maanantai 8. marraskuuta 2010

Moskova voitti pyhimyksen innoittamana Kaukasian separatistit, palkkasoturit ja Baltian juonittelijat (Dimitri Solunskin juhlapäivä 8. marraskuuta)


Kuopuspoikani kastekirkko on nimetty Dimitri Solunskin (Димитрий Солунский; kreikkalainen versio: Thessalonikian Demetrius, Άγιος Δημήτριος της Θεσσαλονίκης) mukaan, slaavilaisten ortodoksisotilaiden pyhimyksen mukaan. Tänään on pyhimyksen muistopäivä!

Pyhä Dimitri (tai Dmitri, Demetrius) on juhlittu pyhimys, joka eli 300-luvulla jKr (ks. pyhimyksen elämäntarina). Ensimmäiset kertomukset hänestä ovat syntyneet vasta 150 vuotta miehen marttyyrikuoleman jälkeen. Suurimmat epäilijät kyseenalaistavat jopa Dimitrin (Demetriuksen) olemassaolon. Myös läntisessä traditiossa muistetaan urheaa Demetriusta, kun hän Pyhän Yrjön kanssa laskeutui alas taivasta jahdatakseen pakanoita ristiritareiden rinnalla. Seuranneissa taisteluissa frankit saivat haltuunsa Solimanin aarteet. Kun 60 000 arabia ja persialaista kävi sittemmin ristiritareiden kimppuun, hurjassa taistelussa Pyhä Yrjö, Pyhä Mauritius, Pyhä Demetrius ja Pyhä Merkirius johtivat ristiretkeläiset voittoon. Cobaran oli paettava.

Dimitri on slaavilaisten kansojen ja erityisesti ortodoksista uskoa tunnustavien sotilaiden suojelija, lauantai 6.11. oli ”Demetriuksen lauantai”. Itse sotilaiden muistopäivää juhlitaan 8.11. Ortodoksisen kirkon mukaan tehokkain voima on kirkon yhteinen rukous syntien anteeksisaamiseksi ja taivasten valtakunnan toivon löytämiseksi. Dimitrin (Demetriuksen) pyhäinjäännöksiä suojellaan Kreikan Thessalonikin kirkossa. Venäjän ortodoksinen kirkko osoittaa myös erityistä kunnioitusta, vaikka Dimitrin elämä ei historiallisesti tai maantieteellisesti liity Venäjän oloihin. Pyhimys oli kuitenkin tärkeä innoitus rukouksille, jotka vahvistivat moskovalaiset sotilaat voittoon Kulikovon taistelussa.

Dimitri (Demetrius) oli roomalaisen maaherran poika, joka sai isänsä kuoleman jälkeen korkean asemansa maaherrana. Nuorukainen joutui kuitenkin barbaarien kovien iskujen kohteeksi, mutta kunnostautui komentajana. Hänen vanhempansa olivat salaa kristittyjä. Dimitri tunnusti uskonsa avoimesti, mikä aiheutti vihaa pakanallisessa Galerius (Gaius Galerius Valerius Maximianus, eli noin 250 – toukokuu 311, oli Rooman keisari 305–311) keisarissa. Diocletianus oli tehnyt Galeriuksesta apukeisarin vuonna 293. Kun Diocletianus ja Maximianus luopuivat viroistaan vuonna 305, Galerius nousi ”augustukseksi” yhdessä Constantiuksen kanssa. Galeriusta syytetään yleensä jo Diocletianuksen aikana puhjenneista vainoista kristittyjä kohtaan. Kristittyjä vihaavan keisarin aikana nuoren Kristukseen uskovan maaherran osa oli kaksinkertaisen vaikea: itse keisari oli vastaan, mutta myös barbaarit hyökkäsivät. Niin Demetrius (Dimitri) pidätettiin ystäviensä kanssa ja heitettiin vankilaan.

Keisari määräsi gladiaattoreiden teurastaa verisesti nämä kristityt, mutta Pyhä Demetrius rukoili. Nuori kristitty Nestor löi voittamattomana pidetyn hurjan gladiaattorin. Dimitri (Demetrius) itse sai kuitenkin marttyyrin kuoleman jo vuonna 306 jKr. Galerius katui vähän ennen kuolemaansai vihaansa kristittyjä vastaan ja Konstantinus Suuri lopulta myönsi kristityille uskonnonvapauden.

Marttyyri Demetriuksen kuoleman jälkeiseen aikaan liittyy useita kuuluisia ihmeitä. kuuluista. Bysantin valtakunta joutui hyökkäyksen kohteeksi, mutta slaavit näkivät näyssä Pyhän Demetriuksen, joka rukoili Jumalalta kaupungin vapautumista vihollisista. Pyhän Dimitrin kunniaksi on jo vuonna 1280 rakennettu Moskovaan kivikirkko, jonka paikalla on nykyään Kremlin Uspenskin katedraali.

Pyhää Dimitriä muistetaan erityisesti slaavilaisten sotilaiden kunniaksi Kulikovon taistelun johdosta, joka käytiin venäläisten ja Kultaisen ordon joukkojen välillä vuonna 1380 jKr. Taistelu päättyi venäläisten voittoon. Mongolien, tataarien, Kaukasian alueen tšerkessien (ns. Krasnodarin alue), osseettien, armenialaisten, Volgan seudun eräiden ryhmien, Krimin genovalaisten palkkasotureiden sekä emiiri Mamain liittolaisena toimineen Liettuan suuriruhtinaan Jagellon (Jogaila) sotilaat kävivät taisteluun Moskovan suuriruhtinasta vastaan, mutta voittoisan taistelun seurauksena Moskovan ruhtinaiden asema Venäjällä voimistui huomattavasti. Vladislav II Jagello oli Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas. Kuusi vuotta kärsimänsä Kulikovan taistelun jälkeen Jagello ymmärsi luopua pakanuudestaan, kiitos kuuluu myös ilmeisemmin venäläiselle äidille Uliana Tverille, joka kehotti avioitumaan moskovalaisen prinssin Dimitrin Sofia-tyttären kanssa, mutta tämä edellytti kääntymistä ortodoksiksi. Jagello kääntyi toki kristityksi, mutta ei äitinsä uskon mukaan ortodoksiksi, vaan hän katsoi Puolan suuntaan ja kääntyi katoliseksi. Lopulta Jagello kruunattiin jopa Puolan kuninkaaksi. Hän oli ollut keskiaikaisen Liettuan viimeinen pakanallinen hallitsija (nyky-Liettuasta emme taas tiedä, koska Baltian alueen väestö ei ole erityisen sitoutunut kristinuskoon nykyään).

Yhä edelleen sopii muistaa vanhaa pyhimystä ja pyhää historiaa Kulikovan taistelusta, koska Kaukasiasta lähteneet maantierosvot, bandiitit ja separatistit, moninaiset barbaarit palkkasoturit ja Baltian alueen juonittelijat epäonnistuvat yhä uudestaan, kun yrittävät kukistaa Moskovaa.








- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)