut tahot, mutta nämä asiantuntijat suhtautuvat Venäjään vakavan realistisesti. Kiitän erityisesti Suomen itsenäisyyden juhlarahastoa Sitraa. Heidän näkökulmaansa eivät hallitse kaikenlaiset villit kehitelmät myyttisestä Venäjästä ja poliittiset - ikään kuin analyyttiset - viitekehykset, joiden varassa he poimisivat sirpaleita Venäjältä ja mielikuvituksistaan propagandansa tueksi.

Suomalaisen median ja poliitikkojen toivoisin rakentavan todellisuuskuvaa pikemmin näiden arvovaltaisten, jopa institutionalisten Venäjä-tuntijoiden varaan (Suomen Pankin, Sitran, Finpron ja CEMAT:n) kuin revansististen ja jopa terroristimyönteisten pienryhmien avulla. Suomalaisten suurten puolueiden puoluejohtajatkin näyttävät kuitenkin rappeutuneen kyseenalaisten tyyppien, lähinnä omien uniensa selittäjien ohjaukseen.

Pyydänkin kunnioittaen Venäjän hallintoa, ettei Venäjä rankaisisi koko Suomea noiden muutamien tyhmien puoluejohtajien ja suomalaisten median edustajien vuoksi! Tilanne voisi parantua, jos suomalainen tervehenkinen toimittaja- ja tutkijajoukko saisi kannustusta toimiensa hyväksi. Tällä hetkellä pahahenkiset toimittajat saavat toki kannustusmatkoja, tukirahoja, kiinnostavia kontakteja, koska Venäjä-viha on hyvin järjestäytynyttä ja älykästä älyttömyydessään.

Kyseenalaiset Venäjä-asiantuntijat hallitsevat toistaiseksi julkista keskustelua

Vaikka Suomessa olisi aivan hyviä asiantuntijoita mediaa varten, kun arvioidaan Venäjän ja Suomen suhteita, niin mediassamme on saanut julkisuutta valitettava roskajoukko, rakkikoirien lauma, joita kiinnostaa vain kaikenlainen äkäisyys Venäjää vastaan. Venäjä-keskustelua hallitsevat suomalaisessa valtamediassa pikemmin Finrosforumin ja Suomen Penin ”Venäjä-asiantuntijat” vahvistettuna suomenruotsalaisten Venäjä-vihan perikuvalla Hbl:n Anna-Lena Laurénilla ja Arto Luukkasella, joista molemmat viihtyivät äskettäin myös erityisen hyvin Finrosforumin kesätapahtumassa. Professori Timo Vihavainen kuuluu tähän samaan joukkoon, jota hallitsee äkäisyys Venäjää vastaan.

Hbl:n toimittaja Anna-Lena Laurén tarjoaa suomenruotsalaisille mielikuviaan Venäjästä. Paljon muuta näkökulmaa suomenruotsalaiset eivät juuri saa Venäjästä. Hänelle Venäjä on uhka, venäläiset nähdään ilmeisesti kieli- ja kulttuuripoliittisesta syystä kielteisesti, koska suomenruotsalaiset eivät tahtoisi nähdä venäläisten maahanmuuttajien lukumäärän kasvavan yli suomenruotsalaisen väkimäärän. Se voisi horjuttaa kieliperusteista erityisasemaa ja valtaa. Äskettäin Laurén kirjoitti jutun ”Var går gränsen för Ryssland?” (Hbl 20.7.2010), jossa hän kielteiseen sävyyn korosti elintarvikevientiin liittyvien ongelmien “poliittista kaikupohjaa”. Laurén väittää, että Putinin johdolla syntyi ”ylimitoitettu, korruptoitunut, ahne ja epäpätevä valtiokoneisto”, jonka hän ”luovutti hänen seuraajalleen Medvedeville” (”I praktiken har det lett till att Putin lämnade över en överdimensionerad, genomkorrupt, sniken och inkompetent statsapparat till sin efterträdare Medvedev”, Laurén, HBl 20.7.2010). Suomalaiset eivät ole tottuneet, että Venäjän mediassa kuvattaisiin tuollaisen tylyyden ja vääristelyn hengessä Suomea, mutta Laurén on omistautunut sitä vastoin sellaisen asenteen esittämiseen Venäjästä. Laurénin mukaan Venäjän lapsiasiainvaltuutetun toiminta palveli Kremlin valtaeliitin etuja, kun eliitti ei epäröinyt harjoittaa kansallista politiikkaa Suomen kustannuksella (”Finland har i varje fall än en gång fått sig en påminnelse om att även om de rysk-finländska relationerna i princip fungerar utmärkt så finns det också tecken på att Kreml, när det passar maktelitens intressen, inte tvekar att utöva inrikespolitik på finländsk bekostnad. Besöket av den ryska barnombudsmannen är ett exempel”, Laurén, HBl 20.7.2010). Kirjoitan joskus myöhemmin Anna-Lena Laurénin toiminnasta myös tarkemman analyysin.

Finrosforum syntyi onnistuneen Venäjä-vastaisen mielenosoituksen hurmiossa. Forumin perustajajäsenten luettelo on merkittävä otos suomalaisia eturivin Venäjä-vihaajia. He ovat saaneet myös tarpeettoman paljon julkisuutta mediassa. Varo heitä! Perustajajäsenet ovat Rolf Büchi, Nils-Erik Friis, Anu Harju, Heidi Hautala, Frank Johansson, Pekka Koponen, Henrik Lax (Хенрик Лакс), Laura Lodenius, Anna-Stiina Lundqvist, Jukka Mallinen, Elisabeth Nordgren, Theresa Norrmén, Kerkko Paananen, Marja Pulkkinen, Elina Rahimova, Ville Ropponen, Iida Simes, Anni Sinnemäki ja Mikael Storsjö. Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että koko suomalainen Venäjä-tutkimus ja Venäjä-keskustelu kulkisi em. pahatahtoista tietä. Edes politiikan tutkimus ei ole johdonmukaisesti pahatahtoista. Olen monta kertaa kiittänyt sitä, miten oikein UKK-palkittu Helena Rytövuori-Apunen on tehnyt analyysinsä. Myös Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen osoittaa erinomaista maltillista kykyä tervehenkisiin analyyseihin myös silloin, kun suomalainen toimittajakunta tahtoo virittää valtavaa kohua. Myös muita selväpäisiä politiikan tutkijoita on yhä edelleen Suomessa. Mieltymykseni Venäjä-suhteiden arviointiin kohdistuu kuitenkin erityisesti talouselämän tutkijoihin.

Ei liene kenellekään yllätys, että en viihdy Kavkaz Centerin sisarjulkaisun Finrosforumin hengessä ja sen kaltaisessa suomalaisten mielikuvien maailmassa. Sitä vastoin itse viihdyn huomattavan hyvin Suomen Pankin Siirtymätalouksien laitoksen, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun CEMAT-tutkijoiden, Suomen Yrittäjien, Finpron ja Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tuottamien tutkimusten ja tutkijoiden parissa. Niissä pelin henki on rakentava ja rehellinen. Aineisto on hyvin konkreettista yrittäjiltä saatavaa aineistoa. Suomalaiset tutkimuslaitokset ja tutkijat yrittävät ratkoa mahdollisia haasteita suomalaisen hyvinvoinnin parhaaksi. Totta kai näissäkin laitoksissa ja instituutioissa tuotetaan moninaista tutkimusta. Tutkimukset tuovat ilmi monia ongelmia ja käsittelevät myös vaikeita tapauksia. Niissä ei luoda kuitenkaan propagandistista valhekuvaa jostain "olemuksellisesti" tietynlaisesta Venäjästä, joka aggressiivisesti yrittää levittäytyä pienten naapureiden uhkaksi. Olen ollut hyvin pettynyt, että elinkeinoelämän intressit eivät näy juurikaan mediassamme. Suomen Pankin Siirtymätalouksien laitoksen, Finpron, CEMAT-tutkimusten ja Sitran tutkimusten julkinen käsittely ja levitys valtamedian parissa on ollut varsin niukkaa. On perin harmillista, jos talouselämälle täysin ulkopuoliset tyypit, lähinnä Finrosforumin hengen mukainen toimittajakunta ja muutamat poliitikot, onnistuvat turmelemaan myös talouselämän suhteet, sillä talouselämämme piirissä on ollut toistaiseksi ne harvat tervehenkiset suomalaiset Venäjä-suhteiden asiantuntijat.

Medvedevin vierailun jälkeen televisiotoimittaja kysyi terävästi Heidi Hautalalta, onko vaarana, että Finrosforumin ja teidän toimintanne vaurioittaisi Venäjän kanssa käytävää kauppaa. Hautala venkoili tavalliseen tapaan sekavaan puheeseen eurooppalaisista tarpeista, jotta Venäjällä edistyisi demokratisoitumisprosessi. Siksi on syvästi harmillista, että huonon politiikan seurauksena Suomen ja Venäjän välinen kauppa saattaa kärsiä, vaikka juuri elinkeinoalan pitäisi kärsiä kaikkein viimeiseksi. Poliitikot ja eräät toimittajat jatkavat kaikesta huolimatta pahan tahdon lähettiläinä. Elinkeinoelämässä ymmärretään myös, etteivät kaikki ilmenneet ongelmat ole myyttisen Venäjän demonisoitumista, vaan pikemmin käytännössä ratkaistavia ongelmia. Atrian johtajaa haastateltiin äskettäin ja tämä tunnusti, että jo varhain keväällä Venäjän viranomaiset olivat antaneet huomautuksia Venäjälle vietävän ylijäämälihan laatupuutteista. Olemme joskus toki havainneet, että kaikesta liiketoiminnan tuomasta rahallisesta hyvästä huolimatta ilmenee ikävällä tavalla venäläisen asiakkaan selän takana ryssittelyä. Esimerkiksi venäläisten matkailijoiden tuomalla rahalla rikastunut hiihtokeskuksen johtaja puhuu hotellissaan rumalla äänellä ”kohta saapuvista ryssistä”. Silloin unohtuu ryssittelijältä, että Moskova kuulee kaiken. Onneksi pääsääntöisesti elinkeinoelämässä halutaan rakentaa hyviä naapurisuhteita.

Sitra: Koneteollisuuden kasvuohjelma 2008-2011 - Markkinakatsaus (2010)

Olen tervehtinyt kirja-arvosteluissani jo monta kertaa aiemminkin kiitoksella Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran aiempia tutkimuksia. Nyt olen laatimassa esittelyä uusimmasta julkaisusta. Sitra voidaan hyvin nähdä Suomen itsenäisyyden asialla olevaksi instituutioksi. Sitra on itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, joka edistää yhteiskunnan hyvinvointia eduskunnan valvonnassa. Sitran tehtävät on määritelty jopa Suomen laissa, jonka mukaan Sitran tehtävä on edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä. Sitra perustettiin Suomen Pankin yhteyteen vuonna 1967 Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi vasta äskettäin kesäkuussa 2010 Koneteollisuuden kasvuohjelman 2008-2011 ”Näkymä Venäjän koneteollisuuteen. Markkinakatsaus”. Sitran Koneteollisuuden kasvuohjelman ohjelmajohtaja Mauri Heikintalo on kirjoittanut johdannon kesäkuussa 2010 julkaistuun koneteollisuuden katsaukseen.

Osana Koneteollisuuden kasvuohjelman Venäjä-osiota järjestivät Sitra ja Teknologiateollisuus ry suomalaisille pk-konepajayrityksille tutustumismatkan Pietariin ja Moskovaan. En ollut tuolla matkalla mukana, vaikka vastaavilla tutustumismatkoilla olen ollut mukana muutaman kerran, mutta tällöin järjestäjänä ei ollut kuitenkaan Sitra. Silloisten kokemusten valossa voin uskoa, että matka on avartanut tietämystä markkinaoloista, poistanut tarpeettomia ennakkoluuloja sekä tarjonnut mahdollisuuden moninaiseen verkostoitumiseen. Sitran järjestämään matkaan osallistui kolmetoista pk-yrityksen edustajaa, sekä Sitran, Teknologiateollisuus ry:n ja Finpro ry:n edustajat. Heikintalo kirjoitaa, että matkan tarkoituksena oli ”päivittää yhteistyömahdollisuuksia Venäjän koneteollisuuden kanssa, verkottua ja etsiä uusia asiakkuuksia. Tähtäimenä oli myös syventää suomalaisten pk-koneteollisuusyritysten venäjätuntemusta ja hälventää mahdollisia ennakkoluuloja ja stereotypioita”. Delegaation jäsenet olivat moninaisia tehtäviltään, mikä vaikeutti vierailtavien yritysten valintaa. Matkaohjelma oli tiukka.

Heikintalo toteaa koneteollisuuden markkinakatsauksessa, että Venäjä on jatkuvassa muutoksen tilassa, jolle on teollisuudessa luonteenomaista pyrkimys kehittää maata luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvasta taloudesta kilpailukykyisen teollisuuden kehittämiseen ja innovaatioiden hyödyntämiseen. ”Venäjän kehittyvä teollisuus ja markkina avaavat suomalaisille pk-yrityksille kasvun mahdollisuuden: kulutuskysyntä kasvaa, teollisuuden investoinnit lisääntyvät, uusia joustavampia koneteollisuusyrityksiä syntyy ja niiden kanssa on helpompi tehdä yhteistyötä sekä soluttautua paikallisiin toimitus ja alihankintaketjuihin. Venäjän markkinat eivät ole kyllästetyt, vaan kaikki on vasta alkamassa” (Heikinheimo 2010:3).

Sitran raportti tarjoaa monipuolisen aineiston yritysvierailuista, joita suomalaiset ammattilaiset tekivät ja saivat tutustua Venäjällä koneteollisuuden toimialaan. Nämä yrityskuvaukset ovat mielestäni erityisen tärkeitä ja antoisia, koska niiden avulla löytyy sekä konkreettisia kontakteja että reaalisten esimerkkien avulla puhuminen hälventää mahdollisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Nämä yritysesittelyt on tehty myös erityisen ammattimaiseksi. Venäjä-vierailusta vastasi Mauri Heikintalon ohessa Esa Manninen ja Markku Sjöstedt sekä Finpro ry:stä Alexey Zak, jonka tunnen erityisen miellyttäväksi ihmiseksi ja osaavaksi yrityselämän asiantuntijaksi siltä ajalta, kun hän toimi vielä Pietarissa suomalaisvenäläisessä kauppakamarissa.

Koneteollisuuden delegaatio sai vierailla Venäjällä konsulaatissa järjestetyssä kontaktitapahtumassa, johon oli kutsuttu venäläisyritysten edustajia. Selvästikin tällaiset pienet ja vähän isommatkin toimet kertovat, että elinkeinoelämä tahtoo luoda myönteistä yhteistyötä Venäjän kanssa. Koneteollisuuden raportin mukaan matka jätti paljon mietittävää. Venäjän suuret entiset valtiolliset koneteollisuusyrityksetkin ovat löytäneet yhteistyökumppaneita ja asiakaita, mutta silti kapasiteetti on niillä vajaakäytössä. Useat suuret ja kalliit työstökoneet seisovat ja vain osa on pyörimässä. Jo neuvostoaikana yrityksillä oli huomattavasti ylimääräistä konekantaa. Sitä vastoin pietarilaistelakoilla on tilauksia, eikä halua ottaa lisää. Venäjän valtio on yksi päätilaajista, merivoimat, rajavartiolaitos. Suurista yrityksistä on lohkottu pienempiä kannattavampia yksiköitä, joilla ei ole suuren emoyhtiön velvoitteita ja jotka hyödyntävät kuitenkin entisen emoyhtiön konekantaa ja resursseja. Yleensä ne on perustettu ns. suljetuiksi osakeyhtiöiksi, joissa omistajina ovat emoyhtiön avainhenkilöt. Pienemmät yritykset ovat jo halukkaita yhteistyöhön ja toimittamaan alihankintoja myös ulkomaalaisille yrityksille. Sitä vastoin suuryrityksille lukumäärältään ja arvoltaan suhteellisen pienet toimitukset eivät ole houkuttelevia. Kiinnostusta vähentää sekin, että toimituksiin länteen liittyy monia lisähankaluuksia kuten tullit, läpinäkyvyys verottajalle, kielikysymykset, kumppanin tuntemattomuus, maksunjärjestelmät ja ehdot jne. Sitran raportti kertoo havaintona, että perestroikan aikojen jälkeen on suuryrityksiin ollut hankalampi päästä, kuri on tiukentunut, vaikka omistus yrityksissä on muuttunut valtiollisesta enemmän ja vähemmän yksityiseksi. Nykyään entiset valtiolliset suuryritykset kuuluvat eri konserneihin.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Koneteollisuuden markkinakatsauksen (kesäkuu 2010) parasta antia ovat yrityskatsaukset. Esimerkiksi AO Almaz paljastuu Pietarissa sijaitsevaksi osakeyhtiöksi, jonka telakka on maailman johtava ilmatyynyalusten suunnittelija ja valmistaja. Telakalla työskentelee yli 1000 henkeä. Telakan uudenaikaiset tuotantotilat mahdollistavat alusten rakentamisen halliolosuhteissa.

Sitran julkaiseman Koneteollisuuden markkinakatsauksen henkilökohtaisesti kiinnostava näkökulma allekirjoittaneelle oli toimialaympäristön lyhyt, arvovaltainen institutionaalinen aineistoluettelo Pietarin ja Moskovan metropoleja varten. Kaupunkien virallisten kotisivujen, Venäjän Federaation kaupallisen edustuston, Suomi-Venäjän –seuran, Finpron maaraporttien, Yhdysvaltain hallituksen Venäjä-infon ja Aleksanteri-instituutin Venäjä-sivujen joukossa rinnatusten suositeltiin myös allekirjoittaneen vähäisen taloustoimittajakirkkoherran kotisivuja ja linkkiluetteloa Venäjä-tuntemuksen syventämiseksi. Muistelen kovasti, että toista vuotta sitten eräskin tyyppi soitteli tuomiokapituliin ja kirkkohallitukseen, koska oli vihastunut papin henkilökohtaisten kotisivujen ”Venäjä-propagandasta” näiden ”linkkien” tähden. Vaikuttaa siltä, että isänmaallisesti Suomen etua ajava Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sitä vastoin kiittää linkkien olemassaolosta, kun jopa suosittele sivustoa.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kondratov arvioi Medvedevin ja Halosen tapaamista

Ruslan Viktorovits Kondratov (Руслан Кондратов) on Venäjän duumassa Yhtenäinen Venäjä –puolueen jäsen. Kondratov on duuman varapuheenjohtaja ja duuman ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Koulutukseltaan Ruslan Kondratov on valmistunut meriakatemiasta. Kondratov antoi puolueensa kotisivuilla heti kohta lausunnon Venäjän Federaation presidentin Dmitri Medvedevin ja Suomen tasavallan presidentin Tarja Halosen tapaamisen jälkeen. Lausunnossa muistetaan Suomen historiallista yhteyttä Venäjään ja Suomen itsenäistymistä. Lausunnossa muistutetaan myös Venäjän toimia Suomen hyväksi talousasioissa. Sitä vastoin Venäjä nostaa esille huolensa Venäjän kansalaisten asemasta Suomessa. Kondratov uskoo kuitenkin, että Suomi ja Venäjä eivät muuta myönteistä kehitystä epäedullisiksi, vaan tahtovat suhteiden kehittyvän hyvin myös jatkossa. Tällainen Venäjän lähentyminen Suomea kunnioittaen tarjoaa erinomaisen tyylikkäät edellytykset ulkoministeriöllemme kuulla entistä paremmin venäläisen osapuolen huolia kansalaistensa kohtelusta Suomessa. Suhteita ei ole rikottu Suomeen, vaan vallitsevien hyvien suhteiden jatkumista toivotaan ja sen mukaisesti ongelmien ratkaisemista ystävällisessä hengessä.

"Suomen ja Venäjän suhteilla on erityisluonne. Tämä johtuu siitä, että olemme naapureita. Suhteisiin liittyy tiettyjä historiallisia tekijöitä.

Kun katsomme historiaa, haluaisin muistuttaa, että Suomi irtautui Venäjän valtakunnasta kivutonta tietä. Lisäksi Venäjän keisarikunnassa Suomella oli huomattavia etuja ja oikeuksia: suomalaisilla oli parlamentti, heillä oli erillinen lainsäädäntö, perustuslaki, ja Venäjän keisari oli perustuslaillinen hallitsija Suomessa. Suomi ei ollut kuitenkaan itsenäinen valtio.

Tällä hetkellä maittemme välisissä suhteissa syntyy merkittäviä taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia hyötyjä kahdenvälisestä yhteistyöstä. Esimerkiksi Venäjä äskettäin hyväksyi merkittäviä helpotuksia lainsäädäntöön metsätalouden tarpeisiin vastauksena Suomen hallituksen pyyntöihin. On myös muita esimerkkejä siitä, miten Venäjä on antanut tukensa Suomen pyrkimyksille. On myös esimerkkejä, että Suomi on ottanut huomion meidän asiamme.

Viime kuukausien aikana Venäjän ja Suomen suhteita on varjostanut useat kertomukset, jotka liittyvät venäläisten vanhempien kokemiin lastensa menetyksiin, kun nämälapset ovat syntyneet seka-avioliitoissa. Niinpä Venäjän kansalaiselta Inga Rantalalta ryöstettiin (отняли) 7-vuotias Robert-poika, koska äidin väitettiin lyöneen häntä. Lapsiasiamies Pavel Astahovin kanssa käydyssä keskustelussa varmistui, että lapsi jää perheeseen sosiaalityöntekijöiden valvonnassa.

Rimma Salosen asian ympärillä skandaali ei lopu. Rimma Salosta syytettiin oman lapsensa varastamisesta, kun hän vei lapsensa avioeron jälkeen Venäjälle. Hänen ex-mies Paavo Salonen sai myöhemmin 7-vuotta vanhan Anton-pojan itselleen, kun suomalainen diplomaatti toi pojan Venäjältä Suomeen auton takakontissa.

Vaikka vaatimuksia on paljon, uskon, että maittemme välisiä suhteita kehitetään edelleen pelkästään hyvässä hengessä" (Kondratov 20.7.2010).



Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kiitos Suomen kansalle luottamuksesta!


Sanomalehtiä, televisiota ja internetin parjauskirjoituksia katsellessa saattaisi saada ikävän kuvan suomalaisen miehen ja naisen asenteista.

Valittujen Palojen juuri julkistetun tutkimuksen valossa vaikuttaa onneksi siltä, että valtaosa suomalaisista suhtautuu erittäin epäileväisesti suomalaisten poliitikkojen rehellisyyteen ja tarkoitusperiin. Siksi sanomalehtien, television ja internetin parjauskirjoitusten luoma mielikuva sinivalkoisten suomalaisten poliitikkojen täydellisyydestä on vääristynyt otos Suomen kansan mielipidettä. Suomalaiset suhtautuvat hyvin antifasistisesti omiin poliitikkohin, joihin ei voi luottaa.

Kiitos Suomen kansalle luottamuksesta! Suomen kansa luottaa pappeihin. Hyvä niin, sillä olen lahjomattomasti rehellisen ja rauhanomaisen ihmiselämän puolella myös silloin kun Järjestelmä haluaa vaientaa pienen sorretun ihmisen Suomessa. Iltalehti on tänään kertonut tästä antifasistisen mielipiteen voittokulusta Suomessa.

Siinä haluaisin kuitenkin varottaa suomalaisia, ettei pidä niin valtavasti aina luottaa asiantuntijoiden asiantuntemukseen. Heitä sopii kuunnella, mutta oma terve kriittinen asenne on silti säilyttää. Asiantuntijadiktatuuri olisi tosi pahaa totalitarismia. Sitä on jossakin määrin jo nähty, kun isien ja äitien asiantuntemusta oman perheensä ja lastensa suhteen on kyseenalaistettu sosiaaliviranomaisten asiantuntemuksen avulla. Todellisuudessa nuo sosiaaliviranmaiset ovat usein hyvin niukan koulutuksen saaneita eivätkä edes elä kovin lähellä ihmisiä, joiden kohtalosta he päättävät.

Pappiin sopii luottaa, mutta ei kirkon hallinnon byrokraattisiin valtiaisiin tai vastaaviin, sillä heidän luotettavuus ei ole suomalaista poliitikkoja kummoisempia. Toistensa kavereita ovat!

En osallistu luottamuksesta huolimatta seuraaviin eduskuntavaaleihin. Olen iloinen, että monet ystäväni osallistuvat vaaleihin. Itse en osallistu, sillä olisin halunut, että Venäjän yhtenäisyys -puolue osallistuisi vaaleihin myös Suomessa. Suomessa ei tätä puoluetta kuitenkaan ole. Suomalainen ei voi edes liittyä jäseneksi tuohon puolueeseen. Siksi ehkä Suomeen pitäisi perustaa puolue, jonka tehtävänä on yhdistää Suomessa asuvat venäläiset: Suomen venäläinen yhtenäisyyden puolue (tms). Silloin ottaisin osaa vaaleihin. Tämä puolue tahtoisi ilman muuta sisarpuolueeksi Venäjän yhtenäisyyden puolueen, jolla ei ole tällä hetkellä ketään sisarpuoluetta Suomessa. Kokoomuksen suhteen on välitetty erheellistä tietoa, mutta olen tarkastanut asian molempien puolueiden puoluetoimistosta eikä kumpikaan puolue tunnustanut toisiaan sisarpuolueiksi.

Ps. rikostutkintapyyntö panettelijaa vastaan


Olen laatimassa rikostutkintapyyntöä helsinkiläisen eläkeläisen, entisen hallintovirkamiehen Pauli Saarisen kirjoittelusta Uusi Suomi-blogissa. En puutu tavanomaiseen parjaukseen, jonka minun täytyy vain sietää, vaikka en ole mikään julkisuuden henkilö, vaan pelkästään tavallinen pikkukylän köyhä pappi. Sitä vastoin Suomen Rikoslain mukaan ei voi olla sallittavaa, että Saarinen kirjoittaa minulla olevasta "selvästä ja tiiviistä yhteydestä Venäjän tiedustelupalveluun". Hänen mukaansa minä vain kiistäisin tuon yhteyden. Saarisen väite loukkaa minua suomalaisena miehenä ja minun kunniaani, mutta se voi olla myös vaarallista viestintää, jos kaikenlaiset intoilijat ottavat viestin vakavissaan. Saarinen joutuu käräjillä näyttämään toteen väitteensä, joka on toki puhdasta panettelua. Ehkä pieni rahallinen korvaus eläkeläiseltä köyhän papin tilille saattaisi riittää rangaistukseksi. Jätän tutkintapyynnön ehkä Malmin poliisille, joka on lähin poliisi Saarisen elinympäristössä. Kun palaan kotiini viikon kuluttua, voin jatkaa asiaa koskevaa valmistelua. Käräjillä tavataan!

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Cai-Göran Alexander Stubb, Suomen ulkoministeri 4.4.2008-2010 (Safka-galleria)






maanantai 19. heinäkuuta 2010

Urkkijat nettiaikakaudella

Olen lueskellut viime aikoina kohtuullisen paljon Suomen 1920- ja 1930-lukujen historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Kirjoissa on tullut yhä uudestaan esille urkkijat, ohrana. Nämä soluttautuivat siviilivaatteissa vasemmistolaisten joukkoon. Siitä huolimatta ohrana ei aina pysynyt salassa. Näiden toiminta johti joskus jopa sadistisiin virheisiin ja ylilyönteihin. Tuollaisia virheitä tavallisia kansalaisia vastaan viritellään yhä edelleen.

Tietoyhteiskunta virittää joskus ammattiurkkijoissa ja nettimaailman harrastelijoissa luottamuksen profilointiin, jonka voisi tehdä muka internetin välityksellä. Olen havainnut, miten kummallisia mielikuvia netissä luodaan esimerkiksi ystävästäni Abdullah Tammesta. Johan Bäckmanista voi saada hyvin väärän kuvan, jos luottaa vain internetin tarjoamaan aineistoon. Ihmsen todellisuus on huomattavasti avarampi ja syvempi, kun hänet kohtaa aidossa elämässä: edes tämä ihminen ei itse tunne kaikkea oman sielunsa syvyyksiä, mutta vielä vähemmän joku toinen voisi paljastaa olennaista hänestä.

En ole myöskään kovin mielistynyt itseeni liitetyistä määreistä, joita internetin kirjoittajat liittävät minuun. En usko kokemukseni valossa, että poliisi on sen pätevämpi: muistan moninaiset kerrat, miten eräskin poliisi teki minusta profiilia kenkä- ja paitamerkkien perusteella. Lopulta hän lausui epätoivoisena, ettei voinut selvittää, onko minulla ulkomailla pankkitilejä! Totta kai kerroin, ettei minulla ole ulkomailla mitään pankkitilejä. Nyt äskettäin eräs eläkkeelle siirtynyt hallintovirkamies on viritellyt profiilia minusta ja kirjoitellut väärän tiedon valossa, että minulla olisi jopa kokonaiset kolme eri asuntoa, joista yksi Venäjällä. Todellisuudessa minulla ei ole yhtään asuntoa. Olen muukalainen maan päällä ilman mitään omaisuutta. Mielikuvat johtavat niin helposti harhaan, kun alamme "tarkkailla" toisen elämää, vaikka todellisuudessa teemme päätelmiä omien fantasioiden maailman varassa. 1900-luvun filosofit kirjoittivat useita upeita kirjoja mainitusta ongelmasta.

Olen sanonut joillekin ystävilleni, että nettimaailmaan luottavat urkkijat saavat ehkä saaliiksi pelkkiä pikkukaloja ja suuren joukon vääriä päätelmiä. Vielä huonompi on menestys, jos ammattimaisen ohranan sijasta tavalliset harrastelijat harjoittavat salapoliisimaisesti tietojen keruuta yksittäisestä ihmisestä internetin välityksellä voidakseen paljastaa tämän ihmisen suuria suhteita. Internet ei korvaa koskaan henkilökohtaista kanssakäymistä ja tietojen vaihtoa kasvotusten. Tuollaisia surullisia yrityksiä olen nähnyt lukuisia myös itseäni vastaan: kyse on lähinnä propagandakirjoittelusta esimerkiksi minua vastaan kuin todellisuuden luotettavasta paljastamisesta. Joissakin harrastelijoiden yrityksessä "urkkia" henkilöön liittyviä salaisia asioita on ihan aidosti sairaalloista. On joutunut miettimään sitäkin äskettäin, mutta on ollut kuitenkin vaikea tehdä johtopäätöstä, onko ollut kyse kongnitiivisten ja muiden henkisten kykyjen huonosta kunnosta, julmetun pirullisesta moraalittomuudesta vai psyykkisistä ongelmista (paranoia), kun kaksi nimeltä tunnettua kansalaista (toinen ei toki asu Suomessa, vaan Virossa) kirjoittivat virallisia tiedusteluja ja tutkimuspyyntöjä minua vastaan. He pelkäsivät, että käyttäisin salaisesti tietoja väestörekisteristä. Antti-Pekka Mustosen tapauksessa toki mietin, onko hänen rehellisyytensä puolustusvoimien rekisterien suhteen puhdas. Jostakin syystä hän väittää minua entiseksi rakuunaksi ja alikersantiksi, väittää jopa minua vastaan. Tiedän, että palvelin vain 8 kuukautta armeijassa enkä suostunut päivääkään enempään palveluun vakaumukseni, urheiluharrastusteni ja kesätöiden vuoksi. Olin kuitenkin varusmiespastori ja minut kotiutettiin sillä määräyksellä, että olisin kertausharjoituksissa sotilaspastori. En ole seurannut, onko minua sitten jotenki ylennelty alikersantiksi. Korpraali olin toki luonnollisesti 8 kk:n jälkeen.

Tiedän ihmisiä, jotka luulevat myös facebook-verkoston kertovan ihmisestä jotakin olennaista: mielestäni tuollainen tieto ei ole riittävää eikä luotettavaa. Olen havainnut itsekin sen, että nettiliikenteeni on kovin monen virolaisen ja suomalaisen ammattimaisen tahon kiinnostuksen kohteena. Sinänsä hyvä, että nämä syventävät ymmärrystään antifasistisesta humanismista ja ehkä vapautuvat natsi-ideologiastaan kaiken päätteeksi. Luotan näiden tahojen kääntymykseen, koska olen tällainen luontainen optimisti!

Yksi tärkeä asia on syytä muistaa urkinnan mahdollisuuksia vastaan. Jos jollakin olisi oikeasti merkittävä tarve, niin nettiaikakauden urkkijoita vastaan voi helposti suojautua eikä minkään valtakunnan turvallisuuspalvelu kykene paljastamaan suojautujaa ja hänen todellisia verkostojaan. Tässä muutamia kätkeytymisen perustietoja. Vain pienet tekijät ja urkkijoiden omat fantasiat paljastuvat. Isot jäävät piiloon urkkijoilta.

Tarvitset useamman tietokoneen. Yksin tietokone on omalla nimelläsi luomaasi nettimaailmaa varten. Nettiyhteyksiä voi olla yksi tai useampia. Sähköpostiosoitteita voi olla omalla nimellä tai väärällä nimellä useampia. Tällä tavalla syntynyt profiili on joidenkin typerysten luulossa todellinen ja riittävän luotettava kuva sinusta, vaikka tämä profiilisi on täysin sinun hallussasi, myös sen ulkoisesti näyttävän hallitsemattomuuden hetkellä. Jos haluat olla oikeasti anonyymi, niin tarvitset toisen tietokoneen, jolla et ole koskaan yhteydessä edellä mainittuihin sähköposteihin, edellä mainittuun nettiyhteyteen etkä internetissä käyttämiisi profiileihin. Tämä toinen tietokone on senkin vuoksi välttämätön, että siinä toisessa tietokoneessa on mitä ilmeisemmin vakoiluohjelmia, joiden avulla sinut tunnistetaan, jos käytät myös jotakin toista nettiyhteyttä. Tätä tunnistamatonta tietokonetta varten tarvitset luonnollisesti nettiyhteyden, joka ei ole koskaan sinuun yhdistettävissä eikä siihen toiseen tietokoneeseen: ostat esimerkiksi käteisellä R-kioskilta prepaid mobiilin internet-kortin. Siihen ei liity mikään sinun nimesi eikä ostotapahtumassa jää muistiin nimeäsi tai pankkikorttiasi. Luonnollisesti tunnistamattoman tietokoneen ja anonyymin nettiyhteyden lisäksi tarvitset sähköpostiosoitteen, jota kukaan ei osaa liittää sinuun. Luo se esimerkiksi hyvin tavalliselle suomalaiselle etunimelle. Nykyään uskotaan liian paljon salausjärjestelmiin, mutta salausjärjestelmästä huolimatta taitava nettiurkkija saattaa saada selville, mistä sähköpostista on lähetetty tiettyyn postilaatikkoon. Sekin tieto saattaa olla ikävää väärissä käsissä. Informaatioteknologian ammattikorkeakouluopinnoissani tietoturvakurssilla eräs nuori mies teki esitelmää mainitusta tietoturvasta ja esitti koskettavan väitteen, jonka mukaan sähköposti on turvallisuuden kannalta verrattavissa postikorttiin. Mutta jos molemmat sähköpostit ovat fiktiiviset, silloin julkisesti luettu tai salattu viesti ei mitenkään tule yhdistettyä kirjoittajan persoonaan. Postikorttia saa lukea, jos kukaan ei tiedä, kenelle se on lähetty ja kuka on lähettänyt.

Samat seikat pätevät myös soveltuvin osin puhelimeen, jota saatetaan kuunnella. Puhelin onkin täysin sopimaton vuorovaikutuskanava, koska se voidaan myös hyvin paikallistaa. Silloin olet yhdistetty puheluihisi, vaikka puhelinnumerosi olisi salainen tai nimen perusteella tunnistamaton. Tärkeissä tapaamisissa sinulla ei ole tietenkään mitään gsm-puhelinta mukanasi.

Nettiliikennettä tärkeämpää ovat henkilökohtaiset kohtaamiset ja niissä välitettävä tieto, joka tapahtuu hyvän muistin varassa. Miten varjeltua siltä, ettei sinua seurata tapaamisessa? Tähän pätevät yksinkertaiset viisaat neuvot, joiden avulla voit paljastaa urkkijoiden yritykset seurata. Sovi tapaamiset sellaiselle paikalle, jota ei voi seurata kaukaa, mutta jonka lähituntumassa on paljon liikennettä. Olen havainnut, että Myllypuron Shell olisi esimerkillinen paikka ensimmäiseksi kohtauspaikaksi. Olin itse bensa-asemalla töissä monet vuodet öisin ja havaitsin, miten erilaiset tyypit tapasivat asemalla. Erään kerran siviilipukuinen poliisi tuli jopa manipuloimaan ja provosoimaan minua: sittemmin poliisi nouti videotallenteen ja väitti, ette kukaan ole koskaan käynyt siellä. Minulla on toki henkilön ostokuitti ja piirros hänestä. Mutta ajattelin, että tämä olisi todella mainio paikka, jos tahtoo karistaa urkkijat tapaamisesta. Kehä 1 on vilkas liikennereitti eikä sen varteen voi pysähtyä. Jokaisen on käännyttävä asemalle, jos tahtoo kuunnella. Kovin kaukaa ei ole edes mahdollista kuunnella. Moninainen meteli häiritsee sekin kuuntelemista. Voit helposti tarkastella kaikki asemalle tulleet urkkijat ja muunkin liikenteen. Mutta tietenkään et päätä varsinaista kohtaamista tänne, vaan sovit nyt toisen paikan, jossa on tärkeämpi tapaaminen. Voit helposti seurata kaiken liikenteen, joka mahdollisesti seuraa sinua toiseen paikkaan. Pakotat siis urkkijat liikkeelle. Tällaisia ja vastaavia menetelmiä on useita, jos tahtoo olla urkkijoiden tavoittamattomissa. Paras tapa on ulkomailla tapahtuvat tapaamiset suuressa metropolissa, jossa liikennevälineissä tapahtuvien muutosten tähden seuraaminen muodostuu vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.

Tietenkään tavallinen pikkukylän pappi ei tarvitse kätkeytyä, vaikka tietyt viranomaiset Virosta ja Suomesta seuraavat hänen nettiliikennettä poikkeuksellisen ammattimaisesti. Tämä esimerkkini kertoo, miten turhanpäiväistä työtä viranomaiset tekevät tehottomasti. Jopa ihmisen kasvotusten kohtaamiseen ei pidä luottaa liikaa: ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan sanoi osuvasti, että ihmisen kommunikaation perimmäinen lähtökohta on väärinymmärtäminen. Olen lukenut useita kymmeniä ammattilaisten tutkimuksia ja oppikirjoja psykologisesta profiloinnista, mutta niiden avulla ei tule hullua hurskaammaksi. Edes ammattilainen ei voi paljastaa juuri muuta kuin karkeita isoja linjoja toisen profiilista, riippuen siitä miten tutkittava tahtoo kätkeytyä.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tavalliset mielipidekirjoittajat ovat ihan tarpeettoman suuren mielenkiinnon kohteena suomalaisessa tarkkailussa, kun taas varsinaiset isot tekijät ovat edellä kuvattujen ja vielä loistavampien menetelmien tähden täysin tunnistamattomissa. Suomen antifasisteihin kohdistettu vainoharhainen epäluuloisuus osoittaa suomalaisten tiettyjen tahojen älyllistä köyhyyttä, vaikka pitäisi tunnustaa, että kyse on pelkästään julkisesta tavanomaisesta mielipidetoiminnasta. ”Pienet uhkat” ovat ilmeisesti tarpeellisia, koska varsinaisten suurten tekijöiden tavoittaminen osoittautuu mahdottomaksi: nyt ”pienten uhkien” avulla voidaan näytellä omaa valveutuneisuutta taistelussa suomettumattoman Suomen hyväksi.

Niin sanottakoon vielä, että tuen Paavo Väyrysen vaalivoittoa seuraavissa eduskuntavaaleissa ja pääsyä Suomen ulkoministeriksi.

Ps. Safka-T tarvitsee urkkijaa Finrosforumin kulttuurikeskus Sofiassa 20-21.7. järjestettävää Venäjä-vastaista vuosittaista tapahtumaa varten. Paikalla on tärkeä otos Venäjän valtiojohdon vastustavia voimia: Heidi Hautala finrosforumin puheenjohtaja, metropoliitta Ambrosius myös Pro Karelian eräänä taustavoimana, Boris Nemtsov, Arto Luukkanen, suomenruotsalaisen russofobian arkkitoimittaja Anna-Lena Laurén, berliiniläisen koulun dosentti ja Euroopan komissiossa vaikuttanut neuvonantaja Frazer Cameron sekä terroristipomo Doku Umarovin tiedotuksen avustaja Mikael Storsjö ym. Safka olisi toki järjestänyt tilaisuuden tuntumaan mielenosoituksen, jonka teema olisi voinut olla esimerkiksi Doku Umarov = Kavkaz Center = Finrosforum = Heidi Hautala. Valitettavasti antifasistit ovat nyt väistämättä omassa huomattavasti suuremmassa tapahtumassa Selingerissä. Itsekään en pääse (sitä paitsi joku voisi tunnistaa minut). Ota yhteyttä minuun! Tehtävääsi varten tulee ottaa kuvia ja videoaineistoa siitä, kuka viihtyy kenenkin kanssa, millaista veljeilyä ja siskoilua nämä tyypit harrastavat, ketä on paikalla. Tarkkaile erityisesti Hautalan, Luukkasen ja Storsjön toimia! Maksan pienen korvauksen omasta kukkarostani, joka papin palkalla on tosi pieni. En paljasta urkkijaa. Aineiston käsittely on täysin luottamuksellista enkä toimita sitä medialle. Toki teen jatkotutkimusta ja keskustelen aineistosta läheisten ihmisten kanssa asiantuntevasti. Suomen johtavan Venäjä-vihamielisen foorumin seminaariin pitää valitettavasti ilmoittautua: http://finrosforum.fi/pages/registration


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Suomi teki vakavan kansainvälisoikeudellisen virhearvion

Suomi ajoi tällä viikolla naapurisuhteissa itsensä kansainväliseen umpikujaan, joka jättää jälkensä huonontuville Venäjä-suhteille. Suomi sanoutui kauaksi siitä YYA-sopimuksen tai Paasikivi-Kekkosen –linjan sekä vastaavan hyvän kulttuurin mukaisesta sopimusperiaatteesta Venäjä-suhteissa. Venäjä esitti monin eri tavoin yhteistyötarjouksia ja yhdessä luotavia periaatteita, mutta kaikesta huolimatta Suomi säilyttää omavaltaisen venäläisiä lapsia ja perheitä tuhoavan toimintatapansa.
Venäläiset uutiset ovat perjantaina ja lauantaina 16.-17.7.2010 täyttyneet järkyttävistä uutisista, joissa kerrotaan Suomen uhittelusta Venäjää vastaan. Uutiset ovat läpäisseet koko venäläisen median. Myös BBC ja
RIA NOVOSTI ovat kertoneet Suomen kieltäytymisestä värikkään monisanaisesti. Venäjän suurin sanomalehti Komsomolskaja Pravda laittoi Suomen päätöksestä uutisoinnin tummaksi alaotsikoksi Pavel Astahovin kovat sanat: ”Vakava kansainvälinen oikeudellinen virhearvio”. Pravda otsikoi 16.7.2010, että Suomi kieltäytyi auttamasta Venäjää perheasioissa.

Suomen imagon uusin romahdus johtuu siitä, että Suomi ei hyväksynyt millään tavoin eikä missään muodossa Venäjän federaation kanssa tehtävää yhteistyösopimusta perheasioiden hoitamisesta. Nezavisima Gazeta (Независимая газета) kertoi perjantaina 16.7.2010 tyrmistyneenä Suomen kieltäytymisestä allekirjoittaa mainittua sopimusta. Presidentin alaisuudessa toimiva lastenoikeuksien valtuutettu Pavel Astahov kertoi tästä Suomen menettelystä tiedotusvälineille. . Pitäisikö Venäjän pyytää dosentti Johan Bäckman tai toimittaja Leena Hietanen välittäjäksi, jotta suomalainen osapuoli ymmärtäisi varmasti ihmisoikeuksien ja lastenoikeuksien kunnioittamisen molemminpuolisen hyödyllisyyden?

Astahov kertoi toimittajille, että Suomen kieltäytyminen on ”hämmentävä”. Käytännössä tämä kieltäytyminen on jo virallinen kieltäytyminen. Astahov käytti ilmaisua ”vakava kansainvälisoikeudellinen virhearvio”("серьезным международно-правовым просчетом") kuvatessaan Suomen menettelyä. Muistettakoon, että Astahov toimii itse Venäjän Federaation presidentin alaisuudessa. Kyseinen juridinen ja poliittinen ilmaus on voimakas. Sopimuksella oli määrä luoda edellytykset kansainväliselle yhteistyölle, jotta konflikteja voitaisiin välttää. Venäjällä on sama ehdotus myös Ranskan kanssa.

Sopimuksen tarkoitus oli antaa lapselle oikeudet omaan kieleen ja kansallisuuteen, jotta kaikkia kiistatilanteita ei ratkaistaisi pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella ja vielä vähemmän diplomaattiauton takakontin avulla. Monikansallisia perheitä varten tulisi luoda komissio, johon kuuluu molempien maiden oikeusministeriön, opetusministeriön ja ulkoasiainvaliokunnan edustajia. Ilmeisemmin Suomi ei kuitenkaan tahdo ratkaista ongelmia sopimusten ja neuvottelujen avulla, vaan lähettää aina uudet konsulit noutamaan lapsia diplomaattiauton takakontissa rajojen yli. Ehkä Suomi ratkaisee ongelmat keksien venäläisten lasten eristämisen syyksi venäläisten äitien väkivaltaisuuden yhtä hyvin kuin etteivät nämä venäläiset äidit kerro väkivaltaisuudestaan: oli asia näin tai päinvastoin, aina venäläinen häviää Suomessa perheoikeudessa. Mikä tahansa sisäinen oikeudellinen ratkaisu näyttää kelpaavan nyt Suomessa lasten ja perheiden tuhoamiseksi, jos voidaan välttää vastavuoroinen sopiminen Venäjän kanssa.

Venäläisissä uutisissa on kerrottu myös Venäjällä koetusta paheksunnasta sitä suomalaista tapaa kohtaan, miten esimerkiksi Robert Rantalan tai Irina Antonovan tapausta hoidettiin Suomessa viranomaisten ja politiikkojen taholta. Venäläisissä uutisissa on tyrmätty myös voimakkaasti suomalaisten sosiaaliviranomaisten uhkakuvitelmat, joiden mukaan lapselle muodostuisi vakava vaara, jos lapsi eläisi Venäjällä. Itse tiedän kahden venäläisen lapsen isänä – pojilla on myös Suomen kansalaisuus – sanoa, että Venäjällä terveydenhoito vaikuttaa jopa asiantuntevammalta kuin Helsingissä Suomessa. Suomessa terveyskeskuksen yleislääkäri tutkii satunnaisesti lasta, mutta Venäjällä erikoislääkärit perehtyvät lasten terveyteen. Itse en onneksi pelkää, että suomalaiset sosiaaliviranomaiset tai takakonttidiplomaatit edes onnistuisivat mielikuvituksellisessa tilanteessa kidnapata poikiani Venäjältä Suomeen, jos nämä tahtoisivat syystä tai toisesta elää joskus Venäjällä. «Взгляд»-lehden haastattelussa Inga Rantala kuvailee koskettavasti, miten Suomessa todella syrjitään lasten oikeuksia. Erityisesti venäläiset perheet ovat uhreina.

Venäjän ääni kertoi Suomen oikeudellisen virhearvion yhteydessä Suomen surullisesta ihmisoikeustilanteesta. Itse Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti korostanut Suomessa ilmenneitä ongelmia, kun lapset on hätäisesti poistettu perheistä. Venäjän ääni kertoo myös siitä, miten Suomen antifasistinen komitea oli maaliskuussa 2010 kehittänyt Helsingin ja Moskovan välille sopimusluonnoksen lasten suojelusta, jotta tällaisia kauheita tarinoita voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Suomi ei kuitenkaan halua sopia mitään ongelmatilanteiden ratkaisemista ja estämistä varten, koska lapset ovat Suomessa suuri bisnes: Suomessa on noin 100 yksityistä turvakotia, jotka saavat 500 € päivässä valtiolta lapsen ylläpitoon. Kyse on merkittävästä lapsikaupasta, jota Suomi tahtoo käydä myös venäläisten perheiden lapsilla.


Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Suomi on tehnyt vakavan kansainvälisoikeudellisen virhearvion? Vajava virhearvio johtaa luonnollisesti seuraamuksiin. Suomi voi välttää valitettavat seuraamukset Suomen tekemästä vakavasta kansainvälisoikeudellisesta virhearviosta, kun presidentti Tarja Halonen kaitsee asioiden käsittelyä Suomessa lasten oikeuksia kunnioittavaan suuntaan, kun keskustelee Dmitri Medvedevin kanssa. Jo tehtyjen huonojen ratkaisujen jälkeen ei näet ole jäljellä muita suomalaisia vaihtoehtoja kuin parempia tai huonompia yrityksiä nousta pohjalta taas hyvin suhteisiin. Suomen on syytä muistaa, että sillä on aina huolehdittava hyvistä Venäjä-suhteista. Suomalaisilta puuttui nyt tässä tapauksessa jälleen kerran kyky tulevaisuuden ennakointiin ja ihmisoikeuksia tukeva riittävä oikeudellinen ajattelu. Kyse on nykyisen hallituksen jo tunnetusta osaamattomuudesta ulkopolitiikassa.

Ehkä sittenkin etsin jo todella ripeästi töitä Venäjältä, jos Suomi haluaa ilmeisemmin eristäytyä kansainvälisestä sopimusperheestä merkilliseksi periferiaksi Venäjä-vihansa turvaamiseksi. En halua olla ja elää sellaisessa tilanteessa Suomessa, kun tämä isänmaani rappeutuu merkilliseksi periferiaksi. Järjetön Venäjää vastustava vihamielisyys on tehnyt Suomen poliitikot kyvyttömiksi älykkäille ratkaisuille, joista hyötyisivät sekä isänmaamme kehitys ja hyvinvointi että yksittäiset perheet. Kiitän usein Luojaa siitä, että minun kahdelta nuorelta pojaltani ei mikään suomalainen viranomainen, poliitikko tai sosiaalitäti voisi ikinä eikä missään tilanteessa riistää heidän oikeuttansa Venäjän kansalaisuuteen, venäjän kieleen ja Moskovan patriarkan alaisen kirkon hoitamaan ortodoksiseen uskoon. Se ei vain onnistuisi! Mietinkin sitä, miten mahtaa russofobien tätien ja setien SS-kuntaa harmittaa ja vihastuttaa, kun toiset säilyttävät tällä tavalla onnellisesti Venäjän kansalaisuuden ja venäläisyytensä. Olen kuitenkin surullinen siitä, etteivät kaikki venäläiset lapset ole Suomessa yhtä onnellisessa asemassa. Pientä Anton-poikaa kielletään puhumasta jopa äidinkieltään äitinsä kanssa. Siksi sopimus tarvitaan. Jännityksellä seuraan, missä vaiheessa ja millä tavalla Suomi sen sopimuksen solmii Venäjän kanssa. Surullinen tilanne olisi myös se, jos Venäjä aloittaisi vaikeuksiin joutuneiden lasten kuljetukset Suomesta turvaan Venäjälle. Myös Venäjällä on diplomaattiautoja. Suomalainen kyläpoliisi ei estäisi silloin yhtään mitään, jos Venäjä päättäisi lähteä noin kovalle tielle, mutta siinä kärsisi tuhannet ihmiset. Siksi Venäjä kulkee oikeus- ja sopimusvaltion periaatteiden mukaisesti. Miten Suomi tahtoo valtiollisten suhteiden järjestyvän?

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Liha- ja maitotaloustuotteiden kaupassa ongelmia Suomen ja Venäjän välillä



YYA-linja loisi onnistumisia kauppasuhteissa?

Venäjän Federaation pääministeri Vladimir Putin lausui Lappeenrannassa 17.5.2010 innovaatiofoorumin yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että Paasikiven ja Kekkosen linja toi hyviä tuloksia. ”Neuvostoliiton ja Suomen välisten hyvien naapurisuhteiden kehittäminen on liittynyt kahden suomalaisen poliitikon, Paasikiven ja Kekkosen, linjaan. Tietysti he elivät toisenlaisissa oloissa. Se oli toisenlainen maailma. Voidaan suhtautua eri tavalla menneisyyteen. Juuri tämän politiikan myötä on saatu tuloksia”.

Taustaksi on hyvä ymmärtää, että kehitys ei ole ollut suotuisa viime vuoden aikana, vaan pikemmin päinvastoin. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen CEMAT:in 31.5.2010 tutkimuksen mukaan vuoden 2009 aikana Suomen kauppa Venäjän kanssa supistui eniten kaikista Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista. Vuoden 2009 aikana vienti Venäjälle romahti puoleen vuoden 2008 luvuista. CEMATin tutkimuksessa ei valitettavasti uskalleta odottaa edes hyviä kehitysnäkymiä. Suomen vienti Venäjälle on laskenut eniten Suomen tärkeimpien vientiartikkeleiden osalta. Erilaisten koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden vienti supistui vuonna 2009 62,2%.

Suomen työväenpuolueen (STP ry) eduskuntavaaliehdokas Abdullah Tammi kertoo Vuosaaren telakan muistojaan siitä, miten YYA-sopimus oli merkittävä kauppasuhteille. Hänen mukaansa YYA-sopimus loi hyvinvointia suomalaisille. Sen ajan suhteista olisi yhä opittavaa.



Miksi liha- ja maitotaloustuotteiden vienti keskeytettiin?

Useiden liha- ja maitotaloustuotteiden vienti Suomesta Venäjälle keskeytettiin 14.7.2010. Suomalaisten tuotantolaitosten kunto ei vastaa Venäjän lainsäädännön asettamia vaatimuksia. Kielto koskee noin 10 %:a Valion liikevaihdosta. Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitoksen tutkijat tekivät jo keväällä 2010 tarkastuksen 23 suomalaiseen yritykseen, mutta nämä yritykset eivät olleet muuttaneet toimintaansa EU:n ja Venäjän välisen sopimuksen edellyttämälle tasolle. Sitä vastoin yritykset ovat yrittäneet jatkaa tuotteiden vientiä suoraan myymälöiden hyllyille ilman selvää viranomaisvalvontaa. Asiahan ei ole tullut yllätyksenä.

Innokkaimmat suomalaiset toimittajat ovat jo ennakoineet, että Venäjä olisi ”sisäpoliittisista” tarpeistaan päättänyt elvyttää menettelyllä omaa teollisuuttaan, kun suomalaiset olivat voittamassa kohtuuttomia markkinaosuuksia. Tämä selitys ei tunnu kovin uskottavalta, koska kysyntä ohjaa pikemmin markkinoita sellaisiksi, että suomalaisille tuotteille riittää ostajia. Venäjällä riittää hyvin kysyntää. Markkinoilla on tilaa suomalaisillekin. Heitä ei tarvitse ajaa pois. Myöskään muut sisäpoliittiset tarpeet eivät näytä ilmeiseltä, koska venäläinen media ei ole kertonut mitään suomalaisten elintarvikeviejien konfliktista Venäjän kanssa. Tiukimman mielipiteensä – toki lähinnä kuriositeetin - on ilmaissut uskolliseksi Venäjän valtion vihaajaksi vihkiytynyt asianajaja Kari Silvennoinen, joka ilmoitti lauantaina 17.7.2010 julkaistussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa suosituksekseen haastaa Venäjä kansainväliseen tuomioistuimeen! Ilmeisemmin hän ilmoitti samalla itsensä mahdolliseksi juristiksi, joka voisi korvauksesta huolehtia ko. haasteen esittämisen kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Toiset suomalaiset toimittajat tiedostavat suomalaisten syyllisyyden viimeaikoina esiintyneiden ihmisoikeusongelmien tähden, kun suomalaiset vallankäyttäjät, viranomaiset ja media ovat olleet hyvin sortavia venäläisiä perheitä ja vanhuksia vastaan. Nämä toimittajat ovat tilanteen mukaisti tiedostaneet ja pohtineet, olisiko Venäjän elintarvikevalvonta rangaistus Suomen huonolle ihmisoikeustilanteelle, jossa kärsijöitä ovat olleet venäläiset Suomessa. Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev tapaa jo ensi viikolla Suomen presidentin Tarja Halosen. Ennakkoon saatujen epäilyjen mukaan aiheena oli myös Rimma Salosen kova kohtalo poikansa Anton Salosen tapaamisongelmissa. Näitä ongelmia ei ole tarve kuitenkaan yhdistää ajankohtaisen liha- ja maitotaloustuotteiden vientiongelmiin, koska ongelma on nyt teknisempi: EU:n ja Venäjän välisten sääntöjen sekä Venäjän lainsäädännön noudattaminen. Paavo Väyrynen on ennättänyt hyvin aiheellisesti korostaa maltillisesti, ettei vallitsevassa ongelmassa ole kyse Suomen ja Venäjän poliittisesta ongelmasta. Luultavasti onkin vältettävä salaliittoteorioiden kaltaisia kuvitelmia.

Luonnollista on toki nähdä, että suomalaisten asenne on Venäjälle tapahtuvassa viennissä niin kuin muutoinkin Venäjän suhteen kehittynyt valitettavan ylimieliseksi ja omalakiseksi: tällöin suomalaisessa totutussa tavassa ei piitata riittävästi tullisäädöksistä, viranomaisvalvonnasta ja lainsäädännöstä. Tavaraa ei pitäisi viedä ikään kuin maailman valloittajina. Samat säädökset koskevat kaikkia valtioita. Pahasti muuttunut suomalaisasenne osoittaa, miten valitettavalla tavalla Suomi on etääntynyt YYA-ajan hengestä, jossa sopimuksista oli pidettävä eikä Neuvostoliittoon suhtauduttu ylimielisesti.

Russofobia luo poliittisen riskin

Jos vaikka elintarvikevientiongelma on puhtaasti juridinen ja tekninen ilman poliittisia rangaistusviestejä Venäjän osalta uhmakkaaksi käynyttä Suomea vastaan, uudessa suomalaisessa ulkopolitiikassa on toki laskettava myös tuollaiset poliittiset riskit mahdolliseksi.

Kuva: Karjalan Kuvalehti 24.3.2010



Voimme tehdä kuvitteellisen riskiarvion esimerkiksi suomalaisen pörssiyhtiön pörssikurssin arvoon liittyvästä uhkasta, jos Venäjä saisi käsityksen Pro Karelian lehden perusteella tai muuta kautta, että suomalaisen suuren metsäyhtiön toimitusjohtaja osallistuu Pro Karelian valtuuskunnan kokoukseen Laajasalon opistossa (esim. 10.3.2010). Vuorineuvos Ebbe Sommar ei esitelty edes pelkäksi sivusta katsovaksi osallistujaksi, vaan jopa kokouksen johtajaksi. Pro Karelia tahtoo pitää kokouksen enemmän salaseurana eikä sen tähden julkaise tarkemmin osallistujien nimiä tai puheiden sisältöä. Huolestuttavaa oli, että tuollaisen järjestön valtuuskunnan kokouksessa esiintyy myös kenraaleita. Heikki A. Reenpää ja Ebbe Sommar näyttävät kuvien perusteella viihtyvän kovin läheisessä keskustelussa keskenään. Mainittu lehti ei kerro toki mitään erheellistä sinänsä vaan nimeää, että Sommar on ”vuorineuvos”. Poliittinen riski voi syntyä kuitenkin, koska hätäinen googlen avulla tehty ”tutkimus” antaa tulokseksi, että mainittu Ebbe Sommar olisi Metsä-Serla Oy:n (nykyinen M-Real) toimitusjohtaja, Metsäliiton Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja. Häntä esitellään googlen tarjoamassa muutamassa harvassa jutussa toistuvasti mainitulla tavalla toimitusjohtajaksi.

Sommar syntyi todellisuudessa jo 1928 Harlussa Laatokan Karjalassa. Sommar jäi eläkkeelle Metsä-Serlasta jo 1990. Siihen aikaan ei mitään Pro Karelian kaltaista organisaatiota voinut edes toimia Suomessa eikä kukaan tavoitellut ainakaan julkisesti Pariisin rauhansopimuksen purkamista tms. Hän ei ole enää myöskään Metsä-Botnian hallituksen tai johtoryhmän jäsen. Sommar ei ole myöskään Metsäliiton Osuuskunnan edustajiston jäsen, ei hallintoneuvoston jäsen, ei hallituksen jäsen eikä myöskään johtoryhmän jäsen. Metsäyhtiöt ovat välttäneet mainitun poliittisen riskin, koska Sommar on enää vain eläkeläinen. Sotilaallisesti tulkittua isänmaallisuutta osoittaa, että mies on ollut joskus Uudenmaan reserviupseeripiirin puheenjohtaja, mutta ei ole enää siinäkään asemassa. Hän toimi puheenjohtajana vuosina 1974 – 77. Ylipäätänsä Pro Karelia vaikuttaa valtuuskunnan kokouksen silmin hyvin pitkälle eläkeläispiiriltä. Tämä esimerkki paljastaa kuitenkin, että Pro Karelian toimintaan osallistuminen voisi aiheuttaa esim. metsäyrityksillemme ja myös rakkaalle isänmaallemme suuren poliittisen riskin, jos venäläinen osapuoli luulisi metsäyhtiöissämme toimivan toimitusjohtajan Pro Karelian valtuuskunnan salakokouksen puheenjohtajaksi! Tuskin on liioiteltua sanoa, että Pro Karelia on poliittinen riski ylipäätänsä yrityksille, jotka tahtovat menestyä Venäjän kaupassa.

Suomen ei pidä yleisestikään vähätellä poliittista riskiä, jos ja kun tietynlaiset poliittiset yhteisöt tai kansalaisjärjestöt toimivat Venäjän Federaation hallituksen ja valtion intressejä vastaan hyvin räikeällä tavalla.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/