maanantai 23. elokuuta 2010

Tekemässä parempia Venäjä-suhteita, erilaisia kuin ulkoministerimme Stubb

Kävin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa (VTTK; Российский центр науки и культуры [РЦНК] в Хельсинки), jossa sain keskustella mm. keskuksen johtajan kanssa. Puhuimme mm. suomalaisesta mediasta ja julkisesta ilmapiiristä sekä keskuksen palveluista ja laadukkaasta ohjelmasta. Tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja muisti kertoa hyvistä suhteista Suomen tasavallan presidenttiin Tarja Haloseen. Kertasimme myös keskuksen pitkää historiaa. Kirjoitan syyskuussa ilmestyvään Venäjän kauppatie –lehteen artikkelin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksesta. Havaitsin, että keskuksen ala-aulassa oli lehtemme jakeluteline. Lehteä oli myös mm. johtajan työhuoneessa. Ilmeisesti vaatimattoman, syvästi nöyrän kyläpapin nimi ja joku artikkeli oli jo etukäteen tullut keskuksen tietoon. Hyvin ystävällisen palvelun sain, mutta se kuuluukin tämän tason instituutioiden käytöstapoihin. Olin hyvin otettu siitä vieraanvaraisuudesta, lempeydestä ja inhimillisyydestä, jota kohtasin aina ala-aulan vahtimestarista alkaen aina johtoportaaseen saakka. He osaavat käytöstavat. Koin myös iloa, että löysimme yllättäviä tuttuja: poikani jalkapalloseuran valmentaja oli hyvin tuttu VTTK:n johtajalle yms.

Sovin myös kahdesta oppitunnista venäjän opintoja varten kullekin viikolle. Johtajan mukaan minun olisi sopinut mennä korkeamman vaikeusasteen keskustelukurssille, mutta ilmoittauduin kuitenkin keskitason kurssille, koska keskitason kurssia varten näyttäisi olevan opettaja maanantaille ja tiistaille, jolloin löydän syksyn aikana paremmin aikaa kuin keskiviikolle ja torstaille. Itse tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja avusti, että sain tutustua kielen opettajiin. He miettivät opettajien kesken tarkemmin aikatauluja myöhemmin. Rohkenen suositella, että nämä venäjänkielen kurssit ovat hyvin korkeatasoisia. Niissä opettajina ovat myös aidosti venäjää äidinkielenään puhuvat henkilöt. Kerroin myös terveiset perustetusta Suomi-Kaukasia –ystävyysseurasta ja jätin perustamisen yhteydessä laaditut ystävyysseuran säännöt.

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus järjestää erittäin korkeatasoista ohjelmaa tieteen ja kulttuurin monilta eri aloilta. Torstaina 26.8. klo 17:30 alkaa 20 kuuluisan venäläisen taiteilijan näyttely Toisen maailman sodan tunnelmista (Выставка живописи 20 известных художников из Санкт-Петербурга, ветеранов Второй Мировой войны). Näyttely liittyy luontevasti juhlavuoteen, kun kunnioitamme Voitonpäivän 65. juhlavuotta. Epäilemättä käyn näyttelyssä.

Keskiviikkona 25.8. klo 14-17:30 osallistun ulkoasiainministeriömme avoimeen kansalaistapahtumaan Helsingin Katajanokalla. Täytyyhän sitä käydä katsomassa, millainen stressi on ulkoministeri Alexander Stubbilla, sillä olen tavallisena kyläpappina kuullut huhuja, että paikalle olisi saapumassa myös antifasisteja. Kuka tietää, vaikka joku toisi paikalle teräsnuoret kertomaan Stubbille näkemyksen tämän harjoittamasta ulkopolitiikasta. Miten Stubb hillitsisi omantuntonsa ahdistuksen, jos paikalle hänen silmiensä alle sattuisi Rimma Salonen. Miten triathlon-mies Stubbin kapeilta poskilta tippuisi hiki, jos hänen silmiensä alla vaanisi Johan Bäckmanin tarkkaavainen katse. Kuuluuko Stubbin sanojen tasapainoilusta, että pääministeri Mari Kiviniemi peräsi ulkopolitiikkaan käytöstapoja ulkoministeri Alexander Stubbilta. Mitä kaikkea tapahtuneekin, uteliaisuuteni on suuri myös sen tähden, että teen tästäkin tapahtumasta lehtijutun Venäjän kauppatie –lehteen. Täytyy ottaa valokuvakamera ja videokamera mukaan. Ehkä jotain jää myös blogissa kerrottavaksi. Ulkoministeriön esittäytymistiedotteesta pistin merkille yhden kiehtovan muutoksen perinteiseen tylsään ohjelmaan. Toimittaja Jarmo Mäkelä on ollut vuodesta toiseen juontamassa Venäjästä käytäviä keskusteluja, mutta nyt hän ei ole enää tehtävissä. Haastattelijaksi on vaihdettu lehdistöneuvos Vesa Kekäle. Jarmo Mäkelää muistan ikävällä, koska hän viritti tarpeettomia likaisia kysymyksiä ja epäluuloa Pavel Astahovin, Johan Bäckmanin ja meikäläisen kyläpapin nimet mainiten äskettäin Maaseudun tulevaisuus –sanomalehden ja Ylen jutussa, jonka virolainen Postimees käänsi myös eestin kielelle. Nyt maineeltaan ristiriitainen Jarmo Mäkelä ei juonna UM:n kansalaistapahtuman keskustelua.

Korjaus ja täydennys 25.8.2010:

Ennakkoilmoituksesta poiketen en mene tänään sittenkään ulkoministeriön yleisötilaisuuteen, vaan jätän UM:n vesisateen pieksämäksi. En myöskään kirjoita artikkelia tapahtumasta. Koin tärkeämmäksi pojan noutamisen koulusta, mikä sattuu samaan aikaan.

Mitä tulee UM:n esiintyjiin, minulla ei ole mitään sanottavaa Paavo Väyrystä vastaan. Sitä vastoin ulkoministeri Alexander Stubb on imagon rakentajien ja valokuvaajien kanssa esiintynyt mannekiinin tavoin, kun on tahtonut esitellä ulkopoliittisia saavutuksiaan. Silloin tiimi on keksinyt kertoa hänen kyvystään oppia hengittää kroolauksen aikana. Stubb on käynyt moninaisiin "valokuvauksellisiin" asentoihin lehtikuvia varten. Siksi olen arvioinut Stubbia niillä mittareilla, joiden alaisuuteen hän on asettanut itsensä. Ulkopoliittisesti Stubb on mitätön nolla, Suomen ulkopoliittinen asema on heikentynyt merkittävästi Stubbin aikakaudella, joten valokuvauksellisesti hänen on täytynyt rakentaa itselleen energistä imagoa. Reaalipolitiikan ja diplomatian tilalle Stubb on asettanut suomalaiselle yleisölle tarjotut mainoskuvat nuorekkaasta ulkoministeristä, joka on yhdellä kertaa pyörän päällä, toisella kroolaamassa, kolmannella hän juoksee, ja neljännellä hän poseeraa reippaasti valokuvaajalle jopa vaatteet päällä.




Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/