sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Liha- ja maitotaloustuotteiden kaupassa ongelmia Suomen ja Venäjän välillä



YYA-linja loisi onnistumisia kauppasuhteissa?

Venäjän Federaation pääministeri Vladimir Putin lausui Lappeenrannassa 17.5.2010 innovaatiofoorumin yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että Paasikiven ja Kekkosen linja toi hyviä tuloksia. ”Neuvostoliiton ja Suomen välisten hyvien naapurisuhteiden kehittäminen on liittynyt kahden suomalaisen poliitikon, Paasikiven ja Kekkosen, linjaan. Tietysti he elivät toisenlaisissa oloissa. Se oli toisenlainen maailma. Voidaan suhtautua eri tavalla menneisyyteen. Juuri tämän politiikan myötä on saatu tuloksia”.

Taustaksi on hyvä ymmärtää, että kehitys ei ole ollut suotuisa viime vuoden aikana, vaan pikemmin päinvastoin. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen CEMAT:in 31.5.2010 tutkimuksen mukaan vuoden 2009 aikana Suomen kauppa Venäjän kanssa supistui eniten kaikista Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista. Vuoden 2009 aikana vienti Venäjälle romahti puoleen vuoden 2008 luvuista. CEMATin tutkimuksessa ei valitettavasti uskalleta odottaa edes hyviä kehitysnäkymiä. Suomen vienti Venäjälle on laskenut eniten Suomen tärkeimpien vientiartikkeleiden osalta. Erilaisten koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden vienti supistui vuonna 2009 62,2%.

Suomen työväenpuolueen (STP ry) eduskuntavaaliehdokas Abdullah Tammi kertoo Vuosaaren telakan muistojaan siitä, miten YYA-sopimus oli merkittävä kauppasuhteille. Hänen mukaansa YYA-sopimus loi hyvinvointia suomalaisille. Sen ajan suhteista olisi yhä opittavaa.



Miksi liha- ja maitotaloustuotteiden vienti keskeytettiin?

Useiden liha- ja maitotaloustuotteiden vienti Suomesta Venäjälle keskeytettiin 14.7.2010. Suomalaisten tuotantolaitosten kunto ei vastaa Venäjän lainsäädännön asettamia vaatimuksia. Kielto koskee noin 10 %:a Valion liikevaihdosta. Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitoksen tutkijat tekivät jo keväällä 2010 tarkastuksen 23 suomalaiseen yritykseen, mutta nämä yritykset eivät olleet muuttaneet toimintaansa EU:n ja Venäjän välisen sopimuksen edellyttämälle tasolle. Sitä vastoin yritykset ovat yrittäneet jatkaa tuotteiden vientiä suoraan myymälöiden hyllyille ilman selvää viranomaisvalvontaa. Asiahan ei ole tullut yllätyksenä.

Innokkaimmat suomalaiset toimittajat ovat jo ennakoineet, että Venäjä olisi ”sisäpoliittisista” tarpeistaan päättänyt elvyttää menettelyllä omaa teollisuuttaan, kun suomalaiset olivat voittamassa kohtuuttomia markkinaosuuksia. Tämä selitys ei tunnu kovin uskottavalta, koska kysyntä ohjaa pikemmin markkinoita sellaisiksi, että suomalaisille tuotteille riittää ostajia. Venäjällä riittää hyvin kysyntää. Markkinoilla on tilaa suomalaisillekin. Heitä ei tarvitse ajaa pois. Myöskään muut sisäpoliittiset tarpeet eivät näytä ilmeiseltä, koska venäläinen media ei ole kertonut mitään suomalaisten elintarvikeviejien konfliktista Venäjän kanssa. Tiukimman mielipiteensä – toki lähinnä kuriositeetin - on ilmaissut uskolliseksi Venäjän valtion vihaajaksi vihkiytynyt asianajaja Kari Silvennoinen, joka ilmoitti lauantaina 17.7.2010 julkaistussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa suosituksekseen haastaa Venäjä kansainväliseen tuomioistuimeen! Ilmeisemmin hän ilmoitti samalla itsensä mahdolliseksi juristiksi, joka voisi korvauksesta huolehtia ko. haasteen esittämisen kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Toiset suomalaiset toimittajat tiedostavat suomalaisten syyllisyyden viimeaikoina esiintyneiden ihmisoikeusongelmien tähden, kun suomalaiset vallankäyttäjät, viranomaiset ja media ovat olleet hyvin sortavia venäläisiä perheitä ja vanhuksia vastaan. Nämä toimittajat ovat tilanteen mukaisti tiedostaneet ja pohtineet, olisiko Venäjän elintarvikevalvonta rangaistus Suomen huonolle ihmisoikeustilanteelle, jossa kärsijöitä ovat olleet venäläiset Suomessa. Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev tapaa jo ensi viikolla Suomen presidentin Tarja Halosen. Ennakkoon saatujen epäilyjen mukaan aiheena oli myös Rimma Salosen kova kohtalo poikansa Anton Salosen tapaamisongelmissa. Näitä ongelmia ei ole tarve kuitenkaan yhdistää ajankohtaisen liha- ja maitotaloustuotteiden vientiongelmiin, koska ongelma on nyt teknisempi: EU:n ja Venäjän välisten sääntöjen sekä Venäjän lainsäädännön noudattaminen. Paavo Väyrynen on ennättänyt hyvin aiheellisesti korostaa maltillisesti, ettei vallitsevassa ongelmassa ole kyse Suomen ja Venäjän poliittisesta ongelmasta. Luultavasti onkin vältettävä salaliittoteorioiden kaltaisia kuvitelmia.

Luonnollista on toki nähdä, että suomalaisten asenne on Venäjälle tapahtuvassa viennissä niin kuin muutoinkin Venäjän suhteen kehittynyt valitettavan ylimieliseksi ja omalakiseksi: tällöin suomalaisessa totutussa tavassa ei piitata riittävästi tullisäädöksistä, viranomaisvalvonnasta ja lainsäädännöstä. Tavaraa ei pitäisi viedä ikään kuin maailman valloittajina. Samat säädökset koskevat kaikkia valtioita. Pahasti muuttunut suomalaisasenne osoittaa, miten valitettavalla tavalla Suomi on etääntynyt YYA-ajan hengestä, jossa sopimuksista oli pidettävä eikä Neuvostoliittoon suhtauduttu ylimielisesti.

Russofobia luo poliittisen riskin

Jos vaikka elintarvikevientiongelma on puhtaasti juridinen ja tekninen ilman poliittisia rangaistusviestejä Venäjän osalta uhmakkaaksi käynyttä Suomea vastaan, uudessa suomalaisessa ulkopolitiikassa on toki laskettava myös tuollaiset poliittiset riskit mahdolliseksi.

Kuva: Karjalan Kuvalehti 24.3.2010



Voimme tehdä kuvitteellisen riskiarvion esimerkiksi suomalaisen pörssiyhtiön pörssikurssin arvoon liittyvästä uhkasta, jos Venäjä saisi käsityksen Pro Karelian lehden perusteella tai muuta kautta, että suomalaisen suuren metsäyhtiön toimitusjohtaja osallistuu Pro Karelian valtuuskunnan kokoukseen Laajasalon opistossa (esim. 10.3.2010). Vuorineuvos Ebbe Sommar ei esitelty edes pelkäksi sivusta katsovaksi osallistujaksi, vaan jopa kokouksen johtajaksi. Pro Karelia tahtoo pitää kokouksen enemmän salaseurana eikä sen tähden julkaise tarkemmin osallistujien nimiä tai puheiden sisältöä. Huolestuttavaa oli, että tuollaisen järjestön valtuuskunnan kokouksessa esiintyy myös kenraaleita. Heikki A. Reenpää ja Ebbe Sommar näyttävät kuvien perusteella viihtyvän kovin läheisessä keskustelussa keskenään. Mainittu lehti ei kerro toki mitään erheellistä sinänsä vaan nimeää, että Sommar on ”vuorineuvos”. Poliittinen riski voi syntyä kuitenkin, koska hätäinen googlen avulla tehty ”tutkimus” antaa tulokseksi, että mainittu Ebbe Sommar olisi Metsä-Serla Oy:n (nykyinen M-Real) toimitusjohtaja, Metsäliiton Teollisuus Oy:n toimitusjohtaja. Häntä esitellään googlen tarjoamassa muutamassa harvassa jutussa toistuvasti mainitulla tavalla toimitusjohtajaksi.

Sommar syntyi todellisuudessa jo 1928 Harlussa Laatokan Karjalassa. Sommar jäi eläkkeelle Metsä-Serlasta jo 1990. Siihen aikaan ei mitään Pro Karelian kaltaista organisaatiota voinut edes toimia Suomessa eikä kukaan tavoitellut ainakaan julkisesti Pariisin rauhansopimuksen purkamista tms. Hän ei ole enää myöskään Metsä-Botnian hallituksen tai johtoryhmän jäsen. Sommar ei ole myöskään Metsäliiton Osuuskunnan edustajiston jäsen, ei hallintoneuvoston jäsen, ei hallituksen jäsen eikä myöskään johtoryhmän jäsen. Metsäyhtiöt ovat välttäneet mainitun poliittisen riskin, koska Sommar on enää vain eläkeläinen. Sotilaallisesti tulkittua isänmaallisuutta osoittaa, että mies on ollut joskus Uudenmaan reserviupseeripiirin puheenjohtaja, mutta ei ole enää siinäkään asemassa. Hän toimi puheenjohtajana vuosina 1974 – 77. Ylipäätänsä Pro Karelia vaikuttaa valtuuskunnan kokouksen silmin hyvin pitkälle eläkeläispiiriltä. Tämä esimerkki paljastaa kuitenkin, että Pro Karelian toimintaan osallistuminen voisi aiheuttaa esim. metsäyrityksillemme ja myös rakkaalle isänmaallemme suuren poliittisen riskin, jos venäläinen osapuoli luulisi metsäyhtiöissämme toimivan toimitusjohtajan Pro Karelian valtuuskunnan salakokouksen puheenjohtajaksi! Tuskin on liioiteltua sanoa, että Pro Karelia on poliittinen riski ylipäätänsä yrityksille, jotka tahtovat menestyä Venäjän kaupassa.

Suomen ei pidä yleisestikään vähätellä poliittista riskiä, jos ja kun tietynlaiset poliittiset yhteisöt tai kansalaisjärjestöt toimivat Venäjän Federaation hallituksen ja valtion intressejä vastaan hyvin räikeällä tavalla.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/