tiistai 7. syyskuuta 2010

Venäläinen sivistävä kosketus perheen elämässä

Venäläiset perheet ja lapset voivat löytää asemansa ja oikeutensa EU:n alueella luonnollisen prosessin - sivistyksen ja osaamisen avulla. En näe kuitenkaan mitään erityistä taistelua – ikään kuin sivilisaation avulla tehtävää vallankumousta. Kyse ei ole mistään sorretun kansan "ihmisoikeuskamppailusta" koulutuksen ja urheilun avulla. EI! Kyse on elämän arvostamisesta ja hyvistä seurauksista, joita elämän arvostaminen epäilemättä jossakin vaiheessa tuottaa. Pikemmin olen ollut onnekas ja tavannut lähipiirissäni useita osaavia venäläisperheitä, joiden elämäntapa tuottaa upeita tuloksia. Varmasti myös suomalaisten ja suomenruotsalaisten keskuudessa on vastaavaa harrastuneisuutta omien lasten hyväksi, mutta olen kiinnittänyt erityistä ihastuneisuutta venäläisperheiden aktiivisuuteen. Ilmeisemmin kaikki venäläisperheet eivät ole suinkaan samalla tavalla valveutuneita. Onneni on ollut nähdä venäläisiä, jotka arvostavat omaa kieltänsä, kulttuuriansa, kansalaisuuttansa, historiaansa ja sivistystänsä.

Yksi tyypillinen piirre on ollut näillä venäläisillä, joita tunnen hyvin, tutustuminen museoihin ja taidenäyttelyihin. Nämä eivät ole vasta ikäihmisten ajanviettoa, vaan lapset tutustuvat niihin jo tuskin opittuaan kävelemään. Pukeutumisen arvostaminen on oma suuri asiansa, josta ei rohkene liian usein kirjoittaa: venäläiset perheet laittavat lapsillensa tyypillisesti varsin kauniit kouluvaatteet. Pukeutuminen on ilmaus itsekunnioituksesta ja arvostuksesta koulun sivistystehtävää kohtaan. Minäkin sain joskus pienen kosketuksen venäläiseen ajatteluun asian johdosta ikävin seurauksin: poliisi ja syyttäjä moittivat, että minulla olisi liian kalliit kengät ja vaatemaku. Olin oppinut venäläisen vaimoni avulla, että itseään sopii arvostaa ostamalla Versachen, Bossin, Fendin, Dolce Gabbanan tai Trusardin vaatteet ja kengät. Suomessahan se herätti arveluttavia tunteita ja epäilyä! Vaatteet eivät ole tietenkään suurta julkista näyttäytymistä varten, vaan riittävää tyylikkyyttä varten tarpeen mukaan. Silti kenkämerkkini herätti kummastusta, vaikka kaikilla venäläisillä ystävämiehillä (tovereita heistä ei ollut kai kukaan) oli jopa paremmat kengät!

Klassikkokirjat ja elokuvat kuuluvat myös siihen sivistyksen perintöön, jonka venäläiset perheet tahtovat välittää lapsilleen. Lakkaamatta saan ihmetellä niitä monia venäläisiä kirjallisuuden ja elokuvien saavutuksia, joihin en ollut vielä tutustunut, kunnes nyt lapseni tähden pääsen osalliseksi.

Luonnollisesti syrjintään, jota yhä esiintyy työpaikoilla ja asunnon etsinnässä sekä aivan tavallisessa kanssakäymisessä, tulee myös reagoida, mutta en pidä tuota reagointia venäläisten tulevaisuudessa häämöttävän ”voiton” pääväylänä. Suomalaiset ovat olleet kauhuissaan, että Venäjällä on muutaman vuoden aikana keskusteltu julkisesti ihmisoikeusloukkauksista, joiden uhreiksi ovat joutuneet venäläiset lapset, perheet ja vanhukset Suomessa. Tähän saakka on oletettu, että vain Suomessa voidaan kirjoittaa ankarasti naapurivaltioista, mutta Suomea ei sovi kenenkään arvostella. Äskettäin Komsomolskaja Pravda – Venäjän suurin sanomalehti – kirjoitti laajasti, että Suomesta karkotetun venäläisvanhuksen tähden korvausvaatimukset saattavat nousta korkeiksi. Oikeusvaltiossa ja demokratiassa on hyvin perusteltua ongelmien käsittely tuolla tavalla myös oikeuslaitoksen avulla ja erilaisten mielenilmausten muodossa julkisuudessa: kun ja jos Suomessa lakkaa demokratia ja alkaa fasismi, silloin lakkaa myös venäläisten puolesta tehtyjen julkisten mielenilmausten ja antifasistisen ilmaisuvapauden oikeus.

Kuten korostin jo alussa, niin tärkeintä yhteiskunnalliselle onnistumiselle on perheiden valveutuneisuus oman sivistyksensä puolesta. Äskettäin kävin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, jossa haastattelin keskuksen johtajaa. Artikkeli ilmestyy syyskuun puolessa välissä Venäjän kauppatie –lehdessä. Tämä tiede- ja kulttuurikeskus on erittäin tärkeä instituutio, joka tukee venäläisiä oman identiteettinsä säilyttämisessä ja osaamisensa kehittämisessä. Tiede- ja kulttuurikeskuksen palvelut ovat todella monipuoliset. Olen ollut syvästi ihastunut, miten lähipiirissäni venäläiset perheet syventävät kulttuurin ja sivistyksen tuntemusta tämän instituution avulla. Hyvien kokemusten antamisen avulla kasvaa sivistys, joka väistämättä tuottaa myös hyviä hedelmiä, vaikka sivistyksen antamisessa ei ole mitään sinänsä yhteiskuntakriittistä vallankumouksellista aggressiota. Kyse on oman elämän ja sivistyksen arvostamisesta. Lapsia ei haluta jättää rähjäisissä vaatteissa kulkeviksi, vanhempiensa mallia noudattaviksi kiroileviksi moukiksi, joita on myös nähtävissä Suomessa jo aivan liikaa. Surullista on, etteivät kaikki maahanmuuttajat ole tulleet samoista tervehenkisistä taustoista eivätkä kaikki ole ymmärtäneet oman venäläisyytensä arvoa hyvälle menestykselle eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Syystä tai toisesta epäonnistuneita on kovin paljon. Liian usein nämä ovat otaksuneet, että onni ja siunaus tulevat integroitumisesta suomalaiseen oluen juomiseen, jolloin myös ”perkele” on verbaalisen artikuloinnin jaloin ilmaus. Suomessa asuvien venäläisten ystävieni piirissä em. rappeutunutta elämänmenoa ja oman venäläisyytensä menettämistä paheksutaan.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla on useita kerhoja ja yhdistyksiä, jotka ovat toimineet jo 90-luvulta alkaen venäjänkielisten perheiden hyväksi. Jalkapallosta olen jo kertonut. Poikaani vanhempi ikäryhmä on juuri palannut Moskovasta jalkapalloturnauksesta. Valmentaja on yliopistotutkinnon saanut jalkapallovalmentaja ja sydänlääkäri (kaksi eri tutkintoa). Nämä samat lapset kasvavat fyysisen vahvistumisen ohella toki myös sivistykselliseen osaamiseen. Monet lapsista ovat olleet erilaisissa kehittävissä, venäjänkielisten perheiden ryhmissä, joissa aakkoset on opeteltu jo 2-4 vuoden iässä, 4-5 –vuoden iässä on opeteltu saksan kieltä ja englannin kieltä (suomi ja venäjä ovat jo hallussa), muutamat lapset ovat oppineet myös erinomaisen ranskan kielen puhetaidon ennen kouluikää. Maalaustaidetta, musiikkia ja teatteria harjoittavat monet esikouluikäiset lapset. Lapset oppivat shakkia venäläisten mestareiden johdolla jo esikoulu- ja alakouluiässä: strateginen, taktinen ja looginen ajattelu kehittyvät mieluisan harrastuksen avulla. Jopa poikani ilmoittautui shakkikerhoon (isän taidot alkavat loppua, mutta minähän vain rukoilen).

Usein tapaa samoja perheitä kaikissa näissä harrastuksissa. Ensimmäisellä luokalla venäjänkielisten perheiden lapset eivät tyydy vain äidinkielensä venäjän ja suomen kielen oppimiseen. Itse asiassa liki kaikki lapset osaavat jo kirjoittaa ja lukea kouluun mentäessä. Vuosi sitten poikani kirjoitti ensimmäisen 30 sivua (pieniä vihkon sivuja) pitkän ”kirjansa” (venäjäksi). Ensimmäisellä luokalla alkaa myös englanninkielen opinnot. Poikani osaa jo lukea, puhua ja kirjoittaa englanniksi siinä missä isä ja äitikin osaavat. Hän opiskeli myös saksaa pari vuotta venäjänkielisten perheiden ryhmässä. Kotioloissa poika lueskelee itsekseen japanin sanakirjaa ja näyttää oppivan niitäkin sanoja. Olen havainnut, että tämä kaikki onkin hyvin luonnollista monilla tuttava perheillä Helsingin alueella.

Tänään alkoi uimaharrastus venäjänkielisen kerhon avulla. Valmentajapariskunta on hyvin osaava: sekä Tokion olympiakisojen olympiamitalisti (myös Euroopan ennätyksen entinen haltija) että Neuvostoliiton entinen mestari. Vaikka nykyiset Suomen ennätykset ovat paremmat kuin tuolloiset Euroopan ennätykset tai olympiamitalistien tulokset, silti harva suomalainen uintikerholainen saa kuitenkaan olympiamitalistilta suoraa valmennusta aina uintivetojen ja –potkujen ensimmäisistä vaiheista alkaen. Tämä kaikki osoittaa, että elämää rakastavat ja hyvin itseään kunnioittavat venäläiset perheet eivät juoksentele tyytymättömyytensä ilmauksien vuoksi barrikadeilla, vaikka heillä on keskustelujen valossa selvästi antifasistinen mielikuva asioiden luonteesta, vaan he antavat lapsilleen terveitä kehittymismahdollisuuksia. Voima onkin erilaista voimaa kuin luulemme. Kukaan ei uhkaa Suomea, kukaan ei hyökkää tankeilla tänne, kukaan ei kivitä fasistista Suomea barrikadien takaa. Sitä vastoin hyvä elämä rakentuu näissä perheissä venäläisen sivistyneisyyden avulla. Tämä valta on luultavasti voimakkaampi ja vaikeammin kumottavissa kuin de-russofikaatiota (venäläisyyden tuhoamista) yrittävät tahot osaavat kuvitella. Poikkeuksetta nämä vanhemmat ovat säilyttäneet lapsillaan ja itsellään Venäjän kansalaisuuden. Jotkut heistä ajavat diplomaattiautoilla (rekisterikilvistä päätellen), joten senkin vuoksi oman kansalaisuuden ja sivistyksen arvostaminen on ymmärrettävää. Olen aidosti ihastunut näihin lukuisiin tervehenkisiin, kauniisti omaa venäläisyyttään kunnioittaviin perheisiin. Saan tuntea, että itsekin tässä vähitellen tulen kesymmäksi ja paremmin käyttäytyväksi näiden hyvien ihmisten luona.

Nämä perheet käyvät keskusteluja ja kuuntelevat asiantuntijoita terveysasioissa, lapsen psykologiaan liittyvissä seikoissa, yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Perheet tekevät yhteisiä retkiä yhtä hyvin Muumimaailmaan kuin Pariisiin tai Suomen Lapin hiihtokeskuksiin. Monet itseään arvostavat vanhemmat lähettävät lapsensa jopa venäjänkieliselle logopedille, jotta lapsen artikulointi olisi venäjänkielellä huoliteltua. Itsekin yritin käydä logopedillä, mutta minä olen uppiniskainen savolainen, jonka on keski-iässä vaikea oppia hyvää venäjän lausumista. En minä väitä, että tämä näkemäni ja kokemani olisi mitään ylivertaista, mutta toki vanhaan savolaiseen lapsuuteen nähden lapsen ja perheen elämässä on havaittavissa venäläinen kosketus.

Toistan vielä uudelleen, että en suinkaan kuvittele kaikkia venäläisiä perheitä yhtä hyvällä tavalla omia lapsiaan kasvattaviksi ja sivistäviksi. Sitä vastoin minun onneni on ollut tutustua juuri tällaisiin elämäänsä, lapsiaan ja perhettään rakastaviin ja kunnioittaviin venäläisiin. Heidän kulttuurissaan on paljon sellaista, mitä sopii omaksua. Kaikilla on myös korostetun hienotunteinen keskustelutapa ja viisaat mietteet yhteiskunnassa selviytymisestä. Niissä molemmissa seikoissa minulla olisi vielä paljon oppimista, koska minähän lausun turhan julkisesti ja turhan avoimesti näkemykseni. Venäläinen osaa olla myös hiljaa kärsivällisesti, koska hän tietää ratkaisevansa voiton elämänsä hyväksi vasta myöhemmin. Toki meitä kaikkia on moneksi.


- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)