sunnuntai 28. marraskuuta 2010

ADVENTTISUNNUNTAIN VESPER

1. Adventtisunnuntain Vesperissä pidetty saarna Karjaan Pyhän Katariinan kirkossa 28.11.2010 klo 17 ja Pohjan Pyhän Marian kirkossa 28.11.2010 klo 19.



Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
- Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
- Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!


_ _ _ _ _ _

Tänään on nöyrtymisen adventti, adventus humiliationis, koska Jeesus ratsasti VT:n Sakarjan kirjan profetian mukaisesti nöyränä rauhan kuninkaana Jerusalemiin. Suomalaisessa perinteessä kaunis Hoosianna –laulu luo tunnelmaa joulun odotukselle, katsomme myös Betlehemin seimessä syntyvää pientä Jeesus-lasta kohti.

Adventin ja joulun yhdistyminen tunnelmalliseksi rakastettavaksi juhla-ajaksi ilmaisee kaipuuta arkisten väittelyiden toiselle puolen rauhaan, sovinnollisuuteen, pientä ihmistä rakastavan Jumalan yhteyteen. Adventin korostuminen etupäässä Jeesuksen nöyrtymisen ja kauniiden laulujen näkökulmasta kertoo tarpeestamme löytää kovan, repivän elämän vastapainoksi siunattu rauha.

Adventin ja joulun tunnelmat kertovat kauniimman Jeesus-kertomuksen kuin mitä historiallinen tapahtumien kulku ja Raamatun kerronta ilmentävät. Adventin romantisoitunut kaunistuminen ei ole mitenkään hyvä tai paha asia, vaan se kertoo ihmisenä olemisesta, se on ilmausta yleisesti koetusta tarpeesta paeta liian kovia, liian repiviä, liian häijyjä realistisia tai inhorealistisia tai jopa pessimistisiä näköaloja kauneuteen, odotukseen ja toivoon.

Romantisoitunutta adventtia mitenkään väheksymättä, vaan pikemmin kunnioittaen, on myös aiheellista tiedostaa, että me emme ole ihmisinäkään tehty samalla lestillä: toiset kaipaavat kauneuden tuomista arkitodellisuuteen, sitä vastoin toiset kaipaavat tai kestävät kipeää ristiriitaa menettämättä elämän mielekkyyttä ja valoisuutta.

Historian ja Raamatun tutkijat voivat hyvin vakuuttavasti paljastaa, että Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin johti melkoiseen konfliktiin, välittömästi Jerusalemin temppelissä välirikkoon, ja seuraavana parina päivänä Jeesuksen ankariin puheisiin viimeisestä tuomiosta, ja heti myös salaliittoon ja tapposuunnitelmaan Jeesusta vastaan. Historiallista ensimmäistä adventtia ei seurannut Betlehemin seimessä syntynyt pieni Jeesus-lapsi enkelikuoron laulaessa, vaan pitkäperjantain pimeä tuska, kun verta vuotava, pieksetty Jeesus huusi tuskaisat sanat ristillä ihmiskunnan syntien tähden sijaisena, sovittajana: ”Eeli eeli lama sabaktani”, Jumalani Jumala, miksi minut hylkäsit. Me elämme näiden tunteiden välimaastossa adventtina, kun odotamme joulua: harvoin elämä on niin täysin eheä, ettei joulun odotukseen liittyisi myös aitoa tuskaa ja pimeyttä. Tämä tuska ja pimeys eivät tee adventista epäaitoa ja väärää tai epätoivoista. Jeesuksen omaan adventtiin kuuluivat kyyneleet, kipua ja tuska, jopa ristinkuolema. Tuska ja kipeys eivät saisi kuitenkaan poistaa meiltä toivoa: tänään me näemme Raamatun sanan valossa kauemmaksi, tiedämme toivon todelliseksi, voimme luottaa enkelikuoron laulavan Jumalan rakkauden ja hyvän tahdon puolesta jo pian Betlehemin kedolla huolimatta omasta tämän hetkisestä köyhyydestämme, riittämättömyydestämme ja mahdollisista moninaisista ongelmistamme.

Kauneutta ei pidä riistää ihmisen elämästä, jos vaikka elämme ankaran realistisessa maailmassa: adventti kertoo sen meille kaikissa Suomen kirkoissa. Adventtina sopii innostua "Hoosianna" -laulusta ja muistaa, että se on rukous Jumalalle, jotta Jumala pelastaisi meidät. Niin pelastus voi olla kaunis asia, kuten Hoosianna laulussa.










- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)