maanantai 6. joulukuuta 2010

Suomi. Isänmaamme syntymän muistolle kunnioittaen

Keskiviikkona vietimme Pohjassa eläkeläisten juhlaa ja muistimme isänmaamme syntymää. Tänään itsenäisyyspäivänä en ollut toimittamassa jumalanpalvelusta ja laskemassa seppeleitä, sillä olin sopinut sijaisesta tapahtumaan. Kerroin keskiviikkona muistoja isänmaamme alkuvuosista.

Pidän suuressa arvossa Suomea, kunnioitan vanhojen ja menneiden sukupolvien kokemuksia. En usko, että olisin suomalainen kristitty ja pappi menneiden sotien ansiosta, vaan ajattelen realistisemmin, vähemmän nationalistisesti kuin kenttärovasti hartaudessaan Kuopiossa valtakunnallisessa paraatissa. Näemme Baltian pikkuvaltioista, että hekin ovat itsenäisiä, vaikka valtaosin jättäytyivät Neuvostoliittoon ilman sotilaallista taistelua sen jälkeen kun olivat vapautuneet liittolaisuudestaan Hitlerin kanssa. Suomalaisena voin uskoa, että osani olisi vähintään parempi itsenäisessä Suomessa, jos suomalaiset eivät olisi vuodattaneet verta ylivoimaista vihollista vastaan natsiliittolaisten rinnalla. Sitä vastoin voin kiittää tovereita Lenin ja Stalin, että olen suomalainen: juuri he allekirjoittivat hyväksynnän Suomen itsenäistymiselle. Juuri Neuvostoliiton ansiosta fasismi kukistettiin Suomessa ja Euroopassa - syntyi mm. hyvinvointivaltioiden ja työväenliikkeelle otolliset edellytykset.

Itsenäinen Suomi 1917

Marraskuun viimeisenä päivänä piti Suomen itsenäistyä, mutta ei vielä, vaan vasta kohta. Kajaanissa 17 vuotias Urho Kekkonen kirjoitti teinikalenteriinsa tiistaina – vajaa viikko etuajassa: ”Hurrei! Suomi itsenäinen! Se on jotain”.

Walt Disney sai töitä hyytelötehtaasta. New Yorkiin saapui valtavasti siirtolaisia Irlannista, Saksasta ja Italiasta. Marraskuun 2 päivä 1917 annettiin Balfourin julistus ja alkoi uusi juutalaisten muuttoliike kohti Palestiinaan. Pietarissa Smolnan lattialla Lenin ja Trotski makasivat. Muutaman päivän kuluttua Lenin ja Stalin kirjoittivat tunnustuksen Suomen itsenäistymisen puolesta. Wienissä Sigmund Freud – 61 vuotta vanha kuuluisuus jo elämänsä aikana – oli pahantuulinen, mutta ei yhtä masentunut kuin Jean Sibelius tähän aikaan.



34 vuotta vanha Franz Kafka suunnitteli muuttoa Berliiniin tai Palestiinaan, kauas eroon voimakkaasta juutalaisäidistään. Fyysikko Einstein sairasteli kipeää vatsaansa.
Euroopan länsirintamalla pieni, hintelä korpraali, 28-vuotias Adolf Hitler oli vapaaehtoinen vaarallisiin tehtäviin, kun palasi takaisin rintamalle toipumislomalta haavoittumisensa jälkeen. Juutalaisia oli Euroopassa kaikkialla: ryysyläistä, omituista joukkoa, kalpeita partaniekkoja. Valko-Venäjältä lähtenyt rutiköyhä perhe ja 19-vuotias Golda Mabovitch valmistautui häihin, jotka olivat jouluaattona 1917. Hän sai nimen Golda Meir, Palestiinan sionistisen sosialismin tärkein rakentaja vähän myöhemmin. Helsingissä asui yli 150 000 ihmistä.

Juuri 50 vuotta täyttänyt Mannerheim matkusti salonkivaunussaan sotilaspalvelijansa Franckin kanssa Odessasta Pietariin. Matkaan lähdettiin heti adventtipäivien jälkeen 3. joulukuuta, Suomen itsenäistyessä Mannerheim istui junassa matkalla Pietariin. Paasikivi oli sitä vastoin Tukholmassa. Juuri ennen adventti oli päättynyt Suomessa suurlakko. Tämän ajan henkeen sopi myös, että helsinkiläiset kävivät ennustajilla. Myös Mannerheim kävi Odessassa adventin aikaa ennustajalla ennen matkaansa Pietarin kautta Suomeen. Mannerheimin vaimo, rouva Anastasie Mannerheim oli tyttärensä Sophien kanssa Pariisissa: hän ei ollut nähnyt miestään yli viiteentoista vuoteen.

Martti Rautanen oli jo 72 vuotta vanha. Hän oli ollut joulukuuhun 1917 mennessä Ambomaalla viisikymmentä vuotta. Joulukuussa 1917 hänen luo tuli seitsemän uutta suomalaista työntekijää. Heidän oli matkattava Ambomaalle Siperian halki Vladivostokiin ja sieltä laivalla Afrikkaan.

Itsenäisyys 1918

Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918. Itävalta-Unkarin ja liittoutuneiden aselepo solmittiin adventin alla marraskuussa 1918, Itävalta ja Unkari julistautuivat tasavalloiksi ja Serbien, kroaattien ja sloveenien liitto (myöhempi Jugoslavia) kuningaskunnaksi. Saksan miehitysarmeijan oli tunnustettava marraskuussa 1918 tappionsa maailmansodassa ja vetäydyttävä entisen Venäjän keisarikunnan alueilta. Baltan maat vapautuivat myös keisarillisen Saksan vallata. Siperiassa aloitti marraskuussa 1918 Venäjän ylimpänä hallitsijana valkoinen amiraali Aleksandr Koltshak, jota Englanti, Ranska ja Japani tukivat neuvostovaltaa vastaan. Tässä vaiheessa ei vielä juhlittu 6. päivää joulukuuta Suomen itsenäisyyspäivänä, tämä juhlapäivätapa alkoi vasta 1919.

Suomen valtion johtoon oli 9. lokakuuta 1918 valittu kuningas, Hessenin ruhtinaskunnan prinssi Friendrich Karl. Mikäli Saksa ei olisi luhistunut Venäjää vastaan käymässä sodassa marraskuussa 1918, Friendrich Karl olisi voitu myös vihkiä kuninkaaksi, mutta nyt hän luopui kuninkuudesta 14.12.1918.

Suomen papisto tuki monarkiaa, erityisesti piispat, joiden mukaan kuningas varjelisi valtakunnan uskonnollista yhtenäisyyttä: kuningasta tarvittiin punaista kyykäärmeen päätä vastaan. Myös rovasti Wilhelmi Malmivaara vetosi monarkian puolesta. 287 miestä kirjoitti vetoomuksen Karjalan Sanomat –lehteen monarkian puolesta, allekirjoittajista suuri osa pappeja. Mannerheimista tuli Suomen valtionhoitaja, työhuoneenaan Eteläesplanadi 6. Ensimmäinen presidentti J.K. Ståhlberg valittiin vasta 1919 kesällä. 1. joulukuuta Islannista tuli Tanskan alainen autonominen kuningaskunta.



Jouluunsa valmistautuvassa itsenäisessä Suomessa toimitettiin ennätyksellisen kova punalasten, kapinallisten lasten pakkosiirto Suomen pelastamiseksi ”kotoiselta pakanuudelta”. Vakavamieliset herännäisperheet Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa saivat marttayhdistysten avustamana kapinallisten lapsia, jotka otettiin pakkokeinoin punaäideiltä, jotka ilmaisivat väärää rakkautta lapsiansa kohtaan, jos eivät luopuneet vapaaehtoisesti lapsistansa.

Itsenäisyys 1919

Suomi viettää ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäiväänsä 6. joulukuuta 1919. Myös linnan juhlia on vietetty vuodesta 1919. Itsenäisyyspäivästä oli ollut epäselvyyttä, vasemmisto tuki itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15 päivää, koska Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.1917. Maalaisliiton pääministeri J.H. Vennola valitsi joulukuun kuudennen päivän valkoisen eliitin johdolla ”yksimielisyyden juhlapäiväksi”. 1919 itsenäisyyspäivänä riideltiin: suojeluskunnat kokoontuivat Rautatientorille paraatiin. Helsingin Nikolainkirkon eli tuomiokirkon jumalanpalvelukseen saapui valtiollinen ja poliittinen johto. Tasavallan presidentin vastaanotolle osallistui vain 150 henkeä. Mannerheimin Miekkavalapuheen jälkeiset, Suomen hallituksen rahoittamat viidentuhannen nuorukaissotilaan yritykset miehittää Aunukset epäonnistuivat lopulta syksyllä 1919, mutta vielä 1920-luvullakin tehtiin hyökkäyksiä rajojen siirtämiseksi.



Joulun aluspuheissa ja erityisesti uuden itsenäisyyspäivän tuntumassa arkkipiispa Johansson tukijoineen katsoi uskosta, siveellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta luopumisen koskeneen punaista osapuolta, merkittävä osa kirkon työntekijöistä edelleen kannatti kovia rankaisutoimia punaisia vastaan.

Papisto ei lausunut sanaakaan tuhansien työläisten kuolemasta teloituksissa ja vankileireillä, kun valtakunta valmistautui samanaikaisesti itsenäisyyspäiväjuhliin. Pohjoiskarjalainen pappi F.E. Salokas saarnasi, että ”kilvan palaavien laululintujemme kanssa kiittää Valkoinen Suomi sotalaumojen Jumalaa vääryyden ja laittomuuden kukistamisesta”. Pastori F.G. Sarvilinna kirjoitti Karjalaiseen itsenäisyytemme kunniaksi hartauden Psalmin 98 pohjalta, jonka mukaan sodan valkoinen osapuoli Jumalan kansana ylistää Herraansa päästyään sisäisestä ja ulkoisesta painajaisestaan, punaisesta väestä. Savonlinnan hiippakunnan piispa Colliander piti sopimattomana rukousta punavankien puolesta, se oli hänen mukaansa esivallan vastaista toimintaa.

Uuden hallitusmuodon säätäminen heinäkuussa vuonna 1919 merkitsi ratkaisevaa periaatteellista muutosta valtion ja kirkon suhteissa. Vuosisatojen ajan valtio oli tunnustanut luterilaiselle uskolle keskeisen yhteiskuntaa koossapitävän merkityksen vahvistamalla luterilaisen tunnustuksen aseman perustuslaissa. Uusi hallitusmuoto taas rakentuu täydellisen uskonnonvapauden periaatteelle. Valtio sellaisenaan, valtiovaltana, on uskonnollisessa mielessä neutraali eikä enää tunnusta luterilaista uskoa valtion ideologiana. Valtio ei myöskään vaadi kansalaisilta tunnustussidonnaisuutta, saati pakota kuulumaan tiettyyn uskontokuntaan.

Suomeen perustettiin ulkoasiainministeriön propagandaelokuvia varten Suomen Filmikuvaamo joulukuu 1919, joka muuttui vuonna 1921 Suomi-Filmiksi. Elokuvien tarkoitus oli edistää talonpoikais-agraarisia arvoja itsenäisyytensä saavuttaneen maan hyväksi. Joulukuussa länsiliittoutuneiden johto määritteli Puolan itärajan, mihin Puola ei tyytynyt. Suomi oli saanut heinäkuussa ensimmäisen presidenttinsä Ståhlbergin. Sosiaalidemokraatit olivat kieltäytyneet hyväksymästä valkoista kenraalia Suomen presidentiksi. Presidentin vaalissa tappion kärsinyt Mannerheim neuvotteli Churchillin kanssa hyökkäystä Pietariin ja yritti taivutella Ståhlbergia sodan kannalle, mutta Britannia vastusti sotaa kiivaasti. Mannerheim yritti vielä joulukuussa Varsovan vierailullaan sotilasliittoa Puolan kanssa neuvotteluissa vapaustaistelun sankarin kenraali Pilsudskin kanssa, mutta Lontoon huippukokouksessa hän jäi vähemmistöön.


Itsenäisyys 1920


Vuonna 1920 Paavo Nurmi oli juossut Antwerpenin olympialaisissa ensimmäiset kultamitalinsa, Suomi oli solminut Neuvosto-Venäjän kanssa Tarton rauhan lokakuussa, ja Suomi liittyi joulukuussa Kansainliiton jäseneksi, vaikka Suomi kävi kovaa kiistaa Ruotsin kanssa Ahvenanmaasta. Tarton rauhasta huolimatta Suomesta käsin tehtiin heimosotia Karjalan Kansalaisliiton, Inkerin liiton ja Akateemisen Heimoklubin järjestäminä. Suomessa kokaiini nousi muotihuumeeksi. Huumeita oli helppo saada. Kokaiini oli modernin ja ilotteluhaluisen suomalaisen tuntomerkki. Kokaiinia käytettiin tupakoinnista vieroittamiseen.

1920-luvun kulttuuri oli ilosta ja vallatonta, Yhdysvalloissa alkoi kultainen jazz-aika ja kaupunkilaiskulttuurin aika. 1920-luku oli yhä imperialismin – siirtomaiden aikaa. Tämä oli myös siirtolaisuuden aikaa. Talousoppina oli taylorismi ja fordismi. 1920 alkoi Amerikoissa yleistyi osamaksu, joka myöhemmin yleistyi Euroopassakin. Suomessa ja monessa muussakin maassa oli kieltolaki, joka päättyi vasta 1932. Juutalaisten muutto Palestiinaan kiihtyi.

Suomessa toimintansa aloittivat Rotary International, Vapaamuurarijärjestö, Antroposofisen Liiton edeltäjä sekä Suomen Vapaakirkkoja Ruusu-Risti

Evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispan toimi Gustaf Johansson, jonka mukaan juutalaiset edustavat suurta valhetta. Kansalaisoikeuksien myöntäminen juutalaisille huolestutti Kotimaan pakinoitsijaa Seppää eli pastori Verneri Louhivuorta. Suomenruotsalaiset olivat syystä, hän kirjoitti, pitäneet meteliä juutalaisuuden vaaroista.

Aapeli Saarisalo kirjoitti kolmiosaisen artikkelisarjan sionismista Herättäjä-lehteen. Hän ei pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, että juutalaisia oli paljon muun muassa bolševikkien johto- miehissä: kristityt olivat läpi vuosisatojen alistaneet juutalaisia, ja kun nyt tuli tilaisuus kostaa, tarttuivat juutalaiset siihen.

Vuonna 1919 luterilaisten pappien perustama müncheniläinen Deutsche Arbeiterpartei liitti vuonna 1920 nimensä eteen sanan Nationalsozialistische, jonka jäsenenä oli jo tässä vaiheessa Adolf Hitler.

Suomi on tällä hetkellä hengellisesti – kirkollisesti – ja poliittisesti huomattavasti terveempi kuin syntyessään, vaikka vaaranmerkkejä vanhojen sortotoimien palauttamisesta on havaittavissa, jos tarkasti katselee. En ole varma siitä, että ensimmäiset vuodet itsenäisessä Suomessa olisivat olleet parempi menestys kansakunnallemme kuin suuriruhtinaskunnassa parhaat vuodet, mutta joskus syntyminen tekee kipeää. Kiitän Jumalaa, että elän nyt 2000-luvulla enkä Suomen itsenäistymisen ensimmäisinä vuosina. Nyt kristinuskoakaan ei sidota epäterveesti omaan kansallisuuteen ja tietynlaiseen poliittiseen tulkintaan isänmaallisuudesta, vaan ymmärrämme, että Kristuksessa ei tehdä eroa kansallisuuden perusteella.













- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)