keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Viron informaatiokeskus kyttää suomalaisia blogeja

Viron viestintäministeriön tietohallintokeskuksen (Department of Data Communications) tietokoneilta seurataan yksittäisten Suomen kansalaisten blogeja.

Kävin maaliskuussa 2010 Espoon hiippakunnan kirkkoherrojen matkalla naapurihotellissa. Radisson BLU Hotel on Tallinnan maineikkaimpia liikehotelleja (osoite Rävala 3). Tietokoneeni ei ollut tietenkään mukana. Minun on vaikea luottaa siihen, että tietokone saisi olla koskematon hotellihuoneessani silloin, kun itse olen varmasti poissa sieltä. Uskottavasti tarkkailussa voidaan käyttää myös tehokkaampia menetelmiä, kuten on havaittu myös toisaalla. Yhdysvaltalaisen National Cyber Security Alliancen tutkimuksen (2003) mukaan yli 90 %:lla laajakaistakäyttäjästä on kotikoneillaan spyware- tai adware-ohjelmia. Kauppalehti kertoi 15.2.2005, miten tuhannet suomalaiset yritykset olivat jakaneet tietämättään salaisiakin tiedostojaan kaikkien saataville. Tällaisia ongelmia oli ollut jopa Soneralla, Suomen Pankissa ja Kajaanin Ammattikorkeakoulussa. Miksi turvallisuuspalvelut eivät voisi käyttää samoja helppoja menetelmiä?

Hotellimme naapurirakennuksessa sijaitsee sekä Microsoftin rakennus että Viron Valtion Tietojärjestelmien kehittämiskeskus (RIA) ja viestintäministeriön tietohallintokeskus, joka on siis kytännyt pitkän aikaa blogiani niin kuin monien muidenkin suomalaisten internet-käyttäytymistä. Täällä siis kytätään suomalaisblogeja: Rävala puiestee 5, 10143 Tallinna, Viro. GOOGLE MAPS tarjoaa erinomaisen kuvan paikasta:



Viron turvallisuuspoliisi Kapo on ollut aktiivinen toimija Suomeen tuotavan Venäjä-vastaisen ideologian hyväksi. Maaliskuussa 2009 Kapo oli yksi järjestäjistä Viron neuvostoajan historiaa mustaavalle tilaisuudelle Helsingin Kampissa. Paikalla oli jopa Kapon oma puhuja. Viron suojelupoliisista Andres Kahar valvoi, että Viron historiaa käsitellään poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.

Tampere on myös Suomea, mutta Kapoa kiinnosti myös huhtikuussa 2009 Tampereella tapahtunut mielenosoitus. Siellä ProKarelia järjesti Venäjää vastaan vihaa virittävän The Soviet Story –propagandafilmin esitystilaisuuden. Kapon tuoreessa turvallisuuskatsauksessa on jopa valokuva Tampereen tapahtuman vastamielenosoituksesta. Olin mukana Tampereella, mutta Kapon valokuvassa en ole ikuistettu, sillä hekin ovat ymmärtäneet minut pienen kylän rauhantahtoiseksi papiksi, joka ei uhkaa ketään (toisin kuin ilmeisesti kuvan henkilöt).

Raportissa kuvaillaan myös Suomen antifasistista komiteaa. Kapo ilmoittaa valokuvansa lähteeksi Suomen antifasistisen komitean blogin, mutta tuskin on kysynyt lupaa kuvan käyttöön. Ehkä valokuvaaja ja SAFKA lähettää tuntuvan laskun Kapolle kuvan luvattomasta käytöstä valtiollisessa julkaisussa. Kapo syyllistyi Suomen antifasistisen komitean julkaiseman kuvan luvattomaan käyttöön painotuotteessa, mutta ilmeisemmin Kapon luonteeseen kuuluu varastaa silloin, kun omistaja on mielletty venäjämieliseksi. Kuva on alkuaan julkaistu tämän raportin yhteydessä 22.4.2009: http://antifasistit.blogspot.com/2009/04/antifasistinen-konferenssi-ja.html. Kuvan varsinainen osoite on tässä.

Viron viestintäministeriön suorittama kyttäystoiminta ei ole toki identtinen Viron suojelupoliisin Kapon kanssa, mutta tuskin on täysin irrallaan toisistaan. Keväällä 2010 kävi ilmi, että Viron viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneilta osoitteesta Rävala puiestee 5 tehtiin jopa google-hakukoneen avulla hakuja ”Abdullah Tammi” tai ”Risto Tammi” nimille. Tällä perusteella saavuttiin myös allekirjoittaneen blogiin, jota saatettiin lukea jopa tuntikausia vuorokaudessa.


Nyt kesällä 2010 on käynyt ilmi, että samaiselta viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneelta kytätään jälleen mm. google-hakukoneen avulla. Nyt hakusanana on ollut ”Juha Molari”. Joskus Viron viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneilta saavutaan myös blogiini Suomen antifasistisen komitean sivujen kautta. Esimerkiksi eilen Viron viestintäministeriön informaatiokeskus pistäytyi blogissani googlen hakusanan avulla. Myös eräiden muiden ystävieni nimiä on käytetty hakukoneissa, kun Rävalan nörtit yrittävät saada selvyyttä antifasistisen liikkeen uhkasta pikkuriikkisen Viron valtiolliselle turvallisuudelle tai jollekin muulle seikalle. Toivoa toki sopii, että tietohallintokeskuksen virkailija käyttäisi joskus huikeita minuutti- ja tuntimääriä antifasistisen viestin selvittämiseen pelkästä rakkaudestaan Viron sorrettua vähemmistöä kohtaan. Näiden hakujen avulla tehty kyttäystoiminta paljastuu sattumalta inhimillisten virheiden johdosta, vaikka Viron kyttääjät osaavatkin nykyään paremmin ja pääsääntöisesti periaatteessa salata osoitteensa.

Minua on turha toki kytätä niin kuin Viron informaatiokeskus tämän blogikirjoituksen lukemisen jälkeen luultavasti tajuaa. Minulla ei ole mitään strategisesti kiinnostavia suhteita Viroon. Itse asiassa olen käynyt Virossa viimeisten kolmen vuoden aikana vain kaksi kertaa. Kävin keväällä 2010 kirkkoherrojen opintomatkalla Tallinnassa. Vuonna 2008 kävin haastattelemassa venäläistä yrittäjää, jotta sain tietoja venäläisten yrittäjien kokemasta epäreilusta kohtelusta ja syrjinnästä Tallinnassa. Mainittu yrittäjä kaavaili muuttoa Tallinnasta myös sen tähden, että kaupunki ja koko maa kävi liian pieneksi yrittäjän pyrkimyksille kasvattaa liikevaihtoa. Myös venäläisen yrittäjän oli kohtuuttoman vaikea löytää pankeista rahoitusta. Vakavarainen yrittäjä kertoi vastaavista ikävistä kohtaloista Virosta.

Mait Heidelberg johtaa tuota toimistoa, Viron viestintäministeriön informaatiokeskusta Tallinnassa.

Viron viestintäministeriön informaatiokeskusta johtaa siis pitkän linjan nörtti, ATK-insinööriksi koulunsa käynyt Mait Heidelberg. Itse en pistäisi kuitenkaan paljon painoarvoa internetin kautta saatavaan tietoon ja sen arvokkuuteen. Julkisuudessa kovasti parjatut ihmiset ovat paljastuneet kasvotusten aivan erilaisiksi kuin mitä IT-nörtit ja muut yksinkertaiseen ajatteluun altistuvat ihmiset saattavat itsepintaisesti väittää henkilöstä. Jos jotakin epäiltävää liittyy henkilöön, silloin paras on keskustella kasvotusten ja kysyä suoraan. Vastaus ei ole välttämättä suora, mutta kasvotusten tapahtuvaa keskustelua ja kuulemista mikään ei voita.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/