tiistai 7. syyskuuta 2010

Kevään 17 hetkeä ja Otto von Stirlitz


Kerrotaan, että nuori Vladimir Putin sai innoituksen erityisesti kahdesta elokuvasta ja kirjasta. Erityisesti kirja ja elokuva ”Kilpi ja miekka” (Щит и меч) vaikutti häneen niin kovasti, että nuori poika meni katselemaan KGB:n ovea Leningradissa Liteinii prospektille. Vasta kuukausi sitten allekirjoittanut pieni kyläpappi näki ensimmäistä kertaa kyseisen oven, kun katselimme poikani kanssa tunnettua rakennusta, jossa työskentelee arvokkaita ihmisiä Venäjän turvallisuuden hyväksi. En tietenkään astunut lähemmäksi rakennusta. Ihmisetkin näyttivät niin pelottavan harmailta ja arvokkailta. Totta kai minä olisin iloisella mielellä astunut sisään ja keskustellut monia asioita esimerkiksi Kavkaz Centerin toiminnasta Suomessa, jos olisin törmännyt sellaiseen kohteliaaseen ihmiseen, jollaisen nuori Vladimir Putin lapsuudessaan kohtasi. Ehkä olisin pyytänyt myös apua tuossa taistelussa, jotta nimeni katoaisi Kavkaz Centerin sivuilta, sillä tuon terroristisivun ylälaidan partaveikot - terroristipäälliköt - todella pelottavat pientä suomalaista pappismiestä. Nyt minun täytyy tyytyä yksinäisiin ja vähän julkisempiin rukouksiin, kun pyydän Kaikkivaltiaan Jumalan taistelevan puolestani terroristisivustoa vastaan. Raamattu lupaa, että itse Kaikkivaltias on väkevämpi kuin mitkään ihmisvoimat. Siihen minun täytyy luottaa.



Toinen tärkeä kirja ja siitä tehty elokuva oli nuorelle miehelle Vladimir Putinille (s. 1952) 11. elokuuta 1973 ensimmäistä kertaa näytetty Tatjana Lioznovan (Татьяна Лиознова) ohjaama 12-osainen TV-sarja, Julian Semnovan (Юлиан Семенович Семенов) romaaniin perustuva ”Kevään seitsemäntoista hetkeä” ("Семнадцать мгновений весны"). Itse kirja ilmestyi vuonna 1969. Vladimir Putin oli tuossa vaiheessa jo 17 vuotta vanha nuorukainen. Kirja on luettavissa myös internetistä venäjäksi: http://lib.ru/RUSS_DETEKTIW/SEMENOW_YU/mnoweniya.txt.


Kirjailija Semnov syntyi Moskovassa 8.10.1931. Hän opiskeli Moskovan valtiollisessa yliopistossa itämaisia kieliä ja toimi assistenttina. Erityisesti Afganistaniin liittyvien asioiden hoidossa hän toimi tulkkina. Sittemmin hän työskenteli sanomalehdissä toimittajana. Hän kirjoitti useita kirjoja, joista kaikki saivat hyvän suosion myös televisiossa elokuvina. Tatjana Lioznovan ohjaamana sarjan alkuperäinen kokonaispituus oli mahtavat 840 minuuttia (70 minuuttia kukin jakso). Tämän blogin lopussa on tuo alkuperäinen mustavalkofilmi kokonaisuudessaan linkkeinä. Sarjalla oli suuri vaikutus neuvostokansalaisiin. Monet tunsivat ihailua elokuvan sankarivakoojaa Stirlitziä kohtaan. Yhä edelleen luultavasti valtaosa venäläisistä väittää itsepintaisesti, että elokuvan sankari oli todellinen historian henkilö. He eivät suostu siihen, että elokuva on fantasia, jonka henkilöhahmon luomiseen on käytetty innoituksena useita enemmän ja vähemmän todellisia henkilötarinoita. Kyseessä on siis historiallisiin kehyksiin sijoitettu fantasia, jonka kirjoittamiseen on käytetty todellisten henkilöiden piirteitä.

Vuonna 2009 valmistui sarjan 35-vuotisjuhlan kunniaksi entisöity, uudistettu ja väritetty versio kolmivuotisen työn tuloksensa. Itse Lioznova johti projektia. Jaksoja tiivistettiin neljänneksellä. YLE-TEEMA lähettää keskiviikkoisin kello 20 ”Kevään 17 hetkeä”, seuraavan kerran 8.9.2010 klo 20. Uusinnat näyttävät olevan perjantaisin kello 18 YLE-teemalla. Ilman muuta kannattaa katsoa tuo klassikkosarja!

Romaanin ja elokuvan sankari on Штирлиц (Stirlitz), Max Otto von Stirlitz, Maksim Maksimovitz Isaev (Максим Максимович Исаев), oikealta nimeltään Vsevolod Vladimirovitz Vladimirov (Все́волод Влади́мирович Влади́миров). Stirlitz on neuvostoliittolainen vakoilijasankari, joka on jollakin tavalla verrattavissa länsimaiseen James Bondiin. Stirlitzin sarjassa ja henkilökuvassa on kuitenkin enemmän syvyyttä ja historiallista todenperäisyyttä. Tarinan Stirlitz oli syntynyt 8.10.1900 Baikalin alueella, jossa hänen vanhempansa olivat poliittisista syistä maanpaossa. Venäläinen isä Vladimir Vladimirov oli Pietarin yliopiston oikeustieteen professori, mutta saanut potkut demokratiaa kannattavien ajatustensa vuoksi. Äiti oli ukrainalainen Olesja Ostarovna Prokopchuk, joka kuoli tuberkuloosiin pojan ollessa vasta viisivuotias. Sittemmin poika palasi Pietariin ja lähti maanpakoon Sveitsiin ja vietti aikaansa Zürichissä ja Bernissä. Bernissä asuessaan Vsevolod Vladimirovits työskenteli osa-aikaisesti sanomalehdessä. Isä ja poika palasivat takaisin kotiin vuonna 1917. Monien elämänvaiheiden jälkeen Maksim Maksimovitz Isaev päätetään lähettää Saksaan, kun Saksassa kansallissosialistisen puolueen ja Adolf Hitlerin nousivat valtaan ja tilanne paheni. Tätä tarvetta varten luotiin legenda Max Otto von Stirlitzistä, saksalaisesta aristokraatista, joka etsi suojaa Saksan konsulaatista Sydneystä Shanghaissa tapahtuneen ryöstön jälkeen. Australiassa Stirlitz asuu saksalaisen isännöimässä hotellissa. Tämä saksalainen oli liittynyt natsipuolueeseen. Vuonna 1933 Stirlitz tunnustetaan epäilemättä arjalaiseksi, jonka luonnetta maustavat pohjoismaiset piirteet. Hänet todettiin huolelliseksi velvollisuuksien hoitamisessa, säälimättömäksi Valtakunnan vihollisille. Stirlitz oli erinomainen urheilija, jopa Berlinin mestari tenniksessä. Toisen maailmansodan aikana Stirliz työskenteli Saksan palveluksessa Espanjassa, Jugoslaviassa, Puolassa ja Ukrainassa. Stirlitz työskenteli Reichsicherheitshauptamtissa ("Valtakunnan pääturvallisuusvirasto"). Vuonna 1943 hän osoitti Stalingradissa poikkeuksellista rohkeutta Neuvostoliiton pommituksissa. Sodan loppuvaiheissa Stalinin määräyksestä Stirlitzin piti murtaa saksalaisten erillisneuvottelut Lännen kanssa. Neuvostoliitolla oli syytä pelätä, että Saksa ja länsiliittoutuneet neuvottelisivat erillisrauhasta. Stirlizin tehtävänä oli estää erillisrauha. Stirlitz saa selville, että Himmler on aloitteen tekijä erityisrauhalle. Parhaansa mukaan hän johtaa puolueen johtohahmot törmäyskurssille toistensa kanssa

Tarinan Stirlitzin suosikkijuoma oli Armenian konjakki, suosikkisavuke ”Caro”, mutta hän ei ollut naistenmies toisin kuin James Bond. Tupakointi olisi todellisuudessa ollut sopimatonta: Kolmannessa valtakunnassa oli tupakanvastainen politiikka. Teoksessa on myös muita historiallisia epätarkkuuksia. Dullesin ja Wolffin väliset neuvottelut tapahtuivat kuitenkin todella 8.3.1945, koodinimillä Operaatio Sunrice ja Operaatio Crossword (elokuvassa "Sunrise Crossword"). Useat neuvostovakoojat välittivät neuvotteluista tietoja Neuvostoliittoon. Romaanissa ja elokuvassa yhdistyvät näiden neuvostovakoojien ihanneominaisuudet toisiinsa. Elokuvalla ei ole yhtä prototyyppiä, vaan useita.

Kim Philby oli brittiläinen kaksoisagentti, joka työskenteli Ison-Britannian salaiselle palvelulle M16:lle, mutta oli todellisuudessa kuitenkin Neuvostoliiton agentti. Hänen suurimpia paljastuksiaan oli vuonna 1952, kun hän paljasti CIA:n ja M16:n vallankumoushankkeen Albaniassa. Hän muutti vuonna 1963 Neuvostoliittoon ennen paljastumistaan.

Stirlitz-hahmon eräänä prototyyppinä on nähty Рихард Зорге (Richard Sorge), neuvostoliittolainen sankarivakooja. Vuonna 1914 Richard Sorge meni vapaaehtoisena Saksan armeijaan. Monien vaiheiden jälkeen 18.10.1941 Japanin poliisi pidätti Sorgen ja syyskuussa 1943 Sorge tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Berliini oli järkyttynyt pidätyksestä. Hitler itse vetosi Japanin viranomaisiin. Japani olisi suostunut vaihtamaan Stalinin Sorgeen. Mahdollisesti Sorgea kidutettiin, jolloin hän tunnusti itsensä Neuvostoliiton agentiksi. Joka tapauksessa Sorge teloitettiin Tokiossa 7.11.1944 kello 10:20. Richard Sorgelle on omistettu monumentti Moskovassa.

Mestarivakoojan viimeiset sanat olivat: ”Eläköön kommunistinen puolue, Neuvostoliitto ja puna-armeija!” (Да здравствует Коммунистическая партия, Советский Союз, Красная Армия!; Л. М. Млечин, История внешней разведки. Карьеры и судьбы. М.,Центрполиграф, 2009:427). 5.11.1964 Richard Sorge sai postuumisti Neuvostoliiton sankarin arvonimen.

Myös Stirlitzin prototyyppinä on nähty SS-upseeri Willy Lehmannia, jonka Neuvostoliiton tiedustelu palkkasi vuonna 1936. Vuonna 1942 Lehmann pidätettiin ja ammattiin. Walter Schellenberg on kirjoittanut Lehmannin tarinan perusteella romaaniin, jota Julian Semjonov on ilmeisesti lainannut. Vesti-lehden selityksen mukaan Stirlitzin prototyyppi olisi Исай Исаевич Боровой (Isai Isajevits Borovoy), joka asui Saksassa ja työskenteli Himmlerin toimistossa. Hänet pidätettiin vuonna 1944. Stirlitzin prototyyppinä on pidetty myös Sergei Mihalkovin veljeä Mihail Mihalkovia. Julian Semenov oli naimisissa Catherine-tyttären kanssa. Mihail Mihalkov palveli Suuren isänmaallisen sodan alussa lounaisrintamalla. Syyskuusa 1941 hänet vangittiin. Hän jatkoi palvelutehtävää vihollisen selustassa agenttina. Mihalkov toimitti puna-armeijan tiedustelupalvelulle tärkeitä operatiivisia tietoja. 1945 hänet kuitenkin vangittiin ja hän istui viisi vuotta vankilassa mm. Lefortovon vankilassa.

Tässä on alkuperäisen ”Kevään 17 hetkeä” ensimmäinen osa mustavalkoisesta vanhasta versiosta. Ilmeisesti kaikki venäläiset tuntevat tämän elokuvan ja kunnioittavat sitä kovasti. Youtuben avulla löydät kaikki muut osa, joista kukin myös pätkitty lyhyisiin kappeleisiin, jotta video näkyisi Youtubessa.





- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)