perjantai 20. elokuuta 2010

Vuosiloma on tehnyt hyvää

Olen pilkkonut ansaitut 38 vuosilomaa lukuisiin pieniin sirpaleisiin, joista yksikään ei ole kokonaista viikkoa. Siten minulla ei ole tämän vuosiloman aikana vapaata viikonloppua. Nyt olen saanut pitää maanantaista perjantaille vuosilomaa, kuten tein viime viikollakin paitsi silloin olin keskiviikkona töissä. Ensi viikolla olen jälleen vuosilomalla maanantaista perjantaihin. Tällaiset vuosilomat eivät voi olla täydellisiä vapaita töistä, sillä kirkollisten toimitusten ja muiden seikkojen tähden soitan puheluja, vastaan puheluihin ja sähköposteihin sekä sovin tapaamisista. Olen kokenut erittäin virkistäväksi nämä vapaapäivät. Vaimo sanoi, että en ole koskaan ollut niin paljon pojan kanssa. Olen yrittänyt myös kuntoilla. Muutaman kerran olen käynyt viikon aikana juoksulenkillä, mutta ei minulla ole juoksemiseen Alexander Stubbin innostusta. Hänellä ei taida tällä hetkellä mennä oikein hyvin politiikassa, mutta luultavammin hänen juoksut sujuvat paremmin kuin minulla. Sitä vastoin olen nostanut levytankoa ja tehnyt etunojapunnerruksia. Levytankoon olen voinut jo vähän lisätä painojakin. Keväällä ja kesän helteillä veltostuin hävettävän heikkoon kuntoon. Nyt on tehnyt hyvää rasittaa lihaksia. Se tekee hyvää myös henkiselle vireydelle. Levytangon nostaminen ei ole ihan vaaratonta selkärangalle, mutta jostakin syystä pidän tästä harjoituksesta. Selkää varten minulla on toki leveä painonnostovyö. Teen 60 kg:n levytangolla muutamia pystypunnerruksia kerrallaan. Toistan näitä sarjoja päivän mittaa usein, koska levytanko on työhuoneessani kotona.

Koulunsa aloittaneen (toiseksi nuorimman) poikani olen saanut vihdoin innostuttua jalkapalloon, jota hän on vähäisellä motivaatiolla harrastanut jalkapalloseurassa jo pari vuotta. Nyt tein sopimuksen huonon potkun korjaamiseksi: kun hän potkaisee minulle 1000 (tuhat) onnistunutta, hyvää rangaistuspotkua tai vastaavaa, tekee 100 etunojapunnerrusta (kussakin 15 toistoa) sekä vatsalihasliikkeitä, niin poika saa oman tietokoneen. Olemme tehneet näitä harjoituksia jo hyvää vauhtia. Potkuun on tullut varmuutta ja laatua, kun se ei aiemmin onnistunut. Sitä paitsi poika saa pelata kanssani, mikä on ollut tärkeää hänelle. Tänään Käpylässä jalkapallojoukkueemme voitti ottelunsa 3-2. Spartakin ”puna-armeija” jyräsi. Ehkä jo pian poikani saa osoittaa myös pelissä kehittymisensä potkussa. Tällä kertaa pelin jälkeen saatu Vihreä kortti –huomionosoitus teki joka tapauksessa mielen iloiseksi.

Lapsen kanssa täytyy olla harrastuksissa taitava kahden ääripään välissä: välinpitämättömyyden ja liioitellun vaativuuden. Urheilusuorituksen suhteen välinpitämättömyytenä näyttäytyvä kehittämätön yhdessäolo on sekin arvokasta, koska lapsi ja vanhempi tarvitsevat yhteistä aikaa. Nykyään lapset viettävät kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa tietokoneen ja television ääressä kuin ennen, joten liikuntaa varten on hyvin aiheellista myös opastaa kasvatuksellisesti. Sopivan palkinnon avulla voi luoda motivaation suoritukseen: lopulta lapsi alkaa nauttia myös omasta osaamisestaan ja oppimisestaan, kuten nyt on käynyt. Pettymyksen jälkeen ei pidä jättää lasta siihen luuloon, että hän on huono eikä hän opi, vaan rakentaa motivaatio aikuisen älykkyydellä, sopivilla kannustavilla sanoilla ja kehumisella sekä lopullisella tavoitteella, jota varten kannattaa ponnistella. Nyt on käynyt tällä tavalla onnellinen muutos pojan rohkeudessa. Liioitellussa vaatimuksessa on ongelmana kyvyttömyys hyväksyä lapsen epäonnistumisia ja epätäydellisyyttä. Totta kai lapselle pitää jättää oikeus lapsen omaan aikaan. Vanhempi ei saa elää omia unelmia lastensa kautta, vaan hänen pitää tukea lasta, jotta lapsi löytäisi unelmansa, uskoisi omiin mahdollisuuksiinsa ja rohkenisi ponnistelemaan kohtuullisesti unelmiensa saavuttamiseksi.

Loma-ajalleni en ole rakentanut mitään suurta tavoitetta itseäni varten. Olen haaveillut, että joskus olisi kiinnostavaa osallistua Venäjällä vapaaehtoiseen sotilaskoulutukseen jossakin ryhmässä hiukan samalla tavalla kuin Suomessakin on monia reserviläisjärjestöjä. Nyt ei ole kuitenkaan siihen ollut aikaa eikä riittävää innostusta. Ensi maanantaina käyn Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, jossa on hyviä venäjänkielen kursseja. Ehkä etsin jonkun sopivan kurssin itselleni. Ongelmani on, että lapsena ja nuorena en opiskellut venäjää. Silloin venäjän opiskelu miellettiin liikaa aatteelliseksi valinnaksi. En halunnut olla aatteellinen. Sitä paitsi minulla oli riittävästi tekemistä pitkän matematiikan, pitkä fysiikan, vapaaehtoisen saksan kanssa ja omien urheiluharrastukseni kanssa. Nyt aikamiehenä tekisi hyvää istua pöydän ääreen ja opiskella aivan opettajan johdolla venäjää. Vuosilomani tärkeimmäksi tavoitteekseni olen pistänyt kuitenkin vähemmän henkiset päämäärät: lihaskunnon elvyttämisen. Uskon lihasharjoitusten tekevän kaikkinensa hyvää itselleni. Yöunetkin ovat olleet ihanteellisen pitkiä, yli 8 tuntia, vaikka aamulla on koululaista pitänyt viedä jo varhain kouluun. Vanhemmat lapseni osaavatkin sitä vastoin jo itse rakentaa hyvän menestyksen elämälleni: esikoinen opiskelee yliopistossa ja ansaitsee rahaa työllään, tytär aloitti juuri koulussaan espanjan opiskelun minkä lisäksi vuorossa on tavanomaisten englannin ja ruotsin ohessa myös ranska tai saksa. Ilmeisemmin lapsillani on onneksi parempi kielipää kuin minulla, jonka savolaisena piti opiskella ensimmäisenä vieraana kielenä suomenkielen ja vasta sen jälkeen kaikki muut kielet.

Rohkenen väittää, että vuosiloman suunnittelussa kannattaa harrastaa rohkeutta, jos elämän tähden ei-perinteinen tapa voisi olla parempi. Aina on varmasti niitä motkottajia, joiden mukaan vuosilomansa pitäjä on lomalla juuri väärään aikaan ja aina liikaa, mutta tosiasiassa itse kullakin on oikeus vuosilomaansa. Olen yrittänyt olla joustava enkä seurakuntalaisille kerro lomaani, koska heidän tehtävä ei ole murehtia lomastani. Minulla vuosilomaoikeus on jopa 38 päivää.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/