sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Suomi teki vakavan kansainvälisoikeudellisen virhearvion

Suomi ajoi tällä viikolla naapurisuhteissa itsensä kansainväliseen umpikujaan, joka jättää jälkensä huonontuville Venäjä-suhteille. Suomi sanoutui kauaksi siitä YYA-sopimuksen tai Paasikivi-Kekkosen –linjan sekä vastaavan hyvän kulttuurin mukaisesta sopimusperiaatteesta Venäjä-suhteissa. Venäjä esitti monin eri tavoin yhteistyötarjouksia ja yhdessä luotavia periaatteita, mutta kaikesta huolimatta Suomi säilyttää omavaltaisen venäläisiä lapsia ja perheitä tuhoavan toimintatapansa.
Venäläiset uutiset ovat perjantaina ja lauantaina 16.-17.7.2010 täyttyneet järkyttävistä uutisista, joissa kerrotaan Suomen uhittelusta Venäjää vastaan. Uutiset ovat läpäisseet koko venäläisen median. Myös BBC ja
RIA NOVOSTI ovat kertoneet Suomen kieltäytymisestä värikkään monisanaisesti. Venäjän suurin sanomalehti Komsomolskaja Pravda laittoi Suomen päätöksestä uutisoinnin tummaksi alaotsikoksi Pavel Astahovin kovat sanat: ”Vakava kansainvälinen oikeudellinen virhearvio”. Pravda otsikoi 16.7.2010, että Suomi kieltäytyi auttamasta Venäjää perheasioissa.

Suomen imagon uusin romahdus johtuu siitä, että Suomi ei hyväksynyt millään tavoin eikä missään muodossa Venäjän federaation kanssa tehtävää yhteistyösopimusta perheasioiden hoitamisesta. Nezavisima Gazeta (Независимая газета) kertoi perjantaina 16.7.2010 tyrmistyneenä Suomen kieltäytymisestä allekirjoittaa mainittua sopimusta. Presidentin alaisuudessa toimiva lastenoikeuksien valtuutettu Pavel Astahov kertoi tästä Suomen menettelystä tiedotusvälineille. . Pitäisikö Venäjän pyytää dosentti Johan Bäckman tai toimittaja Leena Hietanen välittäjäksi, jotta suomalainen osapuoli ymmärtäisi varmasti ihmisoikeuksien ja lastenoikeuksien kunnioittamisen molemminpuolisen hyödyllisyyden?

Astahov kertoi toimittajille, että Suomen kieltäytyminen on ”hämmentävä”. Käytännössä tämä kieltäytyminen on jo virallinen kieltäytyminen. Astahov käytti ilmaisua ”vakava kansainvälisoikeudellinen virhearvio”("серьезным международно-правовым просчетом") kuvatessaan Suomen menettelyä. Muistettakoon, että Astahov toimii itse Venäjän Federaation presidentin alaisuudessa. Kyseinen juridinen ja poliittinen ilmaus on voimakas. Sopimuksella oli määrä luoda edellytykset kansainväliselle yhteistyölle, jotta konflikteja voitaisiin välttää. Venäjällä on sama ehdotus myös Ranskan kanssa.

Sopimuksen tarkoitus oli antaa lapselle oikeudet omaan kieleen ja kansallisuuteen, jotta kaikkia kiistatilanteita ei ratkaistaisi pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella ja vielä vähemmän diplomaattiauton takakontin avulla. Monikansallisia perheitä varten tulisi luoda komissio, johon kuuluu molempien maiden oikeusministeriön, opetusministeriön ja ulkoasiainvaliokunnan edustajia. Ilmeisemmin Suomi ei kuitenkaan tahdo ratkaista ongelmia sopimusten ja neuvottelujen avulla, vaan lähettää aina uudet konsulit noutamaan lapsia diplomaattiauton takakontissa rajojen yli. Ehkä Suomi ratkaisee ongelmat keksien venäläisten lasten eristämisen syyksi venäläisten äitien väkivaltaisuuden yhtä hyvin kuin etteivät nämä venäläiset äidit kerro väkivaltaisuudestaan: oli asia näin tai päinvastoin, aina venäläinen häviää Suomessa perheoikeudessa. Mikä tahansa sisäinen oikeudellinen ratkaisu näyttää kelpaavan nyt Suomessa lasten ja perheiden tuhoamiseksi, jos voidaan välttää vastavuoroinen sopiminen Venäjän kanssa.

Venäläisissä uutisissa on kerrottu myös Venäjällä koetusta paheksunnasta sitä suomalaista tapaa kohtaan, miten esimerkiksi Robert Rantalan tai Irina Antonovan tapausta hoidettiin Suomessa viranomaisten ja politiikkojen taholta. Venäläisissä uutisissa on tyrmätty myös voimakkaasti suomalaisten sosiaaliviranomaisten uhkakuvitelmat, joiden mukaan lapselle muodostuisi vakava vaara, jos lapsi eläisi Venäjällä. Itse tiedän kahden venäläisen lapsen isänä – pojilla on myös Suomen kansalaisuus – sanoa, että Venäjällä terveydenhoito vaikuttaa jopa asiantuntevammalta kuin Helsingissä Suomessa. Suomessa terveyskeskuksen yleislääkäri tutkii satunnaisesti lasta, mutta Venäjällä erikoislääkärit perehtyvät lasten terveyteen. Itse en onneksi pelkää, että suomalaiset sosiaaliviranomaiset tai takakonttidiplomaatit edes onnistuisivat mielikuvituksellisessa tilanteessa kidnapata poikiani Venäjältä Suomeen, jos nämä tahtoisivat syystä tai toisesta elää joskus Venäjällä. «Взгляд»-lehden haastattelussa Inga Rantala kuvailee koskettavasti, miten Suomessa todella syrjitään lasten oikeuksia. Erityisesti venäläiset perheet ovat uhreina.

Venäjän ääni kertoi Suomen oikeudellisen virhearvion yhteydessä Suomen surullisesta ihmisoikeustilanteesta. Itse Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti korostanut Suomessa ilmenneitä ongelmia, kun lapset on hätäisesti poistettu perheistä. Venäjän ääni kertoo myös siitä, miten Suomen antifasistinen komitea oli maaliskuussa 2010 kehittänyt Helsingin ja Moskovan välille sopimusluonnoksen lasten suojelusta, jotta tällaisia kauheita tarinoita voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Suomi ei kuitenkaan halua sopia mitään ongelmatilanteiden ratkaisemista ja estämistä varten, koska lapset ovat Suomessa suuri bisnes: Suomessa on noin 100 yksityistä turvakotia, jotka saavat 500 € päivässä valtiolta lapsen ylläpitoon. Kyse on merkittävästä lapsikaupasta, jota Suomi tahtoo käydä myös venäläisten perheiden lapsilla.


Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Suomi on tehnyt vakavan kansainvälisoikeudellisen virhearvion? Vajava virhearvio johtaa luonnollisesti seuraamuksiin. Suomi voi välttää valitettavat seuraamukset Suomen tekemästä vakavasta kansainvälisoikeudellisesta virhearviosta, kun presidentti Tarja Halonen kaitsee asioiden käsittelyä Suomessa lasten oikeuksia kunnioittavaan suuntaan, kun keskustelee Dmitri Medvedevin kanssa. Jo tehtyjen huonojen ratkaisujen jälkeen ei näet ole jäljellä muita suomalaisia vaihtoehtoja kuin parempia tai huonompia yrityksiä nousta pohjalta taas hyvin suhteisiin. Suomen on syytä muistaa, että sillä on aina huolehdittava hyvistä Venäjä-suhteista. Suomalaisilta puuttui nyt tässä tapauksessa jälleen kerran kyky tulevaisuuden ennakointiin ja ihmisoikeuksia tukeva riittävä oikeudellinen ajattelu. Kyse on nykyisen hallituksen jo tunnetusta osaamattomuudesta ulkopolitiikassa.

Ehkä sittenkin etsin jo todella ripeästi töitä Venäjältä, jos Suomi haluaa ilmeisemmin eristäytyä kansainvälisestä sopimusperheestä merkilliseksi periferiaksi Venäjä-vihansa turvaamiseksi. En halua olla ja elää sellaisessa tilanteessa Suomessa, kun tämä isänmaani rappeutuu merkilliseksi periferiaksi. Järjetön Venäjää vastustava vihamielisyys on tehnyt Suomen poliitikot kyvyttömiksi älykkäille ratkaisuille, joista hyötyisivät sekä isänmaamme kehitys ja hyvinvointi että yksittäiset perheet. Kiitän usein Luojaa siitä, että minun kahdelta nuorelta pojaltani ei mikään suomalainen viranomainen, poliitikko tai sosiaalitäti voisi ikinä eikä missään tilanteessa riistää heidän oikeuttansa Venäjän kansalaisuuteen, venäjän kieleen ja Moskovan patriarkan alaisen kirkon hoitamaan ortodoksiseen uskoon. Se ei vain onnistuisi! Mietinkin sitä, miten mahtaa russofobien tätien ja setien SS-kuntaa harmittaa ja vihastuttaa, kun toiset säilyttävät tällä tavalla onnellisesti Venäjän kansalaisuuden ja venäläisyytensä. Olen kuitenkin surullinen siitä, etteivät kaikki venäläiset lapset ole Suomessa yhtä onnellisessa asemassa. Pientä Anton-poikaa kielletään puhumasta jopa äidinkieltään äitinsä kanssa. Siksi sopimus tarvitaan. Jännityksellä seuraan, missä vaiheessa ja millä tavalla Suomi sen sopimuksen solmii Venäjän kanssa. Surullinen tilanne olisi myös se, jos Venäjä aloittaisi vaikeuksiin joutuneiden lasten kuljetukset Suomesta turvaan Venäjälle. Myös Venäjällä on diplomaattiautoja. Suomalainen kyläpoliisi ei estäisi silloin yhtään mitään, jos Venäjä päättäisi lähteä noin kovalle tielle, mutta siinä kärsisi tuhannet ihmiset. Siksi Venäjä kulkee oikeus- ja sopimusvaltion periaatteiden mukaisesti. Miten Suomi tahtoo valtiollisten suhteiden järjestyvän?

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/