perjantai 7. tammikuuta 2011

Loppiainen Epifania, Jeesus, maailman valo

Jumalanpalvelus Pohjan Pyhän Marian kirkossa loppiaisena 6.1.2011 klo 15. Mukana myös arameaa ja arabiaa puhuvia ”itämaan” kristittyjä.

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

VT:n lukukappale Jes. 49: 5-7

Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen
palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa
- olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani -
näin hän sanoo: - Ei riitä, että olet minun palvelijani
ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet.
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille,
niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja,
tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten inhoamalle,
itsevaltiaitten orjalle: - Kuninkaat saavat vielä nähdä!
He nousevat osoittamaan kunnioitusta,
ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi.
Herran tahdosta näin tapahtuu,
hänen, joka on uskollinen,
Israelin Pyhän, hänen, joka on sinut valinnut.

UT:n epistola Kol. 1: 24-27

Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.

Evankeliumi Matt. 2: 1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. "Juudean Betlehemissä", he vastasivat, "sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
- Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia."
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä." Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Saarna

Loppiaisen evankeliumi Itäisen maan tietäjistä tahtoo julistaa, että Jeesuksen Kristuksen syntymä Betlehemissä on koko ihmiskuntaa varten. Kristillisen uskon mukaisesti Jumalan armo Kristuksessa avartuu kaikkia ihmisiä kohtaan.

Itäisen maan tietäjät viittaavat ilmeisemmin sen aikaiseen kuumaan poliittiseen ja taloudelliseen valtaryhmittymään, jonka myös Herodes Suuri tiesi hyvin. Tämä Herodes oli Juudean prokuraattorin Antipaterin ja tämän nabatealaisen vaimon Kyproksen toiseksi vanhin poika. Varsin hyvä oppinut arvaus on, että Matteuksen evankeliumin mielikuvissa Itäisen maan tietäjät olivat nabatealaisia, joiden kanssa Israelin poliittisella johdolla oli vakavia välienselvittelyjä vähän jälkeen Jeesuksen kuoleman ennen Matteuksen evankeliumin syntyä.

Herodes Suuri oli ollut Juudean kuningas vuodesta 37 eKr. kuolemaansa 4 eKr. saakka. Herodeksen kuolinvuoden 4 eKr. perusteella on otaksuttu, että Jeesuksen on siis täytynyt syntyä tätä ennen toisin kuin Luukkaan evankeliumi antaa ymmärtää erheellisesti. Meidän ajanlaskumme on syntynyt muutaman vuoden laskuvirheen johdosta, kun Jeesuksen syntymä arvattiin väärään vuoteen sittemmin myöhäisantiikin laskelmissa. Herodes kuoli 4 eKr., joten Jeesuksen on täytynyt syntyä aiemmin kuin 4 vuotta ennen Kristusta. Tässä mainittu Herodes oli tunnettu mustasukkaisesta, kilpailijoita vihaavasta julmuudestaan, josta osansa sai myös hänen oma perheensä.

Hiukan vaikea on sanoa täydellä varmuudella, keitä evankelista Matteus kuvitteli ”itämaan tietäjiksi”. Mielestäni paras oppinut arvaus on Israelista itään ja Israelissakin siihen aikaan kovasti matkustaneet nabatealaiset, Herodes Suuri oli nabatealaisvaimon poika. Juuri nämä ”itäisen maan tietäjät” olivat siihen aikaan ja senkin jälkeen kaikkien huulilla ja ihmetysten kohteena.

Juuri tähän aikaan Israel ei ollut poliittisesti mikään voimatekijä Lähi-idässä, mutta Nabatea oli valtava valtakunta, heidän viisauttaan ja rikkauttaan pelättiin ja ihmeteltiin jopa ympäri Rooman valtakuntaa: Nabatea hallitsi pohjoisessa Syyriaa, se hallitsi etelässä ja idässä. Aretas IV oli juuri tällä Jeesuksen syntymähetkellä heidän johtajansa. Hänellä oli lisänimi ”Filopatri”, ”joka rakastaa ihmisiä”. Valta oli juuri nyt suurimmillaan. Hänen tyttärensä Fasael meni sittemmin naimisiin Herodes Antipaksen – sen Galilean tetrarkan ”ketun” kanssa. Suhteet heikkenivät kuitenkin nabatealaisiin – idän vauraaseen ja viisaaseen kansaan – kun Herodes Antipas erosi nabatealaisvaimostaan. Kun Matteuksen evankeliumi sai syntynsä, suhteet Itämaan tietäjiin olivat jo surkeat, Herodes Antipas oli kukistettu taisteltuaan näitä vastaan. Vuonna 36 jKr. syttyi Herodes Antipaksen sota Aretasta vastaan. Herodes Suuren poika Herodes Antipas syrjäytettiin, Tiberius keisari karkotti Antipaksen pois alueelta. Tämä kaikki tapahtumienkulku oli jo Matteuksen evankeliumin kirjoittajan tiedossa, kun hän pisti Itäisen maan tietäjät vierailulle Herodeksen luo ja kumartamaan Jeesusta Betlehemissä.

Itämaan tietäjät nabatealaiset olivat muinainen kansa Arabiassa, jonka pääelinkeino oli kauppa. He nimenomaisesti valvoivat alueen kauppareittejä. Juuri heidän hallussaan olivat suitsukkeet ja mausteet. Juuri he saattoivat tuoda kalliita lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Se oli heidän monopolinsa. Nabatealaiset rakennuttivat upean Petran kaupungin. Tuon kansan uskonto oli monijumalainen, pääjumalana Dushara. Nabatealaiset puhuivat vanhastaan arameaa, kunnes kieli vaihtui arabiaksi. Heidän kielensä oli hyvin samankaltainen kuin mitä olemme tänään saaneet kuulla jumalanpalveluksessamme, vaikka toki on muistettava, että 2000 vuotta sitten puhuttu kieli aina poikkeaa jossakin määrin nykyisestä kielestä. Vuosisadat jättävät jälkensä kieliin.

Laajimmillaan nabatealaisten imperiumi ulottui nykyisestä Jemenistä ja Länsi-Irakista Siinain autiomaahan saakka. Heidän kansanhistoriaansa ei tunneta tarkasti. Juutalainen historiankirjoittaja Josefus samaisti nabatealaiset Ismaelin vanhimpaan poikaan, jolloin arabit ja nabatealaiset samaistuivat. Tätä yleistävää samaistusta ei tule kuitenkaan pitää täydellisenä kansantieteellisenä totuutena. Antiikin väestöhistoriaa tutkinut David Graf samaistaa nabatealaiset antiikin Mesopotamiaan, Irakin alueelle.

Tämä kuitenkin tiedetään luotettavasti, että juuri tämän kansan hallussa oli siihen aikaan suitsukkeiden kauppa ja kuljetus Gazaan ja Syyriaan sekä liki kaikkialle Rooman valtakunnassa. Nabatealaista keramiikka on löydetty monista paikoista Persianlahden rannikolta. Samoin heidän rahojaan on löydetty ympäri Rooman valtakuntaa. Nabatealaisia tunnetaan myös pelottavina merirosvoina Punaisenmeren alueelta. Luonnollisesti kamelien mukana kulki kauppatavaraa, mutta yhtä hyvin myös he hallitsivat meritse käytävää kauppaa rehellisesti ja rikollisesti merirosvouden avulla. Myytävä kauppatavara oli kattava: mausteita, eläimiä, rautaa, öljyä, kuparia, sokeria, lääkkeitä, norsunluuta, hajuvettä, helmiä, puuvillaa, inkivääriä, kanelia, silkkiä, suitsuketta, mirhaa ja kultaa. Vaikuttaa siltä, että juuri nabatealaisilla oli yksinoikeus näiden tuotteiden kauppaan. Egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset nurisivat tästä yksinoikeudesta. Herodotos kirjoitti katkerasti Rooman kauppavajeesta, koska ”meidän naisemme rakastavat tuota ylellisyyttä”, joita nabatealaiset toivat myytäväksi.

Rikkaista ja vahvoista nabatealaisista me opimme sen, että nämä tulivat vauraudestaan huolimatta Jeesuksen Kristuksen luo, Betlehemin seimen köyhän lapsen luo, koska Jeesuksen Kristuksen antama rikkaus on merkittävämpää ja autuaallisempaa kuin rahallinen loistavin rikkaus ja älyllinen paras viisaus. Nykyään saattaa ilmetä kiirehtimistä etäämmäksi Jeesuksesta rahallisten rikkauksien voittamiseen. Itäisen maan tietäjät neuvovat meitä suunnanmuutokseen: heidän suurin autuutensa oli Jeesuksen Kristuksen löytyminen ja hänen luokseen kumartuminen.

Israelin vanhassa uskonnossa oli ollut ennustuksia ja odotuksia, että maailman kansat saapuisivat pelastuksen päivinä Israeliin Jerusalemiin ja kumartaisivat yhteisessä uskossa Jumalaa. Syntyneessä kristillisessä kirkossa on voinut olla epäröintiä siinä, pitäisikö lähteä kaikkeen maailmaan lähetystyöhön vai pitäisikö odottaa maailman kansojen saapumista Jerusalemiin. Näkökulma oli tarpeettoman kansallismielinen Israelissa: meidän luoksemme saapuvat kaikki kansat kumartamaan. Nämä vanhat lupaukset toteutuivat nyt lopullisesti Matteuksen evankeliumin jouluevankeliumissa. Enää ei pidä laiskana ja tekemättömänä odottaa, että Israeliin vaeltavat kaikki kansat, vaan nyt kristittyjen täytyy itse avartua kaikkia maailman kansoja kohtaan. Samainen Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen käskyyn tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla evankeliumin mukaisesti. Kristillinen usko merkitsee avartumista myös sellaisten kansojen ja ihmisten puoleen, joita kohtaan on omalla kansalla ja suvulla ollut epäluuloa. Sen vuoksi loppiainen on ollut historiallisesti kaste- ja lähetyspäivä. Idän kirkoissa epifaniaa vietetään huomenna 7. tammikuuta, se on suuri kaste- ja lähetyspäivä!

Matteuksen evankeliumin joulukertomuksessa toteutuu VT:n lupaukset pelastuksen päivästä maailman kansoille, kristillinen usko ei voi olla ahtaasti kansallismielinen, Matteuksen evankeliumi opettaa, ettei Jeesuksen syntymä Betlehemissä voi olla ahtaasti israelilaishenkinen poliittisesti tai asenteellisesti. Me voimme jatkaa, ettei Jeesuksen syntymä Betlehemissä ole myöskään ahtaasti suomalaishenkinen poliittisesti tai asenteellisesti: Jeesus Kristus on tarkoitettu koko ihmiskuntaa varten. ”Koko ihmiskuntaa” tarkoittaa yhtä hyvin itse kutakin meistä ja lähellä asuvaa ihmistä kuin myös etäällä ja meille vierasta ihmistä.

Päivän rukous

Taivaallinen Isä, joka johdatit idän tietäjät Betlehemin seimelle,
opasta myös meidät sanasi valossa Jeesuksen luo.
Avaa silmämme ja sydämemme, että näkisimme hänen kirkkautensa.
Auta meitä pysymään hänen yhteydessään, niin että voisimme heijastaa hänen valoaan ja julistaa sanomaa hänestä
lähellä ja kaukana oleville.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.











- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)