tiistai 11. tammikuuta 2011

Häiritsevästä alinopeudesta pitäisi sakottaa

Suomessa liikennekasvatus on ollut kovasti jarrupäällä. Tämä on johtanut ärsyttävään liikennekäyttäytymiseen, josta ei kuitenkaan uskalleta julkisesti puhua.

Tänään tie oli lumeton ja pitävä, kestopäällyste tuntui ja näkyi pääkaupunkiseudulla. Lähdin matkalle Turun moottoritietä, mutta tavalliseen tapaan nopeampaa kaistaa hidasteli yhä uudestaan autoja, joiden nopeus oli tuskin 80 km/h, vaikka talvinopeusrajoitus on 100 km/h. En toki ymmärrä, miksi talvinopeusrajoitukset ovat näin alhaiset, kun kesällä saa ajaa 120 km/h. En ole yhtään kertaa tämän talven aikana kokenut keliä, jolloin ei olisi voinut ajaa turvallisesti 120 km/h. Autot ja tiet ovat parantuneet, mutta liikenteen nopeudet ovat hidastuneet!

Siirryin pian moottoritien jälkeen Lohja-Hanko –tielle, jossa kesänopeudet 100 km/h on tiputettu 80 km/h –nopeudeksi. Tämä hiljainen matkanopeus 80 km/h ei kuitenkaan mitenkään onnistunut, sillä jonoja alkoi syntyä, koska yhä uudestaan edessä oli pieni auton puolikas, jota kuski ajoi noin 65 km/h nopeudella. Ilmeisemmin kuljettaja katsoi mittaristaan, että nopeus olisi 70 km/h, mutta todellinen nopeus oli noin 10 %: a pienempi. Todellisuudessa hän olisi voinut varmistaa joutuisan liikenteen sujumisen siten, että mittari näyttää 85–88 km/h, jolloin todellinen nopeus olisi ollut 80 km/h ja mitään sakkoa ei olisi tarvinnut pelätä edes peltipoliisien kohdalla.

Järkyttävä liikennettä häiritsevä alinopeus korostui erityisesti sellaisissa kohdissa, missä ohituskieltoalue esti ohittamisen. Epävarmat kuskit puolikkaissa pikkuautoissaan eivät uskaltaneet ohittaa, vaan tyytyivät 65 km/h –nopeuteen. Rauhallisena pikkukylän pappina en kuitenkaan sietänyt tuota hidastelua, vaan päätin ohittaa jonon, jossa autot olivat häiritsevän lähellä toinen toisen perää. Ilmeisesti suomalainen autoilija ei sairasta ainoastaan ylikorostuneen hidastuneista toiminnoista, vaan myös jonkinlaisesta perversiosta, jossa tyydytystä tuottaa ajaa jonossa lähellä toisen perää. Liekö se heijastumaa vallitsevasta suomalaisesta homomyönteisestä häiriöstä kulttuurissamme? Ohittajalle tämä on hyvin kiusallista. Ammattiautoilijat ovat valittaneet usein minulle, että rekka-autolla ja linja-autolla on todella hankala ohittaa näitä perversisti toistensa auton periä rakastavia autoja, jotka kuitenkin kulkevat tuntuvasti alinopeutta.

Lähdin siis ohittaa hidastelevaa autoa, mutta kun pääsin kärkiauton rinnalle, niin tämä kiihdytti autonpuolikastaan, josta nyt löytyi jopa nopeutta 85 km/h. Mittari näytti varmasti jo 90 km/h. Onneksi autonpuolikkaan moottori oli myös puolikas - tai vain kolmannes - autoni koosta ja pääsin ohitse. Sen jälkeen jatkoin normaalia nopeutta ja autonpuolikas jäi hidastamaan jonoa vanhaa 65 km/h nopeutta. Tämä tapaus ei ole suinkaan yksityistapaus. Näitä mielettömän hiljaa ajavia kuskeja on runsaasti. Muutaman kerran olen pappispuvussa saanut aikaan ihmetystä, kun olen ajanut alinopeutta ajavan auton ohi: jopa pari kertaa häiritsevästi hidastellut aasi löysi yllättäen jopa ylinopeutta autoonsa ja päätti ajaa vierelleni, jotta pelkääjän paikalla istuva kyytiläinen sai valokuvata puhelimellaan tai digikamerallaan autoilevan pappismiehen! Tämän jälkeen häiritsevästi hidastellut aasi päätti taas jatkaa oman alinopeutensa mukaista ajamista, kun itse jatkoin yhä edelleen nopeusrajoitusten mukaan.

En usko, että ongelma on auton moottorin tehossa, vaikka mainitun auton moottori oli 3 kertaa pienempi kooltaan kuin minulla. Kun autoni on ollut huollossa, olen joskus ottanut huollon ajaksi pikku Peugeotin tai vastaavan, joka on ollut tuollainen autonpuolikas ja siinä on ollut vain tuskin 1 litran moottori. Silti olen voinut ajaa hyvin nopeusrajoitusten mukaan ja ohittaa hidastelijoita: ohittaessa täytyy vain painaa kaasu aivan pohjaan ja valmistautua ohitukseen huolella, jos moottori on noin onneton. Löydän selitykseksi siis ainoastaan käsittämättömän liikennekulttuurin, joka elää samalla tavalla hidastettua elämää kuin koko Suomi-neito.

En tietenkään kehu, että Venäjällä kaikki on paremmin liikenteessä. Siellä on liikenteessä todella huonoja vanhoja autoja, jotka eivät kykene sellaiseen nopeuteen kuin liikennesäännöt sallisivat. Tämä johtaa huomattaviin vaarallisiin nopeuseroihin toisaalla ylinopeutta kiitävien loistoautojen ja näihin vanhoihin reuhkoihin välillä. Minä yritän vanhahkolla alemman keskiluokan autolla pysytellä nopeusrajoitusten puitteissa. En lähde kilpailemaan kenenkään kanssa, en ainakaan noiden loistoautojen kanssa. Venäjällä on kuitenkin sellainen tapa, jonka suomalainen liikenneopetus nimenomaisesti kieltää: hidastelevan auton kuski väistyy tilanteen salliessa oikealle syrjään, jotta takaa saapuva nopeampi auto pääsee helposti ohi. Suomessa hidastelevan auton kuski menettelee päinvastoin: hän siirtyy keskelle ja kiihdyttää, jotta ohitus olisi mahdollisimman vaikea tapaus. Venäjällä ohittavan auton kuski antaa tavallisesti kiitosmerkin hienosti väistäneelle hitaan auton kuskille. Kiitosmerkki on nopea kertapainallus hätävaloja, jolloin perässä valot vilkahtavat kerran.

Venäjällä liikenne on taajama-alueellakin huomattavasti vauhdikkaampaa. Esimerkiksi itse kukin voi kokeilla, miltä tuntuisi ajaa Pietarissa 40-50 km/h silloin kun siellä ei ole ruuhkaa. Auton kiitävät jopa pelottavan nopeasti ohi, 100 km/h nopeudet eivät ole harvinaisia kaupungin sisällä sopivilla osuuksilla. Miliisi rahastaa hurjimmat ylinopeudet. Liikenne on kuitenkin kuskien puolesta joutuisa. Erään kerran ajoin Pietaria kohti joutuisasti liikennesääntöjen mukaisesti 90 km/h, kun luntakin satoi kovasti. Mittarini näytti 100 km/h, mutta uskoin, että nopeuteni on noin 90 km/h mittarivirheen vuoksi. Venäjällä pääteiden nopeusrajat ovat 90 km/h. Takaa saapui rekka-auto, joka pisti reilusti ohitseni niin kuin muidenkin pikkuautojen ohitse. Se hurjasteli noin 130 km/h. En tietenkään puolustele sellaista vastuutonta ajamista, mitä mainittu venäläinen rekka harjoitti. Ihmettelen, etteivät mitkään nopeudenrajoittimet estäneet tuollaista vauhdinpitoa.

Venäjällä on liikenteessä myös sellainen erikoisuus, että yksikaistainen tie voi muuttua lopulta jopa viisikaistaiseksi tieksi, kun ruuhka muuttuu pahaksi. Kaistalle ajaa vierelle uusi autojono, jonka oikealle puolelle pientareelle muodostuu yksi tai kaksi autojonoa. Lopulta myös vastaantulevan kaistalle muodostuu autojonot, jotka kulkevat siis vastoin liikennettä. Kun ruuhka ei ole edes paha, niin liikennevaloissa saa tottua siihen, että venäläinen aina löytää jostakin eturivipaikan. Luulet, että olet liikennevaloissa ensimmäisenä, mutta ihan varmasti vasemmalta ja oikealta joku kuski löytää aukon, josta hän työntää autonsa nokan edellesi. Tähän ei kannata reagoida hermostuen. Suomessa siitä voisi syntyä liki sisällissota autoilijoiden välillä, mutta Venäjällä nuo asiat eivät herätä tunteita. Olen toki nähnyt, että risteyksessä kiivastuneet autokuskit ovat ponnahtaneet autostaan ja alkaneet mäiskiä nyrkeillä toisiaan. Usein käytetty tunnussana on niissä kiivaissa tilanteissa venäjäksi: Aasi (осел). Nuo pahat tavat hallittiin myös Neuvostoliitossa, jossa autoja oli huomattavan vähän.

Toivon siis
(1) liikennettä häiritsevät hidastelevat aasit yrittäisivät ajaa liikennenopeusrajoitusten mukaista nopeutta, sillä nämä nopeudet ovat Suomessa todella alhaiset eivätkä ilmeisemmin koskaan vuodessa muodostu liian vaativiksi
(2) liikennettä toistaiseksi häirinneet hidastelevat aasit eivät yrittäisi ainakaan häiritä ohitustilannetta autonpuolikkaillaan, jos itse eivät kykene liikennenopeusrajoitusten mukaisen nopeuden noudattamiseen
(3) olisi syytä, että yhtä hyvin liikennettä häiritsevät perverssit (lähessä toistensa perää) kuin presidentin julkisissa juhlissa homoparit pidättäytyisivät noiden outojen halujensa julkisesta näyttämisestä, jos vaikka olisivat yksityiselämässään lähellä toistensa periä.
(4) poliisi puuttuisi myös liikennettä häiritsevien hidastelevien aasien ajamiseen huomautuksin ja sakotusten avulla.
(5) jos joku tahtoo kaikesta huolimatta pysyä liikennettä häiritsevästi hidastelevana aasina, tuollaiselta kyvyttömältä kuskilta pitäisi viedä ajokortti, sillä ajokortti on ihmisiä eikä aaseja varten.





- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)