maanantai 26. heinäkuuta 2010

Yhdysvallat ja Venäjä sopivat kahdenvälisen sopimuksen perheoikeudesta

Yhdysvallat ja Venäjä sopivat lähiaikoina kahdenvälisen sopimuksen, jotta Venäjältä adoptoitavat orvot eivät joutuisi Yhdysvaltoihin homo- tai lesbopareille. Kasvatushallinnon osastojohtaja Aljona Levitskaja (Алёна Левицкая) kertoi lehdistötilaisuudessa 23.7.2010 Yhdysvaltojen kanssa tapahtuneista onnistuneista neuvotteluista. Asiakirja tulee oikeudellisesti voimaan vuoden 2010 lopussa. Samaa sukupuolta olevat parit eivät saa adoptoida Venäjältä lapsia, koska Venäjä ei hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai ”rekisteröityjä suhteita”. Pavel Astakhovin (Павел Астахов) mukaan noin 60 000 lasta on adoptoitu Amerikkaan Venäjältä vuoden 1996 jälkeen. Yhdysvalloissa on monessa osavaltiossa mahdollista, että samaa sukupuolta olevat parit saavat adoptoida lapsia. Venäjän perheoikeuden perhekäsitys lähtee selkeästi miehen ja naisen vapaaehtoisesta liitosta. Venäjä ei ole suinkaan ainoa valtio, jossa ihmisluonnon mukainen parisuhde on ainoa laillisesti hyväksytty perhemalli.

Suomessa tuli voimaan vuonna 2001 laki rekisteröidystä parisuhteesta. Monet perheasioihin paneutuneet henkilöt ovat sanoneet, että poliittisen ilmapiirin muutos tuli suotuisaksi kyseiselle laille, kun Tarja Halonen tuli presidentiksi. Hänen taustansa SETA-järjestössä tiedetään varsin hyvin. Hänen aikanansa on myös kirkollisessa eettisessä keskustelussa tapahtunut rappeutuminen homomyönteiseen sukupuolineutraalin avioliiton suuntaan. Emme voi puhua kirkollisesta torjuntavoitosta, kun Suomessa ei sallita perheen ulkopuolista adoptiota samaa sukupuolta oleviin parisuhteisiin. Voi toki olla mahdollista, että jossakin vaiheessa Venäjä joutuu aloittamaan kahdenkeskiset neuvottelut venäläisten lasten turvallisuuden hyväksi myös Suomen kanssa gay-parien adoptiomahdollisuuden estämiseksi Venäjältä. Suomessa samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio tuli mahdolliseksi 1.9.2009 eduskunnan hyväksymän hallituksen esityksen HE 198/2008 mukaisesti. Ulkoinen adoptio samaa sukupuolta oleviin pareihin ei ole kuitenkaan mahdollista Suomessa; vasta tuolloin myös lasten adoptoiminen perheen ulkopuolelta esimerkiksi Venäjältä saattaisi toteutua. Uhkakuva on pelottava, koska jo nykyisellään de-russofikaatio on järjestelmällistä. Voimme vain pelätä, mitä sitten tapahtuisi, jos kieli ja uskonto otetaan jo nyt pois venäläisiltä lapsilta. Suomessa on onneksi eräs hyvin tärkeä tukipilari miehen ja vaimon avioliitolle ja lapsen hyvinvoinnille: Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei hyväksy edes perheen sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa. He korostavat lapsen oikeutta isään ja äitiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:10) pohditaan myös kansainvälisen adoption sallimista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille. Työryhmän mukaan adoptio olisi lapselle niin rasittava prosessi, ettei sitä kannata edelleen vaikeuttaa sijoittamalla lasta homo- tai lesboperheeseen. Tällä perusteella näyttää siltä, että Suomessa tilanne on toistaiseksi hallinnassa eikä Venäjän vielä kannata huolestua adoptoitujen lasten joutumista gay-pareille Suomeen.

Venäjä ei tunnusta juridisesti samaa sukupuolta olevien parisuhdetta. Avioliittokäsityksen mukaisesti Venäjällä ymmärretään, että samaa sukupuolta olevat parit eivät kykene saamaan myöskään lasta keskinäisen sukupuolisen kanssakäymisen hedelmänä. Venäjä ei ole suinkaan yksin näkemyksineen: Vatikaani, Monaco, San Marino, Turkki, Kreikka, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Puola ja monet muut maat ymmärtävät, että mies ja nainen solmivat avioliiton. Samaa sukupuolta olevien pyrkimykset keskinäiseen, samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa tapahtuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen ja parinmuodostukseen ovat kristillisesti katsottuna vakavan sielunhoidon asia ja mielenterveyden kannalta ilmausta näiden ihmisten psyykkisestä vammasta.

Minut pyydettiin 90-luvulla mukaan erääseen kirjaprojektiin, jossa käsittelin homosuhteita juutalaisessa, kristillisessä ja pakanallisessa ajattelussa antiikin ja myöhäisantiikin päivinä. Vuonna 1995 syntyi kirja, johon kirjoittamani teksti on myös internetissä: http://personal.inet.fi/atk/molari/JuhaMolariHomoavioliitto.pdf. Tekstistä käy selvästi ilmi, että apostoli Paavalin toimintaympäristössä ”pitkäaikaiset” ja ”kunnioitetut” homoliitot olivat tunnettuja. Kun apostoli Paavali tuomitsee samaa sukupuolta olevien keskinäisen seksuaalisen suhteen, hän tekee tuomionsa vastoin pakanallisessa maailmassa tunnettuja ihanteita. Hän hyväksyy itseään edeltävän varhaisseurakunnan tradition, joka saattaa palautua Jeesus nasarettilaiseen. Olen ollut hyvin kova torjuessani samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen avioliiton mahdollisuudet sekä ylipäätänsä samaa sukupuolta olevien seksuaalisen keskinäisen suhteen, jota pidä sopimattomana ja syntinä. Sitä vastoin en voi hyväksyä mitään työsyrjintää, yhtä vähän kuin voin hyväksyä työsyrjintää, jos jollakin on migreeni. Häntä ei saa pitää vähäarvoisena työntekijäksi. Haluan kokea ja edistää työiloa myös käytännössä, toisin kuin olen havainnut eräiden muiden tekevän: he saattavat periaatteellisesti julistaa hyväksyntää samaa sukupuolta olevien suhteelle, mutta käytännössä osoittavat torjuntaa, halveksuntaa ja alistamista.


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/